Liiketoimintasuunnitelma Kauhajoelle perustettavalle ravintolalle

Tarkoituksena tässä opinnäytetyössä oli kehittää ja monipuolistaa Kauhajoen liiketoimintaa ravintola-alalla. Tavoitteena oli laatia liiketoimintasuunnitelma Kauhajoelle perustettavalle ravintolalle. Liiketoimintasuunnitelman laatimiseksi selvitettiin onko Kauhajoella markkinarakoa ja kysyntää uudelle ravintolalle. Oma kiinnostukseni yrittäjyyttä ja ravintola-alaa kohtaan lisäsivät halua tehdä liiketoimintasuunnitelman ravintolalle, joka tarjoaisi uusia elämyksiä ruoan parissa. Opinnäytetyön teoriaosuus käsittelee ravintola-alaa, liiketoimintasuunnitelmaa, liikeideaa ja toimintaympäristöä. Lähdeteoksina hyödynnettiin kirjallisuutta Kauhajoen ravitsemispalveluista, ravintola-alan kehitysnäkymistä ja ruokailutottumuksista. Opinnäytetyön pohjana oli Finnveran liiketoimintasuunnitelman malli, jota hyödynnettiin myös koko viitekehyksessä. Opinnäytetyössä käytettiin kolmea eri tutkimusmenetelmää. Kysely oli tärkein aineistonke-ruumenetelmä, ja sen avulla selvitettiin Kauhajoen asukkaiden tietoa nykypäivän ruokatrendeistä, asiakkaiden halua kokea uusia elämyksiä ruoan parissa ja asiakkaiden tyytyväisyyttä Kauhajoen ravitsemispalveluihin. Kyselyn rinnalla käytettiin myös havainnointeja ja swot-analyysejä. Havainnointeja tehtiin kauhajokelaisessa ravintolassa osallistuvana havainnointina. Havainnointien tarkoituksena oli hankkia tietoa kilpailevan yrityksen toimintatavoista. Swot-analyysejä hyödynnettiin toimintaympäristön, kilpailijoiden ja markkinoiden analysoimisessa. Kyselyyn vastasi 133 kauhajokelaista, lähiseudulla asuvaa ja ulkopaikkakuntalaista henkilöä. Kyselyjen tulosten yhteenvetona saatiin selville, että Kauhajoella on toimintaympäristönä potentiaalia ravintolakulttuurin rikastamiseen. Myös monipuoliselle ala carte ravintolalle olisi kysyntää. Havainnointien ja swot-analyysien tulokset auttoivat kattavan liiketoimintasuunnitelman aikaansaamisessa. Uusyrityskeskukselta saadun liiketoimintasuunnitelman arvioinnin perusteella opinnäytetyössä päästiin tavoitteisiin. Tulevaisuudessa liiketoimintasuunnitelma tulee päivittää ennen todellisen yrityksen perustamista.The purpose of this thesis was to develop and diversify the restaurant business in Kauhajoki. The objective was to create a business plan for a start up restaurant in Kauhajoki. As a basis for the business plan the market niche and demand for a new restaurant in Kauhajoki were scrutinized. The author’s interest in entrepreneurship and the restaurant industry functioned as motivators to draw up a business plan for the restaurant that could offer new gastronomic experiences in Kauhajoki. The theoretical section of the thesis covers the restaurant industry, business plan, business idea, and operational environment. The reference books used in the thesis were literature on Kauhajoki’s catering services, restaurant industry development prospects and eating habits. The business plan created was based on Finnvera's business plan model. The data for the study was collected through three different methods. The main method was survey. It was used to discover Kauhajoki residents’ knowledge of today's food trends, customer desires to gain new gastronomic experiences and customer satisfaction with the current food services in Kauhajoki. Observation and SWOT analysis were also used. The participant observation was conducted in a restaurant in Kauhajoki. The purpose of the observation was to acquire knowledge of a competing company’s practices. The swot analysis was used to analyze the operational environment, competitors and market. The survey was answered by 133 Kauhajoki residents, people from the vicinity area and people living out of town. The results showed that Kauhajoki is a potential operational environment for enriching the restaurant culture. There is also demand for a versatile a la Carte restaurant. The results of the observation and SWOT analysis helped to establish a comprehensive business plan. According to the business plan evaluation received from Uusyrityskeskus the objectives of the thesis were achieved. The business plan must be updated before establishing a real business in the future

MISTÄ ON OPO TEHTY? - Opinto-ohjaajan profession suuntausten murroksia Suomessa 1984-2011 Opo-lehden ilmentämänä

Pro graduni yhdistää kaksi ajankohtaista tutkimuskohdetta: ohjauspolitiikan sekä opinto-ohjaajan profession yhteiskunnallisen tematiikan. Ohjauspolitiikan ajankohtaisuus välittyy asiantuntijoiden pedagogisen järjestötoiminnan aihepiireistä; syrjäytymisestä nivelvaihetuen tarpeeseen. Opinto-ohjaajan profession yhteiskuntakeskustelu on puolestaan jatkunut aktiivisesti jo 1970-luvulta, jolloin syntyi opinto-ohjaajien oma ammattijärjestö. Tutkimukseni teoreettinen näkökulma on kasvatustieteellinen ja sosiologinen, historiallisesti painottunut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä opinto-ohjaajan professiosta ja tuottaa syvällisempää tietoa siitä, miten opinto-ohjaajien oma ammattijärjestö (Suomen opinto-ohjaajat ry) integraatiossa yhteiskunnan kanssa ilmentävät ohjausprofessiota. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana on laadullinen Opo-lehtiaineiston rajattu kokonaisotanta, jota käsitellään induktiivisella sisällönanalyysilla, joka soveltuu lehtiaineiston tekstianalyysiksi. Tässä tutkimuksessa induktiivinen sisällönanalyysi jäsentää Opo-lehden sisältöä, joka 110 Opo-lehden perusteella jäsentelee ohjauskokonaisuutta sosiaalisesti ymmärrettäväksi toiminnaksi. Sisällönanalyysin analyysivaiheessa aineistosta muokkaantui neljä opinto-ohjaajan aikakautta: Eettisen opinto-ohjaajan aikakausi (1984-1989), Arvostetun opinto-ohjaajan aikakausi (1990-1996), Kansainvälisen opinto-ohjaajan aikakausi (1997-2002) ja Yrittäjä opinto-ohjaajan aikakausi (2003-2011). Näitä opinto-ohjaajan aikakausia tulkitaan aineistolähtöisesti, jotta opinto-ohjaajan professio ei olisi ennalta määritelty teoreettiseen viitekehykseen. Puhdasta aineistolähtöisyyttä perustelee lisäksi opinto-ohjauksen yhteiskunnallinen riippuvuussuhde, jonka pohjalta aiempi ohjauskirjallisuus olisi epäsuorasti vaikuttanut analyysiprosessin sisäiseen validiteettiin. Tutkimustulokset todentavat, että yhteiskunnan muutokset vaikuttavat opinto-ohjaajan professioon. Opinto-ohjaajan aikakausien painopistetekijät ovat ohjausprofession sisällön ja yhteiskuntatekijöiden yhteissumma. Opo-lehtiaineisto paljastaa, että opinto-ohjaajan profession rakentaminen tapahtuu ohjaajan sisäisistä voimavaroista, mutta opinto-ohjauksen haasteet ilmentyvät ulkopuolisten vaikutteiden alaisina tekijöinä. Opinto-ohjaajan aikakaudet sisältävät neljä taustamuuttujaa, jotka rakentavat Opo-lehden kontekstissa ohjausprofession sisältöä; yhdistystoiminnan kehittyminen, opinto-ohjaajan persoona, aktiivinen yhteistyö ja riittävät ohjausresurssit.Siirretty Doriast

Laajan turvallisuuden käsite Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa : presidentti Halosen ulkopoliittiset puheet ja niiden herättämä kritiikki

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmassa tarkastellaan laajaa turvallisuuskäsitystä Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa analysoimalla presidentti Halosen ulkopoliittisia puheita ja esittelemässä niiden herättämää kritiikkiä. Tutkimusongelman muodostaa Halosen ajan ulkopoliittisen toimintalinjan poikkeaminen perinteisestä ulkopolitiikan linjasta. Tutkimusongelmaa taustoitetaan Paasikiven–Kekkosen linjan pääteesien esittelyllä. Suomen ulkopolitiikkaa harjoitettiin tätä samaa linjaa noudattaen aina EU-jäsenyyteen asti, jolloin alkoi Suomen ulkopolitiikassa murrosaika. Aineistona käytettiin presidentti Halosen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsitelleet puheet. Perinteinen turvallisuustutkimus on käsittänyt turvallisuuden kapeasta valtion turvallisuusintresseihin ja sotilaalliseen turvallisuuteen keskittyvästä näkökulmasta. Perinteisellä turvallisuuskäsitteellä on yhä vankka asema turvallisuustutkimuksessa, mutta nykypäivänä turvallisuus käsitetään monissa yhteyksissä sotilaallista turvallisuutta laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Uudempaa turvallisuuden käsitteellistämisen tapaa edustavat turvallisuuskäsitteen laajentajat eli niin kutsuttu Kööpenhaminan koulukunta sekä turvallisuuskäsitteen syventäjät, jotka löytyvät kriittisen turvallisuustutkimuksen piiristä. Näissä uudemmissa lähestymistavoissa turvallisuuden painopiste on siirtynyt valtioista yksilöihin. Lähtöoletus presidentti Halosen laajasta turvallisuuskäsityksestä sai analyysissa vahvistusta. Halosen turvallisuuskäsityksessä ihmisten turvallisuus on kaikkein keskeisintä. Turvallisuutta taataan parhaiten taloudellista hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistämällä. Laajan turvallisuuden edistämisen tulee Halosen ajattelussa perustua ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen. Turvallisuuden takaamisen keinojen tulee myös olla näiden arvojen mukaisia. Turvallisuuden takaamisessa keskeisintä ovat kansainväliset monenkeskiset sopimukset. Kaikilla valtioilla, myös Suomella, on vastuu toimia oikeudenmukaisemman globalisaation aikaan saamiseksi. Turvallisuus tulee taata kaikille ihmisille, kotona ja maailmalla. Halosen turvallisuuskäsityksen mukaan oikeudenmukaisempi maailma on myös suomalaisille parempi paikka elää ja siksi myös Suomen etu. Perinteisen realistisen turvallisuuskäsityksen painotukset löytyvät Halosen turvallisuuspuheen puolustuspolitiikkaa koskevasta aspektista. Sotilaallisesta turvallisuudesta puhuessaan Halonen käyttää varsin perinteistä turvallisuuskäsitettä. Sotilaallisessa turvallisuudessa pääpainon puheessa saavat itsenäisyyden ja yhteiskunnan perusarvojen turvaaminen, oman alueen koskemattomuus ja kansallinen puolustuskyky. Turvallisuuden puolustusaspektissa Halonen tuo esiin, että vaikka Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu erillistä sotilaallista uhkaa, uskottava oma puolustus on edelleen tärkeä keino turvallisuuden takaamiseksi. Puolustuspuheessaan Halonen pysyttelee pitkälti perinteisen realistisen turvallisuuskäsityksen raameissa

Pirkanmaan jatkuvan oppimisen strategia 2022

Jatkuvalla oppimisella vastataan tarpeeseen kehittää ja uudistaa osaamista elämän ja työuran eri vaiheissa. Jatkuvan oppimisen tavoitteina ovat osaamistarpeiden muutoksiin vastaaminen, mielekkäät työurat, hyvä työllisyyskehitys, julkisen talouden tasapaino sekä yritysten kilpailukyky ja tuottavuus. Pirkanmaan jatkuvan oppimisen visiolla ja strategialla määritellään yhteinen suunta, tavoite ja askelmerkit laajalle toimijajoukolle, koko maakunnalle. Strategiatyön toteutuksesta ovat vastanneet Pirkanmaan ELY-keskus ja Pirkanmaan liitto, ja siinä ovat olleet mukana Pirkanmaan koulutusryhmässä edustetut organisaatiot. Pirkanmaan koulutusryhmään kuuluu laajasti alueellisia koulutusorganisaatioita, elinkeino- ja työelämän järjestöjä, kuntia ja viranomaisia. Koulutusryhmän tehtävänä on parantaa osaamisen kohtaantoa työmarkkinoilla tukemalla koulutuksen alueellista kehittämistä ja yhteistyötä jatkuvassa oppimisessa. Strategia fokusoituu työelämässä tarvittavan osaamisen kehittämiseen. Strategiatyön taustalla on voimakas tahtotila yhteisen suunnan ja askelmerkkien määrittämiselle jatkuvan oppimisen teemassa. Strategiatyö tuo näkyväksi pirkanmaalaista jatkuvan oppimisen toimijoiden kokonaisuutta, ja edistää sitä kautta yhteistyötä toimijoiden välillä, lisäten alueen elinvoimaisuutta ja kasvua. Työtä tuetaan myös Pirkanmaan elinikäisen ohjauksen strategialla Parasta ohjausta Pirkanmaalla, jonka painopisteinä ovat ohjausosaamisen kehittäminen, ohjaustoimijoiden yhteistyön tiivistäminen, ennakointi ja viestinnän kehittäminen

Mihin ohjaus on yltänyt? Oppilaanohjauksen vuosien 2008–2010 kehittämistyön vaikuttavuusarviointi

Tämän arviointitutkimuksen tarkoituksena oli kuvata valtakunnallisen, vuosina 2008–2010 toimineen oppilaanohjauksen kehittämishankkeen (lyh. OKE) vaikuttavuutta. Loka-marraskuussa 2010 vaikuttavuuskyselyyn vastasi 361 henkilöä, joista 244 oli ollut OKE:ssa kaksi vuotta ja 116 yhden vuoden. Kyselyyn vastanneista 68 % oli naisia, ja 17 % työskenteli Oulun ja Lapin tai 27 % Etelä-Suomen läänissä. Kolmannes oli pienestä kunnasta ja kolmannes suuresta kaupungista. Koordinaattoreita oli runsas neljäsosa, ja noin puolet toimi oppilaan- ja opinto-ohjaajina. Yhdeksän kymmenestä vastaajasta oli opetustoimesta. Kolmessa kunnassa haastateltiin 28 henkilöä, jotka olivat keskeisin osin perusopetuksen (oppilaan- ja opinto-ohjaajat, opettajat) ja kunnan sivistystoimen edustajia. Oppilaanohjauksen käytänteistä parhaimmin toimiviksi vastaushetkellä arvioitiin työelämään tutustuminen, luokkamuotoinen oppilaanohjaus ja alakoululaisten tutustuttaminen yläkouluun. Huonoiten toimiviksi osoittautuivat muiden ohjaustoimijoiden (esim. työelämän edustajat) ohjaustietous, ohjauksen tiedotus- ja viestintäkäytännöt sekä maahanmuuttajataustaisten ohjaus. Kahden vuoden kehittämisen aikana opetustoimen sisäinen yhteistyö oli kehittynyt etenkin oppilaan- ja opinto-ohjaajien ja erityisopettajien osalta. Myös toisiin oppilaitoksiin oli rakennettu lisää kumppanuuksia. Yhteistyö koulutoimen ulkopuolelle oli vähäisempää; parhaiten oli löydetty yhteistyötä sosiaali- ja terveys- sekä nuorisotoimeen, kehnoiten työvoimahallintoon. Hanketta oli edistänyt parhaiten henkilötason tuki (koordinaattoreiden työpanos ja sitoutuminen, johdon kannustus ja vertaistuki), harjoitettu yhteistyö sekä lisärahoitus. Vaikeuttaneiden tekijöiden kärjessä olivat yhteisen kehittämisen tahtotilan ja vision puuttuminen, aikapula sekä projektin toiminnalliset hankaluudet. Opettajien nihkeys ohjaustehtävän laajentamiseen oli havaittavissa. Hanketoimijoille oli järjestetty koulutusta, erilaisiin kysymyksiin oli perustettu työryhmiä sekä ohjauksen uusia käytännön ideoita oli oivallettu ja jaettu toimijoiden kesken. OKE:n aikaansaamat merkittävimmät muutokset olivat yhteistyön ja verkostoitumisen edistyminen, aiempaa kokonaisvaltaisemman ohjausajattelun ja -osaamisen kehittyminen sekä ohjauksen käytänteiden, toimintamallien ja työmuotojen paraneminen. Yksilötasoiset muutokset koettiin koulu- ja aluetasoisia suuremmiksi. Kouluarvosanalla mitaten hankkeen vaikuttavuuden itsearviointien keskiarvo oli 7.8; kaksi vuotta OKE:ssa toimineet olivat hieman muita tyytyväisempiä (ka = 8.0). Kaksi kolmasosaa vastaajista arvioi hankkeen saavutusten olevan hyvin tai melko hyvin vakiinnutettavissa, vaikka myös epäilyjä esitettiin hankkeen kohtalosta erillisrahoituksen päättymisen jälkeen. Kaikkiaan 28 erilaista ohjauskäytännettä käsittäneen luettelon arviointi osoitti, että 27 käytänteessä oli tapahtunut toimivuuden paranemista vuodesta 2008 (n = 442 vastaajaa) vuoteen 2010, ja syksyllä 2010 ne paljon kehittyneiksi katsoneiden osuus oli suurempi kuin syksyllä 2009 (n = 358 vastaajaa). Parhaiten nähtiin edistytyn erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ohjauksessa, ohjauksen dokumentoinnissa (ohjaussuunnitelma, käsikirjat) sekä koulutuksen nivelvaiheiden tiedonsiirtokäytänteiden parantamisessa. Heikoiten oli edistytty yhteistyössä työvoimahallinnon kanssa, muiden toimijoiden (esim. työelämän edustajat) ohjaustietoisuuden parantamisessa ja hallinnollisten ATK-ohjelmien käytössä ohjauksen apuna. Pienin poikkeamin syksyn 2010 aineisto vastasi rakenteeltaan syksyjen 2008 ja 2009 aineistoja, mikä mahdollisti maltillista muutoskuvausta. Syksyn 2010 kyselyn vastausaktiivisuus ei ollut toivotunlainen, ja kun huomioidaan projekteille yleisesti tyypillinen itsearviointien tendenssi korostaa myönteisiä saavutuksia, OKE-hankkeen laajempaan vaikuttavuuteen tulee suhtautua varauksellisesti. Silti kokonaisuutena OKE näyttää vaikuttaneen varsin positiivisesti monissa tapauksissa ja keskeisissä ohjausteemoissa. Kysely- ja haastattelutulokset tukivat kaikissa tutkimuksen pääteemoissa toisiaan

Xylo-Oligosaccharides in Prevention of Hepatic Steatosis and Adipose Tissue Inflammation: Associating Taxonomic and Metabolomic Patterns in Fecal Microbiomes with Biclustering

We have shown that prebiotic xylo-oligosaccharides (XOS) increased beneficial gut microbiota (GM) and prevented high fat diet-induced hepatic steatosis, but the mechanisms associated with these effects are not clear. We studied whether XOS affects adipose tissue inflammation and insulin signaling, and whether the GM and fecal metabolome explain associated patterns. XOS was supplemented or not with high (HFD) or low (LFD) fat diet for 12 weeks in male Wistar rats (n = 10/group). Previously analyzed GM and fecal metabolites were biclustered to reduce data dimensionality and identify interpretable groups of co-occurring genera and metabolites. Based on our findings, biclustering provides a useful algorithmic method for capturing such joint signatures. On the HFD, XOS-supplemented rats showed lower number of adipose tissue crown-like structures, increased phosphorylation of AKT in liver and adipose tissue as well as lower expression of hepatic miRNAs. XOS-supplemented rats had more fecal glycine and less hypoxanthine, isovalerate, branched chain amino acids and aromatic amino acids. Several bacterial genera were associated with the metabolic signatures. In conclusion, the beneficial effects of XOS on hepatic steatosis involved decreased adipose tissue inflammation and likely improved insulin signaling, which were further associated with fecal metabolites and GM

Xylo-Oligosaccharides in Prevention of Hepatic Steatosis and Adipose Tissue Inflammation: Associating Taxonomic and Metabolomic Patterns in Fecal Microbiomes with Biclustering

We have shown that prebiotic xylo-oligosaccharides (XOS) increased beneficial gut microbiota (GM) and prevented high fat diet-induced hepatic steatosis, but the mechanisms associated with these effects are not clear. We studied whether XOS affects adipose tissue inflammation and insulin signaling, and whether the GM and fecal metabolome explain associated patterns. XOS was supplemented or not with high (HFD) or low (LFD) fat diet for 12 weeks in male Wistar rats (n = 10/group). Previously analyzed GM and fecal metabolites were biclustered to reduce data dimensionality and identify interpretable groups of co-occurring genera and metabolites. Based on our findings, biclustering provides a useful algorithmic method for capturing such joint signatures. On the HFD, XOS-supplemented rats showed lower number of adipose tissue crown-like structures, increased phosphorylation of AKT in liver and adipose tissue as well as lower expression of hepatic miRNAs. XOS-supplemented rats had more fecal glycine and less hypoxanthine, isovalerate, branched chain amino acids and aromatic amino acids. Several bacterial genera were associated with the metabolic signatures. In conclusion, the beneficial effects of XOS on hepatic steatosis involved decreased adipose tissue inflammation and likely improved insulin signaling, which were further associated with fecal metabolites and GM

Lähiruuan ekologisten vaikutusten selvitys

Tässä työssä luotiin arviointikehikko lähiruuan kestävyyden arvioimisen pohjaksi ja tarkasteltiin, miten lähiruuan ekologista kestävyyttä voidaan mitata ja miten siitä voidaan viestiä. Arviointikehikko sisälsiruuan ravitsemuksen, paikallisten luonnonvarojen käytön, rehevöittävän vaikutuksen, ekotoksiset ja toksiset vaikutukset, vaikutuksen biologiseen monimuotoisuuteen, vaikutukset ekosysteemipalveluihin, ilmastovaikutuksen ja tietyt tuotanto-kulutusketjun sosioekonomisen kestävyyden osa-alueet. Viimeksi mainittu keskittyi lähiruuan kannalta keskeisiin kysymyksiin sisältäen vaikutukset paikalliseen huoltovarmuuteen, sosiaalisiin ja taloudellisiin verkostoihin, innovatiiviseen yritystoimintaan, työllistävyyteen, työhyvinvointiin, kulttuuriin, eläinten hyvinvointiin ja toimitusketjujen pituuden merkityksiin. Arviointikehikkoonsisältyvien ekologista kestävyyttä kuvaavien kvantitatiivisten, tuotekohtaisten mittareiden käyttöä testattiin lähiruokaketjuissa kolmella erilaisella kohdealueella, Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Keski-Suomessa. Lisäksi kunkin edellä mainitun alueen luonnonvarojen käytöntilaa tarkasteltiin ensin alueellisen maankäytön sekä kulutus-tuotanto-rakenteen kannalta. Tuotekohtaisten ekologisen kestävyyden mittareidentestaus toteutettiin elinkaarimenetelmällä (LCA) yhteensä 14 lähiruokatuoteketjusta (38 yritystä) sisällyttäen vaiheet “pellolta kauppaan” eli alkutuotannon, jalostus-, pakkaus- ja kuljetus-osat sekä kaupan, suurkeittiön tai lähiruokapiirin. Tuotteet valittiin kunkin alueen lähiruokatoimijoiden intressin ja tutkimuksellisen vertailumahdollisuuden näkökulmat huomioiden. Tuotantoketjun toimijoilta kerättyjen tietojen perusteella arvioitiin lähiruokatuotteiden ilmastovaikutus, rehevöittävä vaikutus ja tilalla käytettyjen kasvinsuojeluaineiden aiheuttama ekotoksinen vaikutus. Lisäksi kartoitettiin kyselytutkimuksella tilan monimuotoisuuteen vaikuttavia toimenpiteitä. Tuotetason ympäristövaikutusten tarkastelun perustaksi valittiin kansallisten ravitsemussuositusten kestävyyttä kuvaavaosio ja sitä täydennettiin ravitsemusarvoon suhteutetun ympäristövaikutusmittarilla (E/Nindeksin). Yleisellä tasolla paikallisten luonnonvarojen käyttö liittyy lähiruuan tuotannon kannalta paikallisiin maankäytön resursseihin ja niiden järkevään ja säästävään hyödyntämiseen, sivuvirtojen paikalliseen hyödyntämiseen sekä ravinteiden kierrätykseen ja energiapitoisten massojen hyödyntämiseen uusiutuvana energiana. Sesonkisuuden hyödyntäminen on lähiruualle erityinen mahdollisuus. Lähiruuan tuotekohtaiset rehevöittävät vaikutukset olivat tapauskohtaisia eli osalla tuotteista rehevöittävä vaikutus oli suurempi ja toisilla pienempi kuin keskimäärin vastaavalla suomalaisella ns. valtavirtatuotteella. Rehevöittävät vaikutukset samoin kuin biodiversiteettiin kohdistuvat vaikutukset ovat hyvin paikallisia. Näiden vaikutusten tarkastelussa paikallisen ympäristön herkkyys ympäristövaikutuksille on otettava huolellisesti huomioon. Monimuotoisuuden osalta lähiruualla on paljon kestävyyttä parantavia mahdollisuuksia. Hankkeessa tehdyn ympäristötoimenpidekyselyn perusteella lähiruokatuottajilla näyttäisi myös olevan tavanomaista tuottajaa enemmän kiinnostusta monimuotoisuuden edistämiseen. Lähiruuan monipuolisuuteen ja resurssien kierrätykseen liittyvät pyrkimykset ovat ilmeisen edullisia myös paikallisten ekosysteemipalvelujen kannalta. Torjunta-aineiden käyttö ja siitä aiheutuva ekotoksinen vaikutus lähiruuan tuotannossa vaihtelivat paljon; minimitasosta yllättävän korkeaan haitallisuustasoon. Kemiallista torjuntaa tulee käyttää vain todettuun tarpeeseen myös lähiruuan osalta IPM periaatteiden mukaan. Lähiruokatuotteiden ilmastovaikutukset olivat tapauskohtaista niin kuin rehevöittävän vaikutuksenkin. Eläinperäiset tuotteet tuottivat suuremman ilmastovaikutuksen kuin kasviperäiset, poikkeuksena mukana ollut riistatuote (hirven liha), jonka ilmastovaikutus jäi kuormittavimpien kasvikunnan tuotteiden tasolle. Joidenkin lähiruokatuotteiden kuljetuksen hiilijalanjälki oli suhteettoman suuri verrattuna valtavirtatuotteisiin. Lähiruuan näkökulmasta on suuri ongelma, että elintarviketuotannon tuotantorakenteet ja kuljetukset on pääsääntöisesti toteutettu valtavirtatuotannon näkökulmasta. Lähiruoka tarvitsisi kuljetusten kehittämiseksioman paikallisen ”räätälöintinsä”. Lähiruokatuotannolla on aivan ilmeisiä käyttämättömiä mahdollisuuksia ekologisen kestävyyden lisäksi sosio-ekonomisen kestävyyden kehittämisen kannalta, varsinkin jos lähituotantoon liittyvää järjestelmällistä viestintää ja yhteiskehittämistä voitaisiin tehostaa. Edellä kuvattuja päätelmiä yhdistävä argumenttipankki: ’Perusteita lähiruoan kestävyysvaikutuksista viestimiseen’ julkaistiin erillisenä tiiviinä julkaisuna1. Argumentit ovat kestävyyttä parantavia toimenpiteitä kuvaavia väittämiä, joiden toteutumista voidaan, elinkaarianalyysin tarjoamissa puitteissa, mitata kvantitatiivisesti, tai kvantitatiivisten mittareiden puuttuessa, kuvata laadullisen selosteen(tuotekohtaisen kuvauksen) avulla.The aim of this project was to develop measures, criteria and document-based arguments for sustainability of Finnish local food. A framework was designed during the first phase of the work to assess the sustainability of local food production. The framework included the following dimensions: nutritional value of food, use of local resources in food production, eutrophication, ecotoxic and toxic impacts of food production, impacts of food production on biodiversity and ecosystem services, climate change and socioeconomic sustainability of production (consumption chains). Regarding socio-economic sustainability, only specific aspects were considered, including local supply security, social and economic networks, innovative entrepreneurship, employment, work welfare, culture, animal welfare and length of productionconsumption chains. In the second phase the framework was tested for ecological sustainability of local food chains from three different regions in Finland, from the southern coast to the southern inland region, reaching the central inland region. The basis of sustainable use of resources and sensitivity to environmental impacts in the three regions were evaluated according to geography and the context of consumption-production. Life Cycle Assessment (LCA) based product-specific indicators for ecological sustainability were tested for 14 local food chains (included 38 companies) in the three regions. In each region, typical local products of high commercial interest were tested and chain-specific data were collected directly from stakeholders. Impacts of climate change, and eutrophication and ecotoxicity impacts were included. All chains covered phases “from field to grocery”, i.e. primary production, processing, packaging and transport phases, including the grocery store, commercial kitchen or local food establishment. In addition, factors that affected farm biodiversity were evaluated using a questionnaire provided to farmers. That focused on environmental activities carried out on-farm. An argument bank was constructed in the third phase. The arguments were based on identification of actual tasks that should be undertaken to enhance ecological and socio-economic sustainability of a local product. The LCA based indicators were included for quantitative measures to be used to monitor the level of sustainability. For those tasks, where quantitative indicators were missing, a qualitative description was used to document activities. The aim of this phase was to support ecological sustainability of local food enterprises in terms of communication and marketing. In addition to the production side, consumer-focused versions of arguments were used for local food consumers in order to help them specify their demands for food sustainability. The nutritional value of food represented the basis for assessment of ecological sustainability, in accordance with the national nutrition guidelines. Sustainability of local resource use was directly linked to land use, efficiency of resource use and side flows, accuracy of nutrient recycling and utilization of local energy sources. Bringing seasonal food into play provides unique opportunities for local food production. An overview of the LCA based results showed that some of the local products induced higher, and other lower, impacts than similar products in an average Finnish production chain. Eutrophication and biodiversity impacts of local food are particularly dependent on sensitivity of the local environment. The results need to be carefully assessed in the context of local circumstances. Local food production represents many opportunities to support biodiversity. A simple survey in this study indicated that local food producers could become more interested in environmental matters. In general terms, local food has good potential to support ecosystem services through biodiversity and recycling of resources. Chemical use and impact on sustainability of local food production ranged from insignificant to highly hazardous. Chemical control will be used only if preventative measures do not adequately suffice for plant health and crop according to IPM. Product-specific impacts of climate change on local food were chain specific; typically animal based products had higher impact than plant based ones. However, locally based game products such as moose had a very low climate change impact. The overall problem with local food is that its logistics have developed in line with mainstream production. Transportation created relatively high climate impact for some products. Specific logistics should be applied to meet the specific demands of local food better. Concerning socio-economic sustainability, which is in many ways linked to ecological sustainability, there are missed opportunities in local food production. Communication and collaboration among stakeholders should be enhanced. It is important to produce knowledge and communicate it within and among local consumer groups. A summary of the findings was included in the argument bank and published as a separate booklet available on the web2

HAS3-induced extracellular vesicles from melanoma cells stimulate IHH mediated c-Myc upregulation via the hedgehog signaling pathway in target cells.

Intercellular communication is fundamental to the survival and maintenance of all multicellular systems, whereas dysregulation of communication pathways can drive cancer progression. Extracellular vesicles (EVs) are mediators of cell-to-cell communication that regulate a variety of cellular processes involved in tumor progression. Overexpression of a specific plasma membrane enzyme, hyaluronan synthase 3 (HAS3), is one of the factors that can induce EV shedding. HAS3, and particularly its product hyaluronan (HA), are carried by EVs and are known to be associated with the tumorigenic properties of cancer cells. To elucidate the specific effects of cancerous, HAS3-induced EVs on target cells, normal human keratinocytes and melanoma cells were treated with EVs derived from GFP-HAS3 expressing metastatic melanoma cells. We found that the HA receptor CD44 participated in the regulation of EV binding to target cells. Furthermore, GFP-HAS3-positive EVs induced HA secretion, proliferation and invasion of target cells. Our results suggest that HAS3-EVs contains increased quantities of IHH, which activates the target cell hedgehog signaling cascade and leads to the activation of c-Myc and regulation of claspin expression. This signaling of IHH in HAS3-EVs resulted in increased cell proliferation. Claspin immunostaining correlated with HA content in human cutaneous melanocytic lesions, supporting our in vitro findings and suggesting a reciprocal regulation between claspin expression and HA synthesis. This study shows for the first time that EVs originating from HAS3 overexpressing cells carry mitogenic signals that induce proliferation and epithelial-to-mesenchymal transition in target cells. The study also identifies a novel feedback regulation between the hedgehog signaling pathway and HA metabolism in melanoma, mediated by EVs carrying HA and IHH.Peer reviewe