Ion-Exchanged Glass Waveguides with Low Birefringence for a Broad Range of Waveguide Widths

Optical communications networks require integrated photonic components with negligible polarization dependence, which typically means that the waveguides must feature very low birefringence. Recent studies have shown that waveguides with low birefringence can be obtained, e.g., by use of silica-on-silicon waveguides or buried ion-exchanged glass waveguides. However, many integrated photonic circuits consist of waveguides with varying widths. Therefore low birefringence is consequently required for waveguides having different widths. This is a difficult task for most waveguide fabrication technologies. We present experimental results on waveguide birefringence for buried silver–sodium ion-exchanged glass waveguides. We show that the waveguide birefringence of the order of 106 for waveguide mask opening widths ranging from 2 to 10 μm can be obtained by postprocessing the sample through annealing at an elevated temperature. The measured values are in agreement with the values calculated with our modeling software for ion-exchanged glass waveguides. This unique feature of ion-exchanged waveguides may be of significant importance in a wide variety of integrated photonic circuits requiring polarization independent operation

Välipalatarjoilumallin kehittäminen peruskoululle

Tämä opinnäytetyö on osa laajempaa kouluruokailuhanketta, joka liittyy Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran rahoittamaan elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA:aan. Opinnäytetyön pääongelma on ”Minkälaisia ovat peruskoulujen välipalatarjoilumallit ja miten niiden pohjalta voidaan kehittää oppilashuoltoa tukeva välipala-tarjoilumalli?”. Tutkimuksessa oli kolme erityisnäkökulmaa: terveyden edistämisen ja terveysongelmien ehkäisyn näkökulma, energianäkökulma ja yhteiskunnallinen näkökulma. Empiirinen aineisto kerättiin syksyn 2007 ja talven 2008 aikana ryhmäteemahaastattelemalla kahden helsinkiläisen peruskoulun henkilökuntaa ja oppilaita. Ryhmäteemahaastatteluihin haluttiin mukaan rehtori tai apulaisrehtori, opettajia, opinto-ohjaaja, keittiöhenkilökuntaa ja oppilaita eri luokka-asteilta. Ryhmäteemahaastatteluiden lisäksi haastateltiin Espoon kaupungin ruokapalvelupäällikköä ja Vantaan kaupungin ateriapalveluiden aluepäällikköä käyttäen teemahaastattelurunkoa. Välipalatarjoilumallin kehittämisessä käytettiin myös kouluruokailu-hankkeen kvantitatiivisen aineiston välipaloja koskevia tuloksia. Ryhmäteemahaastattelut taltioitiin kahden sanelimen avulla. Tallennetut haastattelut siirrettiin sanelimesta tietokoneelle, josta ne kuunneltiin ja kirjoitettiin opinnäytetyöhön. Ryhmäteemahaastattelujen tulokset raportoitiin teemahaastattelurungon sisällön rakenteen mukaisesti. Tuloksiksi saatiin, että peruskouluissa henkilökunta ja koululaiset olivat melko tyytyväisiä tämän hetkiseen välipalatarjoilumalliin. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla ei ollut kunnan sisällä yhtenäistä käytäntöä välipalojen tarjoamiseen. Koulut saivat itse päättää kouluravintolassa tarjottavista välipalatuotteista. Helsingissä tuotteiden hinnoissa oli myös koulukohtaisia eroja. Tässä opinnäytetyössä kehitetty välipalatarjoilumalli on toteutettavissa kaikissa kouluissa riippumatta koulun maantieteellisestä sijainnista, oppilasmäärästä tai luokka-asteista. Koulussa tarjottava ravitsemuksellisesti laadukas välipala tulee nähdä osana oppilashuoltoa sekä osana koulun kasvatus- ja opetustehtävää. Välipalatarjoilun aloittamiseen ja sen kehittämiseen koulussa vaikuttaa sidosryhmien asenteet terveellisestä välipalasta. Välipalatarjoilu olisi määriteltävä samoin kuin kouluruokailu, ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan tulisi antaa siitä suositus. Välipalatarjoilun terveys- ja tapakasvatukselliset tavoitteet tulisi kirjata opetussuunnitelmaan kaikissa kouluissa

Kouluterveydenhoitaja on tärkeässä roolissa nuoren syömishäiriön tunnistamisessa

Kouluterveydenhuollon tavoitteena on oppilaiden ja koko kouluyhteisön terveyden edistäminen. Kouluterveydenhuollon tehtäviin kuuluu kiinnittää erityistä huomiota mielenterveysongelmien, kuten syömishäiriöiden varhaiseen havaitsemiseen ja hoitoon ohjaukseen. Syömishäiriöt ovat yleisiä mielenterveysongelmia erityisesti nuorilla tytöillä ja naisilla. Laihuushäiriö eli anoreksia sekä ahmimishäiriö eli bulimia ovat syömishäiriöistä tavallisimpia. Jos terveydenhoitajalla herää epäilys mahdollisesta syömishäiriöstä, tulee asiasta kysyä nuorelta suoraan. Aktiivinen hoito-ote ja varhainen hoitoon pääsy parantavat ennustetta. Lievät syömishäiriöt voivat korjaantua kouluterveydenhuollossa muutaman tiheään toistetun, tukea antavan tapaamisen avulla. Toisenlaisessa tapauksessa potilas tulee ohjata jatkohoitoon syömishäiriöiden hoitoon perehtyneeseen yksikköön. Nuorten kokemusten mukaan terveydenhoitajan käyttäytyminen vaikuttaa olennaisesti siihen, onko hänen kanssaan helppo keskustella. Helppoon keskustelemiseen vaikuttavia tekijöitä olivat mukava terveydenhoitaja, pitkäaikainen hoitosuhde ja terveydenhoitajan välittämä kokemus, että hän haluaa auttaa. Suora sairauden puheeksiottaminen helpottaa nuoren kantamaa taakkaa sairaudestaan, sekä antaa luvan asiasta puhumiselle

Kokonaispalkitseminen ja työmotivaatio - miten palkitseminen motivoi? Case-tutkimus vakuutusalan yrityksestä

Tutkimukseni tavoitteena on analysoida kokonaispalkitsemisen roolia työntekijöiden motivaatiotekijänä teoreettisen viitekehyksen ja kohdeyrityksestä kerätyn empiirisen aineiston avulla. Tutkimuskysymykseksi muodostuu se, miten kokonaispalkitseminen liittyy työntekijän kokemukseen työmotivaatiosta. Tarkentaviksi alatutkimuskysymyksiksi muodostuvat seuraavat kysymykset: mitä kokonaispalkitsemisen tapoja työntekijät kokevat motivoiviksi ja miksi? sekä miten vakuutusalan työnantajan tarjoamat palkitsemistavat motivoivat työntekijöitä? Palkitsemisen ja motivaation suhde ei ole itsessään uusi tutkimuskohde, vaan ilmiötä on tutkittu suhteellisen paljon sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Aikaisempi tutkimus on paljolti keskittynyt yksittäisiin palkitsemistapoihin tai yrityksen näkökulmaan, mikä luo kattavan pohjan teoreettiselle keskustelulle tähän tutkimukseen, jossa tarkastellaan palkitsemista kokonaisuutena sekä erityisesti työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimus on empiirinen case-tutkimus, ja sitä varten on tehty toukokuussa 2016 kahdeksan haastattelua kokonaispalkitsemisesta ja sen motivoivuudesta. Haastateltavat edustavat kohdeyrityksenä toimineen vakuutusalan yrityksen korvausyksikön toimihenkilöitä. Empiirisen aineiston analysointiin on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä, jotta saatiin nostettua esille haastateltavien oleellisimpia huomioita aiheesta. Tutkimuksen tulosten mukaan kokonaispalkitseminen sisältää työntekijöitä motivoivia palkitsemistapoja. Palkitseminen on perinteisesti mielletty erityisesti sen rahalliseksi muodoksi ja osittain näin on edelleen. Aineeton palkitseminen on kuitenkin yhä enemmän läsnä myös työntekijöiden näkökulmasta. Nykyinen jako aineelliseen ja aineettomaan palkitsemiseen voidaan tutkimuksen perusteella kyseenalaistaa. Työnantaja voi palkitsemisella poistaa työntekijöiden ei-motivoivia tekijöitä ja vahvistaa motivaatiotekijöitä. Itse palkitsemistapojen taustalla on niiden erilaisia merkityksiä työntekijöille, ja työnantajalle on oleellista ymmärtää näitä merkityksiä. Tämän lisäksi tutkimuksesta ilmeni merkittäviä palkitsemisen teemoja ja tekijöitä, jotka vaikuttavat sen motivoivuuteen: yksilöllisyys, välittömyys ja tiheys, vilpittömyys ja aiheellisuus, oikeudenmukaisuus, palkitsemisen taso ja tavoitteiden selkeys, saavutettavuus sekä seuranta

Ion-Exchanged Glass Waveguides with Low Birefringence for a Broad Range of Waveguide Widths

Optical communications networks require integrated photonic components with negligible polarization dependence, which typically means that the waveguides must feature very low birefringence. Recent studies have shown that waveguides with low birefringence can be obtained, e.g., by use of silica-on-silicon waveguides or buried ion-exchanged glass waveguides. However, many integrated photonic circuits consist of waveguides with varying widths. Therefore low birefringence is consequently required for waveguides having different widths. This is a difficult task for most waveguide fabrication technologies. We present experimental results on waveguide birefringence for buried silver–sodium ion-exchanged glass waveguides. We show that the waveguide birefringence of the order of 106 for waveguide mask opening widths ranging from 2 to 10 μm can be obtained by postprocessing the sample through annealing at an elevated temperature. The measured values are in agreement with the values calculated with our modeling software for ion-exchanged glass waveguides. This unique feature of ion-exchanged waveguides may be of significant importance in a wide variety of integrated photonic circuits requiring polarization independent operation

Xylo-Oligosaccharides in Prevention of Hepatic Steatosis and Adipose Tissue Inflammation: Associating Taxonomic and Metabolomic Patterns in Fecal Microbiomes with Biclustering

We have shown that prebiotic xylo-oligosaccharides (XOS) increased beneficial gut microbiota (GM) and prevented high fat diet-induced hepatic steatosis, but the mechanisms associated with these effects are not clear. We studied whether XOS affects adipose tissue inflammation and insulin signaling, and whether the GM and fecal metabolome explain associated patterns. XOS was supplemented or not with high (HFD) or low (LFD) fat diet for 12 weeks in male Wistar rats (n = 10/group). Previously analyzed GM and fecal metabolites were biclustered to reduce data dimensionality and identify interpretable groups of co-occurring genera and metabolites. Based on our findings, biclustering provides a useful algorithmic method for capturing such joint signatures. On the HFD, XOS-supplemented rats showed lower number of adipose tissue crown-like structures, increased phosphorylation of AKT in liver and adipose tissue as well as lower expression of hepatic miRNAs. XOS-supplemented rats had more fecal glycine and less hypoxanthine, isovalerate, branched chain amino acids and aromatic amino acids. Several bacterial genera were associated with the metabolic signatures. In conclusion, the beneficial effects of XOS on hepatic steatosis involved decreased adipose tissue inflammation and likely improved insulin signaling, which were further associated with fecal metabolites and GM

Xylo-Oligosaccharides in Prevention of Hepatic Steatosis and Adipose Tissue Inflammation: Associating Taxonomic and Metabolomic Patterns in Fecal Microbiomes with Biclustering

We have shown that prebiotic xylo-oligosaccharides (XOS) increased beneficial gut microbiota (GM) and prevented high fat diet-induced hepatic steatosis, but the mechanisms associated with these effects are not clear. We studied whether XOS affects adipose tissue inflammation and insulin signaling, and whether the GM and fecal metabolome explain associated patterns. XOS was supplemented or not with high (HFD) or low (LFD) fat diet for 12 weeks in male Wistar rats (n = 10/group). Previously analyzed GM and fecal metabolites were biclustered to reduce data dimensionality and identify interpretable groups of co-occurring genera and metabolites. Based on our findings, biclustering provides a useful algorithmic method for capturing such joint signatures. On the HFD, XOS-supplemented rats showed lower number of adipose tissue crown-like structures, increased phosphorylation of AKT in liver and adipose tissue as well as lower expression of hepatic miRNAs. XOS-supplemented rats had more fecal glycine and less hypoxanthine, isovalerate, branched chain amino acids and aromatic amino acids. Several bacterial genera were associated with the metabolic signatures. In conclusion, the beneficial effects of XOS on hepatic steatosis involved decreased adipose tissue inflammation and likely improved insulin signaling, which were further associated with fecal metabolites and GM

Askeleita kohti ilmastoviisaampia turvepeltojen viljelykäytäntöjä : Orgaanisten maiden ilmastopäästöjen hillintä nautakarjatiloilla (OMAIHKA) -hankkeen loppuraportti

Eloperäisiä eli orgaanisia maita on Suomen viljelyalasta noin 10 %. Niiden osuus maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä on 50–60 %, kun huomioidaan viljeltyjen orgaanisten maiden päästöt sekä maatalous- että maankäyttösektoreilla. Tietoa viljelyteknisistä keinoista alkutuotannon päästöjen hillitsemiseksi orgaanisilta mailta on vähän. Suomen ilmastopolitiikka, EU:n maataloustukipolitiikka sekä Suomen alkutuotannon kilpailukyvyn säilyttäminen kaipaavat lisätietoa kestävän ruoantuotannon kehittämiseksi ja maatalouden ympäristövaikutusten tarkentamiseksi. Yli puolet (60 %) Suomen maataloustuotannon arvosta tulee maidon ja naudanlihan tuotannosta, joten nautasektorin kilpailukyvyn säilyttäminen ja parantaminen sekä negatiivisten ympäristövaikutusten minimointi ovat alalle tärkeitä tavoitteita. Orgaanisten maiden ilmastopäästöjen hillintä nautakarjatiloilla (OMAIHKA) -hankkeen keskeisimmät tavoitteet olivat 1) kehittää ja jalkauttaa viljelyteknisiä ratkaisuja orgaanisten peltomaiden päästöjen hillitsemiseksi ja vähentämiseksi nautakarjatiloilla, 2) kehittää päästölaskentaa 3) tuottaa taustatietoa ja kehittää ratkaisuja käytännön toimien avulla Suomen kansalliseen ilmastopolitiikkaan ja 4) luoda LCA-mallinnuksesta luotettavampi laskentatyökalu tuomalla pellon hiilitase osaksi laskentamenetelmää. Näitä tavoitteita lähdettiin toteuttamaan neljän työpaketin avulla. Hankkeessa tarkasteltiin eri maaperätietokantojen käytettävyyttä turvemaiden tunnistamiseksi. Hankkeessa todennettiin nurmikierrossa olevien turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä ja testattiin eri viljelykiertojen vaikutusta viljeltyjen turvemaiden nurmikierron päästöihin. Lisäksi hankkeessa kokeiltiin kartografisia ja maankäytön päästöihin liittyviä laskentamenetelmiä tilatasolla päästövähennystoimenpiteiden kohdentamiseksi. Mittauksista saatavilla tuloksilla pyrittiin tarkentamaan turvemaiden päästöjä elinkaarilaskennassa. Hankkeen tulokset osoittavat, että kokonaisten pitkäkestoisten nurmikiertojen päästöistä tiedetään vielä varsin vähän. Erityisesti tietoa tarvitaan kokonaisten nurmikiertojen eri vaiheista aina nurmen perustamisesta seuraavaan uusintaan saakka. Kahden vuoden tutkimusten perusteella oli lopulta mahdotonta sanoa, voisiko viljelyteknisin keinoin saavuttaa päästövähennyksiä turvemailla tai parantaa niiden perusteella maidon ja lihan elinkaarimallia. Saadut tulokset tukivat nykyisten päästökerrointen käyttöä turvemaiden dityppioksidi- ja metaanipäästöjen osalta. Hankkeessa saatujen rohkaisevien kokemusten perusteella aktiiviviljelijöitä tulisi nykyistä enemmän osallistaa käytännön viljelykokemusten jakamiseen tiedeyhteisössä. Tarvetta olisi esimerkiksi turvepeltojen viljelykokemusten ja tutkimustiedon vuoropuhelulle

Askeleita kohti ilmastoviisaampia turvepeltojen viljelykäytäntöjä : Orgaanisten maiden ilmastopäästöjen hillintä nautakarjatiloilla (OMAIHKA) -hankkeen loppuraportti (2. painos)

Eloperäisiä eli orgaanisia maita on Suomen viljelyalasta noin 10 %. Niiden osuus maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä on 50–60 %, kun huomioidaan viljeltyjen orgaanisten maiden päästöt sekä maatalous- että maankäyttösektoreilla. Tietoa viljelyteknisistä keinoista alkutuotannon päästöjen hillitsemiseksi orgaanisilta mailta on vähän. Suomen ilmastopolitiikka, EU:n maataloustukipolitiikka sekä Suomen alkutuotannon kilpailukyvyn säilyttäminen kaipaavat lisätietoa kestävän ruoantuotannon kehittämiseksi ja maatalouden ympäristövaikutusten tarkentamiseksi. Yli puolet (60 %) Suomen maataloustuotannon arvosta tulee maidon ja naudanlihan tuotannosta, joten nautasektorin kilpailukyvyn säilyttäminen ja parantaminen sekä negatiivisten ympäristövaikutusten minimointi ovat alalle tärkeitä tavoitteita. Orgaanisten maiden ilmastopäästöjen hillintä nautakarjatiloilla (OMAIHKA) -hankkeen keskeisimmät tavoitteet olivat 1) kehittää ja jalkauttaa viljelyteknisiä ratkaisuja orgaanisten peltomaiden päästöjen hillitsemiseksi ja vähentämiseksi nautakarjatiloilla, 2) kehittää päästölaskentaa 3) tuottaa taustatietoa ja kehittää ratkaisuja käytännön toimien avulla Suomen kansalliseen ilmastopolitiikkaan ja 4) luoda LCA-mallinnuksesta luotettavampi laskentatyökalu tuomalla pellon hiilitase osaksi laskentamenetelmää. Näitä tavoitteita lähdettiin toteuttamaan neljän työpaketin avulla. Hankkeessa tarkasteltiin eri maaperätietokantojen käytettävyyttä turvemaiden tunnistamiseksi. Hankkeessa todennettiin nurmikierrossa olevien turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä ja testattiin eri viljelykiertojen vaikutusta viljeltyjen turvemaiden nurmikierron päästöihin. Lisäksi hankkeessa kokeiltiin kartografisia ja maankäytön päästöihin liittyviä laskentamenetelmiä tilatasolla päästövähennystoimenpiteiden kohdentamiseksi. Mittauksista saatavilla tuloksilla pyrittiin tarkentamaan turvemaiden päästöjä elinkaarilaskennassa. Hankkeen tulokset osoittavat, että kokonaisten pitkäkestoisten nurmikiertojen päästöistä tiedetään vielä varsin vähän. Erityisesti tietoa tarvitaan kokonaisten nurmikiertojen eri vaiheista aina nurmen perustamisesta seuraavaan uusintaan saakka. Kahden vuoden tutkimusten perusteella oli lopulta mahdotonta sanoa, voisiko viljelyteknisin keinoin saavuttaa päästövähennyksiä turvemailla tai parantaa niiden perusteella maidon ja lihan elinkaarimallia. Saadut tulokset tukivat nykyisten päästökerrointen käyttöä turvemaiden dityppioksidi- ja metaanipäästöjen osalta. Hankkeessa saatujen rohkaisevien kokemusten perusteella aktiiviviljelijöitä tulisi nykyistä enemmän osallistaa käytännön viljelykokemusten jakamiseen tiedeyhteisössä. Tarvetta olisi esimerkiksi turvepeltojen viljelykokemusten ja tutkimustiedon vuoropuhelulle

Indoleamine 2,3-dioxygenase expression in patients with allergic rhinitis : a case-control study

Background Indoleamine 2,3-dioxygenase (IDO) is a tryptophan catalyzing enzyme. It has been suggested that it has a role in lower airway allergic inflammations, but its role in allergic rhinitis has not been investigated. Objective Our aim was to evaluate the expression of IDO in the nasal mucosa of allergic rhinitis patients allergic to birch pollen during peak exposure to birch pollen allergen and compare it to non-atopic patients. Methods IDO expression was immunohistochemically evaluated from nasal specimens obtained in- and off-season from otherwise healthy non-smoking volunteers both allergic to birch pollen (having mild or moderate allergic rhinoconjunctivitis) and non-allergic controls. Results: The IDO expression levels were low in healthy controls and remained low also in patients allergic to birch pollen. There were no differences in the expression of IDO in- and off-season in either healthy or allergic subjects. Conclusions There is a controversy in the role of IDO in upper and lower airways during allergic airway disease. It seems that IDO is associated to allergic inflammations of the lower airways, but does not have a local role in the nasal cavity at least in mild or moderate forms of allergic rhinitis. Keywords: Indoleamine 2,3-dioxygenase; allergic rhinitis; birch pollen; dendritic cell; tryptophan; kynurenine; interferon gamma; leukocyte; eosinophilBioMed Central open acces