Fennoskandian arktis-alpiinisen kasvilajiston levinneisyys

Pohjoisten ja korkeiden alueiden ympäristöolojen on ennustettu muuttuvan voimakkaasti ilmastonmuutoksen seurauksena, mikä heijastuu vahvasti kasvillisuuteen. Kiinnostuksen kohteena ovat olleet etenkin ilmastotekijät ja niiden vaikutus kasvillisuuden levinneisyyteen. Ympäristön ja lajiston välisen vuorovaikutuksen tutkimuksessa yksi käytetyimmistä lähestymistavoista on alueellinen levinneisyysmallinnus, jossa pyritään kartoittamaan lajeille sopivia elinympäristöjä. Alueellisesti kattavia levinneisyysennusteita kokonaisille lajiryhmille on kuitenkin tehty melko vähän tarkalla resoluutiolla. Arktis-alpiinisen lajiston tutkimukseen Fennoskandia tarjoaa hyvän tutkimusalueen sekä pohjoisen sijainnin että vaihtelevan korkeus- ja ilmastogradientin ansiosta. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten ilmasto vaikuttaa Fennoskandian arktis-alpiinisen lajiston levinneisyyteen ja lajirunsauteen. Arktis-alpiinisen kasvilajiston levinneisyyttä ja sen vastetta ilmastoon tutkittiin tuottamalla lajikohtaiset levinneisyysennusteet keskeisiin ilmastomuuttujiin ja topografiaan perustuen. Lajihavaintoaineisto oli peräisin Ruotsin ja Norjan kansallisista lajistoportaaleista sekä kenttätutkimuksista kolmelta testialueelta Kevolta, Luoteis-Lapista ja Rastigaissalta. Selittävinä muuttujina käytettiin tehoisaa lämpösummaa, vesitasetta, kylmimmän kuukauden minimilämpötilaa sekä korkeusvaihtelua. Lajilevinneisyysennusteet tuotettiin koko Fennoskandian kattavaan 1km2 ruudukkoon. Ennusteiden laadintaan käytettiin neljää eri mallinnusmenetelmää (GLM, GAM, GBM ja RF) ja ennusteet tuotettiin kahdella eri aineistolla. Ensimmäisellä mallinnuskierroksella mallien kalibrointiin käytettiin vain lajistoportaaleista ladattuja lajihavaintoja, ja tuotettuja ennusteita testattiin Suomen ja Norjan Lapin testialueille. Toisella kierroksella kaikkea havaintoaineistoa käytettiin mallien kalibrointiin. Mallinnuksen tuloksista tarkasteltiin yksittäisten lajien ja koko lajiston levinneisyyttä sekä muuttujien suhteellista merkitystä. Tämän jälkeen yksittäiset lajilevinneisyysennusteet koottiin yhteen arktis-alpiinisen lajirunsauden ja sen keskittymien tarkastelemiseksi. Arktis-alpiinisen lajiston levinneisyydelle merkittävimmät ilmastotekijät olivat kasvukauden pituus ja kylmimmän kuukauden minimilämpötila, mutta muuttujien merkitys ja niiden aiheuttamat vasteet vaihtelivat lajikohtaisesti. Myös erot mallien kalibraatioaineistossa vaikuttivat mallinnustuloksiin. Pääsääntöisesti lajisto suosii lyhyttä kasvukautta. Talvilämpötilan suhteen vasteet vaihtelivat enemmän, joskin lajisto kokonaisuudessaan keskittyy alueelle, jossa talvilämpötilat ovat alhaisia. Lämpötilamuuttujat olivat merkittäviä myös lajirunsaudelle ja sen keskittymille, jotka painottuvat tutkimusalueen kylmimpiin osiin. Lajirunsauden kohdalla korkeusvaihtelun merkitys kasvoi osoittaen suuremman korkeusgradientin lisäävän lajirunsautta. Tutkimuksen tulokset osoittavat ilmaston määrittävän huomattavasti arktis-alpiinisen kasvillisuuden levinneisyyttä ja lajirunsautta Fennoskandiassa. Neliökilometrin resoluutio ei kuitenkaan riitä tavoittamaan arktis-alpiinisen ympäristön heterogeniaa, sillä lämpö- ja kosteusolot vaihtelevat suuresti alueellisesti, muun muassa lumipeitteen vaihtelusta riippuen. Kattavan kokonaiskuvan saamiseksi ja monimutkaisten vuorovaikutussuhteiden ymmärtämiseksi tarvitaankin eri mittakaavatasojen tutkimusta ja integrointia.Northern and high-altitude environments are expected to change dramatically due to climate change which strongly affects vegetation. Regarding to this, there has been interest on investigating how climatic factors affect vegetation distribution. One of the widely used methods to study species environment relationship is spatial species distribution modelling, in which the aim is to estimate suitable niches for species. However, only a few comprehensive distribution predictions for whole species groups have been made at a fine resolution and covering large extents. In the case of arctic-alpine plants Fennoscandia offers a good research area in terms of northern location, variable topography and wide climatic gradients. In this thesis the aim was to discover how climate affects the distribution and species richness patterns of arctic-alpine vascular plants. Relationship between arctic-alpine vegetation and climate was investigated by producing distribution predictions for each species based on important climatic variables and topography. Species data included observations from national species portals of Sweden and Norway, as well as field observations from three test regions Kevo, Northwestern-Lapland and Rastigaissa. The explanatory variables used were efficient temperature sum, water balance, minimum temperature of the coldest month and relative height. The species distribution predictions were produced using a 1 km2 grid covering whole Fennoscandia. Four different modelling methods (GAM, GLM, GBM, RF) were used and the predictions done with two different data sets. First the models were calibrated using only the observations from species portals, and the predictions were evaluated at the Lapland´s test regions. On the second modelling round the whole data was used in model calibration. From the modelling results both individual species distributions and the distribution of the whole vegetation group were investigated, as well as the relative importance of the explanatory variables. Then individual species distribution predictions were combined to visualize and study arctic-alpine species richness and its hotspots. Distribution of arctic-alpine vegetation was affected most by efficient temperature sum and minimum temperature of the coldest month. However, the relative importance of the variables varied for different species. Also the differences in the calibration data affected the results. Mainly species´ predicted distributions are located on areas where growing season is short and winter temperatures are low, even though there was some variation in the responses caused by the latter variable. Temperature variables were also significant in explaining species richness and its hotspots. It was shown that species richness focuses to the coldest areas and benefits from a bigger topography gradient. The results of this thesis show that climate defines both the distribution and the richness of arctic-alpine vegetation in Fennoscandia. However, resolution of one square kilometer does not fully capture the heterogeneity of the arctic-alpine area since temperature and moisture conditions vary greatly locally, for example depending on snow cover. Research on different scales is still needed to understand complicated species environment relationships

Microclimate temperature variations from boreal forests to the tundra

Microclimate varies greatly over short horizontal and vertical distances, and timescales. This multi-level heterogeneity influences terrestrial biodiversity and ecosystem functions by determining the ambient environment where organisms live in. Fine-scale heterogeneity in microclimate temperatures is driven by local topography, land and water cover, snow, and soil characteristics. However, their relative influence over boreal and tundra biomes and in different seasons, has not been comprehensively quantified. Here, we aim to (1) quantify temperature variations measured at three heights: soil (-6 cm), near-surface (15 cm) and air (150 cm), and (2) determine the relative influence of the environmental variables in driving thermal variability. We measured temperature at 446 sites within seven focus areas covering large macroclimatic, topographic, and ecosystem gradients (tundra, mires, forests) of northern Europe. Our data, consisting of over 60 million temperature readings during the study period of 2019/11-2020/10, reveal substantial thermal variability within and across the focus areas. Near-surface temperatures in the tundra showed the greatest instantaneous differences within a given focus area (32.3 degrees C) while the corresponding differences for soil temperatures ranged from 10.0 degrees C (middle boreal forest) to 27.1 degrees C (tundra). Instantaneous differences in wintertime air temperatures were the largest in the tundra (up to 25.6 degrees C, median 4.2 degrees C), while in summer the differences were largest in the southern boreal forest (13.1 degrees C, median 4.8 degrees C). Statistical analyses indicate that monthly-aggregated temperature variations in boreal forests are closely linked to water bodies, wetlands, and canopy cover, whereas in the tundra, variation was linked to elevation, topographic solar radiation, and snow cover. The results provide new understanding on the magnitude of microclimate temperature variability and its seasonal drivers and will help to project local impacts of climate change on boreal forest and tundra ecosystems.Peer reviewe

Sosiaali- ja terveyspalvelut Suomessa 2018 : Asiantuntija-arvio

From information to assessment: aiming for better service

Sosiaali- ja terveyspalvelut Suomessa 2020

1.7.2021 voimaan tulleessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa (612/2021) THL:n tehtäväksi on säädetty laatia vuosittain sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva asiantuntija-arvio valtakunnallisesti, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueittain ja hyvinvointialueittain. Arvioinnissa tarkastellaan väestön palvelutarvetta, palvelujen järjestämisen nykytilaa ja kehityssuuntaa, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja ja kustannuksia sekä tiedonhallinnan ja sähköisten palvelujen nykytilaa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tilannekuva sisältää sekä alueiden itse esiin nostamia että muita kansallisesti merkittäviä ja ajankohtaisia näkökohtia palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta, laadusta ja yhteensovittamisen tilasta. THL:n kansallinen arvio on muodostettu yhdistämällä maan eri alueiden vuoden 2020 ja alkuvuoden 2021 tilannekuvat. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty ajankohtaisia tutkimuksia ja selvityksiä.Kansallinen seuranta-arvioTiedosta arviointiin - tavoitteena paremmat palvelutS. 22 kuviota korjattu 7.4.22

Maantieteen kenttäkurssin järjestäminen etäopetuksena koronapandemian aikana

Non peer reviewe

Stroke genetics informs drug discovery and risk prediction across ancestries

Previous genome-wide association studies (GWASs) of stroke - the second leading cause of death worldwide - were conducted predominantly in populations of European ancestry(1,2). Here, in cross-ancestry GWAS meta-analyses of 110,182 patients who have had a stroke (five ancestries, 33% non-European) and 1,503,898 control individuals, we identify association signals for stroke and its subtypes at 89 (61 new) independent loci: 60 in primary inverse-variance-weighted analyses and 29 in secondary meta-regression and multitrait analyses. On the basis of internal cross-ancestry validation and an independent follow-up in 89,084 additional cases of stroke (30% non-European) and 1,013,843 control individuals, 87% of the primary stroke risk loci and 60% of the secondary stroke risk loci were replicated (P < 0.05). Effect sizes were highly correlated across ancestries. Cross-ancestry fine-mapping, in silico mutagenesis analysis(3), and transcriptome-wide and proteome-wide association analyses revealed putative causal genes (such as SH3PXD2A and FURIN) and variants (such as at GRK5 and NOS3). Using a three-pronged approach(4), we provide genetic evidence for putative drug effects, highlighting F11, KLKB1, PROC, GP1BA, LAMC2 and VCAM1 as possible targets, with drugs already under investigation for stroke for F11 and PROC. A polygenic score integrating cross-ancestry and ancestry-specific stroke GWASs with vascular-risk factor GWASs (integrative polygenic scores) strongly predicted ischaemic stroke in populations of European, East Asian and African ancestry(5). Stroke genetic risk scores were predictive of ischaemic stroke independent of clinical risk factors in 52,600 clinical-trial participants with cardiometabolic disease. Our results provide insights to inform biology, reveal potential drug targets and derive genetic risk prediction tools across ancestries.</p

Stroke genetics informs drug discovery and risk prediction across ancestries

Previous genome-wide association studies (GWASs) of stroke — the second leading cause of death worldwide — were conducted predominantly in populations of European ancestry1,2. Here, in cross-ancestry GWAS meta-analyses of 110,182 patients who have had a stroke (five ancestries, 33% non-European) and 1,503,898 control individuals, we identify association signals for stroke and its subtypes at 89 (61 new) independent loci: 60 in primary inverse-variance-weighted analyses and 29 in secondary meta-regression and multitrait analyses. On the basis of internal cross-ancestry validation and an independent follow-up in 89,084 additional cases of stroke (30% non-European) and 1,013,843 control individuals, 87% of the primary stroke risk loci and 60% of the secondary stroke risk loci were replicated (P < 0.05). Effect sizes were highly correlated across ancestries. Cross-ancestry fine-mapping, in silico mutagenesis analysis3, and transcriptome-wide and proteome-wide association analyses revealed putative causal genes (such as SH3PXD2A and FURIN) and variants (such as at GRK5 and NOS3). Using a three-pronged approach4, we provide genetic evidence for putative drug effects, highlighting F11, KLKB1, PROC, GP1BA, LAMC2 and VCAM1 as possible targets, with drugs already under investigation for stroke for F11 and PROC. A polygenic score integrating cross-ancestry and ancestry-specific stroke GWASs with vascular-risk factor GWASs (integrative polygenic scores) strongly predicted ischaemic stroke in populations of European, East Asian and African ancestry5. Stroke genetic risk scores were predictive of ischaemic stroke independent of clinical risk factors in 52,600 clinical-trial participants with cardiometabolic disease. Our results provide insights to inform biology, reveal potential drug targets and derive genetic risk prediction tools across ancestries

Tänään on hyvä päivä? : Kiusaaminen entisten kiusattujen silmin

Opinnäytetyössäni olen perehtynyt erityisesti koulukiusaamiseen ja sen seurauksiin. Olen ottanut selvää, miten ihmiset jotka ovat olleet kiusattuja, kokevat kiusaamisen tänä päivänä. Ovatko he päässeet jaloilleen, mitä ajatuksia heillä itsellään on, ja mitkä keinot ovat olleet heidän henkilökohtaisia selviytymiskeinojaan. Lisäksi olen perehtynyt kiusaajan, kiusatun ja erityisesti kiusattujen auttajien roo-leihin. Opinnäytetyössäni oleellista on myös se, miten koulukiusaamisen jälkeen ja aikana on mahdollista selviytyä elämässä eteenpäin. Aineistona olen käyttänyt eri blogisivustoille kirjoittavien entisten koulukiusattujen tekstejä. Nämä blogisivustot ovat kaikille avoimia ja kirjoittajat ovat itse halunneet jakaa kiusaamiskokemuksensa muille ihmisille. Menetelmänä tässä käytin aineistopohjaista tiedonkeruumenetelmää. Luvat aineistojen käyttöön olen saanut blogien kirjoittajilta itseltään. Opinnäytetyöni tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten eri ihmiset ovat kokeneet tai kokevat kiusaamisen ja miten he selviytyvät kiusaamisesta. Kiusatut kertovat siitä, miten heitä on kiusattu ja miten he ovat siitä selviytyneet. Opinnäytetyöstäni käy ilmi se, kuinka haavoittuvaisia kiusaamisen uhrit voivat olla pitkään kiusaamisen päätyttyäkin sekä se, mitä keinoja voi kiusaamisen yli pääsemiseksi hyödyntää. Teoria tukee aineistoa siinä määrin, että monet kiusaamisen piirteet ja tunnusmerkit ovat tunnistettavissa myös aineistosta. Opinnäytetyöstäni on hyötyä niille, jotka tarvitsevat tietoa kiusaamisesta ilmiönä, kiusaamisen tunnistamisesta sekä kiusaamisesta ylitsepääsemisessä.In my bachelor´s thesis I have got oriented in bullying at school and consequences of it. I have been finding out, how bullied persons feel about the bullying nowadays. Have they been survived, what do they think and what have been their personal ways to deal with their bullying problems? I have got oriented also in the roles of bully, bullied and other persons in their lives. In my bachelor´s thesis is also relevant, which are the ways for the bullied persons to survive during and after the bullying. I have been collecting my material from different kind of blog websites, which include blogs written by peo-ple with history of being bullied. These blog sites are open for everyone to see and the blog masters wanted to share their own experiences of being bullied. The method that I used was a material-based collection method. The blog masters gave me permission to use that material. The aim of my bachelor´s thesis is to get information of the ways that these bullied persons feel about their bullying history and how they have been survived in their lives. My bachelor´s thesis will show how vulnerable bullied persons can still be after many years. Bachelor´s thesis also shows the ways that can be used to survive the bullying. Theory of bullying faces the material that I collected. The ways of bullying can be seen on the stories I collected. This bachelor´s thesis is usable for those who look for information about bullying and ways to recognize and get over it

Tundra plants across spatial scales : new insights into drivers of high-latitude vegetation patterns

Tundra ecosystems are globally under a threat due to climate warming that has been projected to be up to four times stronger in the high-latitude regions than the global average, even though direct human impacts are lesser in these remote areas than elsewhere. Additionally, climate at high latitudes is predicted to shift from snow- towards rain-dominated. Changes in cryospheric, that is, snow- and frost-related, conditions might be particularly important as they would alter freeze and thaw cycling and the related processes posing a great extinction threat to snow- dependent and stress-tolerant arctic-alpine species. Decline in species´ ranges as well as changes in community composition and diversity are expected, which will reflect to ecosystem processes. In this thesis, I study drivers of species distributions, occupancy, community functional and phylogenetic composition and diversity of vascular plants in the high-latitude areas of the northern hemisphere focusing on the arctic-alpine region of Fennoscandia, northern Europe. The relationships between vegetation patterns and their drivers are explored at multiple spatial scales using various statistical modelling methods widely applied in biogeography and ecology but expanding the former approaches by considering cryogenic and geomorphologic predictor variables to look beyond the effects of commonly examined climate and soil variables on vegetation. I found that snow information is required when modelling vegetation patterns in cold ecosystems regardless of the study scale and the studied response variable as snow persistence was a highly important predictor for species distributions, community functional composition and diversity. However, contrasting responses may arise depending on the studied taxa, functional property, and diversity facet. Furthermore, study scale can affect the relationship between environment and plant occupancy and community functional composition. Altogether, investigating vegetation patterns at several spatial scales using different study frameworks can provide valuable information not only on the ecological processes but also about the feasibility of different methodologies. Accurate predictions on vegetation patterns can be produced utilising different species and environmental data yet using accurate remotely sensed or otherwise real observation-based data, such as snow persistence, might be particularly useful in both ecological and biogeographical studies to better address local heterogeneity. To conclude, examining species-environment relationships across spatial scales is necessary to protect and sustain biodiversity as local conditions may buffer the effects of larger scale environmental change.Tundraekosysteemit ovat globaalisti uhattuina, sillä korkeilla leveysateilla lämpenemisen on ennustettu olevan jopa neljä kertaa voimakkaampaa kuin maapallolla keskimäärin. Lämpenemisen lisäksi pohjoisten alueiden sademäärien on ennustettu muuttuvan ja on todennäköistä, että yhä suurempi osuus talven sadannasta tulee lumen sijasta vetenä. Kylmiin ja lumisiin olosuhteisiin sopeutuneelle tundrakasvillisuudelle muutokset lumi-, jää- ja routaolosuhteissa voivat olla erityisen kohtalokkaita, sillä lajit ovat erikoistuneet elämään jäätymis- ja sulamissyklin muovaamassa ympäristössä. Muutokset ympäristöolosuhteissa heijastuvat lajien levinneisyyteen sekä lajiyhteisöjen koostumukseen ja monimuotoisuuteen, mikä puolestaan vaikuttaa ekosysteemien toimintaan. Tässä väitöskirjassa tarkastelen putkilokasvilajien levinneisyyteen ja yleisyyteen, kasviyhteisöjen toiminnallisiin ominaisuuksiin sekä kasvillisuuden monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus sijoittuu pohjoisille tundra-alueille keskittyen Fennoskandian arktisalpiiniseen alueeseen. Tutkin kasvillisuuden ja ympäristötekijöiden välisiä vuorovaikutussuhteita biogeografiassa ja ekologiassa laajasti hyödynnetyillä tilastollisilla mallinnusmenetelmillä. Mallinnuksessa hyödynnän ilmasto- ja maaperämuuttujia, mutta erityisesti pyrin laajentamaan aiempia näkökulmia huomioimalla lumeen, routaan ja geomorfologisiin prosesseihin liittyviä muuttujia usealla mittakaavatasolla. Tutkimuksissani havaitsin, että lumipeitteen vaikutuksen huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää tundrakasvillisuutta mallinnettaessa riippumatta tarkasteltavasta kasvillisuusmuuttujasta tai mittakaavatasosta. Lumipeite selitti merkittävästi niin kasvilajien levinneisyyden, lajiyhteisön toiminnallisen koostumuksen kuin monimuotoisuuden vaihtelua sekä paikallisesti että laajemmilla alueilla. Vuorovaikutussuhteen suunta voi kuitenkin vaihdella tarkasteltavasta vastemuuttujasta riippuen. Lisäksi monimittakaavaiset tarkastelut osoittivat, että eri ympäristötekijöiden vaikutus lajien yleisyyteen ja lajiyhteisön koostumukseen saattaa vaihdella riippuen siitä tarkastellaanko ilmiötä paikallisesti vai esimerkiksi koko pohjoisen napa-alueen kattavasti. Lajiston ja ympäristötekijöiden vuorovaikutussuhteiden tutkiminen usealla mittakaavatasolla tarjoaakin tietoa sekä ekologisista prosesseista että menetelmällisten valintojen vaikutuksesta, sillä käytettävissä olevat aineistot ovat usein mittakaavasidonnaisia. Väitöskirjani tulokset osoittavat, että erilaisilla lajihavainto- ja ympäristöaineistoilla voidaan mallintaa kasvillisuuden eri piirteitä tarkasti. Etenkin todellisiin mittauksiin, joko maastossa tai kaukokartoituksen keinoin, perustuvat aineistot voivat olla erityisen hyödyllisiä paikallisen vaihtelun tutkimiseksi myös laajoilla mittakaavatasoilla, kuten lumitiedon merkittävyys osoitti. Monimittakaavainen tutkimus lajiston ja ympäristön vuorovaikutussuhteista tarjoaa tärkeää tietoa ekosysteemien monimuotoisuuden säilyttämiseksi