Sosiaalisen median käytön alueelliset erot Helsingin ydinkeskustassa ja pääkaupunkiseudun erilaisilla esikaupunkialueilla (Regional dif­ferences in the use of social media in the Helsinki city center and different suburban areas in the Metropolitan Area)

The study examines the use of social media in the Helsinki Metropolitan Area. The focus is on comparing regional differences related to social media use. Social media consists of web 2.0 technologies, content, community, networks and participation. The data were gathered through a postal survey conducted in Helsinki, Espoo and Vantaa in 2010. Crosstabs, Chi square and Mann­Whitney U­test statistics are used to examine differences between social media user groups in relation to age, income level, education and knowledge intensity and creativity in work. The study shows that the use of social media is most frequent in Helsinki city center in relation to suburban areas. Especially the use of LinkedIn is related to education and income level. Further­ more, the results indicate that the level of knowledge intensity and creativity in work relates to the use of social network sites for networking. The study contributes to the discussion of the connection between social media and social capital which produces trust between individuals, organizations and other stakeholders.</div

Electronic capital : Economic and social geographies of digitalization

Digitalization, the social, economic and cultural process where individuals, organizations and societies access, adopt, use and utilize digital technologies, is expected to produce comprehensive societal benefits. Here, the spillover effects of the utilization of digital technologies such as e-government, teleworking and social media are examined in order to explore the added value that can be potentially gained from digitalization. Moreover, the study advances the conceptual perception of how, where and to whom the digitalization produces added value. The research applies Bourdieusian neo-capital theory, which emphasizes the significance of tangible and intangible forms of capital in understanding the social world. This dissertation addresses digitalization questions through four papers: The first paper is conceptual in nature. It redefines and introduces the concept of e-capital as another form of intangible capital, which emerges from the possibilities, capabilities and willingness of individuals, organizations and societies to invest in, utilize and reap benefits from digitalization and thus create added value. All forms of capital (physical, economic, human, social and cultural) are both required and produced in this process. The second paper exposes spatial and social disparities in the use of social media in the Helsinki Metropolitan Area (HMA), and the third paper shows the connection between teleworking, knowledge intensity and creativity of work and e-capital. Both of these papers draw on a survey of 971 inhabitants of the HMA conducted in 2010. The fourth paper examines the national e-government programme E-services and e-democracy (SADe) by exploiting 15 stakeholder interviews conducted in 2012. The paper indicates that the programme was mainly driven by a technological paradigm. The study demonstrates that the basic, primary motivation for advancing digitalization in societies is the fact that it matters: digitalization can provide e-capital and produce added value that cannot be gained or would be significantly more difficult to gain without digital technologies. The benefits do not materialize solely through the production of new innovative technological solutions, but rather they arise from comprehensive implementation by the individuals, organizations and societies. These actors possess varying amounts of different forms of capital and thus vary in terms of their possibilities, capabilities and willingness to implement new digital tools. Since different forms of capital are needed in order to create e-capital from digitalization, e-capital is most likely to emerge in the same locations as other forms of capital. However, the conceptualisation of e-capital demonstrated that jumping into the e-capital conversion process gives access to other forms of capital. This should motivate individuals, organizations and societies (including the public bodies supporting them) in their digitalization process. Keywords: e-capital, social media, teleworking, e-government, digitalization, Pierre BourdieuDigitalisaation, eli sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen prosessin, jossa yksilöt, organisaatiot ja yhteisöt saavuttavat, ottavat käyttöön ja hyödyntävät digitaalisia teknologioita, odotetaan tuottavan laajamittaisia yhteiskunnallisia hyötyjä. Tässä väitöskirjassa digitalisaatiota tarkastellaan sähköisen hallinnon kehityksen, etätyön ja sosiaalisen median käytön kautta ja edistetään teoreettista ymmärrystä siitä, miten, missä ja kenelle digitalisaatio materialisoituu hyödyiksi. Tutkimuksessa sovelletaan Bourdieulaista neo-kapitalistista teoriaa, joka korostaa aineellisen ja aineettoman pääomien merkitystä ja niiden välistä konversioprosessia eli sitä, miten eri pääomat konvertoituvat toiseksi pääoman muodoksi. Tutkimus koostuu neljästä artikkelista. Ensimmäinen artikkeli on luonteeltaan käsitteellinen. Siinä uudelleen määritellään sähköisen pääoman käsite, jolla viitataan aineettoman pääoman muotoon, joka luo lisäarvoa ja hyötyä ja joka syntyy yksilöiden, organisaatioiden ja yhteisöjen mahdollisuuksista, osaamisesta ja halukkuudesta investoida, hyödyntää ja hyötyä digitalisaatiosta. Sähköisen pääoman konversioprosessi toisaalta vaatii investointeja aineelliseen ja aineettomaan pääomaan ja toisaalta tuottaa niitä. Toisessa artikkelissa esitellään sosiaalisen median käytön spatiaalisia ja sosiaalisia eroavuuksia pääkaupunkiseudulla. Artikkeli osoittaa, että asukkaiden sosiaalisen median käytön merkitykset ja hyödyt ovat yhteydessä sosioekonomiseen asemaan. Kolmannessa artikkelissa osoitetaan etätyön, työn tietointensiivisyyden ja luovuuden sekä sähköisen pääoman välinen yhteys. Nämä artikkelit perustuvat pääkaupunkiseudun asukkaille vuonna 2010 osoitettuun kyselyyn, johon vastasi 971 asukasta. Neljännessä artikkelissa tutkitaan sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmaa (SADe) vuonna 2012 toteutettujen 15 haastattelun kautta. Artikkeli osoittaa, että ohjelmaa toteutuksessa teknologinen näkökulma oli keskeinen eli teknologisten ratkaisujen ajateltiin ratkaisevan kansallisia julkishallinnon tehokkuuden, tuottavuuden ja säästöjen saavuttamisen tavoitteita. Tutkimus korostaa, että digitalisaatiota hyödyntämällä voidaan saavuttaa sähköistä pääomaa, joka tuottaa lisäarvoa ja hyötyä, joka ei ole saavutettavissa tai joka on merkittävästi vaikeammin saavutettavissa ilman digitaalisia teknologioita. Hyödyt eivät kuitenkaan materialisoidu ainoastaan uusien innovatiivisten teknologisten ratkaisujen vaan yksilöiden, organisaatioiden ja yhteisöjen kokonaisvaltaisen uusien teknologioiden käyttöönoton kautta. Tässä prosessissa eri pääomat ovat keskeisiä, koska ne ovat yhteydessä yksilöiden, organisaatioiden ja yhteisöjen mahdollisuuksiin, kyvykkyyksiin ja halukkuuteen hyödyntää digitalisaatiota. Hyödyt voivat liittyä myös epärakentaviin päämääriin ja materialisoitua myös haitaksi sidosryhmästä riippuen. Eri pääomien sosiaalinen ja spatiaalinen jakautuminen määrittää, missä ja kenelle sähköistä pääomaa muodostuu. Toisaalta pääomien konversiossa myös sähköinen pääoma on muiden pääoman muotojen tapaan muutettavissa toisiksi pääoman muodoiksi, kuten kasvaneeksi tuottavuudeksi, uudeksi osaamiseksi tai verkostoiksi, jotka voivat edelleen johtaa taloudellisiin hyötyihin. Avainsanat: sähköinen pääoma, sosiaalinen media, etätyö, sähköinen hallinto, digitalisaatio, Pierre Bourdie

”Uteliaille toimittajille pettymystä ei näytetä”: Kaunokirjallisen journalismin poetiikkaa aikakauslehtireportaasissa

“Their disappointment is concealed from the nosy reporters.” The Poetics of Literary Journalism in Reportage This article centers on an eye-witness reportage, “Myrskyn silmässä” (“In the Eye of the Storm”), written by Miira Lähteenmäki and published in the Finnish magazine, Image, in 2000. The reportage deals with the S26 demonstrations against the World Bank and the IMF, which took place in Prague in September 2000. I regard this work of reportage as a piece of nonfiction, a “third” genre between fiction and fact. My aim is to compare the reportage and its implied reader to literary journalism on the one hand, and to traditional news journalism on the other hand. I apply methods from both media and literary studies. The methods include analysis of 1) the actual speakers and the actors who are subjects of speech, 2) the diegetic and mimetic features and their functions, and 3) types of speech presentation in the text. By these means I find that the repor¬tage gives its reader critical tools to weigh the information it presents, thereby shif¬ting much of the responsibility for inter¬pretation from the reporter-narrator to the reader. I conclude that the self-reflexi¬ve and interpretative reporter-narrator of “Myrskyn silmässä” is more typical of li¬terary journalism than of traditional news journalism

"Ja Pluto-Salmisenhan me jo tunnemmekin"Kertojan havaittavuus henkilöjutussa Takapiru

Artikkelin tutkimuskohteena on Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä julkaistu henkilöjuttu ”Takapiru”, jonka kertoja on kautta jutun voimakkaasti läsnäoleva siitä huolimatta, että tekstissä ei ole käytetty minämuotoa. Kertojan havaittavuuden asteita puretaan narratologisesti Seymour Chatmanin klassisen jaottelun avulla, ja tekstistä löydetäänkin yhtä lukuun ottamatta kaikki kertojan läsnäolon asteet. Samalla tulee testatuksi Chatmanin alun perin fiktiotekstejä varten tarkoittaman mallin sopivuus faktatekstin tutkimiseen. Lajityyppien raja-alueella liikkuminen edellyttää artikkelin aluksi hiukan tarkempaa määrittelyä siitä, viitataanko käsitteillä fakta ja fiktio lajityypille ominaisiin esitystekniikoihin vai tekstin epistemologiseen todellisuussuhteesee

Faktaa, fiktiota ja feikkiuutisia – miten olla hukkumatta informaatiotulvaan?

Minut kutsuttiin puhujaksi informaatiolukutaidon seminaariin päivälleen tasan puoli vuotta ennen seminaaria. Hahmottelin silloin esitykselleniotsikon Faktaa, fiktiota ja feikkiuutisia − miten olla hukkumatta informaatiotulvaan? Kuin tilauksesta kaksi päivää ennen seminaaria julkaistiintutkimus, jonka mukaan jopa puolet suomalaisista uskoo ammattimaisen median tekevän valheellisia uutisia (Virranta 2017). Tulos oli tutkimuksentekijän mukaan hämmästyttävä. Jotakin merkittävää on tosiaan tekeillä, ja puheeni aihe on nyt ajankohtaistakin ajankohtaisempi

Maantieteen päivillä tarkasteltiin paikan voimaa

fi=vertaisarvioimaton|en=nonPeerReviewed

Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet : Digiosallisuus Suomessa -hankkeen väliraportti

Digiosallisuus Suomessa -hankkeen tavoitteena on luoda kattava kokonaiskuva digiosallisuuden kansallisesta tilanteesta, hyvistä käytänteistä ja eri tahojen rooleista sekä mittaristo, jota voidaan hyödyntää digiosallisuuden arvioinnissa. Hankkeen väliraportissa on tuotettu kokoava selvitys digiosallisuuden käsitteestä ja määritelmistä eri tieteen- ja hallinnonalojen näkökulmasta. Väliraportissa käydään läpi digiosallisuutta avaavia lähikäsitteitä sekä digiosallisuuden keskeisimpiä osa-alueita. Olennaiseksi jäsennykseksi väliraportissa nousee yksilöiden ja erilaisten käyttäjäryhmien kokemus digiosallisuudesta sekä eri hallinnonalojen ja muiden toimijoiden, kuten kolmannen sektorin ja yritysten, rooli yksilöiden tai ryhmien digiosallisuuden mahdollistajina. Käsiteanalyysin perusteella digiosallisuus jakautuu kahteen erilliseen näkökulmaan. Digiosallistuminen tarkoittaa osallistumista yhteiskunnan toimintaan digitaalisten välineiden, sovellusten ja palveluiden kautta. Digiosallistaminen puolestaan kuvastaa niitä osallistamistoimia, jotka vaikuttavat myönteisesti digiosallisuuden ympäristötekijöihin. Kokonaisuutena digiosallisuus on osallisuutta digitalisoituvassa yhteiskunnassa.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Digiosallisuus Suomessa : Digiosallisuus Suomessa -hankkeen loppuraportti

Digiosallisuus Suomessa -hankkeessa laadittiin aluksi digiosallisuuden käsiteanalyysi eri tieteen- ja hallinnonalojen näkökulmasta. Käsiteanalyysi ja sen pohjalta muodostettu digiosallisuuden määritelmä osa-alueineen on julkaistu erillisenä väliraporttina (Hänninen ym. 2021b). Siinä tunnistettiin digiosallisuuden kuusi osa-aluetta: infrastruktuuri ja teknologiset välineet; saavutettavuus; turvallisuus ja luotettavuus; taidot, osaaminen ja digituki; käytettävyys; käyttäminen ja hyödyt. Tähän pohjautuen loppuraporttiin on koottu ehdotus digiosallisuuden mittaristoksi seurannan ja arvioinnin mahdollistamiseksi, digiosallisuuden kansallinen tilannekuva ja digiosallisuutta edistäviä hyviä käytäntöjä. Loppuraportin aineisto koostuu 43 asiantuntija- ja 12 tapauskuvaushaastattelusta, asiakirja-aineistosta sekä työpajatyöskentelystä. Digiosallisuuden edistämiseksi hanke suosittelee, että poikkihallinnollista ja -sektoraalista yhteistyötä lisättäisiin ja että digipalveluiden kehitystyössä huomioitaisiin käyttäjälähtöisesti digiosallisuuden kaikki osa-alueet. Myös digiosallisuuden toteutumista ja kehitystä on tärkeä seurata huomioiden erilaiset yhteiskunnalliset ryhmät sekä erityisesti heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä