Movements beyond human: Ecological aesthetics and knowledges in underwater wildlife documentaries

Our conceptions of underwater space are mostly based on images we have seen of it. These images, mediated through technology, have a great impact on how the environment is perceived. The article analyses how three different wildlife documentary series (Planet Earth, Dolphins – Spy in the Pod and Oceans) produce an oceanic environment and its inhabitants, and how these cinematic environments can affect how the ocean is perceived. The article’s approach questions anthropocentrism and maps the relation between cinematic features, the oceanic environment and the aesthetic possibilities of perceiving more-than-human space. The analysis emphasises how the films’ aesthetics are connected to the material movements of environments and animals. With the help of Gilles Deleuze’s and Félix Guattari’s concepts of assemblage and deterritorialisation, the article takes a posthumanist approach in mapping the possibilities of decentering the human and engaging non- human animals and nature as the proper cinematic subjects. The article argues that the audiovisual aesthetics of the analyzed documentaries are able to challenge anthropocentrism, but at the same time they are anthropomorphic in premissing their imagery on human comprehensibility. </p

In the wings of the dove: bird's-eye view and more-than-human gaze in the wildlife documentary series Earthflight

This article explores deterritorialisation of the human gaze and negotiations of animal life and environment through nonhuman vision. The article focuses on the aerial view and aesthetics of the wildlife documentary series Earthflight and the nature of the gaze in a more-than-human sense. Wildlife documentaries tend to represent animals in a way that imitates human vision while the anthropocentric gaze produces speciesed animals. However, the series Earthflight produces a perspective of a bird's-eye view through small cameras attached to birds' backs or drones gliding among a flock, providing images of flying in close proximity to birds' movements and bodies. I argue that with the concept of the ‘more-than-human gaze,’ it is possible to examine a perspective that binds together technology, nonhuman animals, and human viewers. The aerial filming extend a perceived territory towards nonanthropocentric vision. The bird's-eye view as the more-than-human gaze deterritorialises the human ways of looking, while showing that birds are not just objects to be looked at but rather active subjects to gaze with. This kind of assembled gaze produces new unfoldings of the environment, perceived not merely as a distant landscape to be admired but as a lived, material environment shared with other nonhuman animals.</p

Parents’ thoughts about Wilma as a collaboration tool between home and school

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien ajatuksia sähköisestä viestintävälineestä Wilmasta kodin ja koulun yhteistyövälineenä. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Millaisia ajatuksia vanhemmilla on Wilmasta kodin ja koulun välisenä yhteistyövälineenä 2. Millaisia toiveita ja kehittämisehdotuksia vanhemmilla on Wilman käytön suhteen ja sovelluksen parantamiseksi kodin ja koulun yhteistyön edistämiseksi. Wilman käyttö on lisääntynyt kodin ja koulun välisessä yhteistyössä, ja sen moninaiset käyttötavat herättävät keskustelua kodeissa ja aika ajoin myös mediassa ja lehtien palstoilla. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella kyselylomaketutkimuksena. E-lomakkeen avoimiin kysymyksiin kävi vastaamassa 15 Wilmaa käyttävää peruskouluikäisen lapsen vanhempaa. Vastaajat asuivat eri puolilla Suomea. Aineisto kerättiin tammikuussa 2016. Aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, jossa aineisto analysoitiin ja luokiteltiin seitsemään eri kategoriaan. Kategoriat olivat 1) viestintä ja vuorovaikutus, 2) oppimisen ja kasvun tuki, 3) oppilaan aktiivinen rooli, 4) yhteistyö ja yhteisöllisyys, 5) toimintamallit ja käytännöt, 6) käytettävyys, 7) ohjaus ja koulutus. Vanhemmat olivat pääosin tyytyväisiä Wilman kautta tapahtuvaan viestintään ja vuorovaikutukseen. He kokivat Wilman käytön lisäävän yhteydenpitoa kodin ja koulun välillä ja koulun tulevan tutummaksi Wilman avulla. Vanhemmat halusivat saada Wilman kautta monipuolista tietoa koulusta, tietoa oman lapsensa oppimisesta ja koulunkäynnistä sekä koko luokan kuulumisia. Vanhemmat kokivat eroja opettajien aktiivisuudessa ja tavoissa käyttää Wilmaa ja toivoivat yhteisten toimintamallien ja käytänteiden luomista kouluihin. Jatkotutkimuksessa voisi tutkia opettajien ja oppilaiden ajatuksia Wilmasta kodin ja koulun yhteistyövälineenä sekä heidän toiveitaan ja kehittämisehdotuksiaan Wilman käytön suhteen. Mielenkiintoista olisi tutkia myös kuntien ja koulujen paikallisia opetussuunnitelmia ja selvittää, millaisia sähköisiin viestintävälineisiin ja kodin ja koulun yhteistyöhön liittyviä toimintamalleja ja käytänteitä niissä mainitaan.This thesis presents parents’ thoughts about software solution for communication, Wilma, as a collaboration tool between home and school. The research questions are: 1. What do parents think about Wilma as a collaboration tool between home and school and 2. What kind of expectations and development proposals parents have to improve Wilma and it’s use. This thesis presents a qualitative research which was conducted using an open-ended survey. 15 parents who were using Wilma took part in the e-survey. The data was collected in January 2016. The analysis was conducted using theory-guided content analysis that contained seven categories. The categories were 1) communication and interaction, 2) support for learning and growth, 3) the student’s active role, 4) cooperation and community, 5) behavior and practices, 6) usability, and 7) guidance and training The parents were generally satisfied with communication and interaction via Wilma. They experienced increased interaction between home and school. Parents wanted to get a variety of information of their child and school. They experienced different types of practices how teachers used Wilma and they hoped mutual practices in schools. In the future it would be interesting to study what teachers and students think about Wilma and how they would develop Wilma as a collaboration tool and its use between home and school in general

Prediction of children's overweight using supervised learning

Being overweight is a massive problem all over the world, and it affects developed countries also, including Finland. The aim of this thesis is to investigate whether is it possible to predict if a child is at risk to become overweight later in life using longitudinal data on a child's BMI. The data that was used in this thesis were collected in the Pirkanmaa area in Finland and it contains anthropometric measurements from 4223 children that were born in 1974, 1981, 1991, and 2001. The measurements were taken from birth up to 15 years of age, except for children who were born in 2001. They were measured only up to 11 years of age. Supervised learning, specifically discriminant analysis was used to cluster children into two groups depending are they at a risk to become overweight at 15 years of age. Being overweight was defined as BMI equal to or over 25. Randomly selected 70% of the whole data was used as a training set and the remaining 30% of the data was used as a test set. The mixed models were created by using the training set and it was applied to the test set which contains data from 1 year of age up to 7 years of age. This thesis used and compared three different prediction approaches, marginal, conditional, and random effect predictions, to predict children who are at risk to become overweight at 15 years of age. The results were compared to actual values. Marginal and conditional predictions gave similar results but the random effect prediction approach seemed to work worse than marginal and conditional predictions. The results indicated that the older a child is the easier is to see if the child will be overweight. Thus, it is really difficult to predict possible future overweight with very young children whose maximum age is 2 years. In the girls' and boys' groups were no big differences, although there could be seen as slightly better predictable in the girls' group with very young children. Nevertheless, the improvement of predictability was better in the boys' group than in the girls' group.Ylipaino on valtava ongelma ympäri maailmaa, ja se koskettaa myös kehittyneitä valtioita, kuten Suomea. Tämän työn tarkoituksena on tutkia, pystyykö lasten BMI-tiedoista ennustamaan, tulevatko he olemaan ylipainoriskissä myöhemmin elämässään. Aineistona käytettiin Suomessa Pirkanmaalla kerättyä pitkittäisaineistoa, joka sisälsi 4223 lapsen antropometrisia tietoja. Aineistossa oli kerätty vuosina 1974, 1981, 1991, 1995 ja 2001 syntyneiltä lapsilta muun muassa pituutta ja painoa. Dataa oli kerätty syntymästä 15-vuotiaaksi asti, lukuunottamatta 2001 syntyneitä, joilla mittauksia oli tehty vain 11-vuotiaaksi asti. Tässä työssä käytettiin ohjattua oppimista ja diskriminanttianalyysiä klusterointiin. Lapset luokiteltiin kahteen eri ryhmään, ylipainoisiin ja normaalipainoisiin, sen perusteella tulevatko he olemaan 15-vuotiaina ylipainoisia vai ei. Ylipaino määriteltiin painoindeksin ollessa 25 tai sen yli. Opetusjoukkona käytettiin satunnaisesti valittua 70 prosenttia koko aineistosta, ja testijoukkona loppua 30 prosenttia. Opetusjoukon avulla mallinnettuja sekamalleja käytettiin testijoukkoon, jossa oli lapsilta dataa 1-vuotiaasta 7-vuotiaaksi saakka. Testijoukon lapset luokiteltiin kahteen ryhmään heidän todennäköisyyden olla 15-vuotiaina ylipainoisia perusteella. Tässä työssä käytettiin ja verrattiin kolmea eri ennustemenetelmää, marginaaliennuste, ehdollinen ennuste sekä satunnaisvaikutusennuste. Tuloksia verrattiin oikeisiin arvoihin ja tulokset osoittivat, että marginaaliennuste sekä ehdollinen ennuste antoivat samanlaisia tuloksia, mutta satunnaisvaikutusennuste toimi näitä kahta muuta ennustetapaa huonommin. Tuloksista nähtiin, että mitä vanhempi lapsi on, sitä helpompi on nähdä tuleeko hänestä ylipainoinen vai ei. Aivan pieniltä lapsilta, joiden ikä oli maksimissaan 2 vuotta, oli vaikea ennustaa mahdollista tulevaa ylipainoa. Tyttöjen ja poikien välillä ei ollut suuria eroja, joskin tytöillä oli aivan nuorena havaittavissa hieman parempaa ennustettavuutta kuin pojilla, mutta poikien ennustettavuus parani selkeämmin ajan myötä

Tamperelaisen kieliyhteisön historiaa

[Lönnroth, Harry (toim.): Tampere kieliyhteisönä

Itsehoitolääkeneuvonnan toteutuminen apteekkien etämyyntipalveluissa : Haamuasiakastutkimus 2022

Apteekkien tarjoamien verkkopalveluiden ja muiden etämyyntipalveluiden määrä ja käyttö on lisääntynyt viime vuosien aikana. Apteekeilla on lakisääteinen lääkeneuvontavelvoite, joka koskee myös etämyyntipalveluita. Itsehoitolääkettä tilaavalla asiakkaalla tulee siten olla mahdollisuus saada farmaseuttisen henkilökunnan neuvoja ja opastusta lääkevalmisteen valintaan ja lääkkeen oikeaan ja turvalliseen käyttöön. Tutkimuksessa selvitettiin apteekkien etämyyntipalveluissa annettavan itsehoitolääkeneuvonnan ja palveluprosessin toteutumista Suomessa. Tutkimus toteutettiin haamuasiakasmenetelmällä syksyn 2022 aikana. Tapauksiksi valittiin pitkään vaivanneeseen yskään lääkettä hankkiva (n = 30) ja intiimialueen kutinaan lääkettä hankkiva (n = 30) asiakas. Otokset poimittiin satunnaisesti verkkopalvelua (n = 30), Treetsovellusta (n = 15) ja Remomedi Videoapteekkia (n = 15) käyttäneistä apteekeista. Käynnit toteuttivat menetelmään erikoistuneen yrityksen haamuasiakkaat. Tulokset esitetään frekvensseinä eri etämyyntipalveluille sekä yskä- ja intiimivaivatapauksille. Verkkopalveluissa 45:lta asiakkaista ei selvitetty lääkkeen soveltuvuutta ja tarvetta. Yleisimmin kysyttiin, kenelle valmiste on tarkoitettu (31 %) ja onko muita lääkkeitä käytössä (28 %). Asiakkaista 32 % sai 1–2 neuvoa, 34 % sai 3–4 neuvoa lääkkeen käytöstä, ja yhtä suuri osa jäi ilman neuvontaa tutkimuksessa tarkastelluista asioista. Yleisimmin (45 %) neuvottiin lääkkeen annostuksesta, ottoajankohdista sekä siitä, miten toimia oireiden jatkuessa. Yhteydenotot tapahtuivat yleisimmin puhelimitse (73 %) ja vasta tilauksen maksamisen jälkeen (56 %). Viidennes asiakkaista ei saanut yhteydenottoa apteekista neuvontapyynnöstä huolimatta. Osalle Treet-sovelluksessa (27 %) ja Remomedi Videoapteekissa (10 %) asioineista asiakkaista ei esitetty yhtään lääkkeen tarvetta ja soveltuvuutta selvittävää kysymystä. Yleisimmin kysyttiin, kenelle valmiste tulee (Treet 33 %, Remomedi 60 %), kauanko oireet ovat jatkuneet (Treet 33 %, Remomedi 50 %) ja onko muita lääkkeitä käytössä (Treet 47 %, Remomedi 40). Treet-sovelluksen asiakkaista 53 % ja Remomedi Videoapteekin asiakkaista 10 % jäi ilman neuvontaa tutkimuksessa tarkastelluista asioista. Yleisimmin neuvottiin lääkkeen ottotiheydestä, annoksesta sekä siitä, miten toimia oireiden jatkuessa. Yhteys apteekkiin toteutui chatin kautta Treet-sovelluksessa ja pääsääntöisesti videoyhteydellä Remomedi Videoapteekissa (80 %). Yskätapauksessa 76 % ja intiimivaivatapauksessa 56 % asiakaspalvelijoista selvitti lääkkeen soveltuvuutta ja tarvetta vähintään yhdellä kysymyksellä. Yskätapauksessa selvitettiin yleisimmin, kenelle lääke tulee, ja intiimivaivatapauksessa, onko muita lääkkeitä käytössä. Yskätapauksessa 69 % ja intiimivaivatapauksessa 60 % asiakkaista sai vähintään yhden neuvon lääkkeen käytöstä. Intiimivaivatapauksessa yleisimmin neuvottiin lääkkeen ottotiheydestä (52 %) ja annoksesta (48 %), kun taas yskätapauksessa neuvottiin yleisimmin siitä, miten toimia oireiden jatkuessa (52 %). Tämän haamuasiakastutkimuksen perusteella itsehoitolääkeneuvonnan laatu ja asiakkaan palveluprosessi vaihtelevat eri etämyyntipalveluissa. Verkkopalveluissa tulee kehittää lääkkeen tarpeen ja soveltuvuuden selvittämistä ja lääkeneuvonnan oikea-aikaisuutta. Treet-sovelluksessa puolestaan kehitettävää on lääkkeen käytön neuvonnassa. Remomedi Videoapteekissa lääkeneuvonta oli pääosin oikea-aikaista ja kattavaa, mutta kehitettävää on sujuvammassa yhteydenotossa apteekkiin. Farmasian ammattilaisten tulee kehittää itsehoitolääkeneuvonnan sisältöä ja laatua etämyyntipalveluissa. Tämä tutkimus koskee vain valittuja etämyyntipalveluita, joihin toteutettiin kaksi eri asiakastapausta. Täten tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkea etämyyntipalveluissa annettavaa lääkeneuvontaa ja etämyyntipalveluiden palveluprosesseja

Lääkebarometri-väestökysely : Kyselyiden toteutus ja sisältö

Lääkebarometri on väestölle suunnattu kyselytutkimus, jonka avulla selvitetään suomalaisten kokemuksia ja näkemyksiä lääkkeistä. Joka toinen vuosi toteutettavan väestökyselyn sisältö koostuu vaihtuvista, lääkehoidon ajankohtaisia teemoja käsittelevistä moduuleista. Kansalaisille suunnatun kyselyn tulokset tarjoavat lisätietoa rekistereistä saatavaan tietoon väestön lääkkeiden käytöstä. Lääkebarometrin toteutuksesta ja kyselyn perustulosten raportoinnista vastaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Lääkebarometriaineistot muodostavat poikkileikkaustutkimusten sarjan, joka tuottaa seurantatietoa tutkittavista asioista. Tietoja voidaan hyödyntää lääkehuollon suunnittelussa ja toteutuksessa sekä väestön järkevän lääkkeiden käytön edistämisessä. Tässä julkaisussa kuvataan kunkin Lääkebarometri-kyselyn toteutus sekä muodostuneen aineiston sisältö ja sen edustavuus suhteessa väestöön. Julkaisu sisältää taustatietoa kyselyihin sisällytetyistä moduuleista sekä kysymyksistä ja mielipiteitä kartoittaneista väittämistä. Julkaisussa on esitetty muuttujakohtaiset koodit, joita on käytetty aineistossa muuttujien tunnisteina. Julkaisu tarjoaa yksityiskohtaisen kuvauksen vuosittaisten Lääkebarometri-kyselyiden sisällöistä sekä mahdollistaa aineiston soveltuvuuden arvioinnin omiin tarpeisiin. Vuosien 2015 ja 2017 Lääkebarometrien aineistot ovat saatavilla erillisellä tietolupahakemuksella tieteelliseen tutkimuskäyttöön. Tämän jälkeen toteutettujen Lääkebarometrien aineistoja voi pyytää vastaavalla hakemuksella tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan ja opetukseen sekä suunnittelu- ja selvitystehtäviin. Tietolupahakemuksessa tarvittavat muuttujat identifioidaan muuttujien yksilöllisillä koodeilla, jotka on esitetty tässä julkaisussa. Tämä toteutuksen ja sisällön kuvaava julkaisu päivitetään kahden vuoden välein, jokaisen Lääkebarometri-kyselyn toteutuksen yhteydessä

Lääkkeiden vähittäisjakelu ja apteekkijärjestelmät Euroopassa. Selvitys Suomesta ja kymmenestä muusta Euroopan maasta

Lääkkeiden vähittäisjakelu ja apteekkijärjestelmät Euroopassa. Selvitys Suomesta ja kymmenestä muusta Euroopan maastaSelvityksessä on tarkasteltu lääkkeiden vähittäisjakelua ja apteekkijärjestelmiä 10 Euroopan maassa ja vertailtu niitä Suomeen. Osa-alueet, joita apteekkijärjestelmistä selvitettiin, olivat apteekkien omistajuus, henkilökuntarakenne, aukioloajat, tuotevalikoima, lääke-neuvonta, apteekkien palvelut ja näihin liittyvä lainsäädäntö. Lisäksi vertailtiin lääkkeiden myyntikanavia ja -paikkoja sekä päivitettiin aiempi kirjallisuuskatsaus apteekkijärjestelmän sääntelyn purkamisen vaikutuksista Euroopassa. Aineisto kerättiin systemaattisella kirjallisuushaulla, viranomaiskyselyllä ja täydentävällä tiedonhaulla. Mukaan valitut maat olivat Islanti, Norja, Ruotsi, Tanska, Alankomaat, Iso-Britannia, Portugali, Ranska, Saksa ja Viro. Tarkastellut maat erosivat sen suhteen, miten säänneltyä apteekkitoiminta niissä on, sillä lääkkeiden vähittäisjakelun järjestäminen on kansallisen lainsäädännön piirissä. Merkittävimmät erot liittyivät apteekkien omistajuuteen ja lääkkeiden sallittuihin myyntikanaviin. Osassa maista apteekin voi omistaa lähes kuka vain, mutta proviisorin tulee silti vastata toiminnasta. Viidessä maassa rahoitettiin vähintään yhtä apteekkien tarjoamaa rationaalisen lääkehoidon palvelua. Sääntelyä purkaneissa maissa sääntelyä oli vapautettu useilla tarkastelluilla osa-alueilla, mutta siitä huolimatta apteekkitoiminta on yhä monelta osin säänneltyä