ePortfolios in craft education at the primary level

The Finnish National Core Curriculum (NCC), which took effect at the primary school level in autumn 2016, includes ICT competence for all school grades, and encourages pupils to document their working processes in crafts. However, the literature provides evidence of the barriers faced by teachers in integrating information and communication technologies (ICT) into teaching. This paper is shaped as an autoethnography, and its purpose is to share the experience of primary school teachers involved in the integration of technology in an electronic portfolio (ePortfolio) project in craft education with 43 third-grade pupils in a Finnish primary school context. Research data – field journal notes, video recordings and interviews – were analysed qualitatively, relying on Ertmer’s conceptual framework on ICT barriers (1999) and five main categories were reported, which are ‘Inadequate software/hardware’, ‘Learner group attributes’, ‘Allocation of responsibility’, ‘Lack of resources’ and ‘Teacher attributes’. Based on the results, the study discusses the challenges of integrating ICT into craft education in primary level

Tsemppiryhmä : Kerhomuotoinen toiminta yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen itsetunnon kohottamiseen ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn

Toiminnallisen opinnäytetyön aihe saatiin Toholammin kunnan kerhokoordinaattorilta ja yläkoulun opinto-ohjaajalta. Opinnäytetyö toteutettiin parityönä, ja vastuu jaettiin tasapuolisesti. Työn aiheena oli Tsemppiryhmä–nimisen kerhon suunnittelu ja toteutus yhdeksäsluokkalaisista tytöistä koostuvalle ryhmälle heidän itsetuntonsa kohottamiseksi, syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi sekä omien voimavarojen tunnistamiseksi. Myös ryhmäytyminen oli olennainen osa opinnäytetyön onnistumista. Tietoperustaa opinnäytetyötä varten kerättiin muun muassa murrosikäisten tyttöjen elämää, itsetuntoa sekä ryhmänohjausta käsittelevistä lähteistä. Myös ohjaajien omat kokemukset ja sosiaalialan koulutus toimivat opinnäytetyön tietoperustana. Kerhossa aiheiden käsittelyyn käytettiin erilaisia harjoituksia, leikkejä sekä yhteistä keskustelua. Menetelmät pyrittiin valitsemaan käsiteltävän aiheen ja tyttöjen mielenkiinnonkohteiden mukaan. Tsemppiryhmän tuloksia ja toimintaa analysoitiin sekä suullisesti että kirjallisen palautelomakkeen muodossa. Sekä yhteistyökumppanit että kerhon osallistujat kokivat kerhon hyödylliseksi ja onnistuneeksi, esimerkiksi kohonneen itsetunnon ja lisääntyneen koulumotivaation myötä. Tsemppiryhmän kaltaisella matalan kynnyksen toiminnalla voidaan tehdä työtä syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi.The subject for this practice-based thesis came from the club coordinator of the commune of Toholampi and the student counselor of Toholampi junior high school. The thesis was carried out as partnership with the responsibility split equally. The subject of the thesis was to plan and organize an after-school club called Tsemppiryhmä for a group of ninth grader girls. The goal of the club was to boost their self-esteem, prevent social exclusion and help them to recognize their resources. Grouping was also an important part of completing the thesis project successfully. The theoretical base for the thesis was collected for example from sources which address to the life of teenage girls, self-esteem and group guidance. The group leaders’ experiences and education for social services also worked as a base for the thesis. Different kinds of exercises, games and common discussion were used to address the themes. The methods were chosen according to the theme and the interests of the girls. The results and the operation of Tsemppiryhmä were analyzed in the forms of both oral and written feedback. Both the associates and the members of the club saw the club as useful and successful, for example through elevated self-esteem and increased school motivation. This kind of way to work for preventing social exclusion is easily reachable for the target group

Perseen paikka : hävyttömät paikannimet nimistössä ja 2010-luvun mediassa

Tutkielmassa tarkastellaan hävyttömiä paikannimiä osana suomalaista paikannimistöä sekä sitä, millaisia asenteita ja näkemyksiä niihin kohdistuu 2010-luvun uutisteksteissä. Nimistöanalyysin aineisto koostuu Kotimaisten kielten keskuksen nimiarkistosta etsityistä perse-sanan sisältävistä paikannimistä, joita on yhteensä 330. Niiden rakennetta tarkastellaan syntaktis-semanttisen analyysin avulla, ja lisäksi tutkitaan nimien paikanlajeja, rinnakkaisnimiä ja -muotoja, nimeämisperusteita, maantieteellistä levikkiä sekä nimien tarkoitteiden ominaisuuksien yhteyttä perse-sanaan. Hävyttömiä nimiä annetaan enemmän luonnonpaikoille kuin kulttuuripaikoille. Tämän vuoksi hävyttömästi nimettyjä paikkoja on enemmän harvempaan asutussa Pohjois-Suomessa. Perse-nimiä esiintyy eniten Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Yleisimmät paikanlajit ovat maankohoumia, erityisesti kalliot ja mäet korostuvat aineistossa. Nimeämisperusteet liittyvät useimmiten paikan käyttötarkoitukseen, joka mäkien ja kallioiden tapauksessa on mäenlasku, sekä paikan muoto. Nimien tarkoitteiden ominaisuuksista yleisimmät ovat pienuus tai vähäisyys, korkeus tai jyrkkyys sekä sijainti alueiden rajalla. Nimien rakenne on useimmiten kaksiosainen yhdysnimi, kuten on tavallista suomalaisille paikannimille. Rinnakkaisnimissä ja -muodoissa on tavallista, että perse-sana on korvautunut jollakin vähemmän hävyttömäksi tulkittavalla sanalla. Media-analyysin aineistona toimivat verkossa julkaistut seitsemän hävyttömiä paikannimiä käsittelevää uutistekstiä: kaksi on Ilta-Sanomien ja kaksi Yle Uutisten verkkosivuilta, yksi Helsingin Sanomien, yksi Iltalehden ja yksi matkailusivusto Rantapallon verkkosivuilta. Analyysissa keskitytään löytämään affektista kieliainesta pääasiassa lauseenjäsenistä eli adjektiiveista, adverbeista, pronomineista, partikkeleista, substantiiveista ja verbeistä avulla. Lisäksi tarkastellaan kohosteisen tekstin affektisuutta. Affektia voi ilmentää kaikenlaisilla lauseenjäsenillä, mutta erityisen vahvasti sitä luovat suhteelliset adjektiivit ja niistä vielä tarkemmin asenneadjektiivit. Hävyttömiä paikannimiä kuvataan useimmiten sanoilla härski, rivo tai ronski, jotka kaikki viittaavat muun muassa ’sumeilemattomuuteen’ tai ’ruokottomuuteen’. Vallitsevia teemoja ovat hävyttömien paikannimien kuuluminen suomalaiseen nimistöön, niiden poikkeavuus muuhun kieleen nähden sekä hävyttömien paikannimien maantieteellinen läheisyys artikkelin oletettuun lukijaan nähden. Perse-nimen saaneet paikat on useimmiten nimetty muotonsa tai käyttötarkoituksensa innoittamana. Nimiä pidetään kuitenkin jollain tapaa kelvottomina esimerkiksi karttoihin tai ääneen vieraiden kuullen lausuttavaksi. Uutistekstit mieltävät hävyttömät paikannimet myös enimmäkseen negatiivisen affektin kautta, mutta toisaalta mikään artikkeleista ei suhtaudu niihin puhtaan kielteisesti tai puhtaan myönteisesti. Kaikki uutistekstit ilmentävät affektisten lauseenjäsenten perusteella myös asennetta, jonka mukaan hävyttömät paikannimet kuuluvat osaksi suomalaista paikannimistöä

Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden matemaattisen osaamisen lähtötaso ja matematiikkakuva

Tutkimuksessa tarkastellaan luokanopettajaopiskelijoiden peruskoulumatematiikan taitoja ja matematiikkakuvaa opintojen alkuvaiheessa. Tavoitteena oli tutkia Tampereen yliopiston vuosikurssien 2011 ja 2012 luokanopettajaopiskelijoiden peruskoulumatematiikan taitoja proseduraalisen sujuvuuden osalta sekä opiskelijoiden matematiikkakuvaa ennen varsinaisten matematiikan kurssien alkamista. Tutkimus on kaksiosainen ja kvantitatiivinen. Analyysissä käytettiin mm. frekvenssejä, keskiarvoja, ristiintaulukointia ja pääkomponenttianalyysiä summamuuttujien rakentamiseen. Koulumatematiikan taitoja koskevassa osassa tarkastellaan opiskelijoiden tekemän sähköisen taitotestin tuloksia. Matematiikkakuvaa koskeva tutkimus on puolestaan tyypiltään kuvaileva ja vertaileva survey-kartoitus, jossa tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Tavoitteena oli myös vuosikurssin 2012 osalta taitotestin tulosten ja opiskelijoiden matematiikkakuvan vertaileminen. Tutkimusjoukko muodostui 113 luokanopettajaopiskelijasta, joista 22 oli miehiä ja 91 naisia. Opiskelijoiden koulumatematiikan taitoja mitattiin Mikrolinna OY:n Netti-Moppi -oppimisympäristössä. Matematiikan perustaitoja mittaavan testistön ovat kehittäneet Leppäaho, Joutsenlahti, Laine & Tuominen (2012) omaa tutkimustaan varten yhteistyössä Mikrolinna OY:n kanssa. Vaatimustaso kattaa peruskoulun matematiikan oppimäärän yhdeksänteen luokkaan asti. Matematiikan uskomuskysely suoritettiin elektronisen lomakkeen avulla, jossa käytettiin osaa Joutsenlahden (2005) valmiista Likert-asteikollisesta väitejoukosta (34 väittämää). Tutkimukseen osallistuneista 50 on kirjoittanut pitkän matematiikan kokeen, 55 lyhyen matematiikan kokeen ja 8 ei ole kirjoittanut matematiikkaa lainkaan osana ylioppilaskoetta. Suhteellisesti suurempi osa naisista kuin miehistä on kirjoittanut pitkän matematiikan kokeen. Tutkimuksen tulosten perusteella tutkimusjoukon opiskelijoiden usko omiin matematiikan taitoihin on vahvempaa kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Tutkimusjoukon naisilla on heikompi usko omiin matemaattisiin taitoihinsa kuin miehillä. Tämä on tulos, joka on saatu myös aiemmissa matematiikkakuvaa mittaavissa tutkimuksissa. Pitkän matematiikan kirjoittaneiden osuus tutkimusjoukossa on suuri, yli 40 prosenttia. Tutkimusjoukko on heterogeeninen matematiikan taitojen suhteen. Sama tulos on saatu myös aikaisemmissa tutkimuksissa. Positiivisen matematiikkakuvan ja matematiikan tehtävistä suoriutumisen välinen korrelaatio tässä tutkimuksessa vahvistaa aikaisempien tutkimusten tuloksia, joissa on ollut nähtävissä sama ilmiö. Vaikka matematiikan yo-todistuksen arvosana vaikuttaa Tampereen yliopiston luokanopettajakoulutuksen valintapistemääriin, se ei tarkoita, että kaikilla sisään päässeillä matematiikka olisi vahvalla pohjalla. Joka viides vuosikurssin 2011 opiskelija ja joka kymmenes vuosikurssin 2012 opiskelija ilmoitti, että matematiikan kanssa oli ollut koulussa vaikeuksia. Seuraava vaihe olisi laajentaa tutkimusta suurentamalla tutkittavaa joukkoa esimerkiksi teettämällä uskomuskysely myös muissa luokanopettajakoulutuksen yksiköissä ja ottamalla mukaan mukautuvan päättelyn taitoja mittaavaa testistöä (vrt. esim. Kaasila, Pehkonen & Hellinen 2009)

ePortfolios in craft education at the primary level : Teachers’ experiences on ICT integration

The Finnish National Core Curriculum (NCC), which took effect at the primary school level in autumn 2016, includes ICT competence for all school grades, and encourages pupils to document their working processes in crafts. However, the literature provides evidence of the barriers faced by teachers in integrating information and communication technologies (ICT) into teaching. This paper is shaped as an autoethnography, and its purpose is to share the experience of primary school teachers involved in the integration of technology in an electronic portfolio (ePortfolio) project in craft education with 43 third-grade pupils in a Finnish primary school context. Research data – field journal notes, video recordings and interviews – were analysed qualitatively, relying on Ertmer’s conceptual framework on ICT barriers (1999) and five main categories were reported, which are ‘Inadequate software/hardware’, ‘Learner group attributes’, ‘Allocation of responsibility’, ‘Lack of resources’ and ‘Teacher attributes’. Based on the results, the study discusses the challenges of integrating ICT into craft education in primary level.publishedVersionPeer reviewe

The Improvement of Young People’s Road Safety in the City of Pori

Tieliikenneonnettomuudet ovat tällä hetkellä 15–24-vuotiaiden nuorten yleisin kuolinsyy maailmassa. Suomessa nuorten kuljettajien väestöön suhteutettu kuolemanriski on kaksinkertainen koko väestöön verrattuna. 15–24-vuotiaiden nuorten liikennekuolemien määrä on puolittunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja loukkaantumisten määrä on samassa ajassa kyseisellä ikäryhmällä laskenut viidenneksellä. Nuorten liikenneturvallisuustilanne on heikko myös Porissa. Viime vuosina kuolemaan johtaneissa tieliikenneonnettomuuksissa kaikista osallisista 15–24-vuotiaita on ollut noin 38 %, ja loukkaantumiseen johtaneissa onnettomuuksissa noin 34 %. Nuorten omaisuusvahinkoon johtaneiden onnettomuuksien määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta loukkaantumiseen tai kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa ei ole havaittavissa laskua. Liikenneonnettomuudet aiheuttavat huomattavia kustannuksia Porin kaupungille. Liikenneonnettomuuksista, joissa on osallisena 15–24-vuotias nuori, aiheutuu vuosittain onnettomuuskustannuksia noin 17–19 miljoonaa euroa, josta kaupungille kohdistuu noin 3–3,3 miljoonaa euroa. Tämän diplomityön tavoitteena oli kehittää toimenpiteitä, joiden avulla porilaisten nuorten liikenneturvallisuutta voitaisiin parantaa. Kirjallisuustutkimuksena toteutetun nykytila-analyysin lisäksi nuorten liikennekäyttäytymistä ja asenteita sekä mielipiteitä liikenneturvallisuuteen liittyvistä osatekijöistä selvitettiin kahdella kyselytutkimuksella sekä haastattelemalla kolmea asiantuntijaa. Työhön haastateltujen asiantuntijoiden sekä kyselytutkimuksiin osallistuneiden porilaisten nuorten näkemykset nuorten liikenneturvallisuudesta olivat pääsääntöisesti hyvin samankaltaisia. Vastaajat ja asiantuntijat muun muassa toivoivat nykyistä enemmän liikenneaiheisia teemapäiviä, enemmän pakollisia ajotunteja sekä liikennerikkomuksista nykyistä kovempia rangaistuksia. Suurimpina ongelmina nuorten liikennekäyttäytymisessä nousivat esiin ylinopeudet, rattijuopumukset ja välinpitämätön asenne. Työn tuloksena esitetään useita toimenpide-ehdotuksia, joita voidaan hyödyntää myös valtakunnallisesti. Yleisten ehdotusten lisäksi kehitettiin Porin kaupungille oma toimintamalli, jonka avulla pyritään parantamaan nuorten liikenneturvallisuutta pitkällä aikavälillä toiminnan järjestelmällisyyden ja johdonmukaisuuden ansiosta

Ammatillisen liiketoiminnan opettajan digiosaaminen ja sen johtaminen

Yhteiskuntamme on nopealla tahdilla digitalisoitunut. Työelämä olettaa kaikkien ihmisten hallitsevan perustaidot tieto- ja viestintätekniikassa. Opettajat ovat tärkeimpiä tekijöitä koulutuksen kehittämisessä ja suunnittelussa. Muutoksen ja innovaatioiden aikaansaaminen koulutuskäytännöissä on heidän harteillaan. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää ammatillisten liiketoiminnan opettajien tieto- ja viestintätekniikan osaamista tutkimalla, kuinka he suoriutuivat etäopetuksesta koronapandemian aikana keväällä 2020. Tässä tutkielmassa keskeistä on osaamisen kehittyminen asiantuntijaorganisaatiossa. Monet asiantuntijaorganisaatiot pyrkivät kehittämään osaamista luomalla yhteisöstään oppivan organisaation, jossa tietoa lisätään dynaamisesti työskentelemällä jatkuvasti oppivissa tiimeissä. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään oppivaan organisaatioon ja tiimiin, sekä siihen, miten yksilön osaamista ja hiljaista tietoa siirretään organisaation osaamiseksi. Sen lisäksi tarkastellaan ammatillisen opettajan digipedagogiikan ja tieto- ja viestintätekniikan osaamista aiempien selvitysten ja tutkimusten avulla. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla puolistrukturoidulla teemahaastattelulla yhdeksää ammatillista liiketoiminnan opettajaa. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Tulosten perusteella etäopetus saatiin oppilaitoksissa nopeasti käyntiin hallituksen etäopetuspäätöksen jälkeen. Oppilaitosten verkot, laitteet ja ohjelmistot toimivat hyvin. Etäopetuksessa käyttämiinsä digityökaluihin opettajat saivat apua kollegoilta ja oppilaitosten IT-tuesta. Opettajat eivät itse tunnistaneet teknologian osaamisessaan suuria puutteita tai ongelmia. Siitä huolimatta opiskelijoiden oppimistulokset jäivät heikoiksi, ja moni joutui käymään kevään kurssit seuraavana syksynä uudestaan. Epäonnistumiseen vaikuttivat puutteet opettajien digipedagogiikan osaamisessa sekä haasteet opiskelijoiden ohjaamisessa etäopetuksen aikana. Haastateltavien mukaan opiskelijoihin oli vaikea saada kontaktia verkon välityksellä. Vuorovaikutusta ei ollut eikä oppimistuloksia siksi tullut. Verkko-opetukseen sopiva, etäopetusta tukeva opetusmateriaali puuttui. Monilla oli ollut lähiopetuksessa käytössä vielä perinteinen kirja, Post-it -laput ja fläppitaulu. Uuden materiaalin valmistelu koettiin työlääksi, aikaa vieväksi ja jopa turhaksi, koska opiskelijat eivät olleet kunnolla läsnä verkko-opetuksessa. Vaikka haastatellut opettajat kokivat koulujen ottaneen ison digiloikan pandemian aikana, verkkopedagogiikan osaaminen jäi edelleen heikoksi. Opetuksen tueksi järjestetyt koulutukset, jos niitä oli, keskittyivät vain laitteiden ja sovellusten hallintaan. Etäopetus ei toiminut tehokkaasti, joten lopputulos sai monet opettajat tekemään johtopäätöksen, että verkossa opiskelu ei sovi toisen asteen ammatillisille opiskelijoille. Opettajien asenteet tietotekniikkaa kohtaan jäivät edelleen enimmäkseen negatiivisiksi