Kainuun kyläteemaohjelma 2015-2020

Kainuun kyläteemaohjelma 2015 – 2020 on Kainuun 145 kylän ja kylien kanssa toimivien tahojen yhteinen ohjelma. Ohjelmaan on koottu seitsemän eri painopisteen alle toimenpiteitä, joita toteuttamalla kainuulaisten kylien uskotaan kehittyvän. Visiona on, että maaseudulla/kylillä asumisen, yrittämisen ja työskentelemisen edellytykset ovat taloudellisessa, sosiaalisessa, kulttuurisessa ja ekologisessa mielessä kunnossa. Ohjelman painopisteitä ovat (1) toimiva infrastruktuuri ja sen hyödyntäminen, (2) (Perus)palvelut, (3) Kylien yritystoiminta ja sen toimintaedellytykset, (4) Yhteisöllisyys, (5) Toiminnallinen, sujuva, turvallinen arki, (6) Ympäristö ja (7) Kulttuuri kylien voimavarana. Ohjelma on rakennettu tiiviissä yhteistyössä kylien, kuntien ja eri kehittäjä- ja rahoittajatahojen kanssa. Materiaalina on käytetty kunnissa toteutettujen työpajojen materiaaleja, kyläsuunnitelmia, eri tilaisuuksien ja seminaarien materiaaleja, teemapohjaisten työpajojen materiaaleja jne. Erityisen paljon Kainuun kyläteemaohjelman rakentamiseen ovat osallistuneet Kainuun Nuotta ry, ProAgria Kainuu/Maa- ja kotitalousnaiset ja Kainuun Kyläteemahankkeen ohjausryhmä. Yhteistyö ja verkostoituminen ovat avainsanoja Kyläteemaohjelman toteuttamisessa. Tavoite on kaikille toimijoille yhteinen eli elävät kainuulaiset kylät. Huolehditaan kaikki siitä, että ohjelma toteutuu sekä toimenpiteiden että rahoituksen osalta

Healthier together? : Social capital, health behaviour and health

Social capital has been widely discussed in research. An increasing amount of literature has linked social capital to various health outcomes and well-being. However, both health and social capital are complex phenomena, and there is still inconsistency in the research findings. The general aim of this study was to examine the associations between social capital, health behaviour and health among adult Finnish population. The conceptualization and operationalization of social capital varies according to discipline and level. In this study, social capital is measured at the individual level assuming that an individual s investment in group activity reflects social capital seen as a resource related to social networks and group membership. Individual benefits are accessed through social connections in varied groups and society. Thus the resources do not reside within the individual but rather in the structure of person s social networks. Social capital was measured on three dimensions in this study: 1) social support, 2) social networks and participation and 3) trust and reciprocity. The association between these dimensions and health were examined. Health was investigated as self-rated health, psychological well-being and mortality. This study utilised the data of the Health 2000 Survey conducted in 2000−2001. Of people aged 30 and over, 89% participated in the home interview and 80% in the general health examination. The study material presents the whole population unusually well. The National Institute for Health and Welfare (THL; formerly the National Public Health Institute, KTL) had the overall responsibility for the project. In addition, the project organization involved a wide range of research and funding agencies. This survey contains a rich armoury of questions about health and illnesses, health behaviour, capacity for work, functional capacity and use of health services. Furthermore, it includes a broad selection of questions used in measuring social capital. The results found an accumulation of social capital and general welfare for the same groups: the highest levels of social capital were found among the young, well-educated and married people. However, all socio-demographic subgroups seem to benefit from social capital. Regardless of all socio-demographic characteristics, high levels of social capital were associated with good health, associations which varied among different health-related behaviours, but social participation had a strong statistical association with all components of health and all health behaviours. Regardless of chronic diseases people with high levels of social capital felt healthier than those with low levels. The positive association between social capital and survival was statistically significant among men and suggestive among women. These findings indicate that social capital contributes to health. Health inequalities between population sub-groups are still substantial. Health could be promoted and health inequalities reduced by developing tools for increasing social participation especially in those groups lacking social capital−and who often also suffer from several health problems.Sosiaalisesta pääomasta on keskusteltu paljon, ja se on usein liitetty terveyteen ja hyvinvointiin. Kuitenkin sekä terveys että sosiaalinen pääoma ovat monimutkaisia käsitteitä, ja siksi tutkimustulokset eivät aina ole olleet johdonmukaisia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sosiaalisen pääoman yhteyttä terveyskäyttäytymiseen ja terveyteen Suomessa. Sosiaalista pääomaa on määritelty monin eri tavoin tutkimusperinteestä ja tutkimusalasta riippuen. Tässä tutkimuksessa sosiaalinen pääoma on määritelty sosiaalisten verkostojen kautta syntyväksi resurssiksi, joka voi tuottaa hyötyä, esimerkiksi hyvää terveyttä. Sosiaalista pääomaa tarkastellaan tässä yksilönäkökulmasta. Vaikka sosiaalinen pääoma syntyy sosiaalisissa rakenteissa, yksilöt hyötyvät siitä. Tässä tutkimuksessa sosiaalista pääomaa mitattiin kolmen eri ulottuvuuden avulla: 1) sosiaalinen tuki, 2) sosiaaliset verkostot ja osallistuminen sekä 3) luottamus ja vastavuoroisuus. Tutkimuksessa tarkasteltiin näiden ulottuvuuksien yhteyttä elintapoihin, koettuun terveyteen, psyykkiseen hyvinvointiin ja kuolleisuuteen. Tutkimus perustuu vuosina 2000−2001 toteutetun Terveys 2000 -tutkimuksen aineistoon. Suomen 30 vuotta täyttänyttä väestöä edustavasta 8028 henkilön otoksesta 89 % osallistui haastatteluun ja 80 % laajaan terveystarkastukseen. Tutkimuksesta vastasi THL (silloinen KTL). Lisäksi sen suunnitteluun ja toteutukseen osallistui laaja kansallinen verkosto. Tutkimus sisälsi monipuolisen valikoiman kysymyksiä terveydentilasta, elintavoista, työ- ja toimintakyvystä sekä terveyspalveluiden käytöstä. Tutkimuksessa oli myös laaja valikoima sosiaalisen pääoman mittaamisessa käytettyjä kysymyksiä. Tutkimuksessa havaittiin, että sosiaalinen pääoma kasautui muun hyvinvoinnin tavoin: sosiaalista pääomaa oli eniten nuorilla, hyvin koulutetuilla ja naimisissa olevilla. Kuitenkin kaikki väestöryhmät näyttivät hyötyvän sosiaalisesta pääomasta eli runsas sosiaalinen pääoma oli yhteydessä hyvään terveyteen. Yhteydet eri elintapoihin vaihtelivat, mutta sosiaalinen osallistuminen oli voimakkaasti yhteydessä kaikkiin hyvän terveyden osatekijöihin ja elintapoihin. Sen yhteys kuolleisuuteen oli selvä erityisesti miehillä. Kroonisista sairauksista huolimatta ne, joilla oli paljon sosiaalista pääomaa, kokivat terveytensä paremmaksi verrattuna niihin, joilla sosiaalista pääomaa oli vähän. Tämä viittaa siihen, että sosiaalinen pääoma edistää terveyttä. Terveyserot eri väestöryhmien välillä ovat edelleen suuria. Terveyttä olisi mahdollista edistää ja terveyseroja vähentää kehittämällä keinoja sosiaalisen osallistumisen lisäämiseen erityisesti niissä väestöryhmissä, joissa sosiaalista pääomaa on vähän − ja joilla usein on myös paljon terveysongelmia

Moniammatillinen palvelutarvearviointi muutoksessa ja muuttuvassa ympäristössä: lapsi- ja perhepalveluiden ammattilaisten näkemyksiä

Tutkimme ammattilaisten näkemyksiä lasten ja perheiden palvelutarpeiden arviointiin liittyvän moniammatillisen yhteistyön ja tiedonvaihdon tilasta vuonna 2018 ja niissä vuoden 2019 aikana tapahtuneista muutoksista. Yksilöhaastatteluista (n=21) ja kokoustallenteista (n=5) koostuva aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysilla. Yhteistyössä ja tiedonvaihdossa on edelleen havaittavissa samoja pulmakohtia, joita osoitettiin olevan myös vuotta aiemmin: työnjako oman perustyön ja moniammatillisuutta edellyttävän työskentelyn välillä, rakenteellinen ja käytännöllinen johtaminen, tiedon puutteet ja varaukselliset ennakkoasenteet. Kuitenkin päämäärätietoinen rakenteiden ja toiminnan tapojen kehittäminen näytti saavan aikaan positiivisia muutoksia. Moniammatillisen yhteistyön ja tiedonvaihdon toimivuuden koettiin olevan yhteydessä siihen tehtävään, mitä niillä kulloinkin toteutettiin. Erityisesti kompleksiset lastensuojeluasiat haastavat lapsi- ja perhepalveluiden ammattilaisia. Heidän tietopohjaansa ja tiedon jakamisen käytäntöihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota.  &nbsp