Identification of top priority areas and management landscapes from a national Natura 2000 network

AbstractThe Natura 2000 (N2k) network of protected areas is a backbone of biodiversity conservation in Europe, with likely further relevance for the development of green infrastructure. EU member states have legal responsibilities for evaluating the condition of and maintaining their national networks. While it is desirable to maintain the condition of the N2k network or even improve it by habitat restoration, it is a fact that national environmental bodies operate under budgetary constraints – money available for conservation is limited. Consequently, there may be a need to prioritize targeting of conservation effort in and around the N2k network. In this study we develop a high-resolution spatial conservation prioritization for the Finnish national N2k network, using data about the distribution and quality of 68 N2k habitats occurring in Finland. The aim of the work is to identify management landscapes, landscapes that have exceptionally high conservation value and which could be managed as one management unit. We identify top-priority areas of the N2k network. We also identify highest-priority N2k areas that do not have the status of a protected area in the Finnish legislation. The present work was commissioned by the Natural Heritage Services of Metsähallitus, a national administrator that is responsible for the maintenance of the Finnish protected area network. The primary purpose of this work is to assist targeting of habitat maintenance, management and restoration in and around the Finnish N2k network. The analysis done here could be replicated elsewhere using publicly available spatial prioritization software

Most valuable areas of Natura 2000 habitat types in Finnish conservation areas

The purpose of this master's thesis is to study nature values within the Finnish national Natura 2000 network on state owned land. The six goals of this work were achieved: 1) Areas with most nature values were identified by prioritizing habitats of Natura 2000 directive (92/43/EU) within. Areas with high nature value were usually in very natural state and had good connectivity to other similar places, or they were spots of some very rare nature types. 2) It was found out that data used was suitable for identifying conservation values, 3) find out the suitability of Zonation software in conservation area management and maintenance planning and 4) find out how results will change if conservation status is taken into account. As an addition to these 5) the most considerable areas with high conservation value were identified and 6) "Zonation software in a nutshell" was produced in Finnish to assist Finnish state officials to use the software for conservation purposes. These results will help Metsähallitus (The Finnish Forest and Park Service) - Natural Heritage Service - to target resourcing of habitat management and restoration in and around the areas with most considerable nature values. It is essential to sustain these areas and their values so that their nationwide importance can be maintained into the future. Data used in this study covered areas that were classified as Natura 2000 habitats according to European Union Council Directive 92/43/EEC. Analyses were done by using Zonation software, a tool for spatial conservation prioritization. Data consisted of 68 Natura 2000 habitat types and their state of naturalness and representativeness. Zonation took into account the rarity, quality, importance, threat status, biodiversity value, congruity and connectivity of these habitat types. As a result software produces a map of conservation priorities and associated quantitative information, which facilitate identification of areas with most considerable nature values. These were identified both ocularly and with Zonation software. Analyses were done at two levels: all habitat types together and in subgroups following division to major habitat types, such as coastal environments, inland waters, meadows, alpine habitats, peat lands, rocky areas and forests. Results showed that connectivity increased aggregation of areas with high nature values and weighting spread them. Hierarchical analysis was used to find out how nature values changed when the conservation status of the areas were taken into account. The results of hierarchical analysis show that conservation status changed the results a lot. Difference between main analysis and hierarchical analysis was much greater than when taken into account connectivity of feature weights. Hierarchical comparison revealed that many areas with considerable high nature values areas are not presently strictly protected.Tässä opinnäytetyössä tutkittiin Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnoimien alueiden biologisia luontoarvoja Metsähallituksen omaa käyttöä varten. Työlle oli asetettu kuusi tavoitetta, jotka kaikki täyttyivät: 1) Biologiselta luontoarvoltaan suurimmat alueet tunnistettiin tuottamalla EU:n luontodirektiivissä (92/43/ETY) määritellyille Natura 2000 -luontotyypeille valtion suojelualueverkoston sisäinen arvojärjestys. Tutkimuksessa korkean luontoarvon alueet tunnistettiin arvottamalla tutkimusalueet suhteessa toisiinsa Zonation-ohjelmiston avulla. Zonation-ohjelma on suojelun kohteiden maantieteelliseen arvottamiseen suunniteltu tietokoneohjelmisto, joka muodosti alueiden välisen priorisaation muun muassa alueiden luonnontilaisuuden ja edustavuuden, lajiston uhanalaisuuden, luontotyyppien uhanalaisuuden, Euroopan Unionin sisäisen luontotyyppien priorisaation, luontotyyppien välisen samankaltaisuuden, kohteiden etäisyyden, esiintymisalueen laajuuden ja alueiden toistensa täydentävyyden perusteella. Tutkimuksessa tehtiin eri analyysiversioita, joiden vaikutus luontoarvojen jakautumiseen ilmeni seuraavasti: erityisarvojen ilmentäminen hajautti ja kytkeytyvyyden ilmentäminen tiivisti suuren luontoarvon keskittymiä. 2) Aineiston soveltuvuus tutkimukseen testattiin ja todettiin hyväksi. 3) Tulokset antavat materiaalia Suomen suojelualueiden luonnonhoidon ja suunnittelun avuksi muun muassa tukien omalta osaltaan paljon tutkittua tietoa siitä, että paikallisesti ja tällä hetkellä laadukkaat eristyneet alueet eivät todellisuudessa ole biodiversiteetin suojelun kannalta pitkäaikainen ja kestävä ratkaisu. Tulokset osoittavat pienten ja eristyneiden alueiden olevan arvokkaita vain niissä tapauksissa, joissa ne edustavat harvinaista luontotyyppiä ja ovat tämän vuoksi korvaamattomia. Tulosten avulla voidaan tarkastella luontoarvoltaan tärkeiksi osoittautuneiden alueiden ja valtakunnallisesti merkittävimpien luontoarvokeskittymien sijaintia. Saatua tietoa voidaan hyödyntää pohdinnoissa suojeluverkostomme riittävyydestä ja sijoittumisesta, jotta luontoarvoiltaan tärkeät alueet säilyisivät arvokkaina myös tulevaisuudessa. 4) Perusanalyysien lisäksi tehtiin hierarkkinen analyysi, jossa otettiin huomioon alueiden suojelun voimakkuus. Tämä analyysi selvensi eri alueiden suojelun voimakkuuden ja luontoarvojen suhdetta ja muutti alueiden keskinäistä arvojärjestystä. Erot pääanalyysin ja hierarkkisen analyysin suuren luontoarvon alueiden sijoittumisessa olivat suuria – hierarkkinen analyysi muutti alueiden priorisaatioita voimakkaammin kuin esimerkiksi alueiden kytkeytyvyyden huomiointi. Analyysi osoitti, että korkeimman priorisaation alueet eivät aina sijaitse tiukimmin suojelluilla alueilla. Perusanalyysien ja hierarkkisen analyysin suuren luontoarvon alueiden sijoittumisen erot auttavat tunnistaman suuren luontoarvon alueet, joiden suojeluarvot ovat herkimmin vaarassa niiden heikomman lainsuojan perusteella. 5) Suuren prioriteetin alueista eroteltiin merkittävimmät luontoarvokeskittymät, joiden luontoarvojen säilyminen on Suomessa tavattavalle biodiversiteetille ensiarvoisen tärkeää. Alueet tunnistettiin sekä silmämääräisesti että Zonationin avulla. 6) Zonation-ohjelman perustoimintaperiaatteista tehtiin suomenkielinen tiivistelmä Suomessa tehtävää hallinnollista käyttöä varten ohjelman käyttöönoton helpottamiseksi

Ecological decision analysis in support of societal decision making : Final report of the MetZo-II project

The MetZo II -project has applied ecological decision analysis to support societal decisions about nature conservation and land use. Spatial prioritization analyses implemented within the project using the Zonation approach have been utilized, e.g., in the South Finland Forest Biodiversity Program (METSO), in the targeting of habitat restoration for Natura 2000 areas, and in land use zoning. Additionally, design principles have been developed for biodiversity offsets, which are currently under active consideration in Finland. Background work by MetZo II has created opportunities for other projects. Forest analyses have provided administrators and land owners materials that support on-the-ground conservation decisions done as part of METSO. The Natura 2000 analyses have sought cost-effective opportunities for habitat management and restoration. Materials developed in the project have been used to assist zoning. The project has also participated in the planning of the expansion of the national peatland protection program, and marine spatial analyses implemented in association with MetZo II are groundbreaking in quality. The MetZo-II project has been primarily funded by the Finnish Ministry of the Environment and it has been run by the Metsähallitus Parks and Wildlife Finland, the Finnish Environment Institute and the University of Helsinki

Modeling of Dead Wood Potential Based on Tree Stand Data

Here we present a framework for identifying areas with high dead wood potential (DWP) for conservation planning needs. The amount and quality of dead wood and dying trees are some of the most important factors for biodiversity in forests. As they are easy to recognize on site, it is widely used as a surrogate marker for ecological quality of forests. However, wall-to-wall information on dead wood is rarely available on a large scale as field data collection is expensive and local dead wood conditions change rapidly. Our method is based on the forest growth models in the Motti forest simulator, taking into account 168 combinations of tree species, site types, and vegetation zones as well as recommendations on forest management. Simulated estimates of stand-level dead wood volume and mean diameter at breast height were converted into DWP functions. The accuracy of the method was validated on two sites in southern and northeastern Finland, both consisting of managed and conserved boreal forests. Altogether, 203 field plots were measured for living and dead trees. Data on living trees were inserted into corresponding DWP functions and the resulting DWPs were compared to the measured dead wood volumes. Our results show that DWP modeling is an operable tool, yet the accuracy differs between areas. The DWP performs best in near-pristine southern forests known for their exceptionally good quality areas. In northeastern areas with a history of softer management, the differences between near-pristine and managed forests is not as clear. While accurate wall-to-wall dead wood inventory is not available, we recommend using DWP method together with other spatial datasets when assessing biodiversity values of forests

Ekologinen päätösanalyysi yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena : MetZo II -projektin loppuraportti

MetZo II -projekti soveltaa ekologista päätösanalyysiä yhteiskunnallisen, lähinnä luonnonsuojelua ja maankäyttöä koskevan, päätöksenteon tueksi. Projektissa Zonation-menetelmällä tuotettuja priorisointeja on hyödynnetty mm. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmassa (METSO), Natura 2000 -alueiden hoidon kohdennuksessa sekä kaavoituksessa. Lisäksi projektissa on esimerkiksi kehitetty suunnitteluperiaatteet ekologiselle kompensaatiolle, jonka käyttöönotosta keskustellaan parhaillaan aktiivisesti. Projektin puitteissa tehty kehitystyö on luonut toimintaedellytyksiä muille hankkeille. Metsäanalyysien tavoitteena on ollut tukea METSOn toteutusta ja Suomen metsien suojelualueverkoston vahvistamista tarjoamalla apumateriaalia maanomistajien kanssa asioiville. Natura 2000 -analyyseissä on etsitty luonnonhoito- ja ennallistamisalueita, joilla tehtävät toimenpiteet tuottaisivat suuren ekologisen hyödyn suhteessa kustannuksiin. Hankkeessa tuotettuja aineistoja on hyödynnetty myös kaavoituksen apuna. Hanke on myös osallistunut soidensuojelun täydennysehdotuksen suunnitteluun ja tukenut jopa maailman mittakaavassa erityisen hienoja merialueanalyysejä. MetZo II -projekti (2015–2019) on suurimmalta osin ympäristöministeriön rahoittama ja se on toteutettu Metsähallituksen, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Helsingin yliopiston johdolla

Monimuotoisuudelle tärkeät metsäalueet Suomessa - Puustoisten elinympäristöjen monimuotoisuusarvojen Zonation-analyysien loppuraportti

Muutos aineistojen avoimuudessa 11.5.2018 alkaen: Tässä raportissa esitellyt metsien monimuotoisuudesta kertovat valtakunnalliset paikkatietoaineistot ovat avointa tietoa myös valtion talousmetsien osalta Metsähallitus Metsätalous Oy:n annettua niille julkaisuluvan 11.5.2018. Tätä raporttia kirjoittaessa nämä aineistot oli luokiteltu salatuiksi, minkä vuoksi alueet on peitetty raportin tuloskartoissa. Lisäksi aineistojen käyttöoikeudet koskien lopullisia tulosaineistoja (ei lähtöaineistoja) raportin taulukossa 1 (s. 20 – 21) eivät ole ajan tasalla.Puustoisten elinympäristöjen monimuotoisuusarvojen Zonation-analyysit olivat yksi osaprojekti ympäristöministeriön rahoittamassa Ekologiset päätösanalyysit yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena -hankkeessa (2015–2019). Osaprojektin tavoitteena oli tuottaa puustoisten elinympäristöjen luontoarvoja kuvaavia karttoja asiantuntijakäyttöön METSOn eli Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman toteuttamisen tueksi. Monimuotoisuudelle tärkeiden metsäalueiden Zonation-analyysit tehtiin valtakunnallisesti sekä elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusalueittain. Analyysien tavoitteena oli tunnistaa metsiä, joissa on paljon erilaista lahopuuta ja jotka ovat kytkeytyneet muihin laadukkaisiin metsäalueisiin ja suojelualueisiin. Hankkeessa tuotettuja metsien monimuotoisuusarvoja kuvaavia prioriteettikarttoja tullaan käyttämään vuosien 2015–2025 aikana sekä maastokuvio-, tila-, alue- että valtakunnallisen tason suunnittelun ja arvioinnin tukena esimerkiksi luonnonhoitohankkeiden ja suojelualueverkoston tarkastelun yhteydessä. Analyysiin valittiin metsien monimuotoisuutta kuvaaviksi muuttujiksi kasvillisuusluokka, puulaji, puuston keskiläpimitta ja tilavuus puusto-ositteittain, sekä punaisen listan metsälajien esiintymät. Kasvillisuusluokan ja puustotunnusten perusteella laskettiin koko Suomeen kaikille puuta kasvaville alueille kohteiden lahopuupotentiaali MOTTI-ohjelman (puuston kehitysennusteita kasvu- ja tuotosmallien avulla tuottava ohjelma) avulla. Analyysien pääaineiston muodostivat näistä lahopuupotentiaaleista muodostetut 20 kasvillisuusluokka/puulaji -syöttöaineistoa. Zonation-ohjelmistolla tehtiin kuusi erilaista analyysiversiota. Ensimmäisessä versiossa käytetyt syöttöaineistot olivat mukana myös kaikissa seuraavissa versioissa. Näin pystyttiin tarkastelemaan kahden peräkkäisen version muutoksia ja ymmärtämään paremmin miten tulokset ovat syntyneet. Analyyseissä edettiin paikallisen tason tarkastelusta suuremman alueellisen mittakaavan, kuten esimerkiksi maakunnan, metsien monimuotoisuusarvojen tarkasteluun. Lähtötilanteessa tarkasteltiin metsien monimuotoisuusarvoja paikallisesti puustorakenteesta johdettuun lahopuupotentiaaliin perustuen. Lisäksi analyyseissä alennettiin sellaisten alueiden arvoa, joilla oli tehty luonnon monimuotoisuutta tai luonnontilaa heikentäviä toimenpiteitä. Kehittyneemmissä analyysien versioissa otettiin huomioon kytkeytyvyys eri tavoin: ensiksi tarkasteltiin lähekkäin sijaitsevien metsiköiden pirstoutuneisuutta ja hyvää kytkeytyvyyttä, huomioitiin kytkeytyvyys Metsälain 10 §:ssä määritettyihin erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin ja pysyviin suojelualueisiin. Lisäksi otettiin huomioon tiedossa olevat punaisen listan metsälajien esiintymät

Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa – esiselvitys

Suomen ilmasto tulee muuttumaan jo lähivuosikymmeninä. Vuotuisen sademäärän on ennustettu lisääntyvän Suomessa 8 - 20 % ja lämpötilojen nousevan Suomessa 1,5 - 2 kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin, eli 2 - 6 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Ilmastonmuutoksella ennakoidaan olevan merkittävä vaikutus suojelualueverkoston kykyyn turvata luonnon monimuotoisuutta. Luonnonsuojelu onkin huomattavien haasteiden edessä, sillä suojelualuesuunnittelussa ei ole yleensä varauduttu voimakkaisiin muutoksiin. Näiden haasteiden hallintaa vaikeuttaa myös ilmastonmuutoksen vaikutusten ennustamiseen liittyvät epävarmuudet. Suojelualueverkoston riittävyyttä ja kykyä säilyttää luonnon monimuotoisuus muuttuvassa ilmastossa voidaan arvioida eliölajiston, luontotyyppien ja ekosysteemien levinneisyyden ja ekologisten piirteiden, sekä ilmaston-muutoksen voimakkuuden alueellisten erojen ja suojelualueiden biogeofysikaalisten tekijöiden avulla. Tietoa tarvitaan erityisesti lajien ja luontotyyppien herkkyydestä ilmastonmuutokselle. Maisematason arvioinneissa voidaan käyttää yleisluonteisia kriteereitä kuten suojelualueiden määrä ja puskurialueiden laajuus, ekologisten käytävien esiintyminen ja maisemamatriisin soveltuvuus lajien leviämiseen. Itse suojelualueita voidaan arvioida niiden koon, maanpinnan muotojen ja elinympäristöjen monipuolisuuden, pienilmastollisten refugioiden esiintymisen sekä paikallisen ilmastonmuutoksen voimakkuuden perusteella. Suojelualueverkoston arvioinnissa tulee huomioida myös verkoston ulkopuolisen maankäytön vaikutuksia, sillä suojelualueiden ulkopuolella monimuotoisuutta turvaavilla toimilla voidaan edistää verkoston sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät toimet (esimerkiksi talousmetsissä) ja muu maankäyttö voivat toisaalta johtaa luonnon monimuotoisuudelle haitallisiin vaikutuksiin suojelualueverkoston sisällä ja laajemminkin. Toimivien ekologisten yhteyksien säilyttäminen on keskeistä muuttuvassa ilmastossa. Suomen lajistoon tulee täydennystä valtion rajojen ulkopuolelta. Siksi olisi tärkeää selvittää, kuinka hyvin erilaiset rajat ylittävät ekologiset käytävät, kuten Fennoskandian vihreä vyöhyke, toimivat lajien liikkumisreitteinä muuttuvassa ilmastossa. Luonnonsuojelualueverkosto on merkittävä ekosysteemipalvelujen tuottaja muuttuvassa ilmastossa. Yksi tärkeä suojelualueiden tuottama ekosysteemipalvelu on toimiminen hiilivarastona ja hiilinieluna. Siten suojelualueverkostolla on merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa, mutta tätä asiaa ei ole aiemmin tutkittu Suomessa

Developing a spatially explicit modelling and evaluation framework for integrated carbon sequestration and biodiversity conservation: application in southern Finland

The challenges posed by climate change and biodiversity loss are deeply interconnected. Successful co-managing of these tangled drivers requires innovative methods that can prioritize and target management actions against multiple criteria, while also enabling cost-effective land use planning and impact scenario assessment. This paper synthesises the development and application of an integrated multidisciplinary modelling and evaluation framework for carbon and biodiversity in forest systems. By analysing and spatio-temporally modelling carbon processes and biodiversity elements, we determine an optimal solution for their co-management in the study landscape. We also describe how advanced Earth Observation measurements can be used to enhance mapping and monitoring of biodiversity and ecosystem processes. The scenarios used for the dynamic models were based on official Finnish policy goals for forest management and climate change mitigation. The development and testing of the system were executed in a large region in southern Finland (Kokemäenjoki basin, 27 024 km2) containing highly instrumented LTER (Long-Term Ecosystem Research) stations; these LTER data sources were complemented by fieldwork, remote sensing and national data bases. In the study area, estimated total net emissions were currently 4.2 TgCO2eq a-1, but modelling of forestry measures and anthropogenic emission reductions demonstrated that it would be possible to achieve the stated policy goal of carbon neutrality by low forest harvest intensity. We show how this policy-relevant information can be further utilised for optimal allocation of set-aside forest areas for nature conservation, which would significantly contribute to preserving both biodiversity and carbon values in the region. Biodiversity gain in the area could be increased without a loss of carbon-related benefits.The challenges posed by climate change and biodiversity loss are deeply interconnected. Successful co-managing of these tangled drivers requires innovative methods that can prioritize and target management actions against multiple criteria, while also enabling cost-effective land use planning and impact scenario assessment. This paper synthesises the development and application of an integrated multidisciplinary modelling and evaluation framework for carbon and biodiversity in forest systems. By analysing and spatio-temporally modelling carbon processes and biodiversity elements, we determine an optimal solution for their co-management in the study landscape. We also describe how advanced Earth Observation measurements can be used to enhance mapping and monitoring of biodiversity and ecosystem processes. The scenarios used for the dynamic models were based on official Finnish policy goals for forest management and climate change mitigation. The development and testing of the system were executed in a large region in southern Finland (Kokemäenjoki basin, 27,024 km2) containing highly instrumented LTER (Long-Term Ecosystem Research) stations; these LTER data sources were complemented by fieldwork, remote sensing and national data bases. In the study area, estimated total net emissions were currently 4.2 TgCO2eq a−1, but modelling of forestry measures and anthropogenic emission reductions demonstrated that it would be possible to achieve the stated policy goal of carbon neutrality by low forest harvest intensity. We show how this policy-relevant information can be further utilized for optimal allocation of set-aside forest areas for nature conservation, which would significantly contribute to preserving both biodiversity and carbon values in the region. Biodiversity gain in the area could be increased without a loss of carbon-related benefits.Peer reviewe

Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa - kohti ilmastoviisasta suojelualuesuunnittelua

Ilmastoviisaan luonnonsuojelusuunnittelun perustana on tieto siitä, millä alueilla ilmasto muuttuu voimakkaimmin, mitkä suojelualueet, lajit ja lajipopulaatiot sekä luontotyypit ovat kaikkein alttiimpia muutokselle ja miten muutokseen sopeudutaan. SUMI-hankkeessa selvitettiin lämpösumman, tammikuun keskilämpötilan ja vuosittaisen vesitaseen muutosnopeutta ja pienilmastollisia muutoksia Suomen Natura 2000 -verkostossa. Lämpösumman ja tammikuun lämpötilan ennustetuissa muutosnopeuksissa on merkittäviä alueellisia eroja ja Natura-alueiden pienilmasto tulee muuttumaan huomattavasti. Avainasemassa on turvata lajit, joiden populaatioiden menestyminen liittyy nopeimmin muuttuviin ilmastotekijöihin. Suojelualuesuunnittelussa tulee painottaa suojelu- ja hoitotoimien joustavaa suunnittelua sekä varautua mittaviin olosuhteiden muutoksiin. Ennallistaminen ja luonnonhoito ovat tärkeitä keinoja lajien elinympäristöjen ja luontotyyppien tilan parantamiseksi muuttuvassa ilmastossa. Kohdentamalla ennallistamista ja luonnonhoitoa ilmastoviisaasti voidaan tukea lajien siirtymistä. Lajien ominaisuudet vaikuttavat niiden haavoittuvuuteen ilmastonmuutokselle; negatiiviset vaikutukset korostuvat pohjoisen viileisiin oloihin, kuten tunturi- ja suoelinympäristöihin, erikoistuneilla lajeilla, joiden leviämiskyky on rajoittunut. Eri eliöryhmillä nousi esille myös muita lajien haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle heijastelevia ominaisuuksia, joita on tärkeää huomioida lajien hoito- ja suojelusuunnittelussa. Lajien ominaisuuksien perusteella tunnistettiin joukko ilmastonmuutokselle haavoittuvimpia lajeja, joihin suojelutoimia kannattaa kohdentaa. Luontodirektiivilajien - ja etenkin saman lajin populaatioiden - välillä oli selviä eroja lajien altistumisessa lämpösumman ja tammikuun lämpötilan muutosnopeuteen, sekä esiintymien ympäristön haitallisen maankäytön määrässä. SUMI-hankkeessa tarkasteltiin suojelualueverkoston merkitystä maalinnustolle sekä havaittujen että ennustettujen levinneisyysmuutosten osalta. Suojelullisesti arvokkaiden suo- ja tunturilajien lajimäärä pieneni sekä suojelualueilla että suojelemattomilla alueilla, kun taas kosteikkolajien määrä kasvoi koko maassa. Suojelualueet puskuroivat ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia suojelullisesti merkittäville lajeille, mutta vaikutukset ovat jo nähtävissä niilläkin. Linnuston monimuotoisuuden kannalta suojelualueverkosto on perustettu ilmastonmuutoksen näkökulmasta oikeansuuntaisesti, mutta Etelä- ja Keski-Suomessa metsien suojelualueverkosto on riittämätön turvaamaan lintulajiston monimuotoisuuden. Ilmastonmuutoksen vaikutukset luontotyyppeihin ovat ensisijassa laadullisia. Herkimmiksi luontotyypeiksi on tunnistettu rannikon hauru- ja meriajokasvallit sekä primäärisukkessioon liittyvät luontotyypit, lumenviipymät, tunturikoivikot, tunturikankaat, virtavesien latvapurot, Tunturi-Lapin pienvedet, perinnebiotoopit, palsasuot, eteläiset aapasuot, lähteet ja lähdesuot sekä avoimet ja puoliavoimet kallioluontotyypit. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien luontaisten häiriöiden arvioidaan vaikuttavan positiivisesti metsien rakenteeseen lisäämällä kuolleen puun sekä runsaslahopuustoisten nuorten sukkessiovaiheiden ja lehtipuiden määrää. Monimuotoiset metsät ovat avainasemassa metsien ekosysteemipalveluiden ja sopeutumiskyvyn turvaamisessa. SUMI-hankkeessa kehitettiin laskentamenetelmää, jonka avulla voidaan arvioida metsän käsittelytapojen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia metsien hiilitaseeseen tarkalla resoluutiolla. Alustavien mallinnustulosten mukaan puuston ja metsämaan hiilivarasto kasvoi sekä suojelumetsä- että talousmetsäskenaariossa Evon alueella vuosina 2013–2099. Suojelumetsä sitoi hiiltä hitaammin kuin talousmetsä mutta säilyi hiilen nieluna koko tarkastelujakson ajan. Yhdistämällä hiilitasearviot luonnon monimuotoisuutta kuvaaviin paikkatietoaineistoihin voidaan suojelualuesuunnittelussa priorisoida sekä ilmastohyödyiltään että luontoarvoiltaan parhaita kohteita

Ensiapukoulutustilaisuus Lyhty Ry:n henkilökunnalle

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli järjestää ensiapukoulutustilaisuus Lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty Ry:n henkilökunnalle. Lyhty on voittoa tuottamaton yhdistys, joka on perustettu vuonna 1993. Yhdistys tarjoaa kehitysvammaisille asumispalveluja. Ympäristö on kodinomainen ja se toimii asukkaiden tarpeisiin räätälöitynä asumismuotona. Aloitimme opinnäytetyön ideoinnin Lyhty Ry:n turvallisuusvastaavan, Jaakko Törrösen kanssa. Hän esitti toiveen, että keskittyisimme koulutuksessa sairaskohtauksien ensiapuun. Keväällä 2011 henkilökunta täytti alkukartoituslomakkeet, joiden avulla kartoitimme heidän nykyiset ensiaputaidot sekä koulutukset tarpeellisuuden. Alkukartoitus vahvisti työmme tarpeellisuutta ja auttoi meitä räätälöimään tilaisuuden henkilökunnan tarpeiden mukaiseksi. Alkukartoitus sekä turvallisuusvastaavan toiveet antoivat pohjan tilaisuuden suunnittelulle. Järjestimme kaksi koulutuspäivää syksyllä 2011. Koulutuspäivät olivat sisällöltään samanlaiset. Koulutuspäivä sisälsi 40 minuuttia kestävän teoriaosuuden sekä käytännönharjoituksia. Koulutustilaisuus painottui sairaskohtauksien ensiapuun, mutta sisälsi myös tietoa perusensiavusta. Käytännönharjoitukset tapahtuivat viidellä erilaisella ensiapurastilla. Jokainen opinnäytetyön tekijä vastasi yhdestä toiminnallisesta rastitehtävästä. Kolme rastia olivat näitä kuvitteellisia ensiaputilanteita joissa henkilökunnan toimi todenmukaisella tavalla. Kolmen toiminnallisen rastin lisäksi oli kaksi omatoimirastia. Koulutus kesti noin kolme tuntia molempina päivinä. Opinnäytetyö tehtiin Turvallinen koti- hankkeen alaisuudessa. Hankkeen tavoitteena on tuottaa hyvinvointia ja arkea tukevia, ennaltaehkäiseviä palveluita yksityisiin koteihin sekä ryhmätoimintoihin. Hanke on Laurea-ammattikorkeakoulun organisoima. Opinnäytetyö tukee hankkeen tavoitteita ja on osa sen kirjallista dokumentointia. Loppuarviointilomakkeista selvisi, että koulutustilaisuus tuki ja vahvisti Lyhty Ry:n henkilökunnan ensiaputaitoja. Tilaisuus onnistui toivotulla tavalla. Henkilökunta koki rastiharjoitukset mielekkääksi tavaksi kerrata ensiaputaitoja.First aid training session for the staff of Lyhty Ry In this thesis the purpose was to organize first aid training in Lyhty Ry for their staff. Lyhty Ry is nonprofit organisation and it has been founded in 1993. Environment is homely and it has been build to support resident’s needs. We started to build the idea with Jaakko Törrönen, who’s in charge of safety. He’s idea was that we should keep the first aid training about seizures. In spring 2011 staff answered to our initial query, which gave us some answers about their current first aid skills and how do they feel about us organize this kind of training. Initial query showed us that this kind of training would be useful Initial query and talking with Törrönen supported our idea how to organize training for them. We organized two similarly training days. Each of the days included 40 minutes theory part and practical training. Training days were focused on seizures, but also included theory about basic first aid. Practical training happened in five different activity crosses. Three of the crosses were imaginary first aid situations and the other two were self-learning crosses. Each of the training day lasted about three hours. This thesis is organized under Safe home project. Project is based on creating health support to private homes and croup activities. The project is organized by Laurea University of Applied Sciences. This thesis supports projects goals and it’s part of the documentation. It became clear from the final review forms that the first-aid training session supported and reinforced first-aid skills of Lyhty Ry's staff. The events succeeded as hoped. The staff experienced cross exercises meaningful way to rehearse first-aid skills