Kuka loi Vahinkorajan? : Tekijyyden määrittely Roland Barthesin hengessä

Taiteellinen opinnäytetyöni Vahinkoraja on sarjakuvainstallaatio, johon kuuluu petaamaton sänky sekä varsinainen pääteos, 52 sivun mittainen sarjakuvanovelli, joka kantaa samaa nimeä. Vahinkoraja on tarina koosta, vedestä ja odotuksista. Se vie lukijan pohtimaan omaa henkilökohtaista kipukynnystä ja sitä rajaa, jonka ylityttyä koemme toisten ihmisten loukanneen meitä. Päähenkilö Markuksen kautta käydään läpi sitä päättymätöntä henkilökohtaista sopeutumista ja avoimuutta, jota ihmisyhteisössä eläminen vaatii. Kirjallisessa opinnäytetyössäni ”Kuka loi Vahinkorajan? Tekijyyden määrittely Roland Barthesin hengessä” pohdin omaa tekijän asemaani sekä auktoriteettiani ja vertaan sitä Roland Barthesin ”The Death of the Author” -esseen pääväittämiin. Tulkitsemalla Barthesin esseetä ja vertaamalla sitä omaan lopputyöprosessiin yritän selvittää kuka saa kutsua itseään tekijäksi, millainen suhde barthesilaisella tekijällä olisi yleisöönsä, millainen vastuu teoksen tulkitsijalla on ja yritän vastata päällimmäiseen kysymykseen, kuka on Vahinkorajan luoja.My artistic thesis work Damage Limit is a comics installation which includes an unmade double bed and the actual main work, a 52 page long graphic short story by the same name. Damage Limit is a story about size, water and expectations. It invites the reader to ponder their own personal pain threshold and that limit we feel hurt once exceeded. Through the main character Markus we explore the never ending personal adjustment and openness that living in human communities require from us. In my thesis “Who created Damage Limit? Defining Authorship in the Spirit of Roland Barthes” I explore my own status and authority as an author and compare it to the main points in Roland Barthes’ essay “The Death of the Author”. By interpreting Barthes’ essay and comparing it’s ideas to my own thesis work process I try to figure out who has the right to call themselves an author, what kind of relationship a Barthes-esque author would have to their audience, what kind of responsibility does the audience have over their interpretation and who in the end is the true creator of Damage Limit

Omaishoitajaliiton paikallisyhdistysten kohtaamat päihdeongelmat omaishoitoperheessä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Omaishoitajaliiton paikallisyhdistysten näkemyksiä päihdeongelmista omaishoitoperheissä ja niiden tarjoamista tuista omaishoitoperheille. Opinnäytetyö toteutettiin puhelinhaastattelulla, joka saatiin Omaishoitajaliiton paikallisyhdistyksiltä. Puhelut tallennettiin, litteroitiin ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta läheisestään tai perheenjäsenestä, joka ei selviydy arjesta omatoimisesti sairauden, vammaisuuden tai muun erityisen hoivan tarpeen takia. Runsas jatkuva alkoholinkäyttö sekä yksittäinen humalakerta voivat johtaa terveydellisiin ja sosiaalisiin haittoihin. Haitat kohdistuvat alkoholin kuluttajaan, hänen lähiympäristöönsä ja yhteiskunnan toimivuuteen.The purpose of this thesis was to illustrate opinions of local associations of the union of caregivers called carers Finland regarding substance abuse problems in caregiver families as well as the support provided to these families. The aim of this thesis was to help local associations of the union of caregivers to support caregiver families with substance abuse problems and to improve the function of these associations. Research material was gathered with phone interviews which were obtained from the local associations of the union of caregivers. The calls were recorded, transcribed and analyzed with an inductive content analysis

Reseptilääkkeiden kliinisesti merkittävät interaktiot avohoidossa ja farmasistin rooli niiden ehkäisyssä

Adverse drug events (ADE) are a major problem which deteriorates the quality of drug therapy. They cause significant morbidity and mortality each year. ADEs are often caused by incompatible drug combinations, drug-drug interactions (DDIs). Interprosessional collaboration between health care professionals is important in improving medication safety and preventig drug interactions. The aim of this study was to investigate the most common clinically significant drug-drug interactions in outpatient care and the role of pharmacist in preventing them. The study material was an interaction data which was collected in Helsinki University Pharmacy during August 2015. DDIs and the action needed by presecribers or pharmacists to handle them were collected. Only clinically significant interactions of the SFINX interaction database i.e. D- and C-interactions were recorded. The most common D-interactions (interactions to be avoided) were fluoroquinolones or tetracyclines combined with metal ions (calcium, iron, magnesium, aluminium) (14.7 % of D-interactions) and codeine or tramadol combined with CYP2D6 enzyme inhibiting antidepressants (12.6 %). C-interactions concerned most commonly interactions between antihypertensive drugs and NSAIDs (26.2 % of C-interactions). 59.6 % of D-interactions were interactions that might result in adverse drug reactions and 40.4 % were interactions that might result in therapeutic failure. For C-interactions numbers were 49.4 % and 50.6 %, respectively. Only a few interactions (1.6 %) led to contact with the prescriber from the pharmacy, and more often (1.8 %) the pharmacist advised the patient to contact the prescriber. 32.6 % of the interactions led to pharmacist's advice. The most typical interactions which can be prevented by pharmacist's advice were chelation interactions which can be prevented by taking drugs many hours apart from each other. 59.7 % of the interactions produced no action in pharmacy. Those concerned situations where the prescriber had planned the treatment and weighed up the benefits and risks of the medication, or interactions where the drugs had been in contemporary use for a long time, and thus the pharmacist assumed that the prescriber had planned the treatment. Pharmacists should intervene in drug-drug interactions easier. To avoid unnecessary calls, communication between prescribers and community pharmacies should be developed. Pharmacists' role in preventing DDIs could be improved for example by education and by updating the operations models in collaboration with other health care. Safe and efficient drug treatment should be ensured with interprofessional collaboration, and the responsibility should not be shifted to the patient alone.Lääkehaittatapahtumat ovat keskeinen lääkehoidon ongelma aiheuttaen vuosittain merkittävää sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Lääkehaittojen taustalla voi olla yhteensopimaton lääkeyhdistelmä eli lääkeinteraktio. Lääkitysturvallisuuden edistämisessä ja lääkeinteraktioiden ehkäisyssä on keskeistä moniammatillinen yhteistyö terveydenhuollon ammattilaisten kesken. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, mitkä ovat reseptilääkkeiden tyypillisimpiä kliinisesti merkittäviä interaktioita avohoidossa ja millainen rooli farmasisteilla on niiden ehkäisyssä. Aineistona oli Yliopiston Apteekin toimipisteissä elokuun 2015 aikana kerätty interaktiotiedosto. Farmasistit kirjasivat reseptintoimituksen yhteydessä ylös, millaista lääkärin tai farmasistin toimintaa asiakkaiden reseptilääkityksessä havaittujen interaktioiden käsittely on edellyttänyt. Aineistoon tallennettiin ainoastaan SFINX-interaktiotietokannan kliinisesti merkittävät eli D- ja C-luokan interaktiot, joiden lääkkeet olivat potilaalla samanaikaisesti käytössä. Yleisimmät vakavimman eli D-luokan interaktiot olivat fluorokinoloni- tai tetrasykliiniantibiootin ja metalli-ionin (kalkki, rauta, magnesium, alumiini) väliset interaktiot (14,7 % D-interaktioista) sekä kodeiinin tai tramadolin interaktio CYP2D6-entsyymiä estävän masennuslääkkeen kanssa (12,6 %). C-luokan interaktioista tyypillisimpiä olivat verenpainelääkkeiden interaktiot tulehduskipulääkkeiden kanssa (26,2 % C-interakioista). D-interaktioista 59,6 % altisti haittavaikutuksille ja 40,4 % lääkkeen tehon alenemiselle; C-interaktioiden kohdalla vastaavat luvut olivat 49,4 % ja 50,6 %. Vain pieni osa interaktioista (1,6 %) johti yhteydenottoon lääkäriin apteekista, ja useamman interaktion kohdalla (1,8 %) farmasisti kehotti asiakasta itseään keskustelemaan interaktiosta lääkärin kanssa. Interaktioista 32,6 % johti farmasistin antamaan neuvontaan. Tyypillisimpiä farmasistin neuvonnalla ehkäistävissä olevia interaktioita olivat imeytymisvaiheen kelaatiointeraktiot, joita voidaan ehkäistä ottamalla lääkkeet riittävän monta tuntia erillään toisistaan. 59,7 % interaktioista ei johtanut toimenpiteisiin apteekissa. Nämä koskivat tilanteita, joissa lääkäri oli suunnitellut hoidon ja punninnut lääkityksen hyödyt ja riskit tai sellaisia interaktioita, joissa lääkkeet olivat olleet asiakkaalla pitkään yhtäaikaisessa käytössä, minkä perusteella apteekissa oletettiin, että kyseessä oli suunniteltu hoito. Lääkeinteraktioihin tulisi puuttua apteekissa herkemmin. Turhien puhelinsoittojen välttämiseksi lääkärien ja apteekkien välistä viestintää pitäisi kehittää. Farmasistien roolia interaktioiden ehkäisyssä voitaisiin parantaa esimerkiksi koulutuksen avulla ja päivittämällä interaktioiden käsittelyyn liittyviä toimintamalleja yhteistyössä muun terveydenhuollon kanssa. Turvallinen ja tehokas lääkehoito tulee varmistaa moniammatillisella yhteistyöllä, eikä vastuuta sen toteutumisesta tule siirtää yksin potilaalle

Valtion aluehallinnon uudistamishanke: Henkilökunnan käsityksiä uudistuksesta ja aluejaosta

Valtion aluehallinto on valtion keskushallinnon ja paikallishallinnon väliin jäävää hallintoa. Vuoden 2009 loppuun saakka aluehallinnon organisaatioita olivat lääninhallitukset, työ- ja elinkeinokeskukset, alueelliset ympäristökeskukset, ympäristölupavirastot, tiepiirit ja työsuojelupiirien työsuojelutoimistot. Nykyiset valtion aluehallintoviranomaiset saivat tehtävänsä näiltä virastoilta. Nykyiseen valtion aluehallintoon kuuluvat aluehallintovirasto (AVI) ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) sekä maakunnan liitot. ALKU-hankkeella oli tarkoitus uudistaa laajasti aluehallintoa ja saada aikaan kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti sekä tuloksellisesti toimiva aluehallinto. ALKU-hankkeella pyrittiin selkeyttämään viranomaisten työnjakoa ja poistamaan päällekkäisyyksiä sekä uudistamaan aluejakoa niin, että alueet olisivat enemmän tarkoituksenmukaisia ja selkeitä. Tämä tutkimus on osa tutkimusprojektia "Viestinnän ja kaksikielisyyden hyvät käytänteet organisaatiossa – tarkastelussa aluehallinnon uudistus”, joka puolestaan on osa suurempaa hanketta ”Kaksikielisyys ja monikulttuurinen Suomi – hyviä käytänteitä ja tulevaisuuden haasteita (Kamoon)”. Tutkimus käsittelee aihetta enemmän aluetieteen näkökannalta kuin kieli- tai viestintätieteen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää aluehallintouudistuksen tavoitteita ja perusteita, sekä uusien viranomaisten aluejakoa. Lisäksi tutkielmassa selvitetään kyselystä saatujen tulosten perusteella henkilökunnan mielipiteitä uudistuksesta. Tutkimushankkeeseen on tehty kaksi laajaa kyselyä, vuonna 2009 ja vuonna 2011. Tuloksia on ristiintaulukoitu taustamuuttujien kanssa mahdollisten riippuvuussuhteiden löytämiseksi. Henkilöstö ei kokenut, että ALKU-hanke on edistänyt aluehallinnon tavoitteiden toteutumista, selkeyttänyt tai tehostanut aluehallintoa. Etenkin niiden osuus, jotka ennen uudistusta vielä uskoivat vaikutuksiin, oli jälkimmäisessä kyselyssä pienentynyt. Henkilöstö koki, että uusi muutos tuli liian nopeasti edellisen jälkeen ja etteivät he voineet vaikuttaa päätöksentekoon. Kyselyistä selviää, että sekä odotukset että havainnot uudistuksen vaikutuksista työtovereihin, työpaikan sijaintiin ja työtehtäviin ovat vastaajien arvion mukaan jääneet vähäisiksi. Myönteisiä vaikutuksia oli tullut eniten työtovereihin ja eniten kielteistä työpaikan sijaintiin. Kuitenkin suurin osa vastaajista koki, ettei uudistuksella ole ollut vaikutusta työtovereihin, työpaikan sijaintiin tai työtehtäviin. Tulokset osoittavat, että aluehallinnon uudistus ei ole tuonut taloudellisia säästöjä, se on luonut epävarmuutta ja heikentänyt työntekijöiden työmotivaatiota sekä lisännyt byrokratiaa. Lievästi kasvanut vastuualueiden vapaaehtoisen yhteistyön lisääntyminen on odotettu ja myönteinen tulos uudistuksessa. Palvelujen saatavuus ei ole parantunut uudesta aluejaosta huolimatta. ALKU-hanke uudisti aluehallintoa laajasti, mutta henkilökunta ei tulosten perusteella ole kovin tyytyväinen uudistukseen.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Bioeconomic and game theoretic applications of optimal Baltic Sea fisheries management : Towards a holistic approach

This thesis examines the optimal economic management of the Baltic Sea fisheries and contributes to the existing literature with its novel bioeconomic and game theoretic applications enhancing more holistic fisheries management than traditionally, and thus taking a step towards ecosystem-based management. Such management can be interpreted as integrated management of the ecosystem instead of concentrating on a single issue in isolation. This approach is fulfilled in four separate dimensions: Firstly, the thesis studies the optimal management of several species instead of focusing on only one species. Secondly, the focus is not only on management in a single country; instead, the thesis has a wider scope and analyse the prospects of cooperation among several countries. Thirdly, the problems are modelled by taking into account the long-term perspective, i.e., by maximising the resource rent over a long time period and by analysing the possible effects of climate change. Fourthly, this thesis applies a cross-sectoral approach and examines several sectors affecting the ecosystem (fisheries and energy sectors) instead of only focusing on one. This thesis highlights the importance of linking economics to biology and its significance to fisheries management. In fact, fisheries management based on society s profit maximising bioeconomic objectives with biologic constraints are often more conservative for a fish stock than management relying solely on biologic advice. The increased profitability of the fisheries industry could furthermore be improved by international coordination among fishing nations. The positive effects of bioeconomic management would be even greater when the fish stocks are weak, which may be the future in the Baltic Sea with the continuing effects of climate change. Additionally, this thesis takes into consideration the positive value of migratory fish for the recreational river anglers. When those values are included, it is often profitable from the society's point of view to enable the upstream migration even in regulated rivers producing hydropower. The optimal measures targeted to enhance the migration depend on the number of the dams in the river: the more dams, the more profitable to trap and transport fish over the dam instead of constructing fishways.Väitöskirjassa tutkitaan taloudellisesti optimaalista kalastuksen säätelyä Itämerellä bioekonomista mallinnusta ja peliteoriaa hyödyntäen. Ongelmaa tarkastellaan kokonaisvaltaisemmin kuin mihin perinteisesti on tukeuduttu, ja täten väitöskirja vie kalastuksen hallinnan taloudellista tutkimusta kohti ekosysteemipohjaista lähestymistapaa, jossa ekosysteemi ja siihen vaikuttavat toiminnot otetaan laajasti huomioon. Väitöskirjassa ekosysteemipohjainen lähestymistapa toteutetaan monitahoisesti: 1) huomioimalla lajien väliset vuorovaikutussuhteet ja tarkastelemalla niiden merkitystä taloudellisesti optimaaliselle kalastukselle, 2) ottamalla huomioon pitkäaikaiset vaikutukset, kuten ilmastonmuutos, kalakannan taloudellisesti optimaaliselle säätelylle, 3) tarkastelemalla kalastussopimuksissa pysymisen mahdollisuuksia usean kalastusvaltion näkökulmasta sekä 4) huomioimalla useat toisiinsa vaikuttavat sektorit, tässä tapauksessa vaelluskalojen kalastus sekä vesivoiman tuottaminen, ja määrittämällä taloudellisesti kannattavimmat toimenpiteet näiden ristiriidassa olevien toimintojen yhteensovittamiselle. Väitöskirja korostaa taloudellisen näkökannan linkittämistä biologiaan ja sen tärkeyttä kalastuksen säätelyssä: tällaiseen bioekonomiseen optimiratkaisuun perustuva yhteiskunnan taloudellista voittoa maksimoiva säätely biologisen rajoitteen vallitessa johtaa usein suojelevampaan kalakantojen säätelyyn kuin pelkkään biologiseen suositukseen perustuva. Samalla se loisi paremmat taloudelliset edellytykset kalastuksen kannattavuudelle, jota kansainvälinen kalastusvaltioiden välinen koordinointi voisi yhä tehostaa. Bioekonomisen säätelyn kannattavuus korostuu kalakantojen tilan ollessa heikko, mikä voi olla tilanne ilmastonmuutoksen vaikutusten edetessä. Väitöskirja huomioi myös mereltä jokeen nousevien vaelluskalojen suuren arvon joen virkistyskalastajille, minkä vuoksi nousulle on usein kannattavaa luoda edellytykset rakennetuissa joissa. Vaelluskalojen nousuun tähtäävän toimenpiteen optimaalinen valinta sen sijaan riippuu vesivoimaa tuottavien patojen lukumäärästä: mitä enemmän patoja, sitä kannattavampaa on edistää nousua ylisiirtojen avulla kalateiden rakentamisen sijaan

Optimal Bioeconomic Multispecies Fisheries Management: A Baltic Sea Case Study

We assess cod, herring, and sprat fisheries in the Baltic Sea under different salinity conditions using a bioeconomic model with simple predation functions. We compare the current fishing policy to an optimal policy under two different salinity conditions, which have a link to climate change. The fishery of these species is not at the most profitable level. If the fishing mortalities are lower, economic return will be greater in the long run. A lower fishing mortality for cod, which allows time for individuals to grow and achieve a higher economic value and reproduction potential, would result in the recovery of the cod stock. Under a high salinity level, which leads to better conditions for cod recruitment, the cod stock has a better chance to recover even without a decrease in fishing mortality. Therefore, fishery management is even more important under conditions of low salinity, which are likely to prevail in the future due to changing climate.This extended abstract is based on a full article that has been published originally in Marine Resource Economics, volume 27, pp. 115-136, and published here with a kind permission of the journal. Link to the full article: http://marineresourceeconomics.com/doi/abs/10.5950/0738-1360-27.2.115. This study is part of the Nordic Centre of Excellence project "Nordic Centre for Research on Marine Ecosystems and Resources under Climate Change" (NorMER) supported financially by the Nordforsk Top-Level Research Initiative (TFI), NordForsk Project number 36800

Bridging the gap between ecosystem service indicators and ecosystem accounting in Finland

In this paper, we examine how progress on ecosystem service indicators could contribute to ecosystem accounting within the scope of environmental-economic accounting in Finland. We propose an integration framework and examine the integration of ecosystem service indicators into environmental-economic accounting with two case studies relevant for Finland: (1) water-related ecosystem services and (2) the ecosystem services of fish provisioning in marine ecosystems. In light of these case studies, we evaluate the relevance of existing Finnish ecosystem service indicators, the data availability for ecosystem accounting in Finland, and the applicability of the System of Environmental-Economic Accounting o Experimental Ecosystem Accounting (SEEA-EEA) framework to integrate Finnish ecosystem service indicators and other relevant data into environmental-economic accounts. The results indicate that the present ecosystem service indicators can assist in creating a basis for ecosystem accounting, but the indicators require further elaboration to be more compatible with the existing environmental-economic accounting system.Peer reviewe

Antiangiogenic AAV2 gene therapy with a truncated form of soluble VEGFR-2 reduces the growth of choroidal neovascularization in mice after intravitreal injection

Pathological angiogenesis related to neovascularization in the eye is mediated through vascular endothelial growth factors (VEGFs) and their receptors. Ocular neovascular-related diseases are mainly treated with anti-VEGF agents. In this study we evaluated the efficacy and safety of novel gene therapy using adeno associated virus 2 vector expressing a truncated form of soluble VEGF receptor-2 fused to the Fc-part of human IgG1 (AAV2-sVEGFR-2-Fc) to inhibit ocular neovascularization in laser induced choroidal neovascularization (CNV) in mice. The biological activity of sVEGFR-2-Fc was determined in vitro. It was shown that sVEGFR-2-Fc secreted from ARPE-19 cells was able to bind to VEGF-A165 and reduce VEGF-A165 induced cell growth and survival. A single intravitreal injection (IVT) of AAV2-sVEGFR-2-Fc (1 mu l, 4.7 x 1012 vg/ml) one-month prior laser photocoagu-lation did not cause any changes in the retinal morphology and significantly suppressed fluorescein leakage at 7, 14, 21 and 28 days post-lasering compared to controls. Macrophage infiltration was observed after the injection of both AAV2-sVEGFR-2-Fc and PBS. Our findings indicate that AAV2 mediated gene delivery of the sVEGFR-2-Fc efficiently reduces formation of CNV and could be developed to a therapeutic tool for the treatment of retinal diseases associated with neovascularization.Peer reviewe

International Fisheries Management and Recreational Benefits: The Case of Baltic Salmon

This article studies how accounting for the benefits of recreational fisheries affects the formation and stability of an international fisheries agreement (IFA) on the management of Baltic salmon stocks. The interaction between four countries is modelled through a partition function game, under two scenarios. In the first scenario, countries take their participation decision for the IFA based only on the net present value of profits from commercial fisheries. In the second scenario, the net present value of the recreational benefits from angling is also considered. The results show that accounting for recreational benefits leads to the formation of the grand coalition, whereas only partial cooperation occurs when payoffs are confined to profits from commercial fisheries