Inne på genrefältet? En genreanalys av svenska modebloggar

Tutkimuksessa tarkastellaan muotibloggausta teksteinä realisoituvana sosiaalisena toimintana genre-käsitteen kautta. Tavoitteena on selvittää, voidaanko muotiblogi nähdä genrenä ja millaisia erityispiirteitä tällä genrellä on. Tutkittavana on kolme ruotsalaista, ruotsinkielistä, naisten ylläpitämää muotiblogia ja niiden sisältämä tekstimateriaali tammikuulta 2014. Tutkimus linkittyy paitsi monialaisen muotiblogitutkimuksen kenttään myös pohjoismaisen tekstintutkimuksen traditioon. Tutkimuksen taustalla on systeemis-funktionaalisen teorian käsitys kielestä teksteihin sidottuna sosiaalisena toimintana sekä laajaa tekstikäsitys, jossa teksti ymmärretään multimodaalisena ja kontekstiriippuvaisena. Tutkimuksen genrekäsitys pohjautuu Swalesin (1990) ja Bhatian (1993, 2004) teorioihin genrestä diskurssiyhteisön konventioihin perustuvana, tietyn kommunikatiivisen tavoitteen toteuttamiseen keskittyvänä tekstiluokituksena. Analyysimetodina on Hellspong & Ledinin (1997) tekstianalyysimetodi kirjoitetun tekstin osalta, ja tekstien sisältämä kuvamateriaali huomioidaan Barthesin (1964) denotaation ja konnotaation käsitteitä hyödyntäen. Tutkimuksen tulos osoittaa, että muotiblogitekstit voidaan nähdä genreteksteinä. Muotiblogitekstien sanavarasto viittaa yhtäläisyyksiin tekstien välillä, ja tutkimusmateriaalin ja referenssikirjallisuuden perusteella muotiblogiteksteillä on yhteinen diskurssiyhteisö, jonka tavoitteet heijastuvat genretekstien kommunikatiivisina tavoitteina. Muotiblogigenreä määrittäviä konventioita on löydettävissä liittyen tekstien puhuttelumuotoihin, teemoihin ja perspektiiviin sekä tekstuaaliseen rakenteeseen. Tutkimus luo lähtökohdan laajemmille muotiblogitekstejä käsitteleville jatkotutkimuksille, joiden myötä tutkimuksen tulosten yleistettävyys voitaisiin vahvistaa sekä ymmärrystä muotiblogitekstien konventioiden kirjosta lisätä. Vertailevia jatkotutkimuksia vaadittaisiin myös, jotta muotiblogigenren paikka genrehierarkiassa suhteessa muihin genreihin voitaisiin määrittää

Uusintamurtumien ehkäisy kaatumisen aiheuttaman yläraajamurtuman kokeneilla yli 50-vuotiailla henkilöillä

Tarkoitus: Tarkoituksena oli selvittää murtumien tehostetun ehkäisyohjelman vaikutuksia yläraajamurtuman saaneiden yli 50-vuotiaiden henkilöiden elämäntapoihin, murtumien riskitekijöihin, kaatumisiin, kaatumisvammoihin ja elämänlaatuun. Aineisto: 219 yli 50-vuotiasta kotona asuvaa, kaatumisen seurauksena yläraajamurtuman saanutta henkilöä satunnaistettiin koe- (n = 105) ja kontrolliryhmiin (n = 114). Menetelmä: Koeohjelma sisälsi yksilöllisen, yhdessä lääkärin, terveydenhoitajan ja tutkittavan kanssa laaditun hoito- ja kuntoutussuunnitelman sekä kutsun murtumien ehkäisyn koulutusohjelmaan. Kontrolliryhmän tutkittavat saivat kehotuksen hakeutua murtumahoitajan ohjaukseen. Seuranta-aika oli 14 kuukautta. Tulokset analysoitiin ryhmissä tapahtuneina muutoksina alkuja loppumittausten välillä sekä ryhmien välisenä erona muutoksissa. Tulokset: Keskimääräinen luun tiheys lannerangassa lisääntyi koeryhmässä (p<0,001) ja kontrolliryhmässä (p = 0,038), ryhmien välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,134). Reisiluun kaulassa luun tiheys ei muuttunut kummassakaan ryhmässä. Päivittäinen kalsiumin saanti lisääntyi koeryhmässä keskimäärin 167 mg (p<0,001) ja kontrolliryhmässä 30 mg (p = 0,475), ryhmien välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,031). Kala-ateriat ja päivittäinen D-vitamiinilisä sekä kenkien liukuesteiden säännöllinen käyttö liukkaalla lisääntyivät molemmissa ryhmissä, mutta ryhmien välillä ei ollut eroa. Viiteen tuolilta nousukertaan käytetty aika vähentyi koeryhmässä keskimäärin 0,49 sekuntia (p = 0,185) ja lisääntyi kontrolliryhmässä 0,39 (p = 0,475), ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,02). Kymmenen metrin kävelyssä ei tapahtunut tulosten keskiarvossa muutoksia kummassakaan ryhmässä. Ortostatismi vähentyi kontrolliryhmässä (p = 0,049), ja masentuneisuus vähentyi koeryhmässä (p = 0,041), mutta ryhmien välillä ei näissä ollut merkitsevää eroa. Osteoporoosilääkkeiden käyttö lisääntyi molemmissa ryhmissä, ryhmien välillä ei ollut eroa. Alkoholin käytössä oli vähäisiä mutta ei merkittäviä muutoksia. Muissa testatuissa muuttujissa, kuten liikunnan viikoittainen määrä, tupakointi, näkökyky, tasapaino ja elämänlaatu, ei ollut merkitseviä muutoksia ryhmissä tai ryhmien välillä. Kaatumisten (koeryhmä 33, kontrolliryhmä 35) ja murtumien (koeryhmä 5 ja kontrolliryhmä 3) määrissä ei myöskään ollut merkitseviä eroja ryhmien välillä. Johtopäätökset: Noin neljällä viidestä kaatumisen seurauksena yläraajamurtuman saaneista, yli 50 vuotta täyttäneistä henkilöistä oli alentunut luun tiheys, ja noin joka toisella oli lisääntynyt kaatumisriski. Kaatumisen riskitekijöiden kliiniset mittaukset olivat nopeita toteuttaa ja auttoivat ehkäisytoimenpiteiden suunnittelussa. Murtuman saaneet olivat motivoituneita murtumien riskitekijöiden selvittämiseen ja myös toteuttamaan annettua lääkehoitoa. Elämäntavoissa helpoimmin toteutuivat muutokset ruokailutottumuksissa. Liikuntatottumuksien muuttaminen sen sijaan onnistui melko huonosti. Ryhmien välillä oli merkitsevä ero ainoastaan kalsiumin päivittäisessä käytössä ja tuolilta nousutestissä. Murtumariskien tunnistaminen, niiden syiden selvittäminen ja toimenpiteiden käynnistäminen riskien vähentämiseksi tulisi kuulua jokaisen pienienergisen murtuman saaneen potilaan kokonaisvaltaiseen hyvään hoitoon.Prevention of new fractures among persons aged over 50 years suffering from an upper limb fracture Aim: The aim of the study was to describe the effects of a strengthened fracture prevention programme on the lifestyle, facture risk factors, falls, falling injuries and quality of life of persons aged 50 years or over with upper limb fracture . Material: A total of 219 persons aged 50 years or over with upper limb fracture due to a fall, who lived at home, were randomized to an intervention group (n=105) and a control group (n=114). Method: The intervention included the development of an individual treatment and rehabilitation plan in cooperation between a doctor, health nurse and the person examined, and the invitation of the person to join a training programme on fracture prevention. The persons examined in the control group were referred to a nurse further educated in preventions of fractures for counselling. The follow-up time was 14 months. The results were analysed as changes occurred in the groups between the initial and the final measurements, and as differences between the groups in these changes. Results: The average bone mineral density of the lumbar spine improved in the intervention group (p<0.001) and in the control group (p=0.038); however, the difference between the groups was not statistically significant (p=0.134). In the femur neck, bone density did not show changes in either group. The daily intake of calcium increased in the intervention group on an average by 167 mg (p<0.001), and in the control group by 30 mg (p=0.475), the difference between the groups being statistically significant (p=0.031). The use of fish foods and vitamin D supplement and the regular use of anti-slip devices in slippery conditions increased in both groups, the difference between the groups was not statistically significant. The time used for five stand-ups in a stand-up test situation reduced in the intervention group on an average by 0.49 seconds (p=0.185) and increased in the control group by 0.39 seconds (p=0.475); this difference was statistically significant (p=0.02). The average results of the ten-metre-walking test showed no changes in either group. The orthostatism reduced in the control group (p=0.049), and the depressive symptoms reduced in the intervention group (p=0.041), but there was no statistical difference between the groups. The use of osteoporosis medicines increased in both groups; whereas there was no difference between the groups. In the use of alcohol was little but not remarkable changes. As regards the other factors examined, such as the weekly amount of exercise, smoking, eyesight, balance and quality of life, no significant changes could be observed in or between the groups. No significant differences were detected between the groups in the amount of falls (intervention group 33/ control group 35) and fractures (5/3). Conclusions: About four out of five of the persons aged 50 years or over with an upper limb fracture showed reduced bone density and, respectively, about every other of them had also an increased risk of falling. The clinical measurements of the risk factors of falling were easy to carry out and then contributed to the planning of preventive actions. The patients with fractures were motivated to find out the risk factors for fractures and to follow the prescribed medical treatment. Regarding lifestyle, changes in eating habits were the easiest ones to implement. Changes in exercise habits were not detected. There were significant differences only in the daily intake of calcium and in the stand-up test between the groups. Recognizing fracture risks, finding their causes and launching measures to decrease risks should belong to a good and holistic care of every patient with a low-energy fracture.Siirretty Doriast

Kehon ja mielenhallinnan harjoitteluopas laitesukeltajalle

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä laitesukelluksen harrastajille opas, joka sisältää sekä tietoa fyysisen ja psyykkisen kunnon merkityksestä lajissa, että myös keino-ja näiden kehittämiseen. Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä Suomen Sukeltajaliiton kanssa. Heidän toiveensa oli saada materiaalia harrastajien liikunnallisen elämäntavan motivointiin. Liiton aikomuksena on tehdä seuroille käytännöllinen opas tämän materiaalin pohjalta. Lajin harrastajille tehdyn kyselyn avulla pyrittiin kartoittamaan asioita, joita oppaan tulisi sisältää. Tietoa fyysisen ja psyykkisen kunnon merkityksestä laitesukeltajalle kerättiin kirjallisuudesta, lehdistä, verkkosivuilta, alkukyselystä sekä sukelluskurssimateriaaleista. Kehon ja mielenhallinnan harjoitteluopas koostuu kuudesta eri osasta: lajinomainen-, kestävyys-, voima-, liikkuvuus- ja psyykkinen harjoittelu, sekä harjoittelun ohjelmointi. Lajinomaisen harjoittelun osuudessa tuodaan esille vesilajeja, jotka tukevat laitesukel-luksessa tarvittavia perustaitoja. Kestävyyslajit kuten uinti, pyöräily, kävely ja juoksu ovat tärkeä osa laitesukeltajan harjoittelua, sillä ne edistävät elimistön toimintakykyä. Voimaharjoittelun avulla sukeltajan on mahdollista selvitä paremmin fyysisistä koette-lemuksista. Voimaharjoitteluosuudessa käsitellään harjoitteita oman kehon painolla (19 liikettä), vapailla painoilla (15 liikettä) sekä kuntosalilaitteilla (19 liikettä). Liikkuvuushar-joittelulla (19 liikettä) puolestaan ylläpidetään nivelten liikelaajuuksia. Psyykkisen harjoittelun avulla sukeltajan on mahdollista oppia hallitsemaan mielensä yllättävissäkin tilanteissa. Tässä osa-alueessa käsitellään erilaisia harjoitteita mielenhallinnan kehittämiseksi. Harjoittelun ohjelmointi tarjoaa tietoa henkilökohtaisen harjoitusohjelman rakentamisesta sekä suorituskyvyn testaamisesta. Projektin tuotoksena saatiin harjoitteluopas, jota voivat hyödyntää niin laitesukelluksen harrastajat kuin kouluttajatkin. Tämän tyyppistä teosta ei ole vielä suomenkielisenä ollut Sukeltajaliiton käytössä. Opinnäytetyön pohjalta on mahdollista laajentaa kokonaisuutta perehtymällä eri osa-alueisiin entistäkin tarkemmin.The purpose of the thesis was to produce a guidebook for recreational SCUBA divers. The thesis contains information of the importance of physical and mental fitness as well as methods to develop them. The guidebook provides information for physical and mental exercises. The thesis has been composed in co-operation with the Finnish Divers’ Federation. Their aim was to motivate the divers to an active lifestyle by receiving material from the authors of this thesis. In the future the Federation will publish a handbook for di-vers based on this study. Body and mind fitness guidebook consists of six different parts: Peripheral, endurance, strength, flexibility and mental training and also exercise programming. Peripheral training deals with water sports that supports the skills needed in diving. Endurance training is important due to its benefits for health. Physical demands can be controlled by proper strength training. This chapter includes exercises using one’s own body weight (19 exercises), barbells (15 exercises) and gym equipment (19 exercises). The mobility of the joints can be maintained by flexibility training (19 exercises). Unex-pected situations can be mastered by mental training. This chapter consists of different practices to improve mind control. The last chapter includes knowledge of creating personal training programmes. The outcome of this thesis was the guidebook that benefits both amateur and profes-sional divers. According to the Finnish Divers’ Federation the thesis will be the first fitness guide for divers written in Finnish. On the basis of the thesis there is a possibili-ty to produce wider and more specific guidebook

Ginette: Ondes Martenot'iin perustuvan ilmaisuvoimaisen elektronisen soittimen suunnittelu

This thesis introduces the design of the Ginette: a novel, expressive electronic instrument. It is based on one of the earliest electronic instruments, the Ondes Martenot, and develops from the earlier Ginette I designed and built in 2010 and 2011. The thesis presents the background and describes the features of the new design focusing on the player’s point of view. The building of the instrument is excluded from the thesis due to the broadness of the project. Both the first and the new version of the Ginette have a delicate interface consisting of a ribbon and an intensity key for a continuous control of pitch and volume, respectively. The ribbon contains a ring attached to a wire, running on a fingerboard, whereas the intensity key is a pressure-sensitive button. These features, similar to the Ondes Martenot, allow a subtle, gestural control of the sound in the same way as with certain acoustic instruments, such as the cello. The new design includes additional features not seen in this context before. The key elements consist of polyphony and wider timbral capabilities, while the first Ginette is monophonic and has simpler timbres. The design principle was to preserve the expressivity of the instrument, and apply it also to the new features. In addition to the intensity key, there is a polyphonic keyboard with individual volume control for each key. Together with the ribbon and selectable operating logics, these features enable several playing techniques. There are many options for modifying the timbre; a feature utilizing a fuzz effect circuit creates the expressive tone of the Ginette. It results in an organic sound, reminiscent to brass and string instruments, which gets brighter and more penetrating as the volume increases. Finally, the thesis presents measurements and analyses of the Ginette’s timbre played with the fuzz effect. The results present one way to design an instrument that is based on the Ondes Martenot and to develop it further in terms of polyphony and timbre, yet attempting to maintain the expressivity. Since the building of the instrument is excluded from the thesis, the success of the design will be confirmed only when the new Ginette is finished. However, years of experience in playing the first Ginette and my research on the Ondes Martenot has brought me insight into the design process.Tämä opinnäytetyö käsittelee Ginetten suunnittelutyötä. Ginette on uusi, ilmaisuvoimainen elektroninen soitin, joka perustuu Ondes Martenot’iin, yhteen varhaisimmista sähkösoittimista. Työssä olen jatkokehittänyt aiempaa Ginetteä, jonka suunnittelin ja rakensin vuosina 2010 ja 2011. Opinnäytetyö esittelee uuden soittimen taustan ja kuvailee sen ominaisuudet painottuen soittajan näkökulmaan. Soittimen rakentaminen on rajattu opinnäytetyön ulkopuolelle projektin laajuuden takia. Sekä ensimmäisessä että uudessa Ginettessä on hienovarainen käyttöliittymä. Äänenkorkeutta hallitaan lankaan kiinnittyvällä sormuksella, joka pingottuu otelaudan yli; äänenvoimakkuuden kontrollointi tapahtuu paineherkällä äänenvoimakkuuskoskettimella. Sekä äänenkorkeus että -voimakkuus ovat portaattomia. Tämä Ondes Martenot’iin perustuva soittotapa hyödyntää soittajan herkkiä eleitä akustisten soitinten tapaan – vertautuen esimerkiksi selloon. Uudessa Ginettessä on ominaisuuksia, joita ei ole käytetty tässä yhteydessä aiemmin. Keskeisimmät elementit ovat polyfonia ja laajemmat äänenvärimahdollisuudet, ensimmäisen Ginetten ollessa monofoninen ja sointivalikoimaltaan suppeampi. Suunnitteluperiaatteena on säilyttää soittimen ekspressiivisyys, ja hyödyntää sitä myös uusissa ominaisuuksissa. Soittimessa on polyfoninen, äänenvoimakkuusherkkä koskettimisto, joka yhdistettynä sormukseen ja erilaisiin toimintalogiikoihin mahdollistaa useita soittotekniikoita. Soittimen sointia voidaan muokata eri tavoin. Fuzz-efektiin perustuva lohko tuo äänenväriin ilmaisuvoimaa ja luo luonnollisen äänen, joka muistuttaa vaski- ja jousisoittimia, ollen kirkkaampi ja tunkeutuvampi äänenvoimakkuuden kasvaessa. Lopuksi, opinnäytetyö esittelee mittaukset ja analyysit Ginetten sointiväristä yhdessä fuzzin kanssa. Tulokset esittelevät yhden tavan suunnitella Ondes Martenot’iin perustuva soitin ja jatkokehittää sitä polyfonian ja soinnin suhteen, pyrkien säilyttämään sen ilmaisuvoimaisuus. Koska soittimen rakentaminen on rajattu opinnäytetyön ulkopuolelle, suunnittelutyön onnistuminen varmistuu vasta, kun soitin on valmis. Onnistumista edesauttaa kartuttamani vuosien soittokokemus ensimmäisen Ginetten kanssa ja perehtyneisyyteni Ondes Martenot’iin

Työttömyyden ja eläkkeelle siirtymisen kertomukset : Eläkkeelle jääneiden pitkäaikaistyöttömien koettu hyvinvointi ja sosiaalinen identiteetti

1990-luvun laman jälkeen suomalaiseen yhteiskuntaan jäi pysyväksi ilmiöksi työttömyys. Tutkielmassa kysytään, millaisia ovat työttömyyden ja eläkkeelle siirtymisen kertomukset ja millainen on eläkkeelle jääneiden pitkäaikaistyöttömien koettu hyvinvointi ja sosiaalinen identiteetti. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on työkeskeinen, ja hyvinvointivaltio on aikanaan rakennettu työssä käymisen varaan. Työttömyydellä on monia yksilön kannalta haitallisia, sekä taloudellisia että hyvinvointiin liittyviä merkityksiä, joista monet kulkevat yksilön mukana eläkeikään asti. Eläkkeelläkin työttömyydellä on vielä yhteys koettuun hyvinvointiin ja sosiaaliseen identiteettiin. Eläköityminen on elämänkulussa keskeinen siirtymä, ja eläkkeelle siirtyvän sosiaalinen identiteetti muuttuu. Erityisesti identiteetti muuttuu siinä vaiheessa, kun työtön siirtyy eläkeläiseksi. Näyttääkin siltä, että tämä identiteetin muutos parantaa yksilön hyvinvoinnin kokemusta, koska eläköitymisen vaiheessa sosiaalinen identiteetti ja status muuttuvat yhteiskunnallista odotusta vastaaviksi. Tutkimuksessa haastatellaan jo eläkkeelle siirtyneitä entisiä pitkäaikaistyöttömiä. Vuodenvaihteessa 2017–2018 haastateltujen eläkeläisten tarinoissa erottuvat työttömyyden ja eläköitymisen mallitarinat sankaritarinoina, tragediatarinoina ja komediatarinoina. Teemahaastattelututkimuksen analyysin tutkimusote on narratiivinen, ja se hyödyntää metodeinaan juonentamista ydinepisodien avulla sekä mallitarinoita. Mallitarinoiden sankaritarinassa korostuvat työttömyydestä selviäminen ja hyväksi koettu hyvinvointi eläkeläisenä. Tragediatarinan päähenkilöt eivät ole päässeet eroon työttömän identiteetistä. Komediatarinan haastateltavat eivät anna kovin suurta arvoa työttömyydelle vaan hakevat aktiivisesti ratkaisuja arkeensa, oli se sitten työttömän tai työllisen arkea. Työttömyys ei näytä sankaritarinassa jättäneen sellaisia haavoja, jotka eläkeläisenä vielä vahingoittaisivat yksilöä, vaan työttömyydestä on lopulta noustu voittajana. Tragediatarinassa pitkään jatkunut työttömyys on jättänyt niin merkittävät taloudelliset ja myös terveydelliset vaikutukset, että työttömyyden taakka kulkee eläkkeelläkin mukana. Komediatarinalaisten itsetuntoa työttömyys ei näytä jyränneen. Työttömyyttä on ollut toistuvasti ja pitkäänkin, mutta eläkkeeltä katsoen työura näyttäytyy hyvänä ja eläkeläisen arki nautittavana. Yhteisöllisyys on antanut suojaa työttömyyden keskellä, ja yhteisöllisyys on läsnä myös eläkkeellä

A Novel Construct To Measure Employees’ Technology-Related Experiences of Well-Being : Empirical Validation of the Techno-Work Engagement Scale (TechnoWES)

Because of the current developments in digitalization, novel technological solutions have changed work processes and accordingly influenced employee well-being. There is a lack of measures of positive well-being experiences regarding technology at work. Therefore, the current study introduces a novel construct—namely techno-work engagement—and a scale to measure it. Techno-work engagement is defined as a positive experience of well-being regarding the use of technology at work. The study tested the factorial, discriminant, and convergent validity of the scale, TechnoWES-9. Using data from two samples, the factor structure of the construct was analyzed with a confirmatory factor analysis (CFA). In addition, in Study 2, CFAs, correlations, and mean differences were used to assess the discriminant and convergent validity and whether the shorter scale can be used as an alternative to the longer one. The results concerning the factorial validity support the view that techno-work engagement is better represented as a three-factor than as a unidimensional construct. Like TechnoWES-9, TechnoWES-3 is positively correlated with technology-related job resources; also, both can be discriminated from technostress. TechnoWES-9, although not flawless, is a reliable and valid indicator of techno-work engagement, and the shorter version can be used as its alternative. In the future, the relationships between work engagement, technostress, and techno-work engagement could be measured and the scale could be tested in different countries and occupations

Sinimailasen kavuunlähtö ja kehitys kylvövuonna

201

Sosiaalipsykologisia tutkimuksia eettisestä ruoanvalinnasta

Ethical food choice is a concrete everyday action to promote sustainability in term of supporting workers rights, animal welfare and environmental food production, and the local economy. The aim of the dissertation is to enhance understanding of the dimensions of ethical food choice in general, and specifically with regard to climate-friendly choices. It is assumed that at least two theoretical perspectives, namely moral decision-making and food-choice behaviour are necessary for an understanding of the phenomenon. The data for the dissertation was collected in two time phases from two different questionnaires. The participants in both phases were university students. Qualitative and quantitative methods were used. The following research questions were addressed in the sub-studies: What kind of everyday ideas and lay views about ethical and unethical food do young adults from Finland, Denmark and Italy have?; How and to what extent do the five moral foundations emerge in food-related moral thinking?; How is the perceived moral intensity of climate change related to young adults climate-friendly food choices in Finland?; and What barriers to choosing climate-friendly food do young adults in Finland perceive? The findings of Sub-study I indicate that various dimensions are associated with the ethicality of food. Ethical foods were seen, for instance, as natural, healthy and local, produced in ways that support equality and animal welfare, whereas unethical foods were perceived as unnatural, unhealthy and global, produced without attention to equality and animal welfare. The main results of Sub-study II concerned the emergence of five moral foundations in the word association data, which indicates that foundations are also relevant dimensions in food-related moral thinking. Of these, Harm/Care, Purity/Sanctity and Fairness/Reciprocity were the most relevant. The findings of Sub-study III imply that moral intention and perceived moral intensity, namely perceiving climate change as probable and serious, are the most important factors associated with climate-friendly food choice. According to the results of Sub-study IV, the most relevant barriers perceived by the respondents to hinder climate-friendly food choice were a high price, poor supply, lack of knowledge and perceived difficulty in making such choices. As the further analysis revealed, the barriers that had the strongest inhibiting effect were disbelief in any such effects, the desire to maintain the same eating habits, lack of time and difficulty. The current dissertation enhances understanding of ethical-food-choice behaviour in bringing to light new findings, and in presenting new measurements. The main limitations include social-desirability bias, and the use of student samples.Eettisillä ruokavalinnoilla on mahdollista edistää vastuullisuutta, työntekijöiden oikeuksia sekä huolehtia eläinten hyvinvoinnista, luonnon kestävästä hyödyntämisestä ja tuottajien toimeentulosta. Väitöstutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, miten eettisiä ruokavalintoja, kuten ilmastomyönteisiä ruokavalintoja, tehdään. Tutkimuksen kyselyaineistot on kerätty kahtena eri ajankohtana, kahdelta eri vastaajaryhmältä. Vastaajat olivat yliopisto-opiskelijoita vaihdellen vain Suomesta tai Suomesta, Tanskasta ja Italiasta. Väitöskirja koostuu neljästä eri osatutkimuksesta, jotka vastaavat kysymyksiin: Millaisia arkikäsityksiä nuorilla suomalaisilla, tanskalaisilla ja italialaisilla nuorilla aikuisilla on eettisestä ja epäeettisestä ruoasta?, Miten ja missä määrin viisi moraaliperustaa ilmenee ruokaan liittyvässä moraaliajattelussa?, Miten ilmastonmuutoksen koettu moraalinen intensiteetti liittyy ilmastomyönteisiin ruokavalintoihin? ja Millaiset tekijät estävät ilmastomyönteisiä ruokavalintoja?. Ensimmäinen osatutkimus osoitti, että eettistä ruokaa pidetään mm. luonnollisena, terveellisenä, paikallisena sekä oikeudenmukaisesti tuotettuna ja eläinten oikeudet huomioivana. Toisen osatutkimuksen päätulosten mukaan viisi moraaliperustaa esiintyvät myös ruokaan liittyvässä moraaliajattelussa. Aineistossa olennaisimpia moraaliperustoja olivat Vahingoittaminen/Huolenpito, Pyhyys/Puhtaus sekä Reiluus/Vastavuoroisuus. Kolmannen osatutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että aikomukset ja ilmastonmuutoksen pitäminen todennäköisenä ja vakavana ongelmana ovat vahvimmin yhteydessä ilmastomyönteisiin ruokavalintoihin sekä siihen, pitääkö ilmastomyönteisiä ruokavalintoja moraalisesti oikeina ja siihen, aikooko tehdä niitä jatkossa. Neljännessä osatutkimuksessa havaittiin, että olennaisimmat esteet vastaajien mielestä ilmastomyönteisille ruokavalinnoille olivat korkea hinta, huono saatavuus, tiedonpuute ja hankaluus. Kun taas tarkasteltiin tilastollisesti, mitkä esteet olivat yhteydessä vähäisempiin ilmastomyönteisiin ruokavalintoihin, keskeisimpiä olivat epäusko, halu syödä totutulla tavalla, ajanpuute ja hankaluus. Tutkimus tuottaa uutta tietoa eettisistä ruokavalinnoista. Sen päärajoitukset koskevat opiskelija-aineistojen käyttöä sekä taipumusta vastata kyselyissä sosiaalisesti suotavasti. Tulosten perusteella näyttää, että eettisiä ruokavalintoja voitaneen edistää mm. niiden moraalisia ulottuvuuksia tai niistä saatavaa lisäarvoa korostamalla

Sinimailasen kavuunlähtö ja kehitys kylvövuonna sekä talvehtimisen jälkeen

201