But in this twilight our choices seal our fate : the interplay autonomy and dignity in defining the international legal response to the beginning of life

Tutkielman aiheena on kansainvälisen oikeuden kysymys elämän alkamisesta ja elämän alkamisen ajankohdasta. Tutkielma lähestyy aihetta Yhdistyneiden kansakuntien lasten oikeuksien sopimuksen kolmannen lisäpöytäkirjan valossa. Astuessaan voimaan lisäpöytäkirja tulee mahdollistamaan yksilövalitusten käsittelyn erillisessä ihmisoikeuskomiteassa. Koska lasten oikeuksien sopimus jättää määrittelemättä elämän alkamisen ajankohdan, tutkielman perushypoteesina on, miten tuleva komitea ratkaisisi lasten oikeuksien sopimukseen jääneen jännitteen. Tämän hypoteesin ohella tutkielmaa suuntaa olettamus elämän alun määrittymisestä pitkälti oikeusperiaatteisiin rinnastuvien autonomian ja ihmisarvon käsitteiden kautta. Tutkielma lähestyy aihettaan sekä oikeuskäytännön että -kirjallisuuden valossa, sitoutumatta sen tarkemmin mihinkään yksittäiseen oikeustieteelliseen tutkimusmetodiin. Oikeuskäytännön kohdalla tarkastelu perustuu pääosin länsimaisten ylimpien oikeuksien antamille tuomioille kysymyksissä, jotka liittyvät elämän alkamisen tematiikkaan. Tämän ohella, rajatummin, käsitellään pohjoismaista elämän alun sääntelyä. Oikeuskäytännön sekä säädösten tarkastelun keskiössä on ennen kaikkea oikeudellinen argumentaatio sekä esiintuodun argumentaation jännitteisyys. Oikeuskäytännön pohjalta muotoutuu moniääninen ja usein kontekstisidonnainen kuva elämän alusta. Tämän oikeudellisen moniäänisyyden analyysi muodostaa tutkielman keskeisen sisällön. Autonomian ja ihmisarvon käsitteiden merkitystä oikeuskäytännön ja säädösten arvioinnille perustellaan tutkimuksessa yhtäältä niiden merkityksellä tuomioistuinten argumentaatiossa toisaalta periaatteiden saamalla tuella oikeustieteellisessä kirjallisuudessa. Tutkielma suhtautuu kriittisesti autonomian ja ihmisarvon käsitteisiin. Kriittisen luennan tarkoituksena on paljastaa oikeudellisen argumentaation sumeus ja sumeuden oikeudelliselle tulkinnalle aiheuttama epävarmuus. Tulkinnan epävarmuuden seurauksena myös vastaus elämän alulle näyttäytyy tutkielmassa ristiriitaisena ja osin perustelemattomana. Tutkielman keskeinen tulos on ennen kaikkea oikeuden jännitteiden tunnistamisessa sen lähestyessä elämän alun määrittelyä. Tutkielman tulosten pohjalta on mahdollista pyrkiä löytämään muotoutumassa olevan kansainvälisen oikeuden vastaus elämän alulle. Tuon vastauksen vakaus, perusteltavuus ja pysyvyys riippuvat siitä, miten onnistuneesti oikeudellinen argumentaatio kykenee yhdistämään yksilön autonomisen oikeuden päättää elämästään kollektiivin intressiin ylläpitää elämää.Siirretty Doriast

Lost in technology: Towards a critique of repugnant rights

Modern law is founded on an idea of justice that is made felt through rights and entitlements legal subjects enjoy. As such, for law and its idea of justice, rights are inherently good and therefore abundant. On encounter with injustice, it has become commonplace to inquire what laws and rights have been flouted, as if injustice would disappear in encounter with rights that encode justice. But what if no number of laws and rights – even with faultless execution – is up for the task of upholding what we deem just? In this dissertation, I look at the heart of this question, and find the law’s answer not simply wanting but repugnant. The research is animated by interaction of three topoi: personhood, technology, and international law. The first part concerns how these concepts are perceived in law and by those working with laws. As part of the unearthing of the conceptual ground rules, a trilemma between effectiveness, responsiveness, and coherence familiar from regulatory research and international law rears its head. I show how setting the priority on effective and responsive solutions has amounted to derogation of justice and diminishment of law’s foundational entity, a natural person. I explore whether these outcomes could be avoided within liberal international law and answer my own question on the negative. I title this systematic outcome a theory of repugnant rights. The latter part of the dissertation concerns technology, its regulation, and tendency to produce repugnant outcomes in international law. I focus on bio- and information technologies and their legal coding as tools to dismantle legal protection provided by our quality of being human. I will show how intricate legal norms break and remake us in ways that blur the boundaries between persons and things. Once something falls beyond or below the category of a person, its legal status can be warped, twisted, and turned – all while remaining at arm’s length from the person it was once legally part of. Technological intervention to such things allows for effective circumvention of legal shelter provided by human rights, as I show through example of regulation of surrogacy and data storage. To come to terms with the repugnancy, I seek shelter from anger as a transitory category that would enable us to move across the present impasse with rights. I suggest that at the very least international lawyers ought to be angry at quotidian horrors international law upholds. And through such anger overcome the misery and repugnancy of international law.--- Moderni oikeus pohjaa ajatukseen oikeudenmukaisuudesta, joka ilmenee oikeussubjektien nauttimien ja käyttämien oikeuksien välityksellä. Näin ymmärrettynä oikeuden ja sen omaaman oikeudenmukaisuuden käsityksen kannalta oikeudet ovat itseisarvoisesti hyviä, mikä selittää niiden suuren määrän. Kun kohtaamme epäoikeudenmukaisuutta tapaamme kysyä, mitä lakeja ja oikeuksia on loukattu, ikään kuin epäoikeudenmukaisuus kaikkoaisi sen kohdatessa oikeuden sisältämän oikeudenmukaisuuden idean. Mutta entä jos mikään määrä lakeja ja oikeuksia – edes täydellisesti täytäntöönpantuna – ei riitä puolustamaan oikeudenmukaisena pitämäämme? Väitöskirjassani kurkistan tämän kysymyksen ytimeen ja löydän vastauksen, joka ei ole ainoastaan riittämätön vaan myös vastenmielinen. Väitöksessäni operoin oikeushenkilön, teknologian ja kansainvälisen oikeuden rajapinnoilla. Väitökseni ensimmäinen osa koskee sitä, kuinka oikeuden ja lakien parissa työskentelevät mieltävät nämä käsitteet. Näiden käsitteiden tarkastelun yhteydessä havaitsen sääntelytutkimuksesta ja kansainvälisestä oikeudesta tutun tehokkuuden, responsiivisuuden ja johdonmukaisuuden välisen trilemman. Osoitan, miten tehokkaiden ja responsiivisten ratkaisujen asettaminen etusijalle on merkinnyt lipeämistä oikeudenmukaisuudesta ja samalla oikeuden keskeisen subjektin, luonnollisen henkilön, merkityksen pienentymistä. Tutkin, voitaisiinko tämä trilemma välttää liberaalin kansainvälisen oikeuden puitteissa, ja vastaan omaan kysymykseeni kielteisesti. Nimeän tämän tuloksen vastenmielisten oikeuksien teoriaksi. Väitöskirjan jälkimmäinen osa käsittelee teknologiaa, sen säätelyä ja sen taipumusta tuottaa vastenmielisiä lopputuloksia kansainvälisessä oikeudessa. Tarkastelen lähemmin bio- ja informaatioteknologioita ja niiden oikeudellista sääntelyä, sekä sitä millaisia välineitä ne tarjoavat ihmisyyden tarjoaman oikeudellisen suojan purkamiseen. Osoitan kuinka monimutkaiset oikeudelliset normit rikkovat ja muokkaavat meitä tavoilla, jotka hämärtävät ihmisten ja asioiden välisiä rajoja. Kun jokin ei ole enää henkilö, sen oikeudellista asemaa voidaan vääristää, vääntää ja kääntää. Teknologinen puuttuminen tällaisiin esineisiin ja asioihin mahdollistaa ihmisoikeuksien tarjoaman laillisen suojan tehokkaan kiertämisen, kuten osoitan sijaissynnytyksen ja datan tallennuksen sääntelyn kautta. Vastauksena oikeuden vastenmielisyydelle haen suojaa vihasta. Viha tarjoaa sellaisen tilapäisen kategorian, jonka avulla voimme välttää havaitsemani oikeuksien umpikujan. Katson, että kansainvälisen oikeuden harjoittajien olisi vähintäänkin oltava vihaisia kohdatessaan kansainvälisen oikeuden synnyttämiä ja mahdollistamia jokapäiväisiä kauhuja. Turvautumalla vihaan, jonka voimme myöhemmin asettaa sivuun, voisimme selättää kansainvälisen oikeuden surkeuden ja sen vastenmielisyyden

Meaningfulness in the Work of Language Professionals

This qualitative study explores the changes that a specific group of knowledge workers – language professionals in Finland – have undergone in their work and how they perceive the meaningfulness of their work as a result. The data presented in this article has been collected through group interviews and is part of a larger data set. To make sense of our data, we use thematic analysis and the framework of meaningful work presented by Rosso et al. For some of our research participants, the factors of meaningful work are present. For others, changes in work, such as platform work and outsourcing, have reduced autonomy and development possibilities. We conclude by discussing the implications of our findings

But in this twilight our choices seal our fate – the interplay of autonomy and dignity in defining the international legal response to the beginning of life

A study motivated by opening for signatories of the Third Optional Protocol for the Convention on the Rights of the Child (CRC)&nbsp;and possible ramifications individual complaints procedure will have&nbsp;for the definition of a child. As there is no exact moment when life commences according to the CRC, the initial hypothesis of the work is that a definition provided nationally to the beginning of life&nbsp;will be challenged internationally. By analysing various responses provided by national, regional and international tribunals, the paper seeks to highlight the multifarious answers to this foundational question of legal personhood. The analysis reveals an innate incoherence in the legal response to the seemingly unitary question of life's commencement. True to the instability of the international law recognised in much of the international legal scholarship, the paper dissects the legal response through the lenses of human dignity and of autonomy. It is argued that framing of the question as either private or public throughly influences the legal response to subjects that are at the surface level similar (e.g. cryopreserved embryos and stem cell lines).</p

Colouring the News Hypocoristics of Nouns in Selected New Zealand Newspapers between 1996 and 2012

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee substantiivimuotoisten hypokorismien käyttöä Uuden Seelannin sanomalehtiteksteissä vuosina 1996-2012. Hypokorismit ovat sanan vaihtoehtoisia muotoja, joiden merkitys on usein sama, mutta jotka eroavat muodollisuusasteeltaan (vrt. esim. journo ja alkuperäinen muoto journalist), ja joilla on toisinaan alkuperäisestä sanasta poikkeavia konnotaatioita. Tutkielman keskiössä on näiden Uuden Seelannin englannille tyypillisten puhekielenomaisten ilmausten kasvanut käyttö mediassa. Tutkimushypoteesin mukaan hypokorismien laaja käyttö osana puhuttua kieltä heijastuu sanomalehdissä käytettävään kieleen ja saa lehdet tarkastelemaan olemassa olevia kielellisiä normejaan edustaakseen paremmin kansalaisten käyttämää kieltä. Tutkielma on jaettu teoriaosioon sekä empiiriseen korpusanalyysiin. Tutkimuksen aineisto on peräisin Corpus of New Zealand Newspaper English -korpuksesta, joka koostuu kymmenestä sanomalehdestä kerätystä materiaalista. Korpus on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen käsittää ajanjakson 1995-1998 ja toinen ajanjakson 2010-2012. Aineistosta valittiin kaksi sanomalehteä, paikallislehti Nelson Mail ja suurkaupunkialueen The Press, jotta voitaisiin tarkastella lehden levikin mahdollista vaikutusta hypokorismien käyttöön sekä diakronista muutosta ajanjaksojen välillä. Lisäksi tutkimus pyrkii valottamaan syitä hypokorismien käytön taustalla Uuden Seelannin sanomalehtiteksteissä. Koska suurin osa hypokorismeista on substantiivimuotoisia, tutkimus ei käsittele verbi- tai adjektiivimuotoisia hypokorismeja. Lisäksi tutkimuksesta on rajattu pois muissa varieteeteissa esiintyvät vakiintuneet muodot (kuten movie) vertaamalla hakutuloksia The British National Corpus -korpukseen ja The Time Magazine Corpus of American English -korpukseen. Tutkimuksessa korpusmateriaalista pyritään löytämään kaikki kantasanasta ja siihen liitetystä hypokoristisesta päätteestä koostuvat Uuden Seelannin englannille ominaiset termit ja analysoimaan teoriaosion pohjalta näiden termien muotoa, käyttötapaa ja merkitystä sanomalehtiteksteissä. Tutkimuksessa todetaan -ie -päätteen olevan yleisin tapa muodostaa hypokorismeja, ja termien esiintyvän useammin Nelson Mail -lehdessä. Hypokorismien käyttö The Press -lehdessä yli kaksinkertaistuu tarkastelujakson aikana, mutta kokonaisuudessaan niiden esiintyminen jää tutkimuksessa korpuksen kokonaissanamäärään nähden marginaaliseksi. Hypokorismien käyttö sanomalehtiteksteissä kuitenkin monipuolistuu tarkastelujakson aikana huomattavasti

Total synthesis of amaminol A

This thesis includes an extensive review of preparation of bicyclo[4.3.0]nonane derivatives. Bicyclo[4.3.0]nonanes can be prepared by several methods. The most important preparation method of bicyclo[4.3.0]nonanes is intramolecular Diels-Alder cycloaddition (IMDA). Several biologically active natural and unnatural compounds contain bicyclo[4.3.0]nonanes in their molecular framework. The synthetic efforts toward natural compounds such as pulo'upone, isopulo'upone, indanomycin, stawamycin, cochleamycin A, ikarugamycin and lepicidin A are surveyed in this thesis. The second part of the review includes preparation methods for bicyclo[4.3.0]nonane derivatives. The synthesis part of this thesis presents my own results of synthetic efforts on amaminol A. Amaminol A was obtained as the side product from the synthesis of amaminol A diastereomer. Although amaminol A was obtained as the side product, the developed route allows the preparation of amaminol A as the major product by changing the stereochemistry of the employed organocatalyst. The bicyclo[4.3.0]nonane part of amaminol A was obtained utilizing two different types of IMDA's. These were chiral auxiliary induced and organocatalytic IMDA cycloadditions. Many active organic molecules include vicinal amino alcohol moieties in their molecular framework. The preparation of vicinal amino alcohols from α-amino ketones was also studied in this thesis. Chelation type reduction was found to give the highest diastereoselectivities with N-tert-butylcarbamate protected α-amino ketone.reviewe

Kansalaisuuden hallinta suomalaisessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa

Tutkimus tarkastelee kansalaisuuden hallintaa suomalaisessa kunnallisessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Esittelen tutkimuksessa, miten kansalaisuuden hallinnan diskurssit ovat muuttuneet läntisten hyvinvointivaltioiden hyvinvointipolitiikassa 1970-luvulta nykypäivään. Kuvailen miten tämä muutos on heijastunut suomalaiseen hallituspolitiikkaan ja hyvinvointipolitiikkaan. Kysyn tutkimuksessa, miten kansalaisuuden hallinta on muuttunut suomalaisessa kunnallisessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa vuodesta 1997 vuoteen 2011. Kysyn myös, mitä seurauksia näillä muutoksilla on kansalaisten itsetunnon ja valtautumisen edellytyksiin. Tutkimuksen aineistoina käytän Suomen sosiaali- ja terveys ry:n (SOSTE) kyselyitä kuntien sosiaalijohtajille vuosilta 1997–2007. Tämän lisäksi käytän vuonna 2011 keräämääni kyselyaineistoa Suomen kuntien, kuntayhtymien, kuntien yhteistoiminta-alueiden ja sairaanhoitopiirien sosiaali- ja terveyspolitiikasta vastaaville johtajille (vastausprosentti 52). Teoreettisella tasolla tarkastelen kansalaisuuden hallintaa sosiologian, sosiaalipolitiikan ja poliittisen filosofian avaamista näkökulmista. Michel Foucaultin hallinnan teoria toimii työni laajimpana teoreettisena viitekehyksenä. Ymmärrän kansalaisuuden hallinnan diskursiivisesti. Empiirisesti tutkin hallinnan diskursseja sosiaali- ja terveyspolitiikan johtajien mielipiteiden kautta. Käytän tutkimuksessa kaksiulotteista kysymystyyppiä, joka on kyselytutkimuksen kentällä uusi lähestymistapa. Kehitän tutkimuksessa myös kaksiulotteisen kysymyksen vastausten tulkintapaa. Kansalaisaktiivisuuden merkitys kasvoi kuntien sosiaali- ja terveyspolitiikassa vuosien 1997 ja 2011 välisenä aikana. Vuonna 1997 kansalaisaktiivisuutta korostettiin erityisesti heikommin toimeentulevissa kunnissa. Vuoteen 2011 tultaessa kansalaisaktiivisuuden korkea merkitys on läpäissyt taloudellisilta voimavaroiltaan kaikentyyppiset kunnat. Kansalaisaktiivisuuden korostaminen on yhteydessä tuen heikentämiseen erityisesti päihdeongelmaisilta, pitkäaikaistyöttömiltä ja maahanmuuttajilta. Tämä yhteys on riippumatonta kuntien taloudellisista resursseista. Kuntien (ym.) taloudellisen tilan heikentyessä kansalaisvastuun tukimahdollisuuksia heikentävä vaikutus laajenee koskemaan useampia tuen tarpeessa olevia väestöryhmiä. Kokonaisuutena ottaen suomalaisessa kunnallisessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa seurataan edelleen pohjoismaista universalismia, vaikka järjestelmän selektiiviset ja moraalidiskursiiviset piirteet ovatkin lisääntyneet. Päihdeongelmaisten, pitkäaikaistyöttömien ja maahanmuuttajien asema heikkenee, koska heille asetetut päämäärät ovat ristiriidassa heidän käytettävissä olevien keinojensa kanssa. Tämä ristiriita tuottaa minuuteen kohdistuvan paineen, jonka seurauksena näiden väestöryhmien itsetunnon kehittymisen edellytykset heikentyvät.This study examines the governance of citizenship on Finnish municipal social- and health policy. First I introduce how the discourses of the governance of citizenship have changed on western welfare state welfare policy from 1970’s to present. I introduce the influence of this transition on Finnish governmental policy and welfare policy. The question is how the governance of citizenship has changed on Finnish municipal socialand health policy from 1997 to 2011. Another question focuses on how these changes influence on the preconditions for citizens self-esteem and empowerment. The empirical data consists of the repeated questionnaires (1997–2007) to Finnish municipal Social Managers. The Finnish Society for Social and Health (SOSTE) have the ownership of these questionnaires. I also apply the questionnaire (2011) to Finnish municipal Social Managers implemented with myself (response percent 52). Theoretically I am focusing on sociological, social political and political philosophy issues. Michel Foucault’s theory of governmentality works as a largest framework of the study. I interpret the theory of governmentality discursively. Empirically I am studying the discourses of governance through the opinions of municipal Social Managers. As a fresh perspective on the field of survey research I present the two-dimensional question format. I develop an interpretation method of responses collected by the two-dimensional question. The influence of active citizenship grew in municipal social- and health policy from 1997 to 2011. In year 1997 the meaning of active citizenship was emphasized especially in municipalities of lower economical level. Until 2011 the meaning of active citizenship is emphasized in economically all kind of municipalities. Emphasizing active citizenship tend to decrease the support of drug dependent persons, long-term unemployment persons and immigrants. This co-variation does not depend on the economical level of municipality. When the economical level of municipality weakens, the tendency to emphasize active citizenship, decreases support from several support needing group of citizens. Overall the Nordic universalism is still being followed in Finnish municipal socialand health policy even if the selective and moral discursive features of welfare system have increased. The social position of drug dependent people, long-term unemployment people, and immigrants weaken because the goals which have been placed by welfare system, are in serious contradiction to means that these people actually possess. As a consequence among these people the pressure towards the identity appears which means lower preconditions to develop their self-esteem and empowerment

Sosiaalisen verkoston tuen ja kontrollin merkitys valvotussa koevapaudessa olevalle vangille

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuoda julki valvotussa koevapaudessa olevien vankien tuen saaminen sosiaaliselta ympäristöltä, johon kuuluvat perhe, sukulaiset, ystävät, kaverit, viranomaiset, vankilan työntekijät ja tukipartio. Kontrolli kuuluu olennaisena valvottuun koevapauteen ja vankien liikkumisvapautta on rajoitettu säädöksillä. Sosiaalinen pääoma on jokaiselle kansalaisille tärkeää, hänen selviytyessään suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan lainsäädäntöä, koska valvottu koevapaus on lailla säädetty. Teoriaosuudessa tarkastellaan myös sosiaalisen tuen palveluntarjoajia ja kontrollin suorittamista, sekä sitä miten siitä on käytännössä esitetty. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta haastattelusta, jotka on koottu kahden suomalaisen avovankilan valvotussa koevapaudessa olevista henkilöistä. Aineisto on hankittu valvotussa koevapaudessa olevilta vangeilta yksilöhaastattelujen avulla. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Aineiston hankinnassa on koko ajan otettu huomioon eettisyys, ettei kenenkään arvoja ja normeja ole syrjäytetty, vaan heitä on kuunneltu avoimin korvin. Tutkimuksen mukaan valvottuun koevapauteen lähtevää vankia tuetaan monin eri keinoin. Vanki ja valvottua koevapautta valmisteleva henkilö vuorovaikutussuhteen avulla pyrkivät tekemään säännöt ja vangille sopivan suunnitelman. Tämä suunnitelma menee eteenpäin vankilassa korkeampaan tahoon ja johtaja tekee päätöksen siitä, onko suunnitelma hyväksyttävissä. Valvottuun koevapauteen tulee vangille tapaamiset asiantuntijoiden kanssa, toimintavelvoite/työvelvoite, työpaikka, jossa esimies tietää minkä vuoksi on tiettyjä sääntöjä kyseisen henkilön kohdalla. Valvotulla koevapaudella pyritään hallittuun vapautumiseen takaisin yhteiskunnan jäseneksi ja tukena tässä toimii koko ajan vankilan valvottua koevapautta suunnitteleva henkilö

Yksityistapaturmavakuutuksen yleisimmät korvausriidat korkeimman oikeuden ja vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä

Tutkielmassani käsittelen yksityistapaturmavakuutukseen liittyviä yleisimpiä korvausriitoja. Tapaturmien määrä on viimeisen 20 vuoden aikana kaksinkertaistunut ja vapaa-aikana sattuvien tapaturmien osuus on kaikista tapaturmista noin kolme neljäsosaa. Yksityinen tapaturmavakuutus onkin nykyään entistä tärkeämpi taloudellinen suojakeino. Samalla kun yksityistapaturmavakuutuksen rooli on noussut entistä tärkeämmäksi, myös sitä koskevat riidat vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan välillä ovat kasvaneet. Vahinkotapahtuman satuttua yleisin riitaa aiheuttava seikka on tapaturman korvattavuus. Useimmin korvausriidan aiheuttaa tapaturma-käsitteen määritelmän täyttymättä jääminen, mikä johtaa suoraan joko korvauksen osittaiseen rajoittamiseen tai koko korvauksen epäämiseen. Tapaturma määritellään vakuutuksenottajan tahtomatta tapahtuvaksi odottamattomaksi tapahtumaksi, joka on äkillinen ja ulkoinen sekä aiheuttaa ruumiinvamman. Tällöin yhdenkin ominaisuuden puuttuessa voidaan katsoa ettei kyse oli yksityistapaturmavakuutuksen tarkoittamasta vahinkotapahtumasta, eli tapaturmasta, eikä näin ollen korvausta ole suoritettava ainakaan täysimääräisenä. Korkeimman oikeuden ja vakuutuslautakunnan ratkaisulinjat ovat olleet hyvin yhtenevät yksityistapaturmavakuutuksiin liittyvien korvausriitojen osalta. Jos tapaturman määritelmä on joiltain osin jäänyt täyttymättä, ei vakuutuskorvausta ole tullut suorittaa. Jos taas vahinkotapahtuma on katsottu tapaturmaksi, on korvaus tullut suorittaa. Tilanteissa, joissa vahingon laajuuteen on ollut vaikuttamassa tapaturman lisäksi jokin sisäinen seikka, on vakuutuskorvaus tullut suorittaa niiltä osin kun vahinko on aiheutunut itse tapaturmasta