Silta unohduksen virran yli : Menneiden elämien parantamiskäsitykset ja -käytännöt uushenkisyydessä

Tutkimuskysymykset rakentuvat ja aineistoa analysoidaan taustateoriana uushenkisyyteen ja vaihtoehtohoitoihin liittyvät teoriat. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia reinkarnaatioon liittyviä parantamiskäsityksiä ja -käytäntöjä löytyy uushenkisistä vaihtoehtohoidoista. Kysymys jakautuu Meredith McGuiren mallin mukaisesti osakysymyksiin terveysihanteista, sairaus- ja parantamiskäsityksistä, sairauden syistä, diagnostiikasta, parantamis- ja terveyskäytännöistä sekä terapeuttisesta menestyksestä ja epäonnistumisesta. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää millaisia käsityksiä tutkimukseen osallistuneilla on reinkarnaatiosta, ihmisestä, elämästä ja kuolemasta ja miten ne resonoivat uushenkisyyden kanssa. Aineistonhankinnan menetelminä käytetään puolistrukturoitua teemahaastattelua ja kirjoituspyyntöä. Aineisto koostuu kirjoituspyynnön sekä haastattelun keinoin saadusta tekstiaineistosta, jonka yhteenlaskettu laajuus on 203 sivua. Aineiston analyysimenetelmäksi on valittu sisällönanalyysi, joka toteutuu kahdessa osassa: Ensin käsitellään tutkittavien käsityksiä ihmisyydestä, elämästä ja kuolemasta, minkä jälkeen käsittelyyn nousevat reinkarnaatioon liittyvät parantamiskäsitykset ja -käytännöt. Tutkielma avaa näköalan nykyisiin reinkarnaatiokäsityksiin uushenkisyyden piirissä Suomessa. Käsitykset jälleensyntymästä vaihtelevat jossain määrin. Esiin tulleet käsitykset resonoivat vahvasti populaarissa uushenkisyyskirjallisuudessa sekä uushenkisyyden tutkimuksessa esitettyjen käsitysten kanssa. Yksi keskeisimpiä esiin tulevia käsityksiä on henkinen kehitys ja siihen liittyvä sielunsuunnitelman käsite. Sielunsuunnitelma -käsitteessä korostuvat oppiminen, vastuu ja ihmissuhteiden merkitys. Tutkielma tuo esiin erilaisia reinkarnaatioon liittyviä parantamiskäsityksiä ja -käytäntöjä. Kaksi pääasiallista reinkarnaatioon liittyvää sairaudenselitystä ovat 1. käsitykset menneen elämän traumatisoitumisesta sekä 2. sielunsuunnitelma -käsitys. Menneiden elämien parantamiskäytännöissä yhdistyvät pyrkimykset vapautua ongelmista ja samalla kehittyä henkisesti. Tutkielmassa huomioidaan uushenkisten parantamiskäytäntöjen sukupuolittuneisuus: 15/16 tutkimukseen osallistuneista on naisia. Aineiston perusteella ihmiset nykyisessä uushenkisyydessä etsivät menneitä elämiään eri tavoin esim. menneiden elämien regressioterapiassa, selvänäkijän vastaanotolla tai erilaisissa energiahoidoissa

Immunohistochemical Expression of Somatostatin Receptor Subtypes in a Panel of Neuroendocrine Neoplasias

Neuroendocrine neoplasias (NENs) are known to express somatostatin receptors (SSTRs) 1-5, which are G-protein-coupled cell membrane receptors. Somatostatin receptor imaging and therapy utilizes the SSTR expression. Synthetic somatostatin analogs with radioligands are used to detect primary tumors, metastases, and recurrent disease. Receptor analogs are also used for treating NENs. Furthermore, commercially available SSTR antibodies can be used for the immunohistochemical (IHC) detection of SSTRs. We investigated different SSTR antibody clones applying diverse IHC protocol settings to identify reliable clones and feasible protocols for NENs. A tissue microarray including NENs from 12 different primary sites were stained. Only UMB clones were able to localize SSTR on the cell membranes of NENs. SSTR2 (UMB1) emerged as the most common subtype followed by SSTR5 (UMB4) and SSTR1 (UMB7). SSTR3 (UMB5) expression was mainly cytoplasmic. Yet, SSTR4 expression was weak and located primarily in the cytoplasm. Thus, appropriate IHC protocols, including proper positive and negative controls, represent requirements for high-quality NEN diagnostics and for planning personalized therapy.Peer reviewe

Työperäinen haitta-ainealtistuminen kiertotaloudessa (HAKiTa)

Kiertotalous on kasvava toimiala, johon liittyvissä työtehtävissä voidaan altistua terveydelle haitallisille aineille. Tutkimuksen tavoitteena oli saada uutta tietoa altistumisesta kiertotalouden työpaikoilla, arvioida altistumiseen liittyviä terveysriskejä ja niin suojella työntekijöiden terveyttä. Tavoitteena oli lisäksi edistää terveydelle vaarallisten altisteiden riskinhallintaa työpaikoilla ja siten varmistaa kierrätettävien jätelajien kestävä käsittely sekä lisätä yritysten toimintaedellytyksiä ja tuottavuutta kiertotaloudessa. Mittasimme työntekijöiden altistumista kemiallisille ja biologisille haitta-aineille rakennuspurkujätteen, sähköja elektroniikkaromun (SER) ja tekstiilien kierrätyksessä sekä rakennuspurkutyössä. Tutkimuksen kohteena olivat erityisesti sellaiset terveydelle tunnetusti vaaralliset aineet, joiden käyttö on nykyään kiellettyä tai rajoitettua, mutta joita voi esiintyä vanhemmissa kierrätettäväksi tulevissa materiaaleissa. Näitä olivat useat metallit, palonestoaineet, ftalaatit, PFAS-yhdisteet ja PCB-yhdisteet. Mittasimme myös mikrobeja, bakteerien endotoksiineja ja homeiden mykotoksiineja, joiden epäillään voivan aiheuttaa terveysriskejä. Työympäristöissä esiintyviä altisteita tutkimme työhygieenisillä mittauksilla ilmasta ja pinnoille laskeutuneesta pölystä. SER-kierrätykseen liittyen keräsimme myös pyyhintänäytteitä työntekijöiden käsistä. Lisäksi tutkimme työntekijöiden altistumista biomonitoroimalla eli mittaamalla altisteiden pitoisuuksia työntekijöiden virtsa- ja verinäytteistä. Terveysriskejä arvioimme toksikologisella riskinarvioinnilla. Pääasiassa emme havainneet terveydelle haitallista altistumista. Poikkeuksena oli kuitenkin rakennuspurkujätteen kierrätystyö, jossa epäorgaanisen pölyn, mikrobien ja endotoksiinien pitoisuudet nousivat usein niin korkeiksi, että terveyshaittoja voi esiintyä, jos käytössä ei ole riittäviä riskinhallintakeinoja. Lisäksi havaitsimme SER-kierrätykseen liittyen lyijyaltistumista, jota on syytä pyrkiä minimoimaan työpaikoilla, sillä lyijy on elimistöön kertyvää ja liian suurina pitoisuuksina terveydelle haitallista. Lyijyaltistumista olisikin hyvä seurata SER-kierrätykseen liittyvillä työpaikoilla biomonitoroimalla. Tulosten perusteella työpaikoilla on syytä kiinnittää erityistä huomiota käsistä suun kautta tapahtuvaan lyijyaltistumiseen, joka saattaa olla merkittävä altistumisreitti. Tekstiilien kierrätystyössä ei havaittu terveysriskejä. Aineisto jäi kuitenkin pieneksi ja ainoassa tekstiilikierrätystä tehneessä tutkimuskohteessa oli jo käytössä useita riskinhallintatoimenpiteitä. Lisätutkimusta tarvitaan siis vielä, jotta tekstiilikierrätykseen liittyen voidaan tehdä johtopäätöksiä. Tutkimus tuotti ajantasaista tietoa altistumisesta suomalaisilla työpaikoilla, joilla tehdään rakennuspurku-, SER-jätteen tai tekstiilien kierrätystä tai rakennuspurkutyötä. Tulosten perusteella laadimme avoimesti saatavilla olevan malliratkaisun Haitta-aineet SER- ja rakennuspurkujätteen kierrätystyössä – terveyshaittojen torjuminen. Sen ohjeilla työpaikat voivat tunnistaa mahdollisesti olennaisia altisteita sekä vähentää niille altistumista ja altistumisen aiheuttamia terveysriskejä

MS-taudin diagnoosi, lääkehoito ja kuntoutus

Mitä uutta päivityksessä? MS-taudin lääkehoito aloitetaan heti McDonaldin diagnostisten kriteereiden täytyttyä. Henkilöitä, joilla todetaan kliinisesti eriytynyt oireyhtymä (KEO) ja suurentunut riski saada MS-tauti (MS-tautiin sopivia muutoksia magneettikuvauksissa (MK) ja selkäydinnesteessä), seurataan MK:lla 3-6 kuukauden välein vuoden ajan ensimmäisestä kuvauksesta. Akuutti pahenemisvaihe hoidetaan suonensisäisellä tai suun kautta otettavalla jättiannoksisella kortikosteroidilla. Ensisijainen lääkehoito on beetainterferoni tai glatirameeriasetaatti. Beetainterferonihoidossa olevilta mitataan 12 ja 24 kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta MxA-vaste. Jos vaste puuttuu toistetuissa määrityksissä, hoitoa on vaihdettava, ja mikäli vaste on vähäinen, mittaus toistetaan. Beetainterferoni- tai glatirameeriasetaattihoidosta huolimatta aktiivisen MS-taudin toissijainen lääkehoito on natalitsumabi. Immunomoduloiva hoito lopetetaan, mikäli tauti muuttuu toissijaisesti eteneväksi eikä ole enää immunologisesti aktiivinen. English summary: Update on Current Care guidelines: Diagnostics, treatment and rehabilitation of multiple sclerosis Treatment is initiated when the McDonald criteria for relapsing-remitting multiple sclerosis (RRMS) are fulfilled. High-risk patients with clinically isolated syndrome are followed using magnetic resonance imaging for one year after the first imaging. Interferon-β or glatiramer acetate are the first-line immunomodulating drugs (IMD) for RRMS. MxA protein is measured 12 and 24 months after initiation of Interferon-β to evaluate possible development of neutralizing antibodies. If MxA protein may not be detected repeatedly interferon-β treatment is discontinued. If the disease is active in spite of treatment with first-line IMD, natalizumab may be considered as a second-line therapy. IMD is stopped when the transition to secondary progressive phase has occurred (or upon transition to secondary progressive phase)

PCSK2 expression in neuroendocrine tumors points to a midgut, pulmonary, or pheochromocytoma-paraganglioma origin

Neuroendocrine tumors (NETs) are often diagnosed from the metastases of an unknown primary tumor. Specific immunohistochemical (IHC) markers indicating the location of a primary tumor are needed. The proprotein convertase subtilisin/kexin type 2 (PCSK2) is found in normal neural and neuroendocrine cells, and known to express in NETs. We investigated the tissue microarray (TMA) of 86 primary tumors from 13 different organs and 9 metastatic NETs, including primary tumor-metastasis pairs, for PCSK2 expression with polymer-based IHC. PCSK2 was strongly positive in all small intestine and appendiceal NETs, the so-called midgut NETs, in most pheochromocytomas and paragangliomas, and in some of the typical and atypical pulmonary carcinoid tumors. NETs showing strong positivity were re-evaluated in larger tumor cohorts confirming the primary observation. In the metastases, the expression of PCSK2 mirrored that of the corresponding primary tumors. We found negative or weak staining in NETs from the thymus, gastric mucosa, pancreas, rectum, thyroid, and parathyroid. PCSK2 expression did not correlate with Ki-67 in well-differentiated NETs. Our data suggest that PCSK2 positivity can indicate the location of the primary tumor. Thus, PCSK2 could function in the IHC panel determined from screening metastatic NET biopsies of unknown primary origins.Peer reviewe

Safety of alemtuzumab in a nationwide cohort of Finnish multiple sclerosis patients

Background Alemtuzumab is an effective disease-modifying therapy (DMT) for highly active multiple sclerosis (MS). However, safety concerns limit its use in clinical practice. Objectives To evaluate the safety of alemtuzumab in a nationwide cohort of Finnish MS patients. Methods In this retrospective case series study, we analyzed the data of all but two MS patients who had received alemtuzumab in Finland until 2019. Data were systematically collected from patient files. Results Altogether 121 patients were identified, most of whom had received previous DMTs (82.6%). Median follow-up time after treatment initiation was 30.3 months and exceeded 24 months in 78 patients. Infusion-associated reactions (IARs) were observed in 84.3%, 57.3%, and 57.1% of patients during alemtuzumab courses 1-3, respectively. Serious adverse events (SAEs) were observed in 32.2% of patients, serious IARs in 12.4% of patients, and SAEs other than IARs in 23.1% of patients. Autoimmune adverse events were observed in 30.6% of patients. One patient died of hemophagocytic lymphohistiocytosis, and one patient died of pneumonia. A previously unreported case of thrombotic thrombocytopenic purpura was documented. Conclusions SAEs were more frequent in the present cohort than in previous studies. Even though alemtuzumab is a highly effective therapy for MS, vigorous monitoring with a long enough follow-up time is advised.Peer reviewe

Pre- And postdiagnosis growth failure, adult short stature, and untreated growth hormone deficiency in radiotherapy-treated long-term survivors of childhood brain tumor

Purpose Growth failure is common in radiotherapy-treated long-term survivors of pediatric brain tumors, but studies on longitudinal growth in this patient group are lacking. Here, the aim was to assess the changes in growth patterns before and after brain tumor diagnosis, the adult height, and the risk factors for compromised growth. The incidence and treatment practices of growth hormone deficiency were analyzed. Methods A cohort of 73 survivors of childhood brain tumor (median age 27.2 years, range 16.2 to 43.8 years) was studied after a median follow-up period of 20.4 years from diagnosis (IQR 14.9 to 22.9 years). Patients were treated in five university hospitals in Finland between 1970 and 2008. Growth curves, final height, and patient- and disease-related risk factors for compromised growth during different growth periods were analyzed. Laboratory analyses for IGF-1 and IGFBP-3 were performed at the follow-up. Results Growth failure was evident at diagnosis, with a mean height decline of -0.6 SDS (standard deviation score) from birth (95% CI -1.15 to -0.05). Mean height SDS decline after the diagnosis was -1.09 SDS (95%CI -1.51 to -0.66). At follow-up, 37% of the study subjects (27/73) had true short stature (height < -2 SDS). The mean height deficit corrected for target height was -1.9 SDS (95% CI -1.45 to -2.40). Growth failure was associated with the age at diagnosis, corticosteroid dose, radiotherapy modality and mean dose of irradiation in the thalamic area. Low IGF-1 level (below -2.0 SDS) was found in 32% (23/72), and untreated growth hormone deficiency in 40% (29/72) of the subjects. Conclusion Longitudinal growth impairment was common in radiotherapy-treated survivors of childhood brain tumor, resulting in compromised adult height. Loss of growth potential was evident already at diagnosis and further accelerated by the treatments. At young adulthood, unrecognized growth hormone deficiency was common.publishedVersionPeer reviewe

Pre- and postdiagnosis growth failure, adult short stature, and untreated growth hormone deficiency in radiotherapy-treated long-term survivors of childhood brain tumor

PurposeGrowth failure is common in radiotherapy-treated long-term survivors of pediatric brain tumors, but studies on longitudinal growth in this patient group are lacking. Here, the aim was to assess the changes in growth patterns before and after brain tumor diagnosis, the adult height, and the risk factors for compromised growth. The incidence and treatment practices of growth hormone deficiency were analyzed.MethodsA cohort of 73 survivors of childhood brain tumor (median age 27.2 years, range 16.2 to 43.8 years) was studied after a median follow-up period of 20.4 years from diagnosis (IQR 14.9 to 22.9 years). Patients were treated in five university hospitals in Finland between 1970 and 2008. Growth curves, final height, and patient- and disease-related risk factors for compromised growth during different growth periods were analyzed. Laboratory analyses for IGF-1 and IGFBP-3 were performed at the follow-up.ResultsGrowth failure was evident at diagnosis, with a mean height decline of -0.6 SDS (standard deviation score) from birth (95% CI -1.15 to -0.05). Mean height SDS decline after the diagnosis was -1.09 SDS (95%CI -1.51 to -0.66). At follow-up, 37% of the study subjects (27/73) had true short stature (height ConclusionLongitudinal growth impairment was common in radiotherapy-treated survivors of childhood brain tumor, resulting in compromised adult height. Loss of growth potential was evident already at diagnosis and further accelerated by the treatments. At young adulthood, unrecognized growth hormone deficiency was common.</p

Real-world treatment outcomes in multiple myeloma: Multicenter registry results from Finland 2009-2013

Outcomes for patients with multiple myeloma (MM) have improved with the advent of novel therapies, however, real-world evidence of outcomes in clinical practice is scarce. We conducted a multi-center registry study to build a reliable picture of treatment and patient outcomes in Finland. The aim of this study was also to understand any methodological challenges in assessing treatment outcomes using disease registry data. Methods: We carried out a retrospective, observational study using data from the national Finnish Hematology Registry (FHR) to provide real-world evidence of outcomes for all adult patients diagnosed with and treated for MM between 2009–2013 at one of the six regional hospitals, with at least six months of recorded follow-up. Patients were identified within the FHR by applying eligibility criteria of a diagnosis of MM and verifiable records of medical treatment and lines of treatment during the study period. Patients receiving allogenic stem cell transplantation were excluded from the cohort, as were individuals who only had monoclonal gammopathy of undetermined significance diagnosis and patients who had not initiated treatment during this period. Kaplan Meier curves were used to calculate overall survival and time to next treatment. Stratification was carried out by drug status (conventional/novel) and by autologous stem cell transplant (ASCT) status. Results: A total of 321 patients met the inclusion criteria and were included in this study. Overall survival (OS) was longest in patients who received first-line novel therapy and ASCT (median not reached during 60-month follow-up) versus 46.2 months for novel first-line therapy without ASCT and 25.6 months for first-line conventional therapy without ASCT. Similarly, median time to next treatment were 33.9 months, 12.6 months and 7.8 months, respectively. Conclusions: The adoption of novel treatments in MM in Finland has had substantial impact on patient outcomes. Given the reality of complex treatment combinations for MM and relatively low patient numbers, assessing individual treatment effectiveness will require substantial cohort sizes and advanced, collaborative analytics on an international scale</p