Sähköisen moniammatillisen kotiutuslistan kehittäminen sairaalasta kotiutuksen tueksi

To promote effective and safe patient discharge, it is necessary to harmonize discharge practices and improve the content of the electronic nursing discharge summary. The use of a discharge checklist can improve the continuity and quality of patient’s care. It helps to remind of the essential things that are relevant to the continuity of care during the care period and can used in, for example, the compilation of an electronic nursing discharge summary.   In this article we describe the development of the content of a multiprofessional discharge checklist into the nursing documentation system in order to harmonize the recording of the patient’s admission and care period as a result of co-operation between literature and professionals (n = 82) working in specialized health care, primary care and social work. The discharge checklist included some of the key issues for safe patient discharge that emerged from the literature, the available paper discharge checking list examples and multiprofessional workgroups. The discharge checklist was piloted at Satakunta Hospital District. Piloting was carried out in three central hospital wards (lung diseases, internal medicine, neurology) and at the elderly psychiatry and rehabilitation wards in paper format, after which the information content was transferred into an electronic form into Efficais nursing documentation system as part of the patient’s clinical care plan.Potilaan sujuvan ja turvallisen kotiutumisen edistämiseksi tarvitaan kotiutuskäytäntöjen yhtenäistämistä ja sähköisen hoitotyön yhteenvedon tietosisällön parantamista. Kotiutuslistan käytöllä voidaan parantaa potilaan hoidon jatkuvuutta ja laatua. Se auttaa muistuttamaan hoidon jatkuvuuden kannalta oleellisista asioista hoitojakson aikana, ja sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi sähköisen hoitotyön yhteenvedon laatimisessa. Kuvaamme tässä artikkelissa moniammatillisen kotiutuslistan tietosisällön kehittämistä hoitokertomukseen potilaan tulotilanteen ja hoitojakson aikaisen kirjaamisen yhtenäistämiseksi kirjallisuuden sekä erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa työskentelevien ammattilaisten (n = 82) yhteistyön tuloksena. Kotiutuslistaan sisällytettiin aikaisemman kirjallisuuden, käytössä olleiden paperisten kotiutuslistaesimerkkien ja moniammatillisten työryhmien tuotoksena syntyneitä potilaan turvallisen kotiutuksen kannalta keskeisiä tarkasteltavia asioita. Kotiutuslista pilotoitiin Satakunnan sairaanhoitopiirissä. Pilotointi toteutettiin kolmella keskussairaalan vuodeosastolla, keuhkosairauksilla, sisätaudeilla ja neurologialla, sekä vanhuspsykiatrian ja kuntoutuksen vuodeosastoilla paperimuodossa. Pilotoitu tietosisältö siirrettiin sähköiseen muotoon Effican hoitokertomukseen (hokeen) osaksi potilaan kliinistä hoitosuunnitelmaa. Moniammatillinen kotiutuslista otettiin pilotin jälkeen käyttöön Satakunnan erikoissairaanhoidon palveluissa. Kotiutuslistan keskeisimmät jatkokehittämistarpeet kohdistuvat asiakas- ja potilasnäkökulman esille saamiseen sekä sen tekniseen toimivuuteen potilastietojärjestelmässä

"Pieniä jokapäiväisiä asioita" : - Kuntouttava työote päivystyspoliklinikalla hoitohenkilökunnan kokemana

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ja seurata Satakunnan keskussairaalan päivystyspoliklinikalla tapahtuvaa puolen vuoden interventiota, jossa fysioterapeutti työskentelee osana päivystyksen hoitohenkilökuntaa. Tavoitteena oli arvioida muuttuvatko hoitohenkilökunnan asenteet ja työtavat potilaiden toimintakyvyn huomioimisessa ja saadaanko varhaisen kuntoutuksen mallia juurtumaan osaksi päivystyspoliklinikan arkea. Päivystyspoliklinikan keskeisiä tavoitteita ovat täsmällinen ja nopea potilaan arviointi, hoitoonohjaus tai kotiutus. Kuntouttavan työotteen avulla pyritään edesauttamaan tähän tavoitteeseen pääsyä. Tämän vuoksi Satakunnan keskussairaalan päivystyspoliklinikalla on panostettu kuntouttavan työotteen juurruttamiseen osaksi työkulttuuria muun muassa tutkimusten, luentojen, fysioterapeutin työpanoksen ja välinehankintojen avulla. Tämän tutkimuksen avulla on pyritty saamaan tietoa kuntouttavan työotteen eteen tehtyjen toimintojen vaikuttavuudesta. Tutkimusaineistoa koottiin kolmivaiheisesti kahden sähköisen kyselyn ja fysioterapeutin haastattelun avulla. Ensimmäinen kysely toteutettiin maalis-huhtikuussa 2013 ja siihen vastasi 38 henkilöä vastausprosentin ollessa 44.8% (n=38). Toukokuussa 2013 tehtiin päivystyspoliklinikalla työskentelevän fysioterapeutin haastattelu ja toinen kyselylomake lähetettiin hoitohenkilökunnalle loka-marraskuussa 2013 ja tähän vastasi 33 henkilöä (n=33) vastausprosentin ollessa 32%. Tämän realistisen arviointitutkimuksen tulosten kvantitatiivinen osuus analysoitiin tilastollisin menetelmin ja kvalitatiivinen osuus sisällönanalyysin avulla. Tulosten mukaan kuntouttavan työotteen jalkautuminen Satakunnan keskussairaalan päivystyspoliklinikalle on edennyt. Iäkkään potilaan erityistarpeet huomioidaan paremmin ja kaikkien potilaiden toimintakykyä arvioidaan sekä kirjataan aktiivisemmin papereihin. Päivystyspoliklinikalle ominaisen ennustamattoman päivärytmin tai kiireen ei koeta niin voimakkaasti häiritsevän kuntouttavalla työotteella työskentelyä. Fysioterapeutin palveluja osataan käyttää hyödyksi ja pääsääntöisesti yhteistyön koetaan olevan positiivinen ja kuntouttavaa työotetta edistävä asia. Erään vastaajan sanoin: ”nyt ymmärretään paremmin kuntouttavan työotteen tarkoittavan pieniä jokapäiväisiä asioita, joilla potilasta tuetaan.”The purpose of this thesis was to view and study the six-month intervention in the Satakunta Central Hospital ER. In the intervention, a physiotherapist was working as part of the ER staff. My goal was to examine whether paying special attention to patient capabilities caused any changes in the working approaches of the staff. I also wanted to know if this early rehabilitation model could be integrated into everyday activities in the ER. The key goal in the ER is to be quick and precise in assessing the patient’s condition, referral to treatment or discharge the patient. Integrating early rehabilitation into ER’s daily procedures is supposed to help the staff to reach this goal. This is why Satakunta Central Hospital has invested in implanting methods of rehabilitation into daily working culture in the ER by organising new tools, research and lectures for the staff and also by bringing a physiotherapist into the staff. This thesis is to find out whether implemented interventions changed the daily activities as expected in the ER. The research data was collected by two e-questionnaires sent by email to the whole staff, and by interviewing the physiotherapist working in the ER during the intervention period. First circle of data collection took place in March-April 2013 and the e-questionnaire was filled by 44,8% of the staff (n=38). The physiotherapist was interviewed in May 2013, and the second circle of data collection by an e-questionnaire was carried out in October-November 2013. The second questionnaire received answers from 32% of the staff (n=33). According to the findings, deployment of rehabilitative approaches in ways of working in the ER had increased. The special needs of aged patients were better recognised and key capabilities of all patients were more actively assessed and registered. The ever-present hasty pace of working was no longer experienced preventing the staff from assessing the patient’s needs and working in a rehabilitative way. Instead the staff now expressed the ability and willingness to actively utilise the physiotherapist’s expertise whenever needed. Cross-professional working was perceived as a positive thing which benefits both the staff and the patient. According to one of the staff members “Now we know that the method of rehabilitative approach means small, daily things to support the patient.

Sleep apnoea is a risk factor for severe COVID-19

Background Obstructive sleep apnoea (OSA) is associated with higher body mass index (BMI), diabetes, older age and male gender, which are all risk factors for severe COVID-19.We aimed to study if OSA is an independent risk factor for COVID-19 infection or for severe COVID-19.Methods OSA diagnosis and COVID-19 infection were extracted from the hospital discharge, causes of death and infectious diseases registries in individuals who participated in the FinnGen study (n=260 405). Severe COVID-19 was defined as COVID-19 requiring hospitalisation. Multivariate logistic regression model was used to examine association. Comorbidities for either COVID-19 or OSA were selected as covariates. We performed a meta-analysis with previous studies.Results We identified 445 individuals with COVID-19, and 38 (8.5%) of them with OSA of whom 19 out of 91 (20.9%) were hospitalised. OSA associated with COVID-19 hospitalisation independent from age, sex, BMI and comorbidities (p-unadjusted=5.13×10−5, OR-adjusted=2.93 (95% CI 1.02 to 8.39), p-adjusted=0.045). OSA was not associated with the risk of contracting COVID-19 (p=0.25). A meta-analysis of OSA and severe COVID-19 showed association across 15 835 COVID-19 positive controls, and n=1294 patients with OSA with severe COVID-19 (OR=2.37 (95% 1.14 to 4.95), p=0.021).Conclusion Risk for contracting COVID-19 was the same for patients with OSA and those without OSA. In contrast, among COVID-19 positive patients, OSA was associated with higher risk for hospitalisation. Our findings are in line with earlier works and suggest OSA as an independent risk factor for severe COVID-19

Evidence of a causal effect of genetic tendency to gain muscle mass on uterine leiomyomata

Uterine leiomyomata (UL) are the most common tumours of the female genital tract and the primary cause of surgical removal of the uterus. Genetic factors contribute to UL susceptibility. To add understanding to the heritable genetic risk factors, we conduct a genome-wide association study (GWAS) of UL in up to 426,558 European women from FinnGen and a previous UL meta-GWAS. In addition to the 50 known UL loci, we identify 22 loci that have not been associated with UL in prior studies. UL-associated loci harbour genes enriched for development, growth, and cellular senescence. Of particular interest are the smooth muscle cell differentiation and proliferation-regulating genes functioning on the myocardin-cyclin dependent kinase inhibitor 1A pathway. Our results further suggest that genetic predisposition to increased fat-free mass may be causally related to higher UL risk, underscoring the involvement of altered muscle tissue biology in UL pathophysiology. Overall, our findings add to the understanding of the genetic pathways underlying UL, which may aid in developing novel therapeutics.Peer reviewe

Genetic architecture of human plasma lipidome and its link to cardiovascular disease

Abstract Understanding genetic architecture of plasma lipidome could provide better insights into lipid metabolism and its link to cardiovascular diseases (CVDs). Here, we perform genome-wide association analyses of 141 lipid species (n = 2,181 individuals), followed by phenome-wide scans with 25 CVD related phenotypes (n = 511,700 individuals). We identify 35 lipid-species-associated loci (P <5 ×10−8), 10 of which associate with CVD risk including five new loci-COL5A1, GLTPD2, SPTLC3, MBOAT7 and GALNT16 (false discovery rate<0.05). We identify loci for lipid species that are shown to predict CVD e.g., SPTLC3 for CER(d18:1/24:1). We show that lipoprotein lipase (LPL) may more efficiently hydrolyze medium length triacylglycerides (TAGs) than others. Polyunsaturated lipids have highest heritability and genetic correlations, suggesting considerable genetic regulation at fatty acids levels. We find low genetic correlations between traditional lipids and lipid species. Our results show that lipidomic profiles capture information beyond traditional lipids and identify genetic variants modifying lipid levels and risk of CVD