Sydänlihaksen toiminta vasemman kammion vajaakehittyneisyysoireyhtymässä

Hypoplastic left heart syndrome (HLHS) is the most common so called univentricular congenital heart defect. Despite advances in treatment, HLHS is still associated with significant morbidity and mortality. Myocardial dysfunction is a known risk factor for morbidity and mortality in HLHS patients throughout the treatment protocol. The etiology of myocardial dysfunction in HLHS is still poorly understood. The aims of this study were to evaluate advanced echocardiographic functional methods and to utilize them in the follow-up of patients with HLHS. In methodological studies, advanced echocardiographic methods were compared to magnetic resonance imaging in 51 HLHS infants and children at different phases of treatment protocol. All parameters had a good correlation with MRI. Advanced echocardiographic methods provide reliable measurements of myocardial function and since no anesthesia is required, they are suitable for cardiac follow-up of pediatric patients. However, there was a measurement bias and wide limits of agreement between different automatic methods and therefore, different methods cannot be used interchangeably. In clinical retrospective follow-up studies, velocity-vector imaging (VVI) was used to assess myocardial function during the treatment protocol in a population-based cohort of HLHS neonates, infants and children (n=66) born between 2003 and 2010 in Finland. Before operations, prenatal diagnosis of HLHS was associated with improved postnatal RV function as compared to neonates diagnosed postnatally. The surgical treatment protocol for HLHS comprises of three heart operations. In this study, infants palliated with a Blalock-Taussig shunt (BT shunt) at stage 1 operation had higher RV volumes and more tricuspid valve regurgitation before stage 2 operation than infants palliated with a right ventricle to pulmonary artery conduit (RV−PA conduit). In BT shunt patients, myocardial function improved after stage 2 and was better after stage 3 as compared to those initially palliated with an RV−PA conduit. This finding may have an influence on decision making regarding selection of the shunt type. In the future, the prognostic value of the methods used in this study and the effect of medical and surgical treatment in the long-term follow-up need to be evaluated in this challenging group of patients.Vasemman kammion vajaakehittyneisyysoireyhtymä (HLHS) on yleisin ns. yksikammioisista synnynnäisistä sydänvioista. Ilman hoitoa lähes kaikki vastasyntyneet menehtyvät ensimmäisten elinviikkojen aikana, mutta nykyhoidolla n. 80% lapsista saavuttaa aikuisiän. Sydänlihaksen toiminnan heikkeneminen on merkittävä riskitekijä HLHS-potilaiden ennusteelle, mutta sydänlihaksen toiminnan heikkenemisen syitä ei tunneta hyvin. Väitöstutkimuksessa tutkittiin uusien ultraääneen pohjautuvien menetelmien toimivuutta 51 HLHS-potilaan sydänlihaksen toiminnan arvioinnissa. Näitä menetelmiä verrattiin magneettikuvantamiseen. Tutkimuksessa totesimme, että automaattiset menetelmät, kuten nopeus-vektori-kuvantaminen (VVI), korreloivat hyvin magneettitutkimukseen ja parantavat mittausten luotettavuutta perinteisiin ultraäänimenetelmiin verrattuna. Koska nämä tutkimukset voidaan tehdä ilman nukutusta, ne soveltuvat hyvin sydänlihaksen toiminnan seurantaan pienilläkin lapsilla. Eri menetelmät antavat hieman erilaisia tuloksia ja jatkossa olisikin kehitettävä menetelmiä, joita voidaan suoraan verrata keskenään. Tutkimuksen toisessa osassa VVI-menetelmää käytettiin sydänlihaksen toiminnan arviointiin vuosina 2003-2010 Suomessa syntyneillä 65:llä HLHS-lapsella. Tavoitteena oli selvittää sydänlihaksen toimintaan vaikuttavia tekijöitä ja sydämen toimintaa seurattiin 3-4-vuoden ikään saakka. Ennen ensimmäistä sydänleikkausta niillä vastasyntyneillä, joilla HLHS-diagnoosi oli tehty ennen syntymää oli parempi sydänlihaksen toiminta kuin niillä, joille diagnoosi oli tehty syntymän jälkeen. Tähän on todennäköisesti syynä vakaampi verenkierron tilanne syntymän jälkeen, kun vaikeaan sydänvikaan osataan varautua ja näin vältetään viive hoitotoimenpiteiden aloittamisessa syntymän jälkeen. HLHS-leikkausohjelma käsittää kolme leikkausta, joista ensimmäisessa ohjataan verta keuhkoverenkiertoon ns. shuntin avulla. Käytössä on kaksi erilaista shunttityyppiä: ns BT-shuntti ja RV-PA-yhteys. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että ensimmäisessä leikkauksessa käytetyllä shunttityypillä on vaikutusta sydänlihaksen toimintaan. BT-shunttipotilailla on suurempi oikean kammion koko ennen 2. vaiheen toimenpidettä johtuen suuremmasta tilavuuskuormasta. Myöhemmin 3. vaiheen toimenpiteen jälkeen BT-shunttipotilailla on parempi sydänlihaksen supistuvuus verrattuna RV-PA-potilaisiin. Tällä tuloksella on merkitystä leikkausmenetelmän valinnassa. Tulevaisuudessa on syytä selvittää sydänlihaksen toiminnan ongelmien ennusteellista merkitystä, lääkkeellistä hoitoa ja leikkausmenetelmän pidempiaikaista vaikutusta sydänlihaksen toimintaan

Palvelumuotoilijan haasteet - ikääntyneiden osallistumiseen vaikuttavat tekijät yhteissuunnittelutyöpajassa case: ikääntyneet ihmiset omien palvelujen ja toimintaympäristöjen suunnittelijoina yhteissuunnittelutyöpajassa Kolarin palvelutalolla

Väestön ikääntyminen on yksi läntisen maailman megatrendeistä. Käynnissä olevan ikäkehityksen myötä ikääntyville suunnattujen hyvinvointipalvelujen merkitys kasvaa. Tämän takia eri palveluissa on turvattava ikääntyneiden asiakkaiden mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujen laadun kehittämiseen. Tutkimusaiheen taustalla on Ikäehyt- hanke ja sen toimintaperiaatteet ja tavoitteet. Työn päätavoitteena on selvittää, mitkä ovat merkittävimmät palvelumuotoilun menetelmiin kuulumattomat tekijät ikääntyneen ihmisen osallistumisessa tai osallistumattomuudessa yhteissuunnittelutilanteissa ikääntyneiden toimintaympäristöjä ja palveluita suunniteltaessa. Lisäksi tutkimus kuvailee lyhyesti ikäihmisten palvelutarvetta, palveluiden nykytilaa ja määrittää aineiston perusteella palvelumuotoilua yleisesti, sen yhteissuunnitteluperiaatteita noudattavia suunnittelukäytäntöjä ja yhteissuunnitteluun liittyvää ammattiosaamista. Näitä asioita lähestytään kirjallisuuden, internetlähteiden ja jo tehtyjen tutkimusten pohjalta. Jotta päätavoite saavutettiin, tutkimuksessa havainnoitiin yhteissuunnittelutyöpajoja Kolarin palvelutalolla. Havainnointina käytettiin suoraa havainnointia, videointia ja ääninauhoitusta. Lisäksi tukea havainnoille haettiin työpajaan osallistuneille ikääntyneille tehdyn kyselyn avulla. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Aineisto on analysoitu käyttäen sekä kuvailevaa analyysiä että sisällönanalyysiä. Työstä ja sen tuloksista käy ilmi, että palvelumuotoilijan työ on haastavaa ja vaatii monenlaista osaamista. Yhteissuunnittelutyöpajoja suunnitellessaan palvelumuotoilijan on otettava huomioon, että ikäihmisen osallistumiseen yhteissuunnittelutyöpajassa vaikuttavat työskentely-ympäristöstä johtuvat tekijät, työpajan ohjauksesta johtuvat tekijät, muut osallistujat ja ikääntyneen yksilölliset ominaisuudet. Jatkossa tästä pro-gradusta saatua tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa ikääntyville kohdennettuja yhteissuunnittelutyöpajoja tai muita osallistavia tapahtumia.Ageing of population is a megatrend in western world. This means that services for elderly people are more and more important in the future. We have to secure that elderly people have an opportunity to participate designing their own services and secure that they get services of good quality. This research is a part of Ikäehyt project whose aim is to support elderly people life control and their welfare. The main goal of this pro gradu thesis is to define, which are the most significant factors (that not belongs to service design methods) for elderly people participation or non-participation in co-design workshops. Additionally this research describes which services elderly people need, their current service position and shortly about service design and co-design. To find out these facts we use literature, internet and earlier researches. This research is a kvalitative case study. As methods were used observation, video recording, voice recording and inquiry. Observation methods were used in co-design workshops at Kolari sheltered home. As workshop participants were elderly people, employees of sheltered home and town, other reference groups and service designer. All workshop participants answered for inquiry. The material was analysing by descriptive analysis and content analysis. Results of the research find out that profession of service designer is challenging and needs large scale of expertise. When designing co-design workshop, service designer should consider few remarkable factors that affect to elderly person participation. Service designer should pay attention that working environment, workshop directing, other participants and elderly person individual features affect to their participation in co-design workshop. In the future the results of this Pro Gradu thesis can utiliz

Formal Infectious Diseases Specialist Consultation Improves Long-term Outcome of Methicillin-Sensitive Staphylococcus aureus Bacteremia

Staphylococcus aureus on bakteeri, joka voi aiheuttaa vakavia bakteremioita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, parantaako infektiotautien erikoislääkärin kirjallinen konsultaatio potilaan pitkän aikavälin ennustetta metisilliinille herkän Staphylococcus aureuksen (MS-SA) aiheuttamassa bakteremiassa verrattuna infektiolääkärin puhelinkonsultaatioon tai konsultaation puutteeseen. Aiemmin on osoitettu, että infektiolääkärin kirjallinen konsultaatio parantaa potilaan lyhyen aikavälin ennustetta, mutta pidemmän aikavälin seurantatutkimuksia tästä ei ole saatavilla. Tutkimuksessa seurattiin 10 vuoden ajan sairaskertomuksista ja väestörekisteristä HUS-alueen potilaita vuosilta 1999-2002 ja 2006-2007, jotka olivat sairastaneet MS-SA -bakteremian. Potilaita oli yhteensä 440. Potilaat, jotka kuolivat ensimmäisen 90 päivän aikana (73) poissuljettiin, jotta tapaukset eivät sekoittaisi pitkän aikavälin tuloksia. Infektio hoidettiin infektiolääkärin kirjallisen konsultaation ohjein 304 potilaalla (83%) ja epävirallisella konsultaatiolla tai ilman konsultaatiota 63 potilaalla (17%). Potilaille, jotka saivat infektiolääkärin kirjallisen konsultaation, tehtiin muun muassa enemmän radiologisia tutkimuksia ja heidän infektiotaan hoidettiin useammin kapeakirjoisella penisilliinillä sekä rifampisiinilla ja harvemmin kefalosporiineilla, vankomysiinillä, klindamysiinillä ja karbapeneemeillä verrattuna kontrolliryhmään. Tutkimuksessa selvisi, että infektiolääkärin kirjallinen konsultaatio paransi potilaan ennustetta vielä 1, 3 ja 10 vuoden kohdalla verrattuna epäviralliseen konsultaatioon tai ilman konsultaatiota hoidettuihin potilaisiin. 1 ja 3 vuoden kohdalla kirjallisen konsultaation saaneilla potilailla riski menehtyä oli 4-5 kertaa pienempi ja 10 vuoden kohdalla riski oli 2 kertaa pienempi kuin verrokeilla. Kirjallinen konsultaatio vähensi myös uuden bakteremian riskiä 10 vuoden seurantajakson aikana: 1 ja 3 vuoden kohdalla riski oli 3 kertaa pienempi ja 10 vuoden kohdalla 2 kertaa pienempi kuin verrokeilla

Formal Infectious Diseases Specialist Consultation Improves Long-term Outcome of Methicillin-Sensitive Staphylococcus aureus Bacteremia

Staphylococcus aureus on bakteeri, joka voi aiheuttaa vakavia bakteremioita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, parantaako infektiotautien erikoislääkärin kirjallinen konsultaatio potilaan pitkän aikavälin ennustetta metisilliinille herkän Staphylococcus aureuksen (MS-SA) aiheuttamassa bakteremiassa verrattuna infektiolääkärin puhelinkonsultaatioon tai konsultaation puutteeseen. Aiemmin on osoitettu, että infektiolääkärin kirjallinen konsultaatio parantaa potilaan lyhyen aikavälin ennustetta, mutta pidemmän aikavälin seurantatutkimuksia tästä ei ole saatavilla. Tutkimuksessa seurattiin 10 vuoden ajan sairaskertomuksista ja väestörekisteristä HUS-alueen potilaita vuosilta 1999-2002 ja 2006-2007, jotka olivat sairastaneet MS-SA -bakteremian. Potilaita oli yhteensä 440. Potilaat, jotka kuolivat ensimmäisen 90 päivän aikana (73) poissuljettiin, jotta tapaukset eivät sekoittaisi pitkän aikavälin tuloksia. Infektio hoidettiin infektiolääkärin kirjallisen konsultaation ohjein 304 potilaalla (83%) ja epävirallisella konsultaatiolla tai ilman konsultaatiota 63 potilaalla (17%). Potilaille, jotka saivat infektiolääkärin kirjallisen konsultaation, tehtiin muun muassa enemmän radiologisia tutkimuksia ja heidän infektiotaan hoidettiin useammin kapeakirjoisella penisilliinillä sekä rifampisiinilla ja harvemmin kefalosporiineilla, vankomysiinillä, klindamysiinillä ja karbapeneemeillä verrattuna kontrolliryhmään. Tutkimuksessa selvisi, että infektiolääkärin kirjallinen konsultaatio paransi potilaan ennustetta vielä 1, 3 ja 10 vuoden kohdalla verrattuna epäviralliseen konsultaatioon tai ilman konsultaatiota hoidettuihin potilaisiin. 1 ja 3 vuoden kohdalla kirjallisen konsultaation saaneilla potilailla riski menehtyä oli 4-5 kertaa pienempi ja 10 vuoden kohdalla riski oli 2 kertaa pienempi kuin verrokeilla. Kirjallinen konsultaatio vähensi myös uuden bakteremian riskiä 10 vuoden seurantajakson aikana: 1 ja 3 vuoden kohdalla riski oli 3 kertaa pienempi ja 10 vuoden kohdalla 2 kertaa pienempi kuin verrokeilla

Varhaislapsuuden tunnetaidot ja Fanni-kirjasarja tunnetaitojen tukena

Tiivistelmä. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkoituksena on tutkia varhaiskasvatusikäisten lasten tunnetaitoja ja miten niitä voidaan tukea Fanni-kirjasarjan avulla. Tutkimuskysymykseni oli “Miten 4–6-vuotiaan tunnetaitoja voidaan tukea Fanni-kirjasarjan avulla?“ Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Teoreettinen viitekehys rakentuu sekä suomen- että englanninkielisistä teoksista. Viitekehyksessä määrittelen lapsen tunteiden kehittymistä vastasyntyneestä alkaen, tunnetaitoja, tunnekasvatusta ja aikuisen roolia lapsen tunnekasvatuksessa sekä ongelmia tunnetaidoissa. Fanni-kirjasarjasta analysoin kolmea ensimmäistä kirjaa. Analysoin kirjasarjaa vapaasti peilaten teoreettiseen viitekehykseen. Tarve pienten lasten tunnekasvatukselle on lisääntyvä. Tunnetaitojen tukeminen vaatii aikuiselta tietoista panostusta ja aiheeseen perehtymistä. Tämän tutkielman tavoitteena on tarjota tietoa tunnetaitojen tärkeydestä lapsen elämässä sekä tuoda esille yhtä mahdollista tunnetaitojen tukemiseen sopivaa kirjasarjaa: Fanni-kirjasarjaa. Tutkimustulosten perusteella tunnetaidot ovat monimutkainen asia, jonka toimintaa ei täysin osata selittää. Kulttuuri vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme tunteita. Lapsen tunnetaitojen kehittymiselle on tärkeää aitous, rehellisyys, aikuisen roolimalli sekä aikuisen läsnäolo. Lapsi tarvitsee tilaa ja aikaa tunteilleen. Fanni-kirjasarja tukee lasta oppimaan tunnetaitojen peruspilareita: tunteiden tunnistamista ja nimeämistä, tunteiden säätelyä sekä stressinhallintaa. Kirjasarja tukee näitä taitoja tarinan, tieto-osuuden ja tehtävien avulla

Varhaiskasvatusta vai -säilytystä?:varhaiskasvatuksen laatu varhaiskasvatuslain ja opettajien työn näkökulmasta

Tiivistelmä. Tutkielmamme aiheena olivat varhaiskasvatuksen laatutekijät varhaiskasvatuslain (540/2018) ja opettajan näkökulmasta. Kiinnostuimme aiheesta varhaiskasvatusta koskevan yhteiskunnallisen keskustelun ja omien kokemustemme myötä; varhaiskasvatus ei aina yllä tavoitteisiinsa ja varhaiskasvatuksen opettajista on pulaa monessa paikassa. Kuitenkin samaan aikaan tiedostetaan laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitys lasten hyvinvointia ja oppimista edistävänä tekijänä. Kyselymme kohdistettiin varhaiskasvatuksen opettajille, koska he ovat vastuussa ryhmän toteuttamasta pedagogiikasta. Tavoitteenamme oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajana toimivien ajatuksia varhaiskasvatuslain edellyttämästä laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumisesta. Tutkimuskysymykset olivat: 1. Mitkä laatutekijät vaikuttavat varhaiskasvatuslain tavoitteiden toteutumiseen varhaiskasvatuksen opettajan työssä? 2. Mitkä tekijät edistävät tai estävät varhaiskasvatuslain tavoitteiden toteutumista varhaiskasvatuksen opettajan työssä? Varhaiskasvatuksen laatu on kaikkien osatekijöidensä summa. Se koostuu useista pienistä asioista, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa. Kaikki laadun osatekijät rakentuvat ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Sekä laatu, että varhaiskasvatus ovat käsitteinä aikaan ja paikkaan sidottuja, sillä molempiin vaikuttavat ympäröivän yhteiskunnan arvot ja normit sekä määrittelijän näkökulma. Näin ollen myös laadukkaan varhaiskasvatuksen määritelmä on sidottu siihen kontekstiin, jossa sitä määritellään. Tämän takia tutkielmamme on sidottu suomalaiseen tämänhetkiseen varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen laatua on selvittänyt aikaisemmin kattavasti kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi, 2018), joka on luonut varhaiskasvatukselle laatuindikaattorit. Toteutimme tutkielman laadullisena kyselytutkimuksena, jonka aineiston analysoimme teoriaohjaavalla aineistoanalyysilla. Analyysia ohjaavana teoriana toimivat varhaiskasvatuksen laatuindikaattorit. Kyselyyn vastasi 31 opettajana toimivaa, joista 21 täytti varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuusvaatimukset. Tutkielman keskeinen tulos oli se, että varhaiskasvatusta toteutetaan laadultaan hyvin vaihtelevasti. Eniten laatua estäviä tekijöitä löytyi laadun rakennetekijöistä, joista eniten negatiivisia mainintoja saivat liian vähäiset resurssit, henkilöstön poissaolot ja niistä johtuva sijaisten tarve sekä arjen häiriötekijät. Laatua edistävät tekijät puolestaan painottuivat laadun prosessitekijöihin, joista eniten positiivisia mainintoja saivat opettajan ja tiimin ammattitaito sekä monialainen yhteistyö. Toisin sanoen toteutetun pedagogiikan ajateltiin olevan laadukasta, mutta rakenteet sen sijaan koettiin vähemmän laadukkaiksi

Multicenter cohort study on duration of antiarrhythmic medication for supraventricular tachycardia in infants

Antiarrhythmic medication (AM) is commonly used to prevent supraventricular tachycardia (SVT) recurrence in infants. Our aim was to determine whether a shorter duration of AM is sufficient to prevent atrioventricular reentrant tachycardia (AVRT) recurrence and evaluate risk factors for recurrence of SVT after discontinued AM.This multicenter cohort study included all infants diagnosed with SVT in the five university hospitals in Finland between 2005 and 2017. Those diagnosed between 2005 and 2012 received AM for 12 months (group 1), and those diagnosed between 2013 and 2017 received AM for 6 months (group 2). A total of 278 infants presented with AVRT (group 1, n = 181; group 2, n = 97), and the median AM duration was 12.0 months (interquartile range [IQR] 11.4-13.4) and 7.0 months (IQR 6.0-10.2), respectively. Propranolol was the most frequently used first-line AM (92% and 95%). Recurrence-free survival rates were over 88% until 12 months after AM prophylaxis in both groups, without any statistically significant difference between them. Independent risk factors for recurrence of SVT after discontinuation of AM were need of combination AM (HR 2.2, 95% CI 1.14-4.20), Wolff-Parkinson White (WPW) syndrome (HR 2.4, 95% CI 1.25-4.59), and age over 1 month at admission (HR 2.2, 95% CI 1.12-4.48). Conclusion: Shortening AM duration in infants from 12 to 6 months does not seem to lead to more frequent SVT recurrence. The risk factors for recurrence of SVT were WPW syndrome, need of combination AM, and age over 1 month.Peer reviewe

Sleep apnoea is a risk factor for severe COVID-19

Background Obstructive sleep apnoea (OSA) is associated with higher body mass index (BMI), diabetes, older age and male gender, which are all risk factors for severe COVID-19. We aimed to study if OSA is an independent risk factor for COVID-19 infection or for severe COVID-19. Methods OSA diagnosis and COVID-19 infection were extracted from the hospital discharge, causes of death and infectious diseases registries in individuals who participated in the FinnGen study (n=260 405). Severe COVID-19 was defined as COVID-19 requiring hospitalisation. Multivariate logistic regression model was used to examine association. Comorbidities for either COVID-19 or OSA were selected as covariates. We performed a meta-analysis with previous studies. Results We identified 445 individuals with COVID-19, and 38 (8.5%) of them with OSA of whom 19 out of 91 (20.9%) were hospitalised. OSA associated with COVID-19 hospitalisation independent from age, sex, BMI and comorbidities (p-unadjusted=5.13x10(-5), OR-adjusted=2.93 (95% CI 1.02 to 8.39), p-adjusted=0.045). OSA was not associated with the risk of contracting COVID-19 (p=0.25). A meta-analysis of OSA and severe COVID-19 showed association across 15 835 COVID-19 positive controls, and n=1294 patients with OSA with severe COVID-19 (OR=2.37 (95% 1.14 to 4.95), p=0.021). Conclusion Risk for contracting COVID-19 was the same for patients with OSA and those without OSA. In contrast, among COVID-19 positive patients, OSA was associated with higher risk for hospitalisation. Our findings are in line with earlier works and suggest OSA as an independent risk factor for severe COVID-19.Peer reviewe

Lääkehoitopäätöksiin vaikuttavat tekijät : Kyselytutkimus lääkäreille, korjattu 2.painos

Tämän kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kuvailla suomalaisten lääkärien lääkehoitopäätöksiin ja määräämiskäytäntöihin vaikuttavia tekijöitä. Kysely sisälsi potilaaseen, yhteiskuntaan ja digitaalisuuteen liittyviä teemoja. Tutkimus toteutettiin keväällä 2021. Kutsu kyselyyn lähetettiin 8521 Suomen Lääkäriliiton jäsenrekisteristä poimitulle lääkärille. Otoksesta poissuljettiin diagnostisilla erikoisaloilla työskentelevät ja 65 vuotta täyttäneet. Kyselyyn vastasi yhteensä 1800 henkilöä, joista 69 % oli naisia. Vastaajien keski-ikä oli 47-vuotta (vaihteluväli 24-64). Vastausprosentti oli 21%. Kyselyyn vastanneet lääkärit ovat kohdanneet usein potilaita, jotka haluavat keskustella lääkehoidostaan, osallistua lääkehoitopäätöksen tekoon ja esittävät toiveita lääkehoidostaan. Lääkärit suhtautuvat vastausten perusteella tähän myönteisesti. Lääkärit kohtaavat työssään ajoittain myös potilaita, jotka uhkailevat tai painostavat määräämään tiettyjä lääkkeitä. Pääsääntöisesti kyselyyn vastanneet kokevat tällaisen käytöksen negatiivisena. Pettymystään ilmaisevia potilaita vastanneet kohtaavat myös työssään, mutta suhtautuvat tilanteisiin tulosten perusteella neutraalisti. Osa lääkäreistä havaitsee kuukausittain, että potilaalla on rahanpuutteen takia jäänyt lääke ostamatta, ja että potilaan terveys on vaarantunut tästä syystä. Lääkehoidon valinnassa lääkäreille tärkein tekijä on lääkehoidon vaikuttavuus ja lääkkeen tuttuus heille itselleen. Myös Käypä hoito - ja muut hoitosuositukset olivat tärkeitä. Lääkehoidon valintatilanteessa lääkkeen hinta potilaalle on tärkeämpi kuin lääkehoidon kustannukset yhteiskunnalle. Lääkäreillä on yleensä riittävästi tietoa lääkemääräyksen uusimiseksi, vaikka potilas ei olekaan paikalla. Näissä tilanteissa potilaan tietoja tarkastetaan yleisesti oman organisaation potilastietojärjestelmistä ja myös Kannan potilastiedon arkistosta, mutta harvemmin. Kannan Reseptikeskusta lääkärit hyödyntävät usein tarkistaakseen, mitkä potilaan reseptit ovat voimassa, selvittääkseen onko potilas hankkinut lääkkeet apteekista ja päivittääkseen potilaan lääkitystiedot potilastietojärjestelmään. Etävastaanotto on lisääntynyt koronapandemian myötä. Iso osa vastanneista lääkäreitä oli sitä mieltä, ettei etävastanotto voi korvata kliinistä tutkimusta eikä vuorovaikutusta kasvotusten. Lääkärien mielestä etävastaanotto soveltuu paremmin tutun potilaan kontrollikäynnille kuin ensikontaktiksi. Etävastaanoton arvioitiin säästävän kuitenkin potilaan aikaa ja madaltavan kynnystä asioida lääkärin kanssa. Tulosten perusteella lääkärit huomioivat potilaan toiveita, tilannetta ja tarpeita lääkehoidosta päättäessään. Edellytykset potilaskeskeiselle vuorovaikutukselle ja hoidolle ovat hyvät, johon myös väestöllä on todettu olevan halukkuutta Tilanteissa, joissa potilas ei ole paikalla, lääkärit hyödyntävät sähköisiä tietojärjestelmiä usein. Lääkärien mielestä etätyöskentely ei voi korvata kliinistä tutkimusta tai vuorovaikutusta kasvotusten