Renewing the sawmill industry : studies on innovation, customer value and digitalization

Sahateollisuuden liiketoimintastrategiat perustuvat perinteiseen (tuotelähtöiseen) liiketoimintalogiikkaan. Perinteiset kilpailukyvun lähteet, kuten alhaisemmat hinnat tai tuotannon tehokkuus, eivät ole enää riittäviä turvaamaan sahateollisuuden kannattavuutta. Siirtyminen valmistusyrityksestä palveluliiketoimintaan sisältää merkittävää potentiaalia asiakkaan kokeman arvon kasvattamiseen ja siten sahateollisuuden kilpailukyvyn parantamiseen. Palveluliiketoiminnan perusajatuksena on arvonluonti yhteistyössä palvelun tuottajan, asiakkaan ja muiden osapuolten kanssa. Näin ollen asiakas on liiketoiminnan keskiössä, haastaen perinteistä tuotelähtöistä ajattelutapaa. Työn tavoitteena on selvittää sahateollisuuden liiketoimintamallin muutosta kohti asiakasläjtöisyyttä ja palveluliiketoimintaa. Koska arvoketjun toimijat ovat kytköksissä toisiinsa, tutkimuksessa tarkastellaan koko puutuoteteollisuutta. Muutosta kuvataan palvelulogiikan avulla (service logic), joka korostaa yrityksen ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta. Työn uutuusarvo on asiakaslähtöisyyden ja palvelulogiikan soveltaminen sahateollisuuden kontekstissa. Lisäksi siinä tarkastellaan innovaation ja digitalisaation merkitystä alan kilpailukyvyn lähteenä. Tulokset perustuvat sekä tapaus- että haastattelututkimuksiin (n = 36). Tulosten perusteella saha- ja puutuoteteollisuudella on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia kilpailukykyvyn kasvattamiseksi, jonka se voi savuttaa siirtymällä kohti asiakaslähtöisyyttä ja palveluiliikeotimintaa. Siirtyminen vaatii merkittäviä strategisia muutoksia, kyseenalaistaen nykyiset toimintatavta ja periaatteet. Muutos alkaa ymmärryksellä siitä, mitä asiakaslähtöisyys merkitsee. Tarvitaan lisää ymmärrystä asiakkaiden tarpeista ja prosesseista, joiden perusteella yritykset voivat arvioida ja kehittää omaa tarjoomaansa. Keskeistä palveluliiketoiminnan onnistumisessa on asenteiden muutos kohti asiakaslähtöisyyttä – ei pelkästään omassa organisaatiossa, vaan läpi arvoketjujen.Metsäteollisuus on uudistunut muutosten ja kriisien kautta. Perintesen metsäteollisuuden rinnalle on syntymässä uudenlaisia puupohjaisia tuotteita ja ratkaisuja, jotka osaltaan voivat vähentää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä ja avata kokonaan uusia markkinoita. Puhutaan biotalouden noususta, jonka veturina on sahateollisuus ja sen puusta maksukyky metsänomistajille. Sahateollisuus on voimakkaasti riippuvainen talouden suhdanteista. Viimeaikaiset sahateollisuuden kannattavussongelmat ja sahatavaran lähiajan heikkenevä markkinatilanne kertovat talouden suhdanteen kääntyneen. Sahateollisuutta pidetään laajalti perinteisenä, tuotelähtöisenä toimialana. Nimensä mukaisesti liiketoiminnan keskiössä on tuote ja kilpailuetu syntyy tehokkuuden kautta. Yksi tuotelähtöisyyden merkittävimmistä haitoista on joutuminen hintakilpailuun, joka ei ole kestävä keino pärjätä pitkällä aikavälillä. Markkinointitutkimuksen mielenkiinto on kääntynyt yhä vahvemmin tuotelähtöisyydestä asiakaslähtöisyyteen ja palveluliiketoimintaan. Muutosta ovat ajaneet muun muassa asiakkaiden kasvavat tarpeet ja odotukset. On huomattu, että toimialasta riippumatta yritysten liiketoiminnan kasvupotentiaali on palveluissa ja yrityksen ja eri toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa. Tarve asiakaslähtöisyyden hyötyjen selvittämiseksi on todettu myös metsäalan tutkimuksen piirissä. Työssä tarkastellaan sahateollisuuden liiketoimintastrategian muutosta kohti asiakaslähtöisyyttä. Keinoja kilpailukyvyn kasvattamiseksi pyritään selvittämään avoimen innovaation, asiakaslähtöisyyden ja digitalisaation avulla. Koska sahateollisuus on sidoksissa niin puunhankinnan, jatkojalostajien ja loppukäyttäjien kanssa, tutkimuksessa huomioidaan puutuoteteollisuus laajemmin. Haastattelututkimuksen perusteella (n=36) tarve asiakaslähtöisyyteen on tunnistettu sahateollisuudessa, mutta alan toimintamallit ovat edelleen vahvasti tuotelähtöisiä. Sahojen teolliset asiakkaat (jatkojalostajat, rakennusteollisuus) odottavat enemmän palvelua ja ennen kaikkea palveluasennetta. Sahateollisuudella on hyödyntämätöntä potentiaalia kestävän kilpailuedun luomiseksi, jonka se voi saada käyttöönsä panostamalla asiakaslähtöisyyteen ja palveluliiketoimintaan. Tekemällä yhteistyötä arvoketjun toimijoiden kanssa, koko puutuoteteollisuus voi hyötyä. Siirtyminen tuotelähtöisyydestä asiakaslähtöisyyteen edellyttää merkittäviä strategisia muutoksia, jotka kyseenalaistavat nykyisiä toimintatapoja ja periaatteita. Ensimmäisenä tulee sisäistää asiakaslähtöisyyden merkitys. Keskeistä muutoksen onnistumiselle ovat myös asenteiden ja palvelukulttuurin muutos. Tämä ei koske pelkästään omaa organisaatiota tai sahateollisuutta, vaan koko puutuoteteollisuutta

New and enhanced policy measures for the sustainable use of natural resources in agriculture and forestry

201

Tulevaisuuden kestävä maa- ja metsätalous. Uusien ohjauskeinojen toteutettavuusarviointi

Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena arvioida uusiutuvien luonnonvarojen kestävän hyödyntämiseen liittyvien uusien ohjauskeinojen toteutettavuutta. Tarkastelussa oli joko täysin uusia ohjauskeinoja tai nykyisten ohjauskeinojen muunnelmia tai yhdistelmiä, jotka voisivat onnistuessaan edistää kestävää maa- ja metsätaloutta tai ratkaista nykyisen ohjauksen ongelmia. Metsäsektorin kohdalla tarkastellut ohjauskeinot liittyivät perinteiseen metsäpolitiikkaan tai muihin metsäresursseihin vaikuttaviin ohjauskeinoihin. Maataloussektorin osalta keskityttiin erityisesti uudistuvan maatalouspolitiikan ohjaukseen, jossa huomioidaan ilmasto-, energia- ja maaseutupolitiikan ohjausvaikutukset. Arvioinnin menetelmänä oli Delfoi-tekniikka, joka toteutettiin kaksikierroksisena, anonyyminä ja vuorovaikutteisena kyselyprosessina online-kyselyn muodossa. Avoimet vastaukset analysoitiin laadullisesti luokittelemalla ja ryhmittelemällä; asteikkovastauksia tarkasteltiin kokonais- ja taustamuuttujien mukaisina jakaumina. Ohjauskeinoja arvioineeseen asiantuntijapaneeliin koottiin kattava edustus maatalous-, metsä- ja ympäristöpolitiikan sidosryhmistä. Kyselyn perustaksi valmistettiin ohjauskeinojen arviointikehikko, jonka avulla tarkasteltiin erikseen tavoitteiden ja keinojen kannatettavuutta, perusteluja, kustannustehokkuutta, vaikutuksia ja vaikuttavuutta. Kestävyyden eri ulottuvuuksien (ekologinen, taloudellinen ja sosiokulttuurinen) vaikutusarviointi on olennainen osa arviointikehikkoa. Ensimmäisellä kierroksella kyselyyn vastasi 174 asiantuntijaa (vastausprosentti oli 30,5 %, sillä kutsuja lähettiin 571 asiantuntijalle) ja toisella kierroksella 74 asiantuntijaa (vastausprosentti oli 42,5 %). Tulosten perusteella arvioitiin SWOT-analyysillä ohjauskeinojen toteutettavuutta ja jaettiin keinot kolmeen ryhmään: 1) eteenpäin vietävissä olevat, 2) hiomista vaativat sekä 3) turhaa toiveikkuutta herättävät. Eteenpäin vietävissä olevia ja vahvan kannatuksen saaneita keinoja nähtiin kaksi. Ensimmäinen näistä, lannankäsittelyn investointituki nähtiin selkeänä tukimuotona, joka oikein kohdistettuna aktivoi investoimaan. Toinen, tilusjärjestelytuki pellon- ja metsänomistajille edistää onnistuessaan tilusrakenteen kehittymistä laajentavien ja kasvavien yritysten tarpeisiin. Hiomista vaativat biokaasun syöttötariffi, jonka yhteyteen toivottiin huolellisesti realistisesti tehtyjä laitosinvestointilaskelmia. Monivuotisen nurmen viljelyvelvoite eloperäisillä mailla nähtiin kannatettavana, joka tulisi toteuttaa osana CAP-pakettia. Kemera-tukien uudelleen kohdentaminen vaatii jatkotutkimusta keinon moninaisista vaikutuksista ja sopivuudesta nykytilanteeseen. Koulutussetelit puutuotealan mikroyrityksille -keinossa tulisi vielä miettiä kohdennusta, eli mihin palveluihin koulutussetelejä voitaisiin käyttää. Hiilikorvaukset maa- ja metsätaloudessa vaativat hiilitaseen mittaamiseen ja seurantaan sekä korvausten määräytymiseen liittyviä lisäselvityksiä. Turhaa toiveikkuutta nähtiin metsätalouden siirtymisessä maatilatalouden- tai yritysverotukseen, pinta-ala- ja myyntiperusteisessa metsätalouden yhdistelmäverotuksessa sekä eloperäisten maiden viljelyn ohjauksessa päästökaupalla. Asiantuntija-arvioinnissa toistuivat yksittäistä ohjauskeinoa laajemmat näkökohdat, joihin perustuen voidaan esittää seuraavia maa- ja metsätalouden julkisen ohjauksen kehittämistä koskevia suosituksia. Ensinnäkin julkista ohjausta tulisi kehittää joustavien, markkinaohjautuvien politiikkakeinojen suuntaan; tulisi välttää markkinoita vääristäviä keinoja, mutta kuitenkin suosia laajaa kestävyyttä varmistavaa sääntelyä. Toiseksi ohjauskeinojen ennakkoarviointiin kannattaisi sisällyttää kestävyysvaikutustarkastelu, jossa eri kestävyysulottuvuuksien yhteistarkastelulla voidaan arvioida kokonaiskestävyyttä identifioiden keinon heikot ja vahvat alueet. Kolmanneksi yksittäisten ohjauskeinojen kehittämisestä olisi syytä siirtyä enenevässä määrin ohjauskokonaisuuksien rakentamiseen, jossa pyritään varmistamaan ohjauksen johdonmukaisuus ja sektorikohtaisten politiikkojen koherenssi. Neljänneksi ohjauskeinojen hallinnolliseen keveyteen olisi valtiontalouden säästöpaineissa kiinnitettävä erityistä huomiota.ABSTRACT New and enhanced policy measures for sustainable use of natural resources are examined in this study. The examined policy measures could possibly promote sustainable agriculture and forestry or solve problems created by current public policy steering. In forestry, the examined policy measures deal with traditional forest policy or other policy measures that affect forest resource use. Agricultural policy measures concentrate on the future Common Agricultural Policy (CAP) guidance taking into account the challenges and goals, which are provided by climate, energy and rural policy. The evaluation was done by two rounds of online Delphi questionnaires. The survey rounds formed an interactive and anonymous process among the chosen expert panel. The chosen expert panel represented agricultural, forestry and environmental interest groups and stakeholders. Openended responses were analysed by qualitatively structuring and categorizing them, whereas, the choice responses on Likert scale were analysed based on their total and background group specific distributions. The questionnaires were designed around a prepared policy evaluation framework, which covered the advocacy of the measures and their primary aims, as well as measures’ costefficiency, impacts and effectiveness. Additionally, assessment of sustainability by ecologic, economic and socio-cultural impacts was an essential part of the evaluation framework. On the first round, 174 experts (presenting a response rate of 30.5%) evaluated the policy measures according to a prepared evaluation framework. In the second round 74 experts (presenting a response rate of 42.5%) provided revised responses. Based on the results, a SWOT analysis was made to evaluate the feasibility of the examined measures. The measures were divided into three groups: 1) Feasible to implement, 2) Refinement needed and 3) Groundless optimism offered. An investment subsidy for manure handling fell within the first category. The measure was considered as a clear form of subsidy, which conditioned with a proper allocation, will activate farmers to invest. Also a subsidy for land consolidation for expanding farms and forest enterprises was strongly supported by the panel and thus fell within the first category. The implementation of feed-in-tariff system for small-scale biogas production, obligatory farming of perennial grasses on organic soils, a reallocation of forestry subsidies from timber production to public goods, training vouchers for small and micro-scale wood product enterprises, and introduction of carbon compensations into forestry and agriculture fell within the second category. All of them received high advocacy, but included also aspects that would need to be revised further. Groundless optimism, in turn, was observed in revised taxation systems for forestry and in the emissions trading system customised for cultivation of organic soils. Some aspects and viewpoints repeated in the evaluation of numerous policy measures. Based on these, some general recommendations for the planning of public policy measures can be given. First of all, public policy measures should be developed into a direction of flexibility and market orientation. Moreover, measures that skew markets should be avoided and measures that ensure sustainability in many areas should be favoured. Secondly, the ex-ante assessments of policy measures should include a sustainability impact evaluation where the both aggregated and individual sustainability gains can be identified. Thirdly, instead of developing separate policy measures, public policy preparation should focus on building policy packages keeping in mind the consistency and coherence of sectorial policies. Finally, taking into account the tightness of state economy, administrative burden should be carefully evaluated beforehand1. Johdanto 2. Menetelmät 3. Tilusjärjestelyillä kilpailukykyä maa- ja metsätalouteen 4. Lannankäsittelyn investointituki koetaan tehokkaaksi tavaksi edistää ravinnekiertoa, teknologia kustannustehokkuuden esteenä 5. Biokaasun syöttötariffijärjestelmän laajentaminen alentaa KHK-päästöjä, mutta keinoja ja sen kustannustehokkuutta tulee vielä jalostaa 6. Eloperäiset maat nähdään kasvihuonekaasujen vähentämisen kannalta tärkeinä, mutta päästövähennysten laskentatapa ei ota niitä kaikilta osin huomioon 7. Koulutusseteleistä joustava kannuste puutuotealan mikroyritysten liiketoiminnan vahvistamiseen 8. Metsätalouden hiilikorvaukset harkinnan arvoisia pitkällä aikavälillä 9. Pinta-alaperusteisen metsäverotuksen osittainen palautus herättää kriittisyyttä 10. Metsäverotuksen siirtyminen muiden tuloverotusten suuntaan vaatisi jatkoselvityksiä 11. Kemera-tukien suuntaaminen puuntuotannosta markkinattomiin hyötyihin vastaa paremmin nykyistä metsienkäyttöä, mutta aiheuttaa myös huolta puutuotannon tasosta 12. Kemera-tukien uudelleen kohdentaminen taimikonhoitoihin, kunnostusojitusten vesiensuojelutoimiin ja luonnon monimuotoisuuteen tarjoaa parempaa suuntausta, vaikkakin yksityiskohtia tulee pohtia lisää 13. Johtopäätelmät 14. Viitteet 15. Liitteet201

Diversity patterns of leaf-associated aquatic hyphomycetes along a broad latitudinal gradient

Information about the global distribution of aquatic hyphomycetes is scarce, despite the primary importance of these fungi in stream ecosystem functioning. In particular, the relationship between their diversity and latitude remains unclear, due to a lack of coor- dinated surveys across broad latitudinal ranges. This study is a first report on latitudinal patterns of aquatic hyphomycete diversity associated with native leaf-litter species in five streams located along a gradient extending from the subarctic to the tropics. Exposure of leaf litter in mesh bags of three different mesh sizes facilitated assessing the effects of including or excluding different size-classes of litter-consuming invertebrates. Aquatic hyphomycete evenness was notably constant across all sites, whereas species richness and diversity, expressed as the Hill number, reached a maximum at mid-latitudes (Medi- terranean and temperate streams). These latitudinal patterns were consistent across litter species, despite a notable influence of litter identity on fungal communities at the local scale. As a result, the bell-shaped distribution of species richness and Hill diversity devi- ated markedly from the latitudinal patterns of most other groups of organisms. Differences in the body-size distribution of invertebrate communities colonizing the leaves had no effect on aquatic hyphomycete species richness, Hill diversity or evenness, but inverte- brates could still influence fungal communities by depleting litter, an effect that was not captured by the design of our experiment

Sosiaalisen median käytön esteet suomalaisissa matkailuyrityksissä

Sosiaalinen media on vaikuttanut matkailuyritysten liiketoimintaan, ja yritykset ovat olleet innokkaita ottamaan sosiaalisen median osaksi markkinointistrategiaansa. Edelleen kuitenkin monet matkailuyritykset empivät sosiaalisen median käyttöönottoa. Sosiaalinen media vaikuttaa matkailijoiden päätöksentekoon yhä enemmän, ja tutki-mustulokset osoittavat sosiaalisen median strategisen tärkeyden matkailuyritysten kilpailukyvylle. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia syitä, miksi osa suomalaisista matkailuyrityksistä ei ota sosiaalista mediaa käyttöönsä. Tutkimuksessa selvitettiin ensin kvalitatiivisella haastattelulla matkailuyritysten sosiaalisen median käytön esteitä ja sen jälkeen haastattelujen tulokset muutettiin käytön esteiden kvantitatiiviseksi kyselytutkimukseksi. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat itä-suomalaiset matkailuyritykset. Kaikista kyselyyn vastanneista yrityksistä (235) 37 % ilmoitti, että ei käytä sosiaalista mediaa yrityksensä toiminnassa. Tulokset osoittivat kolme pääsyytä, miksi sosiaalista mediaa ei käytetä: ei ole resursseja, on huolia sosiaaliseen mediaan liittyen sekä ei ole tarvetta käyttää sosiaalista mediaa. Tulokset osoittivat myös joitakin yritysten välisiä eroja: Matkailua sivutoimenaan harjoittavat yritykset eivät koe sosiaalisesta mediasta olevan hyötyä, eivätkä tarvitse sitä, kun taas yrityksissä, joille matkailu on päätoimiala, oli paljon enemmän sosiaalisesta mediasta kiinnostuneita. Käytön esteissä ei tulosten perusteella ole alueellisia eroja. Tulosten mukaan yrityksen koko ja alueellinen sijainti vaikuttavat siihen, käytetäänkö sosiaalista mediaa vai ei. Suuremmissa yrityksissä sosiaalisen median käyttö on yleistä, kun taas pienissä yrityksissä on yleisempää, että sitä ei käytetä. Yritysten sosiaalisen median käyttämättö-myys vaihtelee alueittain 22 %:sta - 56 %:iin. Tämä tutkimus osoitti myös, että kaikki matkailuyritykset eivät tarvitse sosiaalista mediaa, ainakaan tällä hetkellä. Tähän ryhmään voivat kuulua esimerkiksi majoitusyrittäjät, jotka vuokraavat koko tarjontansa sivutoimialanaan jonkun välittäjän kautta. Opinnäytetyössä käsiteltiin sosiaalista mediaa matkailussa, kuluttajan päätöksentekoprosessissa sekä palveluntar-joajan työkaluna. Teoreettisina lähtökohtina perehdyttiin myös teknologian käyttöön ottoon ja uuden teknologian hyväksymiseen. Tutkimusosassa paneuduttiin sosiaalisen median käytön esteiden tutkimuksen toteuttamiseen. Tämä tutkimus laajentaa tutkimustietoa informaatiojärjestelmiin liittyvän uuden teknologian hyväksymisen esteistä ja ymmärrystä sosiaalisen median teknologian käyttöönoton esteistä matkailutoimialalla. Tutkimustuloksista saadaan hyödyllistä tietoa alueellisille matkailuorganisaatioille, kehityshankkeille ja muille organisaatioille siitä, minkälaisia resursseja ja tietoa erilaiset yritykset tarvitsevat ottaakseen seuraavan askeleen kohti sosiaalisen median käyttöä ja kehittääkseen mukana oloa verkossa.Social media have affected the way tourism companies do business and companies have been eager to adopt it as part of their marketing strategy. However, there still exists a large number of tourism companies that completely neglect the use of social media. Social media have a significant impact on tourists´ decision making and research findings thoroughly demonstrate the strategic importance of social media for tourism competitiveness. This study explored the reasons why some companies do not adopt social media. First, tourism companies were interviewed about the reasons why they are not using social media. Second, the results from the interviews were transformed into quantitative survey on barriers to adopt social media. This study aimed at examining tourism businesses in Eastern Finland. The total number of responses was 235, which contains 87 companies that are not currently using social media as part of their business strategy. The results showed that there are three main barriers for not using social media: no resources, concerns about social media and no need to use social media. The results also showed some explanations for the differences between companies: There are a lot more concerned businesses among those for which tourism is only a side business whereas those that are practicing tourism only in the side think that social media does not have any benefits for them and they do well without it. The results showed that there are no differences in barriers affecting social media adoption between different regions. The results suggest that size and regional location of the company have an effect on whether the company uses social media or not. Social media use is common in bigger companies whereas in smaller companies it is usual that social media is not being used. Lack of using social media in companies varies between different regions from 22 percent to 56 percent. This study also provides evidence that not all tourism businesses need social media, at least at this point of time. These could be for example companies that are only renting cottages as a side business through an intermediary. This thesis handled social media in tourism and the role of social media in consumer´s decision process and in tourism business´ business strategy. The theoretical background represented technology adoption and technology acceptance. This thesis also went deep into describing how the research was carried out. This study extends the research on barriers on technology adoption in information systems, in this case social media in tourism business. This study extends the knowledge of technology adoption barriers to social media in travel and tourism context. The results make it possible for DMO´s, development projects and other organizations to understand what kind of different resources and information companies require in order to take the next step into the field of social media and develop their business online presence

Isien osallisuus kodin ja koulun yhteistyössä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä kodin ja koulun yhteistyö isien mielestä on, miten sitä pitäisi toteuttaa sekä millä tavoin isät ovat osallisina yhteistyössä. Kodin ja koulun yhteistyötä tarkasteltiin kasvatuskumppanuuteen liittyvänä ilmiönä ja Epsteinin (2010) kuuden vanhemmuuden yhteistyömuodon pääryhmän kautta. Isien osallisuutta tarkasteltiin osallistumisen tason ja yhteenkuuluvuuden tunteen perusteella soveltaen Nivalan ja Ryynäsen (2013) kolmea osallisuuden ulottuvuutta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Aineistoa analysoitiin sekä aineistolähtöisesti että teoriaohjaavasti. Yhteistyö oli isien mielestä tiedon jakamista, sitoutumista yhteiseen toimintaan, lapsen tukemista, sopeutumista osapuolten vaihteleviin näkemyksiin, koulunkäynnin läpinäkyvyyttä ja yhteistoiminnallisuutta. Huoltajat odottivat yhteistyöltä huoltajien asiantuntijuuden tunnustamista, arvostuksen osoittamista lapselle, yhteisiin toimintaperiaatteisiin sitoutumista ja kohdennettua yhteistyötä. Tuloksissa isien osallisuus jakautui kolmelle tasolle. Osallisia isiä edustivat tyypit yhteisöllisyyden luoja, reflektiivinen innovoija ja koulutyön turvaaja. Toisella tasolla osallisuus jäi pienemmäksi ja sitä edusti tyyppi taustavaikuttaja. Kolmatta tasoa kuvasi tyyppi vastuunväistelijä, jossa osallisuus toteutui vähiten. Tulokset osoittivat, että kasvatuskumppanuus toteutuu kodin ja koulun yhteistyössä. Isien odotukset yhteistyölle olivat pääosin samanlaisia kuin toteutunut yhteistyö. Isät toivoivat yhteistyön olevan yksilöllisempää ja saavansa opettajilta tukea osallisuuden toteutumiseksi

The European Forest Sector s Development Compared with EFSOS Predictions

Lay-out Maija HeinoThe aim of this study is to compare the predictions of the European forest sector development that were made in the European Forest Sector Outlook Study 1960 2000 2020 (EFSOS) and the real development of different indicators defining the sector s actual state. EFSOS presented several scenarios on the European forest sector. Comparisons were carried out for these scenarios on the following attributes: forests available for wood supply, growing stock, net annual increment, fellings, sawnwood net trade, wood-based panels net trade, paper and paperboard net trade and roundwood price development. In addition, the development of the protected forest area and the forests ownership structure were analysed. Series of data for 2000 2008 were analysed. The starting point for both analyses was 2000, which was the starting point of the EFSOS scenarios.These studies on European forest resources were conducted more than 10 years ago. Substantial structural, organisational and policy changes have since been made not only in the forest sector but also in other sectors related to forestry, such as in agriculture, environment and energy. Changes in countries in Central and Eastern Europe and the former USSR during the transition period and the increased use of forest biomass for energy production are the most important changes. In addition, the global economic crisis in the past few years has severely affected the forest sector in Europe. Most of the data series used in the EFSOS models were collected in the 1990s. Therefore, those changes had some impact on the accuracy of the predictions, especially since 2006, when the first impact of the global financial crisis appeared. The results of this study allow us to conclude that after the recovery of the economy new models and predictions of forest sector development will be needed

Economic value of optical and X-ray CT scanning in bucking of Scots pine

201