Filarioid nematodes in cattle, sheep and horses in Finland

Background: In autumn 2006, Finnish meat inspection data revealed lesions in tendons, muscles and ligaments of bovine hind legs leading to partial condemnation of carcasses. In gross pathological examination at Finnish Food Safety Authority Evira, Oulu (now Fish and Wildlife Health) Research Unit, Onchocerca sp. (Filarioidea; Onchocercidae) nematodes were detected in lesions. Due to this, a pilot study was made in order to find out what filarioid nematodes do occur in cattle, horses and sheep in Finland. Methods: Ventral skin biopsies from 209 dairy cattle and 42 horses, as well as blood samples from 209 cattle, 146 horses and 193 sheep, were collected from different parts of Finland and examined for microfilariae. Visceral organs and other tissues from 33 cattle with parasitic lesions were studied histopathologically. Results: Onchocerca sp. microfilariae (mf), 240 μm long, range 225–260 μm, 5.4 μm thick, were found in 37% of the skin biopsies of cattle. All blood samples from cattle, horses and sheep and skin biopsies from horses were negative for mf. Ventral skin microfilaria prevalence in cattle was higher in southern Finland than in the North (p = 0.001). Animal age and sampling time was not associated with mf prevalence. The infection was evenly distributed among young and older animals. Macroscopic lesions on tissues included greenish-grey discolouration and often oedema. In most of the lesions, small pale nodules were seen on the fasciae. Histopathologic examination of the samples revealed mild to intense infiltration with eosinophilic granulocytes and multifocal nodular lymphoplasmacytic aggregations were seen. In some samples, there were granulomatotic lesions with central necrotic tissue and cell detritus, surrounded by eosinophilic granulocytes, lympho-, plasma- and histiocytes and some multinucleated giant cells. Around living nematodes no or only weak inflammatory changes were observed. Conclusion: Onchocerca sp. infection in cattle was found to be common in Finland, but the amount of pathological changes leading to condemnation of infected parts is low compared to the mf prevalence. Pronounced pathological changes are distinct but rare and mild changes are difficult to distinguish. No other filarioid nematodes were observed from the animals and it appears that horses and sheep may be free from filarioid nematodes in Finland

Filarioid nematodes in cattle, sheep and horses in Finland

Background: In autumn 2006, Finnish meat inspection data revealed lesions in tendons, muscles and ligaments of bovine hind legs leading to partial condemnation of carcasses. In gross pathological examination at Finnish Food Safety Authority Evira, Oulu (now Fish and Wildlife Health) Research Unit, Onchocerca sp. (Filarioidea; Onchocercidae) nematodes were detected in lesions. Due to this, a pilot study was made in order to find out what filarioid nematodes do occur in cattle, horses and sheep in Finland. Methods: Ventral skin biopsies from 209 dairy cattle and 42 horses, as well as blood samples from 209 cattle, 146 horses and 193 sheep, were collected from different parts of Finland and examined for microfilariae. Visceral organs and other tissues from 33 cattle with parasitic lesions were studied histopathologically. Results: Onchocerca sp. microfilariae (mf), 240 μm long, range 225–260 μm, 5.4 μm thick, were found in 37% of the skin biopsies of cattle. All blood samples from cattle, horses and sheep and skin biopsies from horses were negative for mf. Ventral skin microfilaria prevalence in cattle was higher in southern Finland than in the North (p = 0.001). Animal age and sampling time was not associated with mf prevalence. The infection was evenly distributed among young and older animals. Macroscopic lesions on tissues included greenish-grey discolouration and often oedema. In most of the lesions, small pale nodules were seen on the fasciae. Histopathologic examination of the samples revealed mild to intense infiltration with eosinophilic granulocytes and multifocal nodular lymphoplasmacytic aggregations were seen. In some samples, there were granulomatotic lesions with central necrotic tissue and cell detritus, surrounded by eosinophilic granulocytes, lympho-, plasma- and histiocytes and some multinucleated giant cells. Around living nematodes no or only weak inflammatory changes were observed. Conclusion: Onchocerca sp. infection in cattle was found to be common in Finland, but the amount of pathological changes leading to condemnation of infected parts is low compared to the mf prevalence. Pronounced pathological changes are distinct but rare and mild changes are difficult to distinguish. No other filarioid nematodes were observed from the animals and it appears that horses and sheep may be free from filarioid nematodes in Finland

Emolehmien ja karitsoiden yhteislaiduntaminen ei lisännyt loisongelmaa laidunpaineen kasvaessa

Märehtijöissä on lähes aina loisia, jotka saattavat aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Lieväkin tartunta hidastaa eläimen kasvua. Ennaltaehkäisyssä on tärkeää, että loistartunnalle herkät nuoret karitsat ja vasikat pääsevät laiduntamaan puhtaita, edellisenä kesänä käyttämättömiä alueita. Mikäli tämä ei ole mahdollista, loisia pyritään torjumaan tietyn häätöohjelman mukaisesti. Loislääkitys lisää kustannuksia. Lääkityksen jatkuva käyttö mahdollistaa myös loislääkkeille vastustuskykyisten kantojen syntymisen. Loisongelman torjuntaan on käytetty myös erilaisia laiduntamisstrategioita kuten alennettua eläintiheyttä, lohkosyöttöä ja yhteislaidunnusta. Eri eläinlajien yhteislaidunnus on vähentänyt märehtijöiden loisongelmaa yhden lajin laiduntamiseen verrattuna. Huolimatta lupaavista tuloksista ulkomailla ei yhteislaiduntamisen merkitystä lampaiden ja nautojen loistilanteeseen ole aikaisemmin maassamme tutkittu.Emolehmien ja karitsoiden yhteislaiduntamista ja yhteislaiduntamisen vaikutusta märehtijöiden sisäloisiin ja painonmuutoksiin tutkittiin Laatulihaa tehokkaalla emolehmätuotannolla –hankkeessa MTT:n emolehmänavetalla Tohmajärvellä 2003 - 2004. Tutkimuksessa oli molempina kesinä 32 hereford-emolehmää ja näiden 32 vasikkaa sekä 90 suomenlammaspässikaritsaa. Kesällä 2003 oli mukana myös 4 sonnia. Naudat olivat neljässä 8 emon, 8 vasikan ja yhden sonnin ryhmässä. Kahdessa nautaryhmässä oli lisäksi 45 karitsaa. Yhtä ryhmää varten laidunta oli 4,2 ha jaettuna kolmeen yhtä suureen syöttökaistaan. Laidun oli kesällä 2003 toisen vuoden nurmea ja siinä oli ensimmäisen laidunnuksen alkaessa 42 % timoteita, 23 % nurminataa ja 18 % puna-apilaa. Yksilölliset sonta- ja papananäytteet otettiin laidunkauden alussa ja lopussa sekä kuukauden välein. Loismääritykset tehtiin Eviran Oulun tutkimusyksikössä. Nautoja ja karitsoita ei loislääkitty ennen koetta eikä kokeen aikana.Kesän 2003 ensimmäisissä sonta- ja papananäytteissä todettiin yli 80 prosentissa loisten munia tai munia vastaavia kestomuotoja (ookystia). Lähes kaikissa papananäytteissä oli runsaasti kokkidiookystia (Eimeria spp.). Eimeria-ookystia löytyi myös emoilta, vasikoilta ja astutussonneilta. Nämä olivat erittäin todennäköisesti eri lajeja kuin karitsoilla. Kenties kuivan ja kuuman sään ansiosta kokkidimäärät heinä- ja elokuussa 2003 selvästi vähenivät. Emolehmät tuottivat koko laidunkauden ajan ja vasikat ja karitsat keski- ja loppukesästä pieniä määriä Trichostrongylidae-heimon sukkulamatojen munia. Naudalla nämä mahdollisesti olivat enimmäkseen Ostertagia ostertagi –juoksutusmahamadon munia. Karitsoiden tartunta tuli mahdollisesti alkuperätilalta. Trichostrongylidae-munia oli korkeimmillaan vain 200 kpl sontagrammassa eli selvästi alle sen määrän, mitä yleensä tavataan, kun loistartunta vaarantaa eläimen terveyttä. Toisen kesän sateisten sääolojen pelättiin olevan edullisia loisten kasvulle. Suuria muutoksia ei loismäärissä kuitenkaan tapahtunut. Vasikoiden kasvu oli pelkällä nautalaitumella parempi kuin yhteislaitumella, mutta noin 140 gramman päiväkasvueroa pidettiin käytännön kannalta merkityksettömänä. Karitsat kasvoivat laidunkauden aikana tyydyttävästi, keskimäärin noin 160 grammaa päivässä. Yhteislaiduntaminen lisäsi lihan kokonaistuottoa hehtaarilla keskimäärin 120 kiloa. Tuoton lisäys tuli karitsoista.Karitsoiden mukanaolo nosti laidunpainetta 21 %:lla, mutta sillä ei ollut haitallista vaikutusta emojen, vasikoiden eikä karitsoiden loismääriin. Tämä selittynee osittain sillä, että laidunalue oli aikaisemmin laiduntamatonta nurmea ja että nautojen ja karitsoiden välillä oli vähän loisten ristiintartuntoja

Luonnonvaratiedon hyödyntäminen politiikan ja päätöksenteon tukena : Aineistot, tiedontuotanto, tiedon löydettävyys ja yhteinen palvelumalli

Esiselvitys kuuluu sektoritutkimuksen neuvottelukunnan tutkimusagendojen kestävän kehityksen aihepiiriin teemalla ‘Luonnonvaratiedon hyödyntäminen politiikan ja päätöksenteon tukena’. Esiselvityksen toteutti Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) johtama konsortio, johon kuuluivat GTK:n ohella Metsäntutkimuslaitos (Metla), Geodeettinen laitos (GL), Tieteen tietotekniikan keskus (CSC) ja Maanmittauslaitos (MML). Esiselvitys toteutettiin osallistavina ja laajaa sektorien välistä yhteistyötä edistävinä työpajoina, kyselyinä sekä olemassa olevaa ja hankkeessa tuotettua aineistoa analysoimalla. Tämä raportti tuotettiin esiselvitysprojektin osatehtävien tuottamista väliraporteista ja muusta kootusta projektiaineistosta. Tiiviin yhteistyön tuloksena Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) johtaman toisen luonnonvaraesiselvityskonsortion kanssa syntyi konsortioiden yhteinen tutkimusohjelmaehdotus. Tämä raportti täydentää tutkimusohjelmaehdotusta ja kokoaa yhteen GTK-konsortion osatehtävien tulokset, niihin perustuvat kehittämisehdotukset, analyysin ja alustavat ehdotukset koskien tarvittavia uusia kehittämishanke- ja tutkimushankekokonaisuuksia eri hallinnonalojen luonnonvaratutkimuksen tietoinfrastruktuurien kehittämiseksi ja luonnonvaratiedon poliittisen hyödynnettävyyden parantamiseksi. Tämä raportti muodostaa luonnonvara-aineistot tuntevien asiantuntijoiden laatiman kokonaisselvityksen luonnonvaroja koskevista tietoaineistoista, tiedon tuotannosta ja tiedon käytettävyydestä. Hankkeen tuloksia hyödynnetään mm. Sitran käynnistämässä kansallisen luonnonvarastrategian laadintaprosessissa, jonka lähtökohtia huomioitiin esiselvityksen painotuksia laadittaessa. Sektoritutkimuslaitosten yhtenä tehtävänä on ylläpitää ja kehittää alansa pitkäaikaista, ohjelmallista tiedonkeruuta ja vastata alan tietopalvelusta. Näiden sektorikohtaisten tehtävien jatkuvuus on turvattava myös tulevaisuudessa. Toisaalta tiedontuottajien tulee kehittää sektorirajat ylittäviä tiedontuotannon sisältöjä ja menetelmiä yhteistyönä. Myös ohjelmallista perustiedonkeruuta (seurantaohjelmat, kartoitusohjelmat) kehitetään sisällöllisesti parhaiten luonnonvarojen hyödyntämisen ja hyödyntämisen vaikutusten samanaikaisissa tarkasteluissa. Eri organisaatioille hajautetun tiedonkeruun järjestämisessä voidaan soveltaa ja kehittää informaatioteknologiaa siten, että tutkijat ja luonnonvarojen hyödyntäjät tuottavat laadullisesti korkeatasoista ja valvottua tietoa hajautettuihin, keskitetysti ylläpidettäviin ja yhteisesti käytettäviin tietokantoihin. Esiselvityksen jälkeen koko sektoritutkimuksen luonnonvarayhteisön yhteisten työmuotojen luominen ja vakiinnuttaminen on erityisen tärkeää, jotta tunnistettujen kehittämiskohteiden vaatimat toimet saadaan käyntiin tarkoituksenmukaisesti. Luonnonvaratietojen palvelumallin toteuttaminen tulee aloittaa laaja-alaisena yhteistyönä, parasta osaamista ja teknologiaa yhdistäen sekä käynnissä olevat kansalliset ja EU:n tutkimus- ja kehittämisprosessit täysimääräisesti hyödyntäen

Lignocellulose-converting enzyme activity profiles correlate with molecular systematics and phylogeny grouping in the incoherent genus Phlebia (Polyporales, Basidiomycota)

Background. The fungal genus Phlebia consists of a number of species that are significant in wood decay. Biotechnological potential of a few species for enzyme production and degradation of lignin and pollutants has been previously studied, when most of the species of this genus are unknown. Therefore, we carried out a wider study on biochemistry and systematics of Phlebia species. Methods. Isolates belonging to the genus Phlebia were subjected to four-gene sequence analysis in order to clarify their phylogenetic placement at species level and evolutionary relationships of the genus among phlebioid Polyporales. rRNA-encoding (5.8S, partial LSU) and two protein-encoding gene (gapdh, rpb2) sequences were adopted for the evolutionary analysis, and ITS sequences (ITS1 + 5.8S + ITS2) were aligned for in-depth species-level phylogeny. The 49 fungal isolates were cultivated on semi-solid milled spruce wood medium for 21 days in order to follow their production of extracellular lignocellulose-converting oxidoreductases and carbohydrate active enzymes. Results. Four-gene phylogenetic analysis confirmed the polyphyletic nature of the genus Phlebia. Ten species-level subgroups were formed, and their lignocellulose-converting enzyme activity profiles coincided with the phylogenetic grouping. The highest enzyme activities for lignin modification (manganese peroxidase activity) were obtained for Phlebia radiata group, which supports our previous studies on the enzymology and gene expression of this species on lignocellulosic substrates. Conclusions. Our study implies that there is a species-level connection of molecular systematics (genotype) to the efficiency in production of both lignocellulose-converting carbohydrate active enzymes and oxidoreductases (enzyme phenotype) on spruce wood. Thus, we may propose a similar phylogrouping approach for prediction of lignocellulose-converting enzyme phenotypes in new fungal species or genetically and biochemically less-studied isolates of the wood-decay Polyporales.Peer reviewe

Kuntien rakennuskannan kehitys- ja säästöpotentiaali

Tutkimushankkeessa selvitettiin kuntien rakennuskannan nykytilannetta ja ennusteita maakunta- ja sote-uudistuksen jälkeiselle ajalle, arvioitiin rakennuskantaan sisältyvää kehitys- ja säästöpotentiaalia sekä tunnistettiin keskeisimmät keinot potentiaalin hyödyntämiseksi. Kunnat ovat kooltaan, rakenteiltaan ja taloudeltaan erilaisia, mutta kaikille keskeisin haaste toimitilakysymyksissä on, kuinka kukin kunta pystyy jatkossa sopeuttamaan rakennuskantansa palvelutarvettaan vastaavaksi niin, että siinä otetaan huomioon muuttuvat tarpeet myös pitkälle tulevaisuuteen. Kuntien rakennuskannassa on selkeästi merkittävää kehitys- ja säästöpotentiaalia, joka koostuu mm. tyhjistä, vajaakäyttöisistä ja käyttötarkoitukseensa sopimattomista rakennuksista sekä energiatehokkuudesta. Potentiaalin hyödyntäminen ei kuitenkaan ole nopealla aikataululla mahdollista, vaan vaatii pitkäaikaisia, valtakunnallisia ja kuntakohtaisia toimenpiteitä. Erityisesti toimenpiteet tulee kohdistaa väestöään menettäneisiin kuntiin ja kaupunkeihin. Tutkimushankkeessa määritettiin kymmenen tärkeintä strategista ja operatiivista toimenpidettä, joiden avulla kuntia tuetaan oman kuntakohtaisen kehitys-ja säästöpotentiaalin tunnistamisessa, analysoinnissa, suunnittelussa ja toteuttamisessa ja joiden avulla kunnat pystyvät parantamaan taloutensa vakautta, vähentämään massiivista korjausvelkaa ja pääsemään vähitellen eroon myös rakennusterveysongelmist

Constitutive STAT3 Phosphorylation in Circulating CD4(+) T Lymphocytes Associates with Disease Activity and Treatment Response in Recent-Onset Rheumatoid Arthritis

The aim of the present study was to examine constitutive signal transducer and activator of transcription 3 (STAT3) phosphorylation in circulating leukocytes as a candidate biomarker in rheumatoid arthritis (RA). 25 patients with recent-onset, untreated RA provided samples for whole blood flow cytometric determination of intracellular STAT3 phosphorylation, expressed as relative fluorescence units. The occurrence of constitutive STAT3 phosphorylation was evaluated by determining proportion of STAT3-phosphorylated cells among different leukocyte subtypes. Plasma levels of interleukin (IL)-6, IL-17 and IL-21 were measured by immunoassay, radiographs of hands and feet were examined and disease activity score (DAS28) was determined. Biomarkers were restudied and treatment response (according to European League Against Rheumatism) was determined after 12 months of treatment with disease-modifying antirheumatic drugs. At baseline, constitutive phosphorylation of STAT3 occurred in CD4(+) T cells of 14 (56%) patients, CD8(+) T cells of 13 (52%) patients, in CD19+ B cells of 7 (28%) patients, and in CD14(+) monocytes of 12 (48%) patients. STAT3 phosphorylation levels of CD4(+) T cells associated with DAS28, and those of all leukocyte subtypes studied associated with erosive disease. The presence of constitutive STAT3 phosphorylation in CD4(+) T lymphocytes, pSTAT3 fluorescence intensity of CD4(+) and CD8(+) T cells and C-reactive protein (CRP) levels at baseline associated with good treatment response. In conclusion, constitutive STAT3 phosphorylation in circulating CD4(+) T cells is common in recent-onset untreated RA and associates with good treatment response in patients characterized by high disease activity and the presence of systemic inflammation.Peer reviewe