Mitä uutta päivityksessä?
MS-taudin lääkehoito aloitetaan heti McDonaldin diagnostisten kriteereiden täytyttyä.
Henkilöitä, joilla todetaan kliinisesti eriytynyt oireyhtymä (KEO) ja suurentunut riski saada MS-tauti (MS-tautiin sopivia muutoksia magneettikuvauksissa (MK) ja selkäydinnesteessä), seurataan MK:lla 3-6 kuukauden välein vuoden ajan ensimmäisestä kuvauksesta.
Akuutti pahenemisvaihe hoidetaan suonensisäisellä tai suun kautta otettavalla jättiannoksisella kortikosteroidilla.
Ensisijainen lääkehoito on beetainterferoni tai glatirameeriasetaatti.
Beetainterferonihoidossa olevilta mitataan 12 ja 24 kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta MxA-vaste. Jos vaste puuttuu toistetuissa määrityksissä, hoitoa on vaihdettava, ja mikäli vaste on vähäinen, mittaus toistetaan.
Beetainterferoni- tai glatirameeriasetaattihoidosta huolimatta aktiivisen MS-taudin toissijainen lääkehoito on natalitsumabi.
Immunomoduloiva hoito lopetetaan, mikäli tauti muuttuu toissijaisesti eteneväksi eikä ole enää immunologisesti aktiivinen.
English summary: Update on Current Care guidelines: Diagnostics, treatment and rehabilitation of multiple sclerosis
Treatment is initiated when the McDonald criteria for relapsing-remitting multiple sclerosis (RRMS) are fulfilled. High-risk patients with clinically isolated syndrome are followed using magnetic resonance imaging for one year after the first imaging. Interferon-β or glatiramer acetate are the first-line immunomodulating drugs (IMD) for RRMS.
MxA protein is measured 12 and 24 months after initiation of Interferon-β to evaluate possible development of neutralizing antibodies. If MxA protein may not be detected repeatedly interferon-β treatment is discontinued. If the disease is active in spite of treatment with first-line IMD, natalizumab may be considered as a second-line therapy. IMD is stopped when the transition to secondary progressive phase has occurred (or upon transition to secondary progressive phase)
