Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelman ympäristöselostus

Ympäristöselostuksessa esitellään Etelä- ja Länsi-Suomen jätesuunnitelman viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (200/2005), SOVA-lain, mukaisen ympäristöarvioinnin vaiheita ja sisältöä. Jätesuunnitelma on Hämeen, Kaakkois-Suomen, Lounais-Suomen, Länsi-Suomen, Pirkanmaan ja Uudenmaan ympäristökeskusten toimialueiden yhteinen jätehuollon kehittämissuunnitelma. Ympäristövaikutusten arviointi tehtiin jätesuunnitelman painopistekokonaisuuksista. Arvioitavat vaihtoehdot muodostettiin jätesuunnitteluryhmän ja asiantuntijaryhmien yhteistyönä. Merkittävien vaikutusten tunnistamisessa käytettiin perustana SOVA-asetuksen arviointikriteereitä. Ympäristöarviointi on suoritettu suunnittelun rinnalla ja se on ohjannut jätesuunnitelman sisältöä ja tavoitteita. Vaikutusten arviointi on selkeyttänyt painopisteissä valittuja linjauksia. Selostuksessa esitellään lyhyesti jätesuunnitelman kannalta keskeisiä suunnitelmia ja ohjelmia. Näistä keskeisin on valtakunnallinen jätesuunnitelma, jonka toteuttamisessa alueellinen jätesuunnitelma on tärkein työväline. Lisäksi selostuksessa kuvataan suunnittelualueen ympäristön nykytilaa niiden indikaattoritietojen osalta, joihin jätehuollon kysymykset ja erityisesti valitut painopisteet kytkeytyvät sekä nykytilan kehitys, mikäli jätesuunnitelma ei toteudu. Selostus sisältää myös jätesuunnitelman seurantaohjelman

Diabetes Care for Patients with Peripheral Arterial Disease

The number of diabetics will increase almost 70% in developed countries during the next 20 years: peripheral arterial disease is a common and costly complication. The incidence of cardiovascular disease (mortality and morbidity) due to atherosclerosis, is higher among patients with diabetes than in those without diabetes. Intensive management of diabetes, including glycaemic control, treatment of hypertension and dyslipidemia, as well as nonpharmacological interventions, decreases both micro- and macrovascular complications. Aspirin and clopidogrel have less antiplatelet effect in patients with diabetes. Metformin therapy is considered a risk factor for lactic acidosis if not withdrawn 2 days before angiography, but this risk is extremely low in patients with normal renal function. Peri-operative hyperglycaemia and large fluctuations in plasma glucose increase postoperative mortality and morbidity and careful measures are required to minimise these effects

Delay-resonance Control of Roll Press by Speed Variation Approach

Roll pairs in rolling contact are commonly used in paper machines. To improve the process at least one of the component rolls is covered by a soft layer, which is the case in calenders and coating units. The larger contact area allows longer manipulation time in the nip, and therefore faster line speeds can be achieved when using such soft covered rolls compared to hard non-covered rolls. This improvement was widely utilised in start-ups of fast next generation machines late 90’s. Several examples, however, proved that the new polymers in the cover materials were a source of new-type of oscillations arising at higher running speeds making it difficult to reach the planned production rates. As understood quite early, the reason for these instabilities is the exponential and thus too slow recover of the cover penetration during each roll revolution leading to self-regenerative normal oscillations of the roll pair. Further investigations indicated that: 1) these instabilities exist at certain discrete running speeds beyond a critical speed level, 2) the vibration frequency was always the natural frequency of the roll stack and 3) the highest amplitude peaks correspond to rotation frequencies, which are integer fractions of the natural frequency. These rotational frequencies are called delay-resonance speeds referring to the feedback mechanism of the one revolution earlier cover penetration. Dynamical instability of rolls is not accepted as it marks the roll covers by wave formations, which in turn cause variations in the line load, and deteriorates the quality of the product. Vibration also overloads mechanical structures by means of fatigue and can cause damage of vibration sensitive components. This thesis is introducing methodology and tools to control the self-excited delay-resonance vibrations at speeds, which are higher than the critical speed level making it possible to extend the production speed range. The methodology is based on systematic variation of the running speed by three different ways: 1) by setting the speed to fixed value between two successive resonance speeds, 2) by active change of the speed for avoiding the regular formation of waves on the cover and 3) by controlling phase-shift of rolls to damp cover-induced vibrations. The control methods are verified in a laboratory unit scaled down to half size of the existing industrial units

Different pathways to a recycling society – Comparison of the transitions in Austria, Sweden and Finland

Highlights • The pathways to a recycling society differ between Austria, Sweden and Finland. • Pressure for recycling has been explicit in Austria at the landscape level. • There are more identified lock-ins in Finland compared to other countries. • Clear responsibilities, a variety of practices, public awareness and quality of data reflect success. • Bottom-up approaches could be utilised in solving the frictions between public and private actors.The European Union has set strict recycling targets for municipal solid wastes, but the implementation of circularity is still hindered by a variety of present set-ups. This paper addresses the recycling transitions and their complex nature in Austria, Sweden and Finland and points out the differences that are connected to the level of success in recycling. Furthermore, this study identifies present lock-ins in the waste management regime to provide an understanding on the factors preventing further development towards a recycling society. This is done by analysing different waste policy documents and interviews of national waste experts. The study employs the multilevel perspective (MLP) framework that is a commonly used approach in sustainability transitions research. The results highlight the variety of social, political, technical and economic elements, but also the connections between them that result in a stable regime. The pathways to achieve the recycling society differ between Austria, Sweden and Finland. National waste policy, the division of responsibilities, the variety of infrastructure and collection systems in waste management, the level of general awareness, public-private co-operation and the quality of waste data act as key characteristics that reflect the success in the recycling transition. Identified lock-ins for recycling seem to be slightly stronger in Finland compared to Austria and Sweden, while some of the lock-ins are the same in all countries, such as incineration capacity, malfunction of markets of recyclables or lack of product design for recyclability

Alueellisten jätesuunnitelmien laadinnan kehittäminen

Alueellisia jätesuunnitelmia on laadittu Suomessa jo vanhan jätelainsäädännön velvoittamana. Keskustelua alueellisten jätesuunnitelmien tarpeellisuudesta ja niiden ohjaavuudesta on käyty aina suunnitelmien laadinnan yhteydessä. Uuteen jätelakiin ja -asetukseen sisällytettiin alueellisten jätesuunnitelmien laadinnan velvoitteen lisäksi täsmentävä lista suunnitelmien tietosisällöstä. Samoihin aikoihin alueellista ympäristöhallintoa on uudistettu ja uudistustoimet jatkuvat parhaillaan. Alueellinen ympäristöhallinto joutuu suoriutumaan lainsäädännön edellyttämistä velvoitteistaan vähemmillä resursseilla kuin aiemmin. Hankkeen tavoitteena oli kehittää alueellisten jätesuunnitelmien laadintaa. Hankkeessa kartoitettiin alueellisten jätesuunnitelmien laadinnan kokemuksia sekä koottiin laatijoiden näkemyksiä uusien suunnitelmien toteutukseen. Tavoitteena oli selvittää, millä tavoin jätesuunnitelmat tulisi laatia tulevaisuudessa, ottaen huomioon alueellisten jätesuunnitelmien ja valtakunnallisen jätesuunnitelman välisen suhteen, jätelain edellytykset suunnitelmien toteutuksesta, suunnitelmien ohjaavuuden sekä resurssitehokkaan toteutustavan. Voimassaolevat alueelliset jätesuunnitelmat toteutettiin eri ajankohtina, erilaisin voimavaroin, toimintatavoin ja erilaisista maantieteellisistä lähtökohdista. Kaikille jätesuunnitelmille oli kuitenkin yhteistä haasteet alueellisesti ohjaavan suunnitelman laatimisessa, perusteellisen lähtötiedon kokoamisessa ja suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arviointi (SOVA) -menettelyn soveltamisessa. Jätesuunnitelmien laatimisen taustalla reunaehtoina olivat jäte- ja SOVA -lainsäädännön vaatimukset. Selvitystyön pohjalta alueellisia jätesuunnitelmia ehdotetaan kehitettäväksi lainsäädäntömuutoksella poistamalla alueellisia jätesuunnitelmia koskevat sisältövelvoitteet kokonaan. Näin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille (ELY-keskus) jää vapaus itse päättää suunnitelmansa laajuudesta ja tietopohjasta. Yhteistyötä ehdotetaan tiivistettäväksi alueellisten jätesuunnitelmien ja valtakunnallisen jätesuunnitelman laadinnassa siten, että alueelliset jätesuunnitelmat ottavat valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteet suoraan itselleen ja ovat siten alueellisia jätehuollon toimenpideohjelmia. Lisäksi voimavaroja keskitetään jätehuollon lähtötietojen koostamisessa sekä suunnitelmien seurannassa. Myös suunnitelmien seurannan yhteydessä yhteistyötä voidaan tiivistää yhteisen viestinnän kautta. Selvityksessä ehdotetaan, että alueelliset jätesuunnitelmat valmistellaan yhtäaikaisesti. Tämä helpottaa niiden keskinäistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Jätesuunnitelmat laaditaan eri ELY-keskusten yhteenliittymien voimin. Mahdollisia tulevia yhteistyötahoja voisivat Etelä- ja Länsi-Suomen yhteenliittymän lisäksi olla Itä-Suomi (Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala) sekä Pohjois-Suomi (Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi). Laajojen suunnitelma-alueiden haasteet tulee ottaa huomioon ja yhteistyökokoonpanot muodostetaan hyvässä yhteistyön hengessä. Lisäksi ehdotetaan, että alueellisilta jätesuunnitelmilta poistetaan SOVA-asetuksen mukainen ympäristöarvioinnin velvollisuus. Tämä edellyttää muutosta SOVA-lakiin ja -asetukseen. Edellisen jätesuunnitelmakierroksen kokemusten perusteella voidaan todeta, ettei alueellisilla jätesuunnitelmilla yksinään ilman lainsäädännön ja muiden tekijöiden myötävaikutusta ole merkittäviä ympäristövaikutuksia. Suunnitelmien ympäristöarviointi lisäsi edellisellä kierroksella merkittävästi työkuormaa, eikä tuonut lisäarvoa suunnitelmien sisältöön. SOVA-prosessista myönteiseksi koettua vahvaa vuorovaikutusta eri toimijoiden välillä voidaan jatkaa tulevien suunnitelmien laadinnassa ilman lainsäädännön velvoitteita

Fibronectin-integrin interaction promotes fibroblast activation (nemosis) and crosstalk with tumor cells

Cancer is a complex disease. It is a multistep process where genetic changes lead to cellular transformation and uncontrolled proliferation. However, cancer is not only a disease of these transformed cells, since tumor stroma and microenvironment synchronously evolve and become activated together with these genetic changes. The interactions between different cell types in tumor microenvironment are mediated by soluble factors, such as cytokines, chemokines, growth factors and proteases. They modulate cell proliferation, activation and differentiation, as well as the composition of the extracellular matrix in tumor and its microenvironment. Nemosis is an in vitro model of fibroblast activation, which is initiated by forcing fibroblast to cluster together instead of providing solid support for attachment. This results in a multicellular spheroid that upregulates soluble paracrine molecules known to be important mediators of tumor microenvironment. Furthermore, nemotic fibroblasts affect cancer cell proliferation, invasion and differentiation through these soluble factors. In addition to direct effects on cancer cells they stimulate angiogenesis and the chemotaxis of leukocytes. This thesis study shows that fibroblast spheroid formation depends on the interaction between fibronectin (FN) with its integrin receptors, more accurately α5 and β1 integrin subunits, whereas fibroblasts activation in spheroids was mediated by the interaction of FN with α5, αV and β1 integrin subunits. The activation was mediated by the binding of integrins to the RGD -motif in FN molecules and the synergy site that is known to stimulate RGD-motif binding to integrins enhanced it. Unexpectedly, FN-matrix assembly was not essential for the activation of fibroblasts in spheroids although it had an effect on spheroid formation. FN deposit to matrix is an acknowledged consequence of integrin binding to fibronectin. Nemosis was accompanied by a dramatic change in gene expression. The change could be roughly categorized in three classes; the upregulation of secreted molecules and downregulation of cell cycle and cytoskeleton. Nemosis was associated with a quiescent withdrawal from the cell cycle, as the cells downregulated cyclin D and upregulated p27, the driver and the inhibitor of the cell cycle, respectively. Furthermore, nemotic fibroblasts resumed to the cell cycle when taken out from the spheroid, indicating reversible cell cycle arrest, a known characteristic of quiescence. Fibroblast activation by spheroid formation was accompanied by stress-related changes in the cellular ultrastructure, such as dilated endoplasmic reticulum, increased lipofuscin and degenerated organelles. Hence, nemosis is a cellular stress response. This observation was in agreement with the induction of autophagy in fibroblasts spheroids. Autophagy is a well-known stress response that helps cell survival under stress conditions. Furthermore, nemosis resembled another cellular stress condition, the cellular senescence. They both had a similar secretory phenotype, expressed senescence-associated β-galactosidase and lipofuscin, and there was a cell cycle arrest in both. However, there were also features to distinguish nemosis from senescence, such as nemosis being a reversible phenotype, and cell cycle inhibitors that regulate senescence being downregulated in nemosis. Nemosis attenuated tumor growth in vivo in a mouse xenograft model. The attenuation was associated with the expression of senescence-associated β-galactosidase and the expression of the p14ARF cell-cycle inhibitor in human RT3 malignant keratinocytes. This suggests that nemosis causes cellular senescence in the RT3 keratinocytes in vivo. In addition to the senescence response, nemosis was found to increase the cytokeratin-7 (CK7) mediated differentiation of RT3 cells in xenografts. It is becoming obvious that cancer is not just a disease of uncontrolled proliferation of cancer cells, but a disease where normal stromal fibroblasts actively participate in its progression. The current work reveals new mechanistic insights of fibroblast activation and concludes that nemosis can be a useful model to study the activation of fibroblasts and interactions between fibroblasts and cancer cells.Syöpä on yleisnimike hyvin erilaisille sairauksille, joissa geneettisesti muuntuneet solut jakautuvat hallitsemattomasti. Se ei kuitenkaan ole pelkästään näiden muuntuneiden syöpäsolujen sairaus vaan syöpäkasvain koostuu lisäksi sidekudoksen (fibroblastit), immuunijärjestelmän ja verisuoniston soluista, eli strooman soluista. Strooman solut vaikuttavat merkittävästi kasvaimen kasvuun säätelemällä syöpäsolujen jakautumista ja erilaistumista erittämällä liukoisia välittäjäaineita sekä muuttamalla soluväliaineen rakennetta. Syöpäkasvaimessa olevat fibroblastit ovat aktivoituneessa tilassa, jolloin ne erittävät ympäristöönsä tulehdusta sääteleviä välittäjäaineita sekä kasvutekijöitä. Kasvaimen fibroblastit muistuttavat haavan paranemisen aikana aktivoituneita fibroblasteja. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mekanismeja, jotka johtavat fibroblastien aktivoitumiseen sekä aktivoituneiden fibroblastien vuorovaikutuksia syöpäsolujen kanssa, hyödyntäen tutkimusryhmässämme löydettyä fibroblastien aktivoitumismallia, nemoosia. Nemoosissa fibroblastit muodostavat monisoluisen sferoidin samalla aktivoituen tuottamaan tulehdusta sääteleviä välittäjäaineita ja kasvutekijöitä. Väitöskirjatyössä havaittiin sferoidin muodostumisen ja siinä olevien fibroblastien aktivoitumisen olevan riippuvainen soluväliaineessa löydettävän fibronektiinin ja sen reseptoreiden, integriinien, vuorovaikutuksesta. Sferoidin muodostuminen lisäsi autofagiaa fibroblasteissa. Autofagiassa solut kierrättävät vioittuneita soluelimiä sekä aggregoituneita proteiineja takaisin energian lähteeksi, parantaen näin solun eloonjäämistä vasteena kokemalleen stressille. Lisäksi sferoidissa olevat fibroblastit muuntuivat fenotyypiltään liukoisia välittäjäaineita ja kasvutekijöitä erittäviksi, samalla pysäyttäen solun jakautumisen ja vähentäen solutukirangan muodostavien proteiinien määrää. Nemoosiin liittyvä stressireaktio onkin hyvin samankaltainen mitä solut ilmaisevat vanhentuessaan (solusenesenssissä). Nemoosin havaittiin kuitenkin olevan eritavalla säädelty kuin solujen vanheneminen, lisäksi se oli palautuva fenotyyppi, kun taas solun vanhentuminen on aina palautumaton ilmiö. Fibroblastisferoidit hidastivat syöpäsolujen kasvua hiirissä aiheuttamalla niissä vanhentumisen sekä solujen erilaistumisen, jotka molemmat estävät solun jakautumista. Tämä väitöskirjatyö paljastaa uusia solubiologisia mekanismeja, jotka johtavat fibroblastien aktivoitumiseen, sekä osoittaa että nemoosi on hyödyllinen malli syöpäsolujen ja fibroblastien vuorovaikutusten karakterisoimiseen

Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016 – Taustaraportti

Tämä taustaraportti liittyy ympäristöministeriön asettaman, valtakunnallista jätesuunnitelmaa (VALTSU) valmistelleen työryhmän mietintöön. Taustaraportin ensimmäisessä osassa esitetään  yhteenveto edellisen VALTSUn tavoitteiden ja ohjauskeinojen toteutumisesta. Työryhmän mietinnössä on korostettu jätealan yhtymäkohtia  muihin ympäristöpolitiikan sektoreihin, kuten kemikaalipolitiikkaan, luonnonvarojen kestävään käyttöön, ilmastopolitiikkaan, ympäristöterveydenhuoltoon, maaperän suojeluun ja teknologiapolitiikkaan. Jätehuollon päämääriä on kuvattu seitsemän läpileikkaavan teeman avulla. Tämän taustaraportin toinen osa esittelee katsauksen VALTSUn teemojen yhtymäkohdista kansainvälisiin ja kansallisiin strategioihin, olemassa olevasta lainsäädännöstä ja keskeisistä ongelmista. Taustaraportin kolmas osa tarjoaa yhden mahdollisen skenaarion jätevirroissa tapahtuneista muutoksista vuoteen 2016 mennessä olettaen, että suunnitelman ohjauskeinot ovat toteutuneet ja kansainväliset velvoitteet on täytetty. Tämän taustaraportin lisäksi on osana jätesuunnitelman valmisteluprosessia tuotettu joukko muita taustaselvityksiä. Ne on julkaistu Suomen ympäristökeskuksen raportteja -sarjassa.

Quantitative MRI volumetry of the entorhinal cortex in temporal lobe epilepsy

AbstractThe entorhinal cortex (Brodmann’s area 28) is located at the anterior aspect of the parahippocampal gyrus ventral to the amygdala and the hippocampus. It is reciprocally interconnected with the hippocampus via glutamatergic pathways. We investigated whether the entorhinal cortex is damaged in human temporal lobe epilepsy (TLE). The volume of the entorhinal cortex was measured using magnetic resonance imaging (MRI) in 36 patients with cryptogenic TLE and in 21 controls. The mean volumes of the entorhinal cortex on the focal side did not differ from controls. In 11 of 36 patients, however, the entorhinal cortex volume was reduced by 25%. Entorhinal volume correlated with hippocampal volume in TLE (ipsilaterally, r= 0.454, P< 0.01; contralaterally, r= 0.340, P< 0.05). Further, 64% of patients with 25% entorhinal cortex damage had ipsilateral hippocampal atrophy. On the other hand, right focal TLE patients with hippocampal atrophy had a 19% volume reduction of the ipsilateral entorhinal cortex (P< 0.05). The volume of the entorhinal cortex correlated with the duration of TLE (r= −0.335, P< 0.05). The present study indicates that the entorhinal cortex might be damaged in a subpopulation of patients with cryptogenic TLE. In most cases, volume reduction was associated with hippocampal damage. These data suggest that entorhinal damage contributes to the symptomatology in TLE