Ympäristöinformaatio ja viljelijä - näkökulmia tiedolliseen ohjaukseen

vo

Linnut kertovat viljelijälle monimuotoisuuden muutoksesta

Viljelijälle luonto on usein paitsi elinkeinon harjoittamisen väline ja työympäristö myös harrastuksen kohde. Maatalouden tehostumisen seurauksena tuotantoympäristön luonto, maisemarakenne sekä luonnonvarainen kasvi- ja eläinlajisto ovat muuttuneet. Viljelijät havainnoivat tapahtuneita muutoksia erityisesti linnuston kautta.vo

Kestävyystiede – kestävyystutkimuksen uusi paradigma?

Kestävyystieteestä (sustainability science) käydään vilkasta keskustelua kansainvälisesti. Suomessa kestävyystieteen käsite ja keskustelun sisältö ovat vielä vähän tunnettuja. Tämä kirjoitus esittelee kestävyystutkimuksen keskeisemmät piirteet ja pohtii, miten se poikkeaa aiemmasta kestävän kehityksen tutkimuksesta

Metsästys ja moraalitalous

201

The inner dimension of sustainability transformation: how sense of place and values can support sustainable place‑shaping

Sense of place and values are concepts that have been defined in a multiplicity of ways by a variety of disciplines and seldom approached in combination within studies of place-based sustainability. In recent years, the debate on sustainability, and particularly on sustainability transformation, has started to recognise the central importance of the “inner dimension” in achieving sustainable futures. This brings to the fore individual and cultural immaterial aspects, such as values and sense of place. The aim of this article is to explore the role of sense of place and place values in the context of sustainable place-shaping and propose a framework to operationalise them in research. Three central questions guided and structured our work: (a) how can place-shaping contribute to sustainability transformations? (b) what is the role of the inner dimension of transformation in processes of sustainable place-shaping? (c) how to include the inner dimension—specifically sense of place and its underlying values—into place-shaping practice and discourse? Through the article, we argue that there is scope for a broader understanding of how sense of place contributes to sustainability transformations through place-shaping. The article ends with the introduction of an analytical tool for the study of sense of place and place values as potential drivers of place-based transformation. The conclusion of the article summarises the contribution of the inner dimension of place to place-shaping and, more in general, sustainability transformation

Sustainability science in education : analysis of master's programmes' curricula

Sustainability science is an emerging, free-standing scientific discipline. It has introduced a new approach to both sustainability research and educational programmes, while evoking novel perspectives to stronger societal contextualization. Among several other areas of sustainability research, competencies for sustainability have become a focal topic of sustainability education research. This research explores the educational programmes and the representation of the theory-based key competencies for sustainability. Through a qualitative content study of 45 master programmes associated with sustainability science, we aim to understand what kind of sustainability competencies can be found in sustainability science master's programmes and how they reflect the current discussions of the discipline of sustainability science and possibly drive the future education in the field. The study reveals that commonly suggested competencies including systems thinking, anticipatory, strategic, interpersonal, and normative competencies were frequently mentioned as content and learning outcomes in the curricula and are firmly present and widely employed in sustainability education. Additionally, this study identified three other clusters of competencies: diverse modes of thinking, methodological plurality, and competencies for autonomy. In addition to the contribution to education in the field by suggesting three emerged competencies for sustainability science specifically, we aim to contribute to the ongoing discussion about the discipline by suggesting a process-oriented framing of sustainability science.Peer reviewe

Blue Care – Vesien helmiä : Sinisten hyvinvointipalveluiden kokeiluja ja työpajoja

Sininen biotalous, Green Care ja luonto- ja hyvinvointimatkailu ovat kiinnittäneet huomion luonnonvesien tärkeyteen osana ihmisen hyvinvointia. Blue Wellbeing ja Blue Care -termien alle voidaan koota luonnon sinisen osan, vesistöjen, hyvinvointivaikutukset arjen ympäristöstä sosiaali- ja terveysalan palveluihin. Blue Care on käsitteenä nuori ja sen sisältö kasvaa, kehittyy ja tarkentuu mm. aktiivisen hanketoiminnan tuloksena jatkuvasti. Tähän raporttiin on koottu kokemuksia Blue Care -toiminnasta Keski-Suomen alueella Freshabit LIFE IP (LIFE 14 IPE/FI/023) hankkeessa. Valtakunnallista monin tavoin vesiluonnon hyvinvointia edistävää hanketta koordinoi Metsähallituksen Luontopalvelut. Tämä raportti kuvaa Luonnonvarakeskuksen osiota (A7), jossa pohdittiin, millaisia hyvinvointipalveluita vesiluonto voi tarjota meille ihmisille. Virkistyskalastusta lapsille kuvaa toiminnallisen tavan hyödyntää kalastusta lasten hyvinvoinnin edistämiseksi. Luvut Apuvälinelähtöinen kalastus ja Blue Care tunnetummaksi – lisäpalveluja luontomatkailuun perustuvat työpajoihin, joista ensimmäiseen kuului myös kokemuksellinen kalastusretki. Jälkimmäisessä pohdittiin kuvien avulla erilaisia vesistömaisemien muodostamia tiloja Blue Care -toimintaympäristöinä. Vesistölähtöisiä hyvinvointipalveluita esitellään laajemmin Luonnonvarakeskuksen julkaisemassa, rinnakkain syntyneessä julkaisussa ´Hyvinvointia luonnonvesistä – Palveluja arkeen, matkailuun, opetukseen sekä sosiaali- ja terveyssektorille´ (Eskelinen ym. 2018). Julkaisuun on koottu tietoa mm. vesiympäristön erityispiirteistä erilaisissa palveluissa, turvallisuudesta vesistöpalveluissa sekä vesiluonnon käytöstä toimintaympäristönä. Julkaisusta on saatavilla myös englanninkielinen versio (Soini ym. 2019). Vesi osana luontoa muodostaa monipuolisen ja moniaistisen toimintaympäristön, joka on useimmiten hyvin saavutettavissa ja palvelee kaikkina vuodenaikoina monenlaisia asiakasryhmiä. Elämykset tarjoavat virkistystä ja voimaantumista ja mahdollisuuden erilaisiin aktiivisiin toimiin. Toisaalta veden äärellä on hyvä ajatella, rentoutua ja rauhoittua.201

Säädöksistä teoiksi: Ympäristötukiehtoja toteuttamassa

Ympäristötukiohjelman ensimmäinen kausi on päättymässä, ja uuden ohjelman luonnos on jo valmis. Ympäristön kannalta hyviksi katsottuja viljelytoimenpiteitä on vuosien 1995-99 aikana toteuttanut lähes 90 % suomalaisista viljelijöistä yhteensä noin 2 milj. hehtaarin suuruisella alalla. Toimenpiteiden toteuttamista, ympäristövaikutuksia ja taloudellisia vaikutuksia on selvitetty erilaisissa tutkimushankkeissa. Mitä muutoksia ympäristötuki on tuonut viljelijöiden arkeen ja miten he ovat kokeneet ohjelman toteuttamisen?Vo

Erikoiskasvit kiinnostavat viljelijöitä

Monet viljelijät uskovat, että he voivat monipuolistaa tai tehostaa tilansa toimintaa viljelemällä erikoiskasveja. Erikoiskasvien viljely nähdään tärkeänä myös maan kasvukunnon ylläpitämisessä. Erikoiskasvit ovat varteenotettava vaihtoehto etenkin niille viljelijöille, jotka suhtautuvat myönteisesti uusiin tapoihin kehittää tilansa toimintaa. Silti erikoiskasvien laajamittainen viljely edellyttää, että koko jatkojalostus- ja markkinointiketjua kehitetään.vo

Caring in, for, and with nature: An integrative framework to understand Green Care practices

Green Care practices have received increasing scholarly attention in the last decade. Yet most studies are concerned with the aspect of human well-being, with less attention given to other caring dimensions and their relation to sustainability. This paper aims to contribute to an integrative understanding of Green Care by proposing an analytical framework inspired by the ethics of care literature and, in particular, Tronto’s five stages of caring (about, for, with, giving, and receiving). The goal is to use a relational lens to appreciate the diverse caring practices and their potential in three Finnish cases studies—a care farm, a biodynamic farm, and a nature-tourism company. We apply the framework on data gathered during three years through an in-depth participatory action-oriented research. Findings show that: (a) Green Care practitioners share sustainability concerns that go beyond human well-being and that translate into practices with benefits for the target users, wider community, and ecosystems; (b) caring is a relational achievement attained through iterative processes of learning. Two concluding insights can be inferred: a care lens sheds light on practitioners’ moral agency and its sustainability potential; in-depth creative methods are needed for a thorough and grounded investigation of human and non-human caring relations in Green Care practices