Biokaasulaitoksen käsittelyjäännös nurmen ja ohran lannoitteena

MTT Maaningalla tutkittiin vuosina 2009–2012 raakalannan, biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksen ja jäännöksestä separoitujen kuiva- ja nestejakeiden käyttöarvoa nurmen ja ohran lannoitteena. Kenttäkokeet toteutettiin nurmelle ja ohralle erikseen, ja niissä verrattiin orgaanisia lannoitteita väkilannoitteena annettuun typpeen ja fosforiin. Nurmikoe oli nelivuotinen sisältäen perustamisvuoden suojaviljan (ohra), ohrakokeen tulokset ovat kolmelta vuodelta. Raakalanta ja käsittelyjäännös sijoitettiin 5–7 cm syvyyteen. Kuiva- ja nestejakeet levitettiin käsin pintaan ja kuivajae mullattiin äestämällä. Orgaaniset lannoitteet annettiin ohralle keväällä ja nurmelle toiselle sadolle. Lisäksi kokeessa oli kuusi erilaista väkilannoitteena annettua typpitasoa. Niiden avulla muodostettiin typen satovastefunktiot, joihin orgaanisten lannoitteiden typen hyväksikäyttöä verrattiin. Syksyisin otettiin maanäytteet kolmesta eri syvyydestä. Ohrakokeessa käsittelyjäännöksellä saatiin yhtä suuret sadot kuin vastaavalla liukoisen typen määrällä väkilannoitteessa, paitsi kuivana vuonna 2010, jolloin sato oli 10 % alhaisempi. Raakalannalla sadon määrä oli vain 85 % väkilannoitteeseen verrattuna. Separoinnista ja jakeiden käytöstä ei näyttänyt olevan ohralle erityistä hyötyä. Nurmikokeessa kuivuus aiheutti suuremman eron typen hyväksikäytössä kuin biokaasuprosessi tai separointi: kuivana vuonna raakalanta ja käsittelyjäännös tuottivat selkeästi väkilannoitetta heikomman tuloksen, mutta nestejakeella vastaavaa eroa ei havaittu. Raakalannalla ja käsittelyjäännöksellä ei ollut eroa lannoitusvaikutuksessa. Molemmissa kokeissa orgaanisten lannoitteiden sijoittaminen hillitsi helppoliukoisen fosforin rikastumista maan pintakerrokseen. Ohralla typen taseet olivat pääasiassa positiivisia, ja käsittelyjäännöksen tase oli raakalantaa alhaisempi kahtena vuonna. Nurmella ensimmäisen sadon taseet olivat tyypillisesti negatiivisia, mikä vaikutti myös kokonaissadon taseisiin. Nurmiruuduilla käsittelyjäännös tuotti raakalantaa alhaisemman typpitaseen ainoastaan vuonna 2012, jolloin sen liukoisen typen osuus kokonaistypestä oli suurempi kuin raakalannalla. Nestejakeella lannoitetut ruudut saivat enemmän kokonaistyppeä kuin muut koejäsenet, mikä näkyi positiivisina taseina joka vuosi. Myös fosforitaseet poikkesivat selvästi kasvilajien välillä. Ohralla fosforitase oli lähes aina positiivinen, myös väkilannoiteruuduilla, kun nurmella P-tase oli lähes poikkeuksetta negatiivinen.Orgaanisten lannoitteiden lannoitusvaikutus, ravinnetaseet sekä maaperän typpikierto ovat selvästi erilaisia nurmenviljelyssä kuin viljanviljelyssä. Tämä selittyy pääosin viljelytekniikan eroilla (mm. lannoitus- ja korjuukertojen määrät, jyvien tai koko kasvuston korjuu) sekä kasvien erilaisella ravinteidenottokyvyllä. Tämän kokeen perusteella käsittelyjäännöksen edut tulevat selvemmin esiin ohran- kuin nurmenviljelyssä

Biokaasuteknologiaa maatiloilla II : biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksen hyödyntäminen lannoitteena

Biokaasuprosessin vaikutukset naudan lietelannan ominaisuuksiin: • Käsittelyjäännöksen typen käyttökelpoisuus nousi raakalantaan verrattuna ohranviljelyssä, vaikka lieteanalyysissä liukoisen typen pitoisuus ei noussut ja liukoisen typen osuuden nousua ei voitu osoittaa. Käsittelyjäännöksen liukoinen typpi oli ohran lannoitteena täysin väkilannoitetypen veroista, kun raakalannan typpi vastasi 85-prosenttisesti väkilannoitetyppeä. Nurmenviljelyssä raakalannan ja käsittelyjäännöksen typen käyttökelpoisuus oli samaa tasoa. • Käsittelyjäännöksen fosforin käyttökelpoisuus oli korkeampi kuin raakalannan sekä ohran että nurmenviljelyssä. • Biokaasukäsittelyn edullinen vaikutus typen ja fosforin hyväksikäyttöön näkyi käsittelyjäännöksen raakalantaa pienempänä typen ja fosforin ylijäämänä. • Käsittelyjäännös oli tasalaatuisempaa ja juoksevampaa kuin raakalanta ja sen ravinnepitoisuuden vaihtelu oli pienempää kuin raakalannan. • Käsittelyjäännös koettiin teknisesti raakalantaa helpompikäyttöiseksi ja sen hajuhaitat vähäisemmiksi. • Käsittelyjäännöksen pH oli korkeampi kuin raakalannan, mutta tällä ei ollut vaikutusta maan pH-arvoon. • Riippumatta siitä, rajoittaako lannan levitystä kokonaistyppi (nitraattiasetus) vai pellon fosforiluokka, pystyy käsittelyjäännöstä käyttämällä levittämään kerta-annoksena hieman (7 %) enemmän liukoista typpeä hehtaarille. Kotieläintalouden tuotantoyksikkökoon kasvu ja tilojen keskittyminen tietyille alueille ovat johtaneet tilalla syntyvän lantamäärän kasvuun sekä lannan alueelliseen ja paikalliseen keskittymiseen. Nautakarjatiloilla tilan hallinnassa olevat pellot riittävät yleensä vastaanottamaan tuotetun lannan, mutta suurissa eläinyksiköissä lannan kuljetus kauaksi tilakeskuksesta aiheuttaa lisätyötä ja -kustannuksia. Joissain tapauksissa tilan omat pellot eivät riitä vastaanottamaan syntyvää lantamäärää. Lisämaan hankkiminen tai vastaanottosopimukset naapuritilojen kanssa mahdollistavat lannan levittämisen suuremmalle peltopinta-alalle, mutta lisää usein samalla kuljetustarvetta. Lannan tehokkaampi hyödyntäminen prosessoinnin avulla voi nostaa lopputuotteiden lannoitearvoa ja tuottaa myös uusiutuvaa energiaa. Esimerkiksi mekaaninen ja kemiallinen separointi sekä lannan anaerobinen hajotus biokaasulaitoksissa voivat tehdä lannan kuljettamisesta kauemmaksi taloudellisesti kannattavaa ja siten lisätä lannan käytettävyyttä peltolannoituksessa. Lannan sisältämien ravinteiden ja energian tehokas hyväksikäyttö on edellytyksenä niin kestävälle elintarviketuotannolle kuin maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiselle. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää naudan lietelannan, tilakohtaisen biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksen ja käsittelyjäännöksestä separoitujen neste- ja kuivajakeiden käyttöarvoa nurmen ja ohran tuotannossa verrattuna väkilannoitetyppeen. Laajemmin tavoite oli saada lisää tutkittua tietoa orgaanisten, lantapohjaisten lannoitteiden mahdollisuuksista ravinteiden kierron tehostamisessa ja väkilannoitteiden korvaajana tilakohtaisissa ratkaisuissa. Tutkimus oli osa laajempaa ’Biokaasuteknologian käyttöönoton edistäminen Pohjois-Savossa’ -hanketta, jonka ensimmäinen osaraportti julkaistiin MTT Raporttina 113. Nurmen ja ohran kenttäkokeet toteutettiin kahtena erillisenä lohkoittain satunnaistettuna kokeena Luonnonvarakeskus (Luke) Maaningalla (silloinen MTT Maaninka) vuosina 2009–2012. Molemmissa kokeissa tutkittiin raakalannan, biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksen ja jäännöksestä separoitujen neste- ja kuivajakeiden lannoitusvaikutusta. Jakeet annettiin koeruuduille eri tavoin riippuen kasvilajista. Nurmikoe oli nelivuotinen sisältäen perustamisvuoden suojaviljan (ohra), kun taas ohrakokeen tulokset ovat kolmelta vuodelta. Raakalanta ja käsittelyjäännös sijoitettiin 5–7 cm syvyyteen. Jäännöksestä separoidut kuiva- ja nestejakeet levitettiin käsin pintaan ja kuivajae mullattiin äestämällä. Orgaaniset lannoitteet annettiin ohralle keväällä ja nurmelle toiselle sadolle. Nurmi niitettiin aina kahdesti kesässä. Lisäksi kokeessa oli kuusi erilaista väkilannoitteena annettua typpitasoa. Niiden avulla muodostettiin typen satovastefunktiot, joihin orgaanisten lannoitteiden typen hyväksikäyttöä verrattiin. Syksyisin otettiin maanäytteet kolmesta eri syvyydestä. Ohrakokeessa käsittelyjäännöksellä saatiin yhtä suuret sadot kuin vastaavalla liukoisen typen määrällä väkilannoitteessa, paitsi kuivana vuonna 2010, jolloin sato oli 10 % alhaisempi. Raakalannalla sadon määrä oli vain 85 % väkilannoitteeseen verrattuna. Separoinnista ja jakeiden käytöstä ei näyttänyt olevan ohralle erityistä hyötyä. Nurmikokeessa kuivuus aiheutti suuremman eron typen hyväksikäytössä kuin biokaasuprosessi tai separointi: kuivana vuonna raakalanta ja käsittelyjäännös tuottivat selkeästi väkilannoitetta heikomman tuloksen, mutta nestejakeella vastaavaa eroa ei havaittu. Raakalannalla ja käsittelyjäännöksellä ei ollut eroa lannoitusvaikutuksessa. Ohralla typen taseet olivat pääasiassa positiivisia, ja käsittelyjäännöksen tase oli raakalantaa alhaisempi kahtena vuonna. Ohra ei siis käyttänyt kaikkea sille annettua typpeä, mutta käsittelyjäännöksen typpi oli paremmin hyödynnettävissä kuin raakalannan. Nurmella ensimmäisen sadon taseet olivat tyypillisesti negatiivisia, eli nurmi otti typpeä enemmän kuin sille väkilannoitteena annettiin. Tämä vaikutti myös kokonaissadon taseisiin. Nurmi hyödynsi käsittelyjäännöksen typen raakalannan typpeä tehokkaammin ainoastaan vuonna 2012, jolloin käsittelyjäännöksen liukoisen typen osuus kokonaistypestä oli suurempi kuin raakalannalla. Nestejakeella lannoitetut ruudut saivat enemmän kokonaistyppeä kuin muut koejäsenet, mikä näkyi positiivisina taseina joka vuosi. Myös fosforitaseet poikkesivat selvästi kasvilajien välillä. Ohralla fosforitase oli lähes aina positiivinen, myös väkilannoiteruuduilla, kun nurmella fosforin vuositase oli lähes poikkeuksetta negatiivinen. Biokaasuprosessi paransi fosforin näennäistä hyväksikäyttöä sekä ohra- että nurmikokeessa. Sekä raakalannan että käsittelyjäännöksen käytön vaikutus maan viljavuusfosforin pitoisuuteen oli pienehkö, mutta käsittelyjäännöksen käyttö nosti maan viljavuusfosforin pitoisuutta suhteessa raakalannan käyttöön. Todennäköinen syy tähän on biokaasuprosessin aiheuttamat muutokset lietelannan orgaanisen aineksen koostumuksessa, mikä vaikuttaa kilpailuun maan fosforinpidätyspaikoista. Orgaanisten lannoitteiden lannoitusvaikutus, ravinnetaseet sekä maaperän typpikierto ovat selvästi erilaisia nurmenviljelyssä kuin viljanviljelyssä. Tämä selittyy pääosin viljelytekniikan eroilla (mm. lannoitus- ja korjuukertojen määrät, jyvien tai koko kasvuston korjuu) sekä kasvien erilaisella ravinteidenottokyvyllä. Näiden kokeiden perusteella käsittelyjäännöksen edut, etenkin typen ja fosforin käyttökelpoisuuden parantuminen suhteessa karjanlantaan tulevat selvemmin esiin ohran- kuin nurmenviljelyssä.----------------------------------------------------------------------------------------------- • Plant-availability of nitrogen was higher in digestate than in raw manure when cultivating oat, even though no increase in soluble nitrogen was detected in manure analysis. The soluble nitrogen in digestate was as effective in oat cultivation as mineral fertilizer, while that of raw manure was 85% of mineral fertilizer. In grass cultivation nitrogen plant-availability of digestate and raw manure were similar. • Plant-availability of phosphorus was higher in digestate than in raw manure with both oat and grass cultivation. • The improved nitrogen and phosphorus uptake when using digestate was also shown as less excess of nitrogen and phosphorus than when using raw manure. • Digestate was more homogeneous and fluid compared to raw manure and its nutrient con-tent more stable. • Digestate was technically easier to handle and the research group found its odour less foul than that of raw manure. • Digestate pH was higher than with raw manure but this had no effect on soil pH. • Regardless of the limiting factor in manure fertilization (manure/digestate total nitrogen or soil phosphorus), digestate allowed for a slightly higher dose of soluble nitrogen (7%) per hectare. Increasing unit size of animal husbandry and its concentration into certain regions have led to in-creasing amount of manure per farm and regional concentration of manure. On dairy and beef farms the field area per se is not typically restricting manure use because forage area is in proportion to number of animals. On large units, however, the distances to fields increase and thus transportation of slurry to distant paddocks severely increases transportation costs. In addition, in some cases the field area of one farm may no longer be large enough for manure utilization. To ensure sufficient area for spreading, the farms have had to either increase its field area or hand out manure to neighboring farms. Manure processing, such as mechanical and chemical separation and anaerobic digestion in biogas plants may provide profitable solutions for transporting manure to further distances and thus improve manure utilization in fertilization. Efficient use of manure energy and nutrient content is a prerequisite for sustainable food production and decreasing agricultural nutrient load to the environment. The aim of this study was to find out the fertilizing value of cattle slurry, digestate from a farm-scale biogas plant and the separated solid and liquid fraction of the digestate in barley and grass production. The use of these organic fertilizers was also compared to that of mineral fertilizers. The aim was also to increase empirical data on the possibilities of organic fertilizers for enhancing manure utilization and replacing mineral fertilizers in farm-scale solutions. The field experiments with barley and grass were performed as two separate and randomized complete block design experiments in Luke Maaninka research station during 2009−2012. Both experiments studied the fertilizing effect of raw slurry, digestate and separated solid and liquid fractions of digestate. The different organic fertilizers were spread to the field plots dependent on the plant species. The experiment of grass silage took four years including the whole crop (barley) in the establishment year, while the results of the barley experiment are from three years. Both slurry and digestate were injected into the depth of 5−7 cm with a plot-sized slurry spread-er. Fractions were spread to the surface of soil by hand and solid fraction was mixed in to the soil by harrowing. Organic fertilizers were spread for the barley in the spring and for the grass after the first harvest. During the production years, the grass was harvested twice at silage stage. In addition, the experiments included six levels of mineral N application to calculate N fertilizer replacement value for soluble N fraction of the organic fertilizers. Soil samples (depths of 0–2 cm, 2–10 cm and 10–25 cm) were taken in each autumn. In the barley experiment, digestate gave similar yields as comparable dose of mineral soluble nitrogen (N), except in the dry year of 2010, when the yield was 10% lower. Raw slurry yielded only 85% of the yield from digestate. Separation and use of the fractions did not show particular benefits for barley. In the grass experiment, drought caused a larger difference in N uptake than the use of digestate or separated digestate: in the dry year, raw manure and digestate gave significantly lower yields that mineral fertilizer. However, when using the liquid fraction of digestate no such effect was noticed. Raw manure and digestate did not differ in fertilizing effect. With barley, N balance was mostly positive i.e. the N removal in harvested crop was lower than input N as slurry and fertilizers. The N balance of digestate was lower than that of raw slurry in two of the studied years. With grass, the N balances of the first cut were usually negative, which lead negative annual balances. On the grass plots, digestate produced a lower N balance than raw slurry only in 2012, when its proportion of soluble nitrogen of total nitrogen content was higher than that of raw slurry. The plots fertilized with liquid fraction of digestate received a higher dose of total N than the other plots, which was also seen as positive balances each year. Also the P balances differed significantly between the plant species. With barley, the P balance was almost always positive, as with mineral fertilizers, while with grass, it was nearly without exception negative. The fertilizing effect, nutrient balances and soil nitrogen cycle of organic fertilizers are clearly different in grass production than in cereal cultivation. This is mostly explained by differences in cultivation methods (e.g. amount of fertilizing and harvesting times, harvesting the grains or the entire bi-omass) and by different nutrient uptake ability of the plants. According to this study, the benefits of using digestate are clearer for barley cultivation than for grass production.201

Slow pyrolysis liquid in reducing NH3 emissions from cattle slurry-Impacts on plant growth and soil organisms

A substantial percentage of manure nitrogen (N) can be lost as gaseous ammonia (NH3) during storage and field spreading. Lowering slurry pH is a simple and accepted method for preserving its N. Efficiency of slow pyrolysis liquid (PL) produced from birch (Betula sp.) as an acidifying agent, and its ability to reduce NH3 emissions following surface application of cattle slurry, was studied in a field experiment. Untreated slurry (US) and slurries acidified with PL and sulfuric acid (SA) were applied to the second harvest of a grass ley. Immediate NH3 emissions, grass biomass, N-yield and possible toxic impacts on soil nematodes and enchytraeids were examined. Furthermore, the effects on soil respiration, nitrogen dynamics and seed germination were studied in subsequent laboratory experiments. In the field, over one third of the water-extractable ammonium-N (NH4-N) applied was lost through NH3 volatilization from US. SA and PL acidified slurries reduced NH3-N emission rate equally from 3.4 to (c) 2021 The Author(s). Published by Elsevier B.V. This is an open access article under the CC BY license (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).Peer reviewe

Lietteiden happokäsittely vähentää ammoniakkipäästöjä

Lehtiartikkeli (rinnakkaistallennusluvan asianumero: 2908/12 05 01 02/2020)202

Biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksen lannoitekäyttö nurmella ja ohralla

201

Talousmetsien luonnonhoidon tehostamisen vaihtoehdot

Talousmetsien luonnonhoito on yleisnimitys toimille, joilla toteutetaan yleensä samanaikaisesti puuntuotannolle rinnakkaisia luonnon monimuotoisuutta tukevia toimenpiteitä met-sänkäsittelyssä. Talousmetsien luonnonhoidon keinovalikoima on laaja. Osa toimista on lähes maksuttomia metsänomistajalle mutta toiset merkittäviä kustannuksiltaan. Luonnonhoitoa metsien käsittelyn yhteydessä olisi mahdollista tehostaa nykyisestä. Kytkeytyneisyyden ja alueellisten ominaispiirteiden huomiointi luonnonhoidon toimien suunnittelussa ja toteuttamisessa lisäisivät luonnonhoidon toimien vaikuttavuutta. Kaikkiaan tehostaminen edellyttää luonnonhoidon laaja-alaista huomioimista metsäalan koko toimintakentässä. Luonnonhoidon lainsäädännön, ohjeistuksen ja kannustimien tulisi tukea metsänomistajia ja metsäalan operatiivisia toimijoita heidän jokapäiväisessä työssään ja päätöksenteossa. Uusia toimintamalleja tulisi kehittää ja testata. Luonnonhoidon ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen vaikuttavuus tehdään näkyväksi hyvin valituilla mittareilla ja seurannalla. Uutta tutkimustietoa luonnonhoidon vaikuttavuudesta saadaan ja tarvitaan meneillään olevista pitkäkestoisista tutkimussarjoista.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.(tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Nivelrikon fysikaalisia hoitomuotoja

Syventävä työ ei kirjastoss

Nivelrikon fysikaalisia hoitomuotoja

Syventävä työ ei kirjastoss

The role of gallbladder, cholecystokinin and microbes in gallstone and post-ERCP pancreatitis

Äkillisen haimatulehduksen esiintyvyys Suomessa on 70/100 000 asukasta/v aiheuttaen 3000 hoitojaksoa vuosittain. Näistä 70 % on alkoholin aiheuttamia, 15 % sappikivien aiheuttamia ja loput 15 % johtuu muista syistä, kuten esim. tähystysteitse tehtävästä sappi ­ja haimateiden tutkimuksesta (ERCP). Suurin osa haimatulehduksista on lieviä (80%), mutta 20 % tapauksista kehittää vaikean taudinkuvan, johon liittyy runsaasti komplikaatioita ja merkittävä kuolleisuus. Koska haimatulehduksen syntymekanismeja ei täysin tunneta, on hoito edelleen pääosin oireenmukaista. Tässä väitöskirjassa keskityttiin erityisesti sappiperäisen ja ERCP-alkuisen haimatulehduksen tutkimiseen. Yhteensä viidessä osatyössä selvitettiin sappirakon, sappirakon ja sappiteiden motiliteettiin ja haiman ruuansulatusentsyymien eritykseen vaikuttavan peptidihormonin (kolekystokiniini) sekä bakteerien osuutta sappiperäisessä ja ERCP-alkuisessa haimatulehduksessa. Kyseessä on kliininen tutkimus, johon potilaat on kerätty pääosin Tampereen yliopistollisesta sairaalasta vuosina 1972-1996. Yhteen osatyöhön potilaita on kerätty myös Helsingin yliopistollisesta sairaalasta. Sappiperäisen haimatulehduksen ajatellaan syntyvän, kun sappikivi tukkii yhteisen sappi ­ja haimatiehyen laskukohdan pohjukaissuoleen, jolloin sekä sappinesteen että haimanesteen normaali virtaus pohjukaissuoleen estyy. Tutkimuksessa todettiin, että potilaat, joilla sappirakko oli tallella kehittivät merkittävästi vaikeamman haimatulehduksen kuin ne potilaat, joilta sappirakko oli aiemmin leikattu. Tämän perusteella on mahdollista, että sappirakko aiheuttaa supistuessaan enemmän sappinesteen virtausta ja edelleen enemmän painetta haimatiehyeeseen. Sen sijaan ERCP-alkuisessa haimatulehduksessa sappirakolla ei näyttänyt olevan yhteyttä taudin vaikeusasteeseen, vaan siinä haimatulehdus todennäköisesti johtuu manipulaatiosta. Kolekystokiniini supistaa sappirakkoa ja toisaalta lisää haiman ruuansulatusentsyymien eritystä. Normaalitilanteessa ruuansulatusentsyymit aktivoituvat vasta pohjukaissuolessa, mutta haimatulehduksessa nämä ruuansulatusentsyymit aktivoituvat jo haimakudoksen sisällä aiheuttaen kudostuhoa. Tutkimuksessa todettiin, että plasman kolekystokiniinipitoisuudet nousivat viisinkertaisiksi ERCP-alkuisessa haimatulehduksessa ensimmäisten tuntien kuluessa taudin alusta lukien, jonka jälkeen vuorokauden kuluessa pitoisuudet laskivat lähes mittaamattoman pieniksi. Myös sappiperäisessä ja alkoholiperäisessä haimatulehduksessa kolekystokiniinin pitoisuudet ovat vuorokauden kuluttua taudin alusta lukien erittäin matalat. Tulosten perusteella näyttää siltä, että kolekystokiniinilla voi olla merkitystä haimatulehduksen alkuvaiheessa, mutta myöhemmin sillä ei ole merkitystä. Vaikeissa haimatulehduksissa haimakudoksen infektoituminen bakteereilla on merkittävin yksittäinen kuolinsyy näillä potilailla. Infektoitumisreitistä on useita teorioita. Tässä tutkimuksessa todettiin, että sappiperäisessä haimatulehduksessa haimakudos infektoituu bakteereilla merkittävästi useammin ja aikaisemmin kuin alkoholiperäisessä haimatulehduksessa. Lisäksi bakteerit, joita sappiperäisessä haimatulehduksessa löydettiin, ovat samankaltaisia kuin sappiteistä sappikivien läsnäollessa löytyvät bakteerit. Löydös tukee sitä ajatusta, että sappiperäisessä haimatulehduksessa infektioreitti on ainakin alkuvaiheessa sappiperäinen. Bakteerien osuutta myös ERCP-alkuisessa haimatulehduksessa on epäilty, mutta aiempaa näyttöä siitä ei ole. Tutkimuksessa todettiin, että kerta-annoksena annettu antibiootti ennaltaehkäisee haimatulehdusta ERCP-tutkimuksen yhteydessä. Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että kolekystokiniinin vastavaikuttajan mahdollista haimatulehdusta estävää vaikutusta kannattaa jatkossa tutkia. Lisäksi antibioottiprofylaksiaa voidaan rutiinisti suositella ERCP-tutkimuksen yhteydessä

Viestintä osana turvallista lääkehoitoprosessia Vantaan kaupungin palvelutaloissa

Opinnäytetyömme on toteutettu yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Vantaan kaupungin vanhusten avopalveluiden kanssa. Opinnäytetyö on osa Osaamisen ennakointi terveyspalveluissa - Vantaan hanketta. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää Vantaan kaupungin palvelutalojen viestintää ja lääkehoitoon liittyvän viestinnän haasteita ja kehitysideoita. Lisäksi selvitimme Graafisen Finstar-potilastietojärjestelmän sisällä olevan potilaspostin toimivuutta viestintävälineenä osana turvallista lääkehoitoa, joka on Vantaan kaupungin palvelutalojen käytössä. Selvitimme myös sairaanhoitajan ja lähihoitajan työnkuvaa lääkehoidon viestinnässä. Toteutimme opinnäytetyön kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Aineistonkeruu tapahtui haastattelemalla Vantaan kaupungin palvelutaloista yhteensä 12 hoitajaa Heporinteen, Koivukylän, Metsotien, Pähkinärinteen, Raikukujan ja Veturipolun yksiköistä. Yksilöhaastattelun avulla saimme tietoa sairaanhoitajien ja lähihoitajien kokemuksista lääkehoitoon liittyvästä viestinnästä sekä potilaspostin käytöstä. Tuloksista kävi ilmi, että hoitohenkilökunta käytti paljon erilaisia viestintävälineitä, sekä palvelutalojen välillä oli eroja viestintätavoissa. Suullisessa viestinnässä koettiin eniten haasteita viestiketjun katkeamisen tai suullisen viestin tavoittamisen vuoksi. Viestinnän apuna oli käytössä erilaisia käsin kirjoitettuja viesti- ja muistilappuja sekä tulosteita. Hoitajat kokivat nämä hyväksi tueksi lääkehoidon viestinnässä. Haasteena oli listojen ja lappujen päivittyminen tai katoaminen. Graafisen Finstarin sekä sen sisällä olevan potilaspostin käytössä oli vaihtelevuutta. Potilaspostin haasteeksi koettiin, että jo olemassa olevan viestintävälineen mahdollisuuksia ei hyödynnetä, koska oli totuttu siihen, että potilasposti oli enemmän sairaanhoitajien käyttämä työväline. Tuloksista myös ilmeni, että lähihoitajien keskuudessa olisi halukkuutta potilaspostin tehokkaampaan käyttöön. Kehitysideana potilaspostin käytön lisäämiseksi oli luoda postitusryhmiä eri ammattikuntien välille. Tutkimustulosten perusteella viestinnän käytäntöjä voisi jatkossa yksinkertaistaa ja yhtenäistää Vantaan kaupungin palvelutalojen välillä. Samoin voisi tehostaa potilaspostin käyttöönottoa koko henkilökunnan välisenä viestintävälineenä. Jatkossa voisi pohtia hiljaisen raportoinnin hyötyjä ajan säästämiseksi sekä tiedon saavuttamiseksi kaikille turvallisen lääkehoidon lisäämiseksi.Our thesis was created in cooperation with the Metropolia University of Applied Sciences and the Health Care services of Vantaa as part of the Anticipate know-how – Vantaa project, strengthening the competences in clinical nursing. The goal of our thesis was to clarify the communication methods and the issues and development suggestions of communication related to medical treatment in the sheltered housing of Vantaa. Additionally, we studied the functionality of the patient mail function of the Graphic Finstar Patient Information System as a part of safe medical treatment, which is used by the sheltered housing of Vantaa. We also studied the job description of nurses and practical nurses with regards to medical treatment communication. The thesis was carried out as a qualitative study, and materials were gathered by perform-ing semi-structured thematic interviews. The materials were gathered by interviewing 12 nurses from the sheltered housings in Heporinne, Koivukylä, Metsotie, Pähkinärinne, Rai-kukuja and Veturipolku. Individual interviews provided us with information on experiences regarding medical treatment communications and the usage of the patient mail service of nurses and practical nurses. The results showed that the nursing staff used several communication tools and there were differences between sheltered housings. Verbal communication was considered the most challenging because of interruptions in the message chain or because the message did not reach the receiver. The communication was aided by different handwritten notes and printouts. The nurses considered these a good support for medical treatment communications. There were challenges in keeping lists and notes updated, and sometimes they got lost. The use of Graphic Finstar and its patient mail function varied. It was considered that one challenge of the patient mail function was that the possibilities of the existing communication tool were not used, because everyone had gotten used to the patient mail function being more of a tool for nurses. The results also showed that there was interest in utilizing the patient mail more efficiently among the practical nurses. The results show that communication practices between sheltered housings of Vantaa could be simplified and unified, and the usage of the patient mail could be widened to a communication tool for the whole staff. The benefits of silent reporting could be considered for saving time and for more effective safe medical treatment information distribution