Vaarallisuuden arviointi – sattuman summaako?

Artikkeli on kirjallisuuskatsaus vaarallisuuden ja väkivaltariskin arviointimenetelmistä ja niiden käyttökelpoisuudesta oikeuspsykiatrisen tehtäväalueen ja oikeuslaitoksen tarpeisiin. Lisäksi artikkelissa pohditaan ja etsitään vastausta seuraaviin kysymyksiin: Miten määritellään rikoksentekijän vaarallisuus tai väkivaltariski? Voidaanko rikoksentekijän vaarallisuutta tai riskiä syyllistyä uudestaan väkivaltaiseen tekoon ylipäätään ennalta arvioida? Jos voidaan, mikä on validi menetelmä arvioida vaarallisuutta tai väkivaltariskiä? (Edilex-toimitus

Vaarallisuuden ja väkivaltariskin arvioiminen

Hankkeessa tuotettiin tietoa vaarallisuuden ja väkivaltariskin arvioimisesta. Vaikka vaarallisuudesta edelleen puhutaan, on väkivaltariskin arviointi syrjäyttänyt vaarallisuusarvioinnin arviointimenetelmien kehittymisen myötä. Arviointimenetelmien käyttöä ja niiden luotettavuutta selvitettiin terveydenhuollolle, rikosseuraamusalalle, ennaltaehkäisevän toiminnan alalle sekä tuomioistuimille ja syyttäjille toteutetulla kyselyllä. Toimijoiden mukaan arvion ajankohtaa tulisi tarkastella, lisätä niin käsitteistön kuin arvioiden yhdenmukaisuutta sekä parantaa arvioiden laatua. Elinkautisvangille tehtävä väkivaltariskiarvio otetaan huomioon vangin hakiessa pääsyä ehdonalaiseen vapauteen, mutta arvion painoarvo vapauttamisharkinnassa on epäselvä. Väkivaltariskiarvio johtaa nykyisin aina käytännön mukaan riskinhallintasuunnitelmaan, mikäli riskejä todetaan. Mutta koska riskiarvio tehdään tuomion loppuvaiheessa, jolloin pitkäjänteisiä kuntouttavia suunnitelmia ei ole ehditty laittaa täytäntöön, eikä väkivaltariskiarvioiden loppupäätelmiä ja suosituksia ole hyödynnetty vapauttamissuunnitelmien laatimisessa, on todennäköistä, ettei väkivaltariskiarviota voida pitää interventiona, joka johtaisi väkivaltaan syyllistymisen riskin madaltamiseen.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Mielentilatutkimusten väheneminen ja väkivaltarikollisten psykiatrinen hoito

Hankkeessa selvitettiin mielentilatutkimusten vähenemisen syitä ja seurauksia, alentuneesti syyntakeisten hoidon toteutumista vankilassa sekä psykiatrisista syistä keskeytettyjen vankeusrangaistuksen määriä. Aikaisempia havaintoja vahvistaen mielentilatutkimusten määrä vaikuttaa laskeneen sen seurauksena, että alentunut syyntakeisuus -kategorian käyttö on supistunut marginaaliseksi. Tutkimusten määrään näyttävät vaikuttaneen myös oikeudenkäymiskaareen vuonna 2006 tehty muutos sekä henkirikosten määrän väheneminen. Alentuneen syyntakeisuuden kategoria puolestaan on vähentynyt lääketieteellisissä diagnoosikäytännöissä ja persoonallisuushäiriöiden arvioinneissa tapahtuneiden muutosten takia. Syyntakeisuussäännösten soveltamiskäytäntöä kiristivät myös korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut etenkin 2000-luvulla.Alentuneesti syyntakeisiksi katsotut henkilöt vaikuttivat hyötyvän mielentilatutkimuksesta. Alentunutta syyntakeisuutta ei kuitenkaan tunnisteta erityisen kohtelun syyksi vankilassa, mutta ryhmän rangaistusajan suunnitelmissa terveydellisiä tavoitteita huomioitiin. Heillä oli myös muita vankeja enemmän terveyteen liittyviä käyntejä vankilan ulkopuolella. Alentuneesti syyntakeisten tarpeenmukainen hoito tulee turvata vankilassa sekä lisätä keinoja hoitoon sitouttamiseksi. Vankeusrangaistuksia on keskeytetty lisääntyvästi psykiatrisen tahdosta riippumattoman hoidon tarpeen vuoksi

Mitä jos joutuisit alentuneesti syyntakeisena vankilaan?

Pääkirjoitus. Teema : oikeuspsykiatri

Lääketieteen tutkimusetiikan kehitys Suomessa toisen maailmansodan jälkeen

publishedVersionPeer reviewe