Maatalouskoneiden työturvallisuusriskit ja niiden hallinta

201

Maatalouskoneiden työturvallisuusriskit ja niiden hallinta

201

Optical sensor for journal bearing oil film pressure measurements

The oil film pressure is one of the fundamental parameters influencing the operation of journal bearings. The oil film pressure is estimated by theoretical calculations, since the measurement of oil film pressure has been a demanding task in journal bearings, especially in bearings carrying dynamic loads. In this study a new approach to experimentally measure the oil film pressure has been developed and tested. The sensor design utilizes the optical fibre technique and the sensor is integrated in the sliding surface of the bearing thus providing the possibility to measure the actual oil film pressure under load without disturbing the contact conditions. The finite element method (FEM) calculations have been used for optimizing the design of the sensor and for ensuring the appropriate mechanical performance of the sensor design. The optical sensor was integrated into a hydrodynamic journal bearing made of bronze and a versatile bearing test rig was used for testing the operation of the optical sensor. The tests were carried out using both static and dynamic loading conditions with different loads and speeds. The experimental data was compared with the simulated one. The results showed that the optical sensor was capable to measure the oil film pressure in journal bearing at real operating conditions and the sensitivity of the sensor was good enough to verify the speed and load effects on the oil film pressure. According to this work, it is possible to increase the knowledge of true operating conditions of journal bearings by using the optical sensor for oil film pressure measurement. The knowledge can be utilized in the development work of safer and more efficient machines and engines with journal bearing carrying high and dynamic loads. This optical sensor configuration can be used also in other applications for measurement and control of pressure

Maatalouskoneiden turvallisuusriskien hallinta

Maatalouskoneiden käsittelyssä tapahtuvat tapaturmat ovat hyvin yleisiä. Keskimäärin joka neljäs maatalouden tapaturma Suomessa on ollut koneiden aiheuttama. Koneet aiheuttavat yli puolet maa-talouden kuolemaan johtaneista työtapaturmista ja kolmanneksen maatalousyrittäjille tapahtuneista yli 30 päivän työkyvyttömyysjaksoista. Vaikka maatalouden tapaturmat kokonaisuutena ovat vähentyneet tilojen vähentyessä, niin konetapaturmien määrä on säilynyt lähes ennallaan. Konetapaturmien osuus kaikista maatalouden tapaturmista on siten kasvanut kymmenen viime vuoden aikana. Hankkeessa kartoitettiin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tapaturmatilastoista eri maatalous-koneryhmien tapaturmia ja niiden kustannuksia. Maatalouskoneiden käyttäjille suunnatun kyselyn ja haastattelujen avulla selvitettiin koneiden käytön turvallisuusriskejä ja torjuntakeinoja, joita koneiden käyttäjät voivat soveltaa maataloustyössä. Tämä opas palvelee myös konevalmistajia, jotka tarvitsevat tietoa koneiden turvallisuusriskeistä ja käytettävyydestä. On tärkeää, että koneiden käytettävyys ja turvallisuus kulkevat käsi kädessä. Tässä oppaassa esitetään menetelmiä koneturvallisuuden kehittämiseksi maatiloilla. Tapaturmien ja vaaratilanteiden analysointi tehtiin Melan tilastoaineistosta (10528 konetapaturmaa) koneryhmittäin. Lukumääräisesti eniten maatalouskoneisiin liittyviä tapaturmia sattuu peltotöissä, ja siksi tässä oppaassa keskitytään peltotyökoneisiin. Traktorin käytössä sattuu edelleen eniten tapaturmia (n. 200–250 tapaturmaa vuodessa), mutta traktorilla on myös eniten käyttötunteja verrattuna muihin koneisiin. Moottoriajoneuvojen ja autojen aiheuttamat maataloustyöhön liittyvät tapaturmat olivat kustannuksiltaan korkeimpia. Peltotyökoneista suurimmat tapaturmakustannukset aiheutui perunan- ja juurikkaannostokoneiden, kuormainten ja lietelanta-, lannoitus- ja kylvökoneiden käytössä. Työvaiheista eniten konetapaturmia tapahtui koneiden huoltotöissä (32 prosenttia). Viljelijöiden koneturvallisuuskyselyyn vastasi 204 maatalouskoneiden käyttäjää. Käyttäjien mu-kaan koneturvallisuutta voidaan parhaiten parantaa maataloudessa koneen ostajalle tehtävällä käyt-töönotto-opastuksella, ja siksi sitä tulisi kehittää. Koneturvallisuutta parantaa myös koneiden huollon helpottaminen ja maatiloilla koneiden käyttöopastuksen antaminen kaikille koneiden käyttäjille. Turvallisuusvalistusta pidettiin myös tärkeänä. Maatalouskoneissa on yhä enemmän automaatiolla toimivia järjestelmiä. Kyselyn automaatioon liittyvistä vaaratilanteista (22 % kaikista vaaratilanteista) neljännes oli johtanut käyttäjän loukkaantumiseen. Automaatio nähdään usein turvallisuutta parantavana tekijänä, mutta automaatiojärjestelmien käytettävyyttä ja turvallisuutta tulisi edelleen kehittää. Lisäksi oppaaseen työstettiin koneiden vaaranpaikkojen tarkistuslistoja riskienhallintaa varten.201

Turvallisuusviestinnän vaikutus maatalousalan konetapaturmiin

Viime vuosikymmenien aikana sekä maatalousyrittäjien määrä että maatalouden työtapaturmien määrä ja tapaturmasuhde ovat laskeneet. Maatalouden konetapaturmien määrä on kuitenkin pysynyt samoissa lukemissa, ja konetapaturmien suhteellinen osuus maatalouden tapaturmista on siten kasvanut. Siksi konetapaturmien torjuntaan on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota. Vuonna 2019 maataloudessa sattui yhteensä 4 076 työtapaturmaa, kun vakuutettujen yrittäjien määrä Suomessa oli 55 241. Suhteutettuna maatalousyrittäjien lukumäärään työtapaturmia sattui noin kahdeksalle maatalousyrittäjälle sadasta. Maataloudessa konetapaturmia on sattunut noin 1 000 vuodessa kymmenen viime vuoden aikana. Syksyllä 2016 julkaistiin ”Maatalouskoneiden turvallisuusriskien hallinta” – raportti, joka keskittyi eniten tapaturmia aiheuttaneiden konetyyppien riskien tunnistamiseen ja hallintaan. Tässä Koneturvaviesti-hankkeessa tuotettiin kyseisen raportin pohjalta maatalouskoneiden käyttäjille suunnattu tiivistetty 10 tiedotteen sarja, joka julkaistiin Koneviesti-lehdessä vuonna 2017. Koneviestin tilaajista maatalousyrittäjiä arvioitiin silloin olevan noin 21 500. Tähän hankkeeseen liittyen aiemmassa MTT:n Täsmäturva-hankkeessa vuonna 2013 oli havaittu, että vastaava hevostiloille suunnattu turvallisuusneuvonta vähensi hevostilayrittäjien tapaturmia neuvontatiedon jakelun jälkeen. Koneturvaviesti-projektilla oli kaksi tavoitetta: 1) vähentää MATA-tapaturmia ja niiden kustannuksia maatiloilla turvallisuustiedotteiden avulla ja 2) arvioida tapaturmatilastoista turvallisuusneuvonnan vaikutusta tapaturmiin. Hankkeessa julkaistiin tietokortteja Koneviesti-lehdessä aikavälillä 27.4.2017–30.10.2017. Tietokortteja laadittiin seuraavista konelajeista tai käyttöturvallisuusosa-alueista: traktorit, leikkuupuimurit, perävaunut, kylvö- ja maanmuokkauskoneet, kotieläintuotannon koneet, maatalouskoneiden automatiikka, etukuormaimet, henkilönsuojaimet, maastoajoneuvot (mönkijät), koneiden huolto sekä yleinen johdanto koneturvallisuusriskien hallinnasta maatilalla. Lisäksi tehtiin tietokortti Pellervo-lehteen turvallisuusnäkökohdista koneiden hankintaan liittyen. Turvallisuuskorttisarjan julkaisemisen jälkeen seurattiin kyseisillä koneilla sattuneiden tapaturmien kehitystä Melan MATA-tapaturmatilastosta. Koneviestin lukijoilla havaittiin tapaturmakehityksessä selvä tapaturmien vähentyminen turvallisuuskorttien julkaisun jälkeen sekä ei-tilaajiin että aikaisempiin vuosiin verrattuna. Hanke on tuottanut välittömästi käytäntöön soveltuvaa koulutus- ja neuvontamateriaalia maatalouden koneturvallisuudesta. Materiaalit ovat tiivistettyinä esillä Kone-viesti-lehden verkkosivuilla. Tähän raporttiin on koottu myös muita hankkeeseen liittyviä turvallisuusviestinnän materiaaleja kuten edellä mainittu Pellervo-lehden tietokortti koneiden hankinnasta, Työturvallisuuskeskuksen julkaisema ajettavien pientyökoneiden opas sekä Täsmäturva-hankkeen turvallisuustiedotteiden vaikutus hevostiloilla. Näiden interventioden vaikuttavuudesta saatavaa tietoa voidaan käyttää jatkossa suunniteltaessa kustannustehokkaita torjuntatoimenpiteitä maatalousalan työturvallisuuden ja jatkuvuuden edistämiseksi

Viljaketjun vastuullisuuden jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden kehittäminen

Hankkeen loppuraportt

Maatalouskoneiden turvallisuuskysely 2014: Keinoja koneturvallisuuden kehittämiseksi

201

Inventory of long and short term future needs of food chain users for future functions of internet

vokKVIKA

Biotalouden raaka-aineet ja materiaalivirrat hyötykäyttöön logistiikkaa tehostamalla : Synteesiraportti

Fossiilisten raaka-aineiden käyttö on merkittävin ilmastoa lämmittävä tekijä. Uusiutuvilla biomassoilla voidaan korvata osa fossiilisista raaka-aineista energian, polttoaineiden, kemikaalien ja materiaalien valmistuksessa. Kuitenkin biomassojen lisääntynyt käyttö ruuan ja rehun lisäksi myös muihin käyttökohteisiin kasvattaa biomassan tuotantoon tarvittavaa maapinta-alaa, joka puolestaan lisää luontokatoa. Biomassojen hyödyntämisessä tuleekin entistä tarkemmin käyttää myös kaikki sivuvirrat kaskadiperiaatetta noudattaen. Asetetut EU:n ja kansallisen tason säädökset ja ohjeet luovat puitteet yrityksille edistää kiertotaloutta sekä materiaalitehokkuutta. Myös raaka-aineiden hinnannousu sekä suoranaiset saatavuusongelmat ajavat yrityksiä siihen suuntaan, että materiaalien tehokkaampi hallinta tulee jatkossa entistä tärkeämmäksi. Biomassaraaka-aineiden tarkempaan hyödyntämiseen liittyy kuitenkin sekä logistiikka- että prosessointikustannuksia. Jotta koko arvoketjun tuotantokustannukset mahdollistavat kannattavan liiketoiminnan, biomassalogistiikka vaatii monenlaista osaamista ja yhteispeliä ketjun kaikissa vaiheissa. Lähtökohtana kannattavalle biomassalogistiikalla on saatavuusdataan perustuva suunnittelu. Biomassa-atlas-palvelu tuo biomassat kartalle ja käyttäjä voi tarkastella valitsemiensa biomassatyyppien saatavuutta valitulla alueella. Palvelun taustadatana käytetään tilastotietoa. Jatkossa olisi entistä tärkeämpää saada laajemmin kerättyä ja jaettua myös yksityisten toimijoiden hallussa olevaa biomassadataa. Tuotteiden ja erien jäljitettävyys on oleellista sekä pää- että sivuvirtojen logistiikassa. Biokiertotalouden toimintaympäristö on hyvin hajautettu. Tässä ympäristössä on hyödynnettävä ratkaisuja, jotka ovat joustavia ja soveltuvat pienten ja hajautuneiden toimijoiden käyttöön. Jäljitettävyyden toteuttaminen vaatii, että erät tai tuotteet pystytään tunnistamaan ja yksilöimään ja että niihin voidaan liittää tietoa, jota pystytään jakamaan. Varastointi on usein välttämätön osa biomassojen logistiikkaketjua. Varastoinnin aikana tavoitteena voi olla laadun säilyttäminen, ja joissakin tapauksissa varastoinnilla pystytään myös parantamaan haluttua laatuominaisuutta. Eri biomassoilla varastoinnissa tapahtuu samankaltaisia fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia reaktioita. Biomassojen luontaisten ominaisuuksien ja varastoinnin aikana tapahtuvien muutosten tunteminen mahdollistaa biomassan laadun optimoinnin jalostuksessa. Metsätaloudessa puuraaka-aineen toimitusketjut ovat kompleksisia ja toimintaympäristö on kaiken aikaa muuttuva. Lisäksi puunkorjuun kausittaisuus ja sen tasaaminen erilaisten kuljetus- ja varastoratkaisujen avulla vastaamaan käyttöpaikkojen tasaista puuntarvetta ympäri vuoden edellyttää toimivaa logistiikan ohjausta. Toimituslogistiikalle tehostamispainetta luovat tulevaisuudessa avohakkuiden pieneneminen ja väheneminen sekä harvennushakkuiden ja jatkuvan kasvatuksen yleistyminen. Uusia mahdollisuuksia metsäteollisuuden toimituslogistiikkaan luovat yritysten yhteistyön lisääntyminen logistiikan ohjaamisessa, uudet teknologiset ratkaisut, automaatio- ja robotisaatio sekä käyttöenergiamuotojen siirtyminen vähäpäästöisempiin ratkaisuihin. Maataloudessa tilan sisäinen logistiikka on suurta. Tilakoon kasvaessa tilakokonaisuus on pirstaloitunut ja polttoaine-energian käyttö on noussut, vaikka tuotannon määrä ei olekaan kasvanut. Tilanteen parantamiseksi tilusjärjestelyjä on edistettävä. Vaihtolavojen käytön kehittäminen voisi parantaa logistiikkaa, sillä pitemmillä matkoilla kuorma-auto on traktoria tehokkaampi kuljetusväline. Maatalouden logistiikkatutkimusta on kehitettävä yhdessä paikkatieto-osaamisen kanssa ja nykyaikaisia ohjelmistoja on otettava käyttöön. Silakka ja kilohaili ovat tärkein kalastusresurssimme. Hyödyntämätöntä sivuvirtaa siitä syntyy nykyisin hyvin vähän. Silakasta yli 80 prosenttia käytetään turkiseläinten ja kalarehujen raaka-aineena. Silakan käyttöä elintarvikkeeksi ja lisäarvotuotteisiin tulisi entisestään edistää. Suomen lohiteollisuudessa syntyy yli 10 miljoonaa kiloa sivuvirtaa, jota voidaan hyödyntää lisäarvotuotteiden valmistuksessa. Lohiteollisuuden sivuvirtoja on riittävästi kannattavaan tuotantoon. Arvoa ja kannattavuutta voidaan parantaa, jos Suomen markkinoille luodaan kotimaisia raaka-aineita hyödyntäviä arvoketjuja. Käynnistyvä Euroopan meri-, kalastus- ja vesiviljelyrahasto (EMKVR 2021-2027) vauhdittaa vajaasti hyödynnettyjen kalojen ja teollisuuden sivuvirtojen jalostusasteen nostamista. Politiikka ohjaa vahvasti metsä-, maa- ja kalatalouden sivuvirtojen käyttöä. Vaikkakin merkittävä määrä uudesta poliittisesta ohjauksesta syntyy EU tason prosesseissa, on biotalouden sivuvirtojen ohjauksessa myös kansallisia, Suomesta käsin määriteltyjä vivahteita, joissa energia, elinkeinoelämän kilpailukyky ja logistiikka osana sitä korostuvat. Biotalouden ympäristövaikutusten hallinnan painoarvo on kasvanut suomalaisessa politiikassa vähitellen, mutta nähtäväksi jää miten pitkäaikaiseksi Venäjän sotatoimien heijastevaikutukset suomalaisiin sivutuotemarkkinoihin ja niitä ohjaaviin politiikoihin osoittautuu