Sankarillista patsastelua : Miten maskuliinisuutta tuotetaan johtajien ja pyhimysten kuvissa

Opinnäytetyöni lähtökohtana olivat ”sankaripatsaat” ja niiden maskulinisoitu estetiikka. Tutkin johtajien ja voittajien kuvia ja veistoksia sekä analysoin niiden symboliikkaa. Tarkastelen myös kuvien poliittisuutta sekä miten niissä tuotetaan maskuliinisuutta ja patriotismia, johon valta ja sodankäynti liittyvät oleellisena osana. Tutkimuksessani keskityn feministisen taiteen juuriin, kuten performanssi- ja videotaiteeseen. Tarkastelen myös katseen politiikkaa sekä ruumiin esittämisen traditiota. Tutkimuksessani selvitän, mitä elementtejä ja muotoja käytin opinnäytetyöni sankaripatsaassa Pyhät alfa miehet ja miksi. Pohdin teokseni kautta, miten maskuliinisia elementtejä voidaan murtaa muun muassa satiirin keinoin ja mikä on sananvapauden tila kuvataiteessa tulevaisuudessa. Lähteinäni olen käyttänyt maskuliinisuudesta ja kulttuurista- sekä sukupuolentutkimuksesta ja katseen politiikasta kertovia aineistoja.The starting point in my diploma work is hero statues and their masculine aesthetics. I research the symbolism of leaders and winners portrayed in pictures and sculptures. I am researching how these pictures are inducing a sense of masculinity and patriotism to which power and warfare are closely related. They are at the same time influencing us politicly. In another part of my research I clarify which elements and shapes I have used in the creation of my hero statue The Holy Alpha Men and why. Through my work I contemplate how these masculine elements can be dissembled using satire and how free speech will be used in art in the future. Resources which I have are taken from the literature about masculinity and culture as well as gender studies and politics of look

Vastasyntyneen keltaisuus ei ole aina harmitonta

Vasta­syn­tyneen kel­taisuus on yleistä ensim­mäi­sinä elin­vuo­ro­kau­sina, ja hyper­bi­li­ru­bi­nemiaan liit­tyvän ­aivo­sai­rauden estä­mi­seksi sen hoi­tona käy­tetään sini­valoa. Keltai­suuden pitkit­ty­minen yli kah­den vii­kon, konju­goi­tuneen bili­ru­biinin yli 20 %:n osuus koko­nais­bi­li­ru­bii­nista tai vaa­leat ulosteet voi­vat vii­tata koles­taasiin. Vasta­syn­tyneen koles­taasi edel­lyttää ri­peää diagnos­tiikkaa ja hoi­toa. Sappi­tieat­resia on yleisin ime­väisen koles­taasin aiheut­taja, ja sen hoi­to on mahdol­li­simman varhai­sessa vai­heessa suori­tettu leik­kaus. Suo­messa leikkaus­hoito on keski­tetty HYKS:n Lastenk­li­ni­kalle. Koles­taat­tisen ime­väisen ravit­se­mus­hoito aloi­tetaan viivy­tyk­settä seu­raten myös mak­san toi­mintaa ja luus­ton aineen­vaih­duntaa.Peer reviewe

Infection Prevention and Management in Pediatric Short Bowel Syndrome

Short bowel syndrome (SBS) is a rare disease with potentially life-threatening consequences. In addition to intestinal failure-associated liver disease, infections and other complications related to central venous catheters (CVCs) cause a significant burden to patients with SBS and may even necessitate an intestinal transplant eventually. The need for long-term central venous access and the intestinal dysfunction associated with SBS drive the need for intestinal failure-specific approach to prevent and treat infections in patients with SBS. In bacterial infections, the line can often be salvaged with proficient antibiotic therapy. Repeated catheter replacements are predisposed to recurrent infections and thrombotic complications, which may limit the long-term survival of patients with SBS. Protocol-based CVC access procedures and daily care including taurolidine and ethanol catheter locks have been shown to reduce infection rates substantially. Compromised intestinal function in SBS predisposes to small bowel bacterial overgrowth, mucosal injury, and increased permeability. These pathophysiological changes are concentrated in a subset of patients with excessive bowel dilatation and frequent bowel-derived infections. In such patients, reconstructive intestinal surgery may be indicated. Probiotics have not been effective in infection prevention in SBS and carry a significant risk of complications. While more studies focusing on the prevention of infections and their complications are needed, protocol-based approach and multidisciplinary teams in the care of patients with SBS have been shown to reduce complications and improve outcomes.Peer reviewe

Koiran oksennuksen- ja pahoinvoinninestolääkkeet sekä mahansuojalääkkeet : kirjallisuuskatsaus

Oksentelu ja pahoinvointi ovat yleisiä syitä tulla koiran kanssa eläinlääkärin vastaanotolle. Ne voivat aiheutua lukuisista eri syistä, kuten esimerkiksi myrkytyksistä, lääkeaineista, sairaustiloista tai matkustuksesta. Oksentelun ja pahoinvoinnin lääkehoitoon on useita eri vaihtoehtoja. Lääkitysvalinnan perustana tulisi ymmärtää oksentamisen ja pahoinvoinnin fysiologiaa koiralla. Olisi hyvä myös pitää mielessä oksentamisen ja pahoinvoinnin syyt ja seuraukset. Esimerkiksi oksentamisella voi olla useita haittavaikutuksia, kuten riski aspiraatioon tai vakavaan kuivumistilaan mutta toisaalta esimerkiksi vierasesine- tai myrkytysepäilyssä oksennuksenestolääkkeitä ei tulisi käyttää. Pahoinvointi on subjektiivinen tuntemus, jota usein seuraa oksentaminen. Pahoinvoinnin mekanismit eivät ole vielä kovin hyvin tunnetut ja sitä voi olla vaikea arvioida koiralla. Tällä hetkellä pahoinvoinnin arviointi ja pahoinvoinninestolääkkeiden tutkiminen perustuvat käyttäytymisen subjektiiviseen havainnointiin. Maropitantti, ondansetroni ja metoklopramidi ovat yleisesti koiralla käytettyjä lääkeaineita oksentamisen ja pahoinvoinnin hoitoon, joista maropitantilla ja metoklopramidilla on tällä hetkellä koiralla myyntilupa Suomessa. Vertailututkimusten perusteella ondansetronilla ja maropitantilla on paras teho eri aiheuttajien aikaansaamassa oksentamisessa. Pahoinvoinnin estämiseen on tutkittu lähinnä samoja lääkeaineita kuin oksentamisen estämiseen. Tutkimustulokset ovat ristiriitaisia ja vertailututkimuksia on vain yksi. Siinä ondansetronilla oli parempi teho kuin maropitantilla ja metoklopramidilla sisplatiinin aiheuttamaan pahoinvointiin. Tällä hetkellä kirjallisuuden perusteella ei voida tehdä selkeää johtopäätöstä siitä, mikä on paras pahoinvoinninestolääke. Mahansuojalääkkeistä koirilla käytetään yleisimmin histamiini-2-reseptorin antagonisteja famotidiinia ja simetidiiniä, protonipumpun estäjää omepratsolia sekä sukralfaattia. Suomessa on tällä hetkellä myyntilupa koiralle vain simetidiinillä. Histamiini-2-reseptorin antagonisteista tehokkain lääke on famotidiini. Mainituista mahansuojalääkkeistä omepratsoli on kuitenkin tehokkain mahalaukun pH:n nostaja. Mahansuojalääkkeillä on myös mahdollisia haittavaikutuksia, kuten vaikutukset muiden lääkeaineiden imeytymiseen ja toleranssin kehittyminen. Nämä tulee pitää mielessä lääkitysvalintaa tehdessä. Kliinisiä vertailututkimuksia tarvittaisiin lisää, jotta voitaisiin tehdä johtopäätöksiä eri lääkkeiden paremmuudesta eri käyttöindikaatioissa

Salibandya pelaava korkeakouluopiskelija kaksoisuralla

Pro gradu ¬-tutkielmassani tarkastelen laadullisin menetelmin salibandypelaajien kaksoisuraa sekä sen tukemista korkeakouluopintojen aikana. Tavoitteena on ollut tarkastella korkeakoulussa opiskelevien salibandyn pelaajien kaksoisuraa pelaajien kokemuksien kautta sekä tuoda salibandy yhtenä joukkuelajina osaksi kaksoisurakeskustelua. Aineisto on kerätty haastattelemalla korkeakouluopiskelijoita, jotka pelaavat pääsarjatasolla salibandya. Haastateltavat ovat olleet joko ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa opiskelevia, ja he pelaavat joko naisten liigaa opintojensa kanssa yhtäaikaisesti. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojautuu vahvasti kansainväliseen kaksoisuratutkimukseen, urheilu-uran eri vaiheisiin ja huippu-urheilun vaatimuksiin. Tulokset osoittavat, että salibandyn pelaajien kaksoisuran kokemukset ovat positiivisia, mutta kaksoisura haastaa urheilijoiden arkea sekä voimavaroja. Urheilijoiden lähellä olevien ihmisten suhtautuminen vaikutti siihen, miten urheilija sai tukea uralleen. Tulosluvussa tarkastellaan myös urheilijoiden näkemyksiä siitä, miten kaksoisuraa voisi tukea tulevaisuudessa paremmin. Tutkimustuloksia voi esimerkiksi hyödyntää henkilökohtaisten opintojen suunnittelussa korkeakoulussa

Suomen lähialuepolitiikka EU-kaudella : Uhan kontrollia ja yhteisten etujen ajamista

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Pro gradu tutkielmassani tarkastelen Suomen lähialueyhteistyötä EU-jäsenyyden aikana. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miksi lähialuepolitiikka on noussut keskeiseen asemaan Suomen ulkopoliittisella asialistalla ja minkälaisia haasteita ja mahdollisuuksia lähialueyhteistyö sisältää. Tutkimukseni keskittyy tarkastelemaan Suomen lähialueyhteistyötä valtiojohtoisen politiikan seurauksena. Kysymys on siis alueellistamisesta, jossa valtio päättää yhteistyön ehdoista ja tavoitteista. Empiirisenä aineistona tutkimuksessani olen käyttänyt lähialueyhteistyöhön liittyvää asiakirjamateriaalia, erilaisten selvitysryhmien ulkoasiainministeriön toimeksiannosta tekemiä arviointiraportteja ja lähialueita käsitteleviä sanomalehtiartikkeleita. Lähialuepolitiikassa konkretisoituu uusrealismin ja uusliberalismin keskinäinen vuorovaikutus. Se on syntynyt reaktiona Suomen ulkoisessa toimintailmapiirissä tapahtuneeseen muutokseen. Myös geopoliittiset tekijät vaikuttavat Suomen lähialueyhteistyön taustalla. Suomen lähialueiden poliittinen vapautuminen mahdollisti avoimien suhteiden solmimisen sellaisten alueiden kanssa, jotka ennen olivat olleet suljettuja Suomen ulkopoliittiselta asialistalta. Geopoliittisista syistä lähialueiden poliittinen ja yhteiskunnallinen kehitys on Suomelle elintärkeää. Suomen lähialueyhteistyö koostuu kahdenvälisistä ja monenkeskisistä yhteistyöhankkeista. Lähialueyhteistyö on monen eri toimijan muodostama funktionaalinen yhteistyökokonaisuus, joka ulottuu nykyään lähes kaikille yhteiskunnan osa-alueille. Lähialueyhteistyö keskittyy pääasiassa sellaisten kysymysten ympärille, joiden voi nähdä uhkaavaan joko suoraan tai epäsuoraan Suomen kansallista turvallisuutta. Ympäristökysymyksiä, ydinvoiman käyttöön liittyviä ongelmia, järjestäytyneen rikollisuuden ja tartuntautien leviämistä voidaan pitää tällä hetkellä lähialueyhteistyön suurimpina haasteina. Lähialueyhteistyön sisältämät mahdollisuudet liittyvät inhimillisten tekijöiden ohella pääasiassa Luoteis-Venäjän käyttämättömiin energia- ja luonnonvaroihin. Mitranylaisen funktionalismin mukaan funktionaalinen yhteistyö voi edistää rauhaa. Lähialueyhteistyötä voidaankin pitää sellaisena yhteistyövaraisena menetelmänä, jolla edistetään sekä Suomen omaa kansallista turvallisuutta että koko Pohjois-Euroopan rauhaa ja vakautta nykyisenkaltaisessa yhteistyövaraisessa kansainvälisessä järjestelmässä. Suomen lähialueyhteistyö on lähtenyt liikkeelle Suomen omaehtoisena toimintana kansallisesti tärkeiksi katsottujen kysymysten ympäriltä. Kun Suomi lanseerasi vuonna 1997 aloitteen Euroopan unionin pohjoisesta ulottuvuudesta, Suomi nosti omat lähialueensa virallisesti myös Euroopan unionin asialistalle. Pohjoisen ulottuvuuden avulla Suomi on onnistunut yhdistämään unionin jäsenmaiden, hakijamaiden ja jäsenyysprosessin ulkopuolella olevien valtioiden intressit. Baltian maiden EU-jäsenyyden myötä lähialueyhteistyö tulee todennäköisesti koostumaan pääasiassa vain Venäjälle suunnatuista kahdenvälisistä yhteistyöhankkeista. Muut monenkeskiset projektit toteutetaan tällöin osana pohjoista ulottuvuutta

Korjausrakentamisen ja purkavan uudisrakentamisen vertailu hiilijalanjäljen näkökulmasta

Tässä diplomityössä verrattiin olemassa olevan rakennuksen korjaamista ja purkavaa uudisrakentamista ympäristön näkökulmasta. Tarkoitus oli selvittää, kumpi on ympäristön kannalta parempi vaihtoehto. Vertailussa on avainasemassa vaihtoehtojen hiilijalanjäljen kehittyminen ajan saatossa. Tutkimusmenetelmä oli kirjallisuustutkimus. Tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen ilmastossa tai vastaavissa ilmasto-olosuhteissa sijaitsevia rakennuksia. Tutkimusaineiston koko oli 19 julkaisua, joissa oli yhteensä 65 korjaus-uudisrakentamisvertailuparia. Rakennuksen hiilijalanjälki kertyy ajan saatossa. Aivan elinkaaren alussa, tuote- ja rakentamisvaiheessa, syntyy lyhyessä ajassa runsaasti hiilidioksidipäästöjä. Tämä niin kutsuttu hiilipiikki koostuu pääasiassa rakennusmateriaalien valmistuksesta ja kuljetuksesta aiheutuvista päästöistä. Käyttöönoton jälkeen hiilijalanjälki kumuloituu hitaammin vuosi vuodelta. Käyttövaiheen päästöt aiheutuvat energiankulutuksesta sekä korjaamisesta ja osien vaihtamisesta. Korjausrakentamisella on yleensä uudisrakentamista pienempi tuote- ja rakentamisvaiheen hiilipiikki, mutta jonkin verran suuremmat käyttövaiheen päästöt. Kun korjausvaihtoehdon ja uudisrakentamisvaihtoehdon päästöt asetetaan samaan kuvaajaan, nähdään leikkaavatko käyrät toisensa ja millä ajan hetkellä se tapahtuu. Leikkauspisteessä uudisrakentamisvaihtoehto muuttuu korjausvaihtoehtoa paremmaksi ympäristön näkökulmasta. Mikäli päästökäyrät eivät leikkaa, korjaaminen on parempi vaihtoehto koko tarkastellun ajanjakson ajan. Jokaiselle tutkimusaineiston korjaus- ja uudisrakentamisvaihtoehdolle muodostettiin kumulatiivinen päästökäyrä. Sen jälkeen tutkittiin, leikkaavatko vertailuparin korjaus- ja uudisrakentamisvaihtoehdon päästökäyrät toisensa. Näin saatiin selville, kuinka monessa vertailuparissa korjaaminen on aina ympäristön kannalta parempi vaihtoehto, ja kuinka monessa uudisrakentaminen muuttuu paremmaksi vaihtoehdoksi jossain vaiheessa. Aineiston vertailupareista 60 %:ssa korjaaminen oli ympäristön kannalta parempi vaihtoehto koko tarkastelujakson ajan. Tarkastelujakson pituus oli aineiston julkaisuissa 25–75 vuotta. Vertailupareista 38 %:ssa korjaaminen oli aluksi parempi vaihtoehto, mutta uudisrakentaminen muuttui paremmaksi vaihtoehdoksi ajan kuluessa. Tämä tapahtui keskimäärin 17 vuoden kuluttua, vaihteluvälin ollessa yhdestä 55 vuoteen. Tutkimuksen tavoite oli myös antaa suosituksia korjaamista ja purkavaa uudisrakentamista vertailevan hiilijalanjälkiarvioinnin tekemiseen. Huomiota tulisi kiinnittää vaihtoehtojen vertailukelpoisuuteen esimerkiksi laajuuden suhteen, sekä puolueettomuuteen päästötietojen valinnassa. Korjausvaihtoehdon menneitä elinkaarivaiheita ei tule ottaa huomioon, mutta uudisrakennukselle olemassa olevan rakennuksen purkamisen päästöt tulisi lisätä elinkaaren alun päästöihin. Mahdolliset paikallisen energiantuotannon ratkaisut olisi syytä tarkastella molemmille vaihtoehdoille. Tulokset on hyvä esittää aikajanan avulla, niin että päästöjen syntymisajankohta ja päästökäyrien mahdollinen leikkauspiste ovat helposti nähtävissä.This master's thesis compares renovating an existing building with demolishing and constructing a new building from an environmental perspective. The goal is to figure out which of these two options is better for the environment. The accumulation of the alternative’s carbon footprint over time has a pivotal role in the comparison. The research method is a literature review. The study examines buildings located in the Finnish climate or similar climatic conditions. The size of the research data is 19 publications including a total of 65 renovation-new construction comparison pairs. The carbon footprint of a building accumulates over time. At the very beginning of the life cycle, at the product and construction phase, a major amount of CO2 emissions is generated in a short period. This so-called carbon spike consists mainly of emissions from manufacturing and transporting construction materials. After deployment, the carbon footprint cumulates more slowly year by year. Operational emissions are caused by energy consumption and the repair and replacement of building parts. Renovations tend to have lower product and construction phase emissions than new construction, but somewhat higher operational phase emissions. When the CO2 emissions of the renovation and the new construction options are set in the same graph, it is seen whether the CO2 curves intersect each other and when this occurs. At the intersection, the new construction becomes better from an environmental point of view. If the CO2 curves do not intersect, renovation remains better throughout the period considered. In this study a cumulative CO2 curve is formed for all renovation and new construction options of the research publications. This is to find out in how many of the comparison pairs renovation remains a better option throughout the period considered, in how many the new construction turns better at some point and how long does it take. In 60% of the renovation-new construction comparison pairs the renovation is an environmentally preferable option throughout the reference study period. The reference study period varies from 25 to 75 years. In 38% of the comparison pairs, the renovation is initially a better option, but new construction becomes better over time. This occurs at an average of 17 years, with a range of one to 55 years. Other aim of the study is to give recommendations for conducting a comparative carbon footprint assessment on renovation and new construction. Attention should be paid to the comparability of the alternatives, for example in terms of size, and impartiality in the selection of emissions data. The past life cycle stages of the repair option should not be considered, but for the new building option, emissions from demolishing the existing building should be added to the emissions at the beginning of the life cycle. Solutions for local energy production, if any, should be considered for both options. It is beneficial to present the results on a timeline. Thus, occurrence of the emissions together with the possible intersection of the CO2 curves can be identified

Parentally reported early childhood upper gastrointestinal symptoms alleviate at school age

Aim This study estimated follow-up outcomes for children presenting with troublesome upper gastrointestinal (GI) symptoms in early childhood. Methods We identified from our upper endoscopy registry children with undefined GI symptoms having undergone an oesophagogastroduodenoscopy to rule out oesophagitis at a median age of 2.6 years in 2006-2016. We included only those with normal findings. In early 2020, we performed a National Patient Data Repository and Prescription Service review to note patients' current GI symptoms, medications and medical consultations. We also employed a study-specific questionnaire with a validated quality-of-life measure (the PedsQL). Results After a median of 7.9 years of follow-up, the children (n = 199) had a median age of 10.6 years. Medical consultations related to upper GI symptoms were rare. However, parents reported recurrent GI symptoms in 24% of the children, and 41% followed a specific diet. Regular anti-acid medication was in use in 3.5% of the cohort, more often when with a predisposing condition for reflux disease. The current quality of life was good. Conclusion Although some upper GI symptoms may persist after early childhood, patients without diseases predisposing to reflux disease have a good quality of life without GI-related morbidity in school age.Peer reviewe

Upper endoscopy for non-acute non-specific symptoms is seldom beneficial for children under the age of seven

Abstract Aim This study estimated the diagnostic yield of oesophagogastroduodenoscopy (OGD) in young children with non-acute, non-specific gastrointestinal or respiratory symptoms who were treated by a Finnish tertiary level referral centre. Methods A retrospective chart analysis was performed on 1850 Finnish children under seven years of age who underwent their first diagnostic OGDs at Helsinki University Hospital during 2006-2016. We noted the endoscopy indications, macroscopic findings, the histology of the mucosal biopsies and the follow-up data. Results After the exclusion criteria were applied, we enrolled 666 patients (57.7% boys) at a median age of 3.5 years. The number of children with non-specific symptoms referred for OGD increased 2.3-fold in 11 years. A routine set of biopsies was obtained in 644/666 (96.7%) of the endoscopies. The OGD was both macroscopically and histologically normal in 519/644 (80.6%) of cases. The most common indication was to rule out gastro-oesophageal reflux disease in 268/666 (40.2%) cases and the most frequent histological diagnosis was mild to moderate oesophagitis in 57/644 (8.9%) cases. There was no erosive oesophagitis. Conclusion The diagnostic yield of macroscopic and histological OGD findings was low in our cohort. Unless there are alarming symptoms, younger children do not need OGD.Peer reviewe