Development of purchasing function - Case UAB Vilniaus Mesa

Siirretty Doriast

Ehkäisevän ja matalan kynnyksen hyvinvointipalvelumallin kehittäminen Mikkelin seudulle

Tämän esiselvityksen tarkoituksena oli kuvata, millainen ennaltaehkäisevän ja matalan kynnyksen hyvinvointipalveluiden toimintamalli olisi sopivin Mikkelin seudulle. Aiemman tutkimustiedon perusteella matalan kynnyksen toimipaikoilla voidaan toteuttaa ennaltaehkäiseviä palveluja, sairaanhoidollisia palveluja ja sosiaalipalveluja. Seurantatietoa kiinteiden toimipaikkojen (terveyskioskit, hyvinvointikioskit) ja liikkuvien palveluiden toiminnasta on vähän. Esiselvityksessä havainnoitiin 11 matalan kynnyksen toimipaikkaa Kymenlaaksossa, Pirkanmaalla, Pohjois-Savossa ja Etelä-Karjalassa ja haastateltiin niissä toimivia tai toiminnasta vastaavia henkilöitä (n = 21). Lisäksi Mikkelin seudun asiantuntijoiden näkemyksiä alueelle sopivasta toimintamallista selvitettiin haastatteluilla (n = 26). Niihin osallistui 32 asiantuntijaa. Haastattelut toimintamallista analysoitiin sisällön analyysillä MAXQDA-ohjelmaa käyttäen. Tulosten perusteella matalan kynnyksen toimipaikoista oli saatu erittäin myönteisiä kokemuksia. Useimmat matalan kynnyksen toimipaikat olivat terveydenhuoltoon keskittyviä. Monialainen yhteistyö eri toimialojen kanssa oli harvinaisempaa. Tiedottamisen koettiin olevan haasteellista mutta erittäin tärkeää. Mikkelin seudulla matalan kynnyksen hyvinvointipalvelun toimintamalliksi ehdotetaan haastattelujen ja havaintojen perusteella kiinteän toimipaikan ja jalkautuvan työn yhdistämistä. Moniammatillisen palvelun tulisi painottua hyvinvoinnin edistämiseen. Terveyden osalta keskeisimmät haasteet alueella ovat alkoholin käyttö, tupakointi, tapaturmat, sydän- ja verisuonitaudit sekä pahanlaatuiset kasvaimet. Niiden välttämiseksi terveyden edistäminen ja omahoidon tukeminen ovat erittäin tärkeitä. Esiselvityksellä tuotettua tietoa voidaan käyttää suunniteltaessa, arvioitaessa ja kehitettäessä matalan kynnyksen palveluja. Esiselvitys on osa Mikkelin ammattikorkeakoulun Hyvinvointialan soveltavan tutkimuksen rakenteiden vahvistaminen -hanketta.The purpose of this preliminary report was to describe the most suitable model for the preventive and low threshold welfare services in the Mikkeli region. On the basis of the previous research results, the preventive services, health care services and social services can be produced in the low threshold clinics. However, there is only little follow-up information on the operations of walkin clinics and mobile clinics on wheels as providers of this kind of services. Altogether 11 low threshold clinics were observed in Kymenlaakso, Pirkanmaa, Pohjois-Savo and in South Karelia. Employees (n = 21) working in the clinics or those who were responsible for the clinics were interviewed. In addition, 26 interviews were conducted with experts of the Mikkeli region. In total, 32 experts were interviewed. The interviews were analyzed with a qualitative data analysis software called MAXQDA. The results indicated that the experiences concerning the low threshold clinics were very positive. Most of the low threshold clinics focused on health care. Multi-professional cooperation was rare. Information exchange was found to be challenging, but very important. On the basis of the interviews and observations, the recommendation for the model for the low threshold services in the Mikkeli region would be a combination of a clinic and work on the streets. Multi-professional service should emphasize the promotion of welfare. The main challenges concerning health in this region involve alcohol, smoking, accidents, cardiovascular diseases and malicious tumours. Therefore, supporting people’s own self-care and health promotion is essential. The results of this report could be used in planning, assessing and developing the low threshold services. This report was a part of a longer project at Mikkeli University of Applied Sciences called The Structural Enhancement of Applied Research of Wellbeing Project

Coaching leadership as a link between individual- and team-level strength use at work

This qualitative study delves into the interplay between coaching leadership and the utilization of strengths at both individual and team levels. Despite the acknowledged significance of this interplay, there is a scarcity of empirical qualitative research in this domain. Thus, this study aimed to address this gap by examining the prevalence and effectiveness of coaching leadership practices and strength use. Through a qualitative research approach, data from 17 supervisors and 23 employees within elderly care units were analyzed using template analysis. The outcomes of this study underscore the pivotal role of leadership in facilitating the application of strengths within the workplace, highlighting the interconnectedness of individual and team-level strength utilization. The findings of this study reveal that leadership plays a pivotal role in enabling and facilitating strength use at work, and that individual- and team-level strength use are linked. Leaders need to personally know their team members at the individual level, empower teams to work autonomously, and create a safe, open atmosphere for diversity at the team level. Adopting qualitative methodology, the study comprehends how coaching leadership facilitates strength utilization. This nuanced approach contributes to literature, enhancing our understanding of leadership’s role in optimizing strengths in a professional context.© 2023 The Author(s). Published by Informa UK Limited, trading as Taylor & Francis Group. This is an Open Access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution License (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/), which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original work is properly cited. The terms on which this article has been published allow the posting of the Accepted Manuscript in a repository by the author(s) or with their consent.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Maatalousalueiden perattujen purojen luonnonmukainen kunnossapito

EU:n vesipuitedirektiivi, Suomessa uudisteilla oleva vesilaki, tuleva maankuivatusopas ja uusi ojitustoimitusopas kiinnittävät huomiota yhä pienempien virtavesien ympäristön tilaan. Uudet ohjeet edellyttävät luonnonmukaisen vesirakentamisen käyttöä myös peruskuivatushankkeissa. Tämä julkaisu on tehty osana vuonna 2005 käynnistettyä, Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa tutkimushanketta "Maatalousalueen perattujen purojen luonnonmukainen kunnostus ja hoito" (PURO), jonka tavoitteena on tutkia uusia menetelmiä peruskuivatuksessa muutettujen purovesistöjen kunnossapitoon ja hoitoon, sekä lisätä tietoa menetelmien toimivuudesta. Julkaisu kokoaa yhteen maatalousuomiin soveltuvia luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmiä sekä analysoi kyselytutkimukseen perustuen viljelijöiden mielipiteitä maatalousuomien uusista kunnostusmenetelmistä. Työn tavoitteena on ollut tiedon tuottaminen maatalousalan neuvonta- ja suunnittelutehtävissä olevia henkilöitä sekä viljelijöitä varten. Maatalousalueiden peratut purovesistöt kärsivät syöpymisestä, liettymisestä ja umpeenkasvusta. Ongelmia aiheuttavat myös heikentynyt vedenjohtokyky, huono veden laatu sekä köyhtynyt luonnon monimuotoisuus ja yksipuolinen maisema. Pienet maatalousuomat ovat kuitenkin tärkeä osa virtavesiekosysteemiämme ja niissä ilmenevät ongelmat heijastuvat myös joki-, järvi- ja rannikkovesiemme tilaan. Uomat ovat tärkeitä myös maisemallisesti ja puroeliöstön elinympäristöinä: maatalousalueiden läpi virtaavilla uomilla on usein myös kalataloudellista merkitystä. Luonnonmukainen kunnossapito ja -perkaus ovat keinoja, joilla pyritään parantamaan maatalous- alueiden perattujen uomien tilaa ottaen samalla huomioon myös peltoviljelylle välttämättömät kuivatustavoitteet. Kyselyn mukaan viljelijät kokivat tärkeimmiksi tavoitteiksi veden laadun ja peltojen kuivatustilan parantamisen sekä tulvien vähentämisen peltoalueilta. Luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmin pyritään ratkaisemaan juuri näitä ongelmia. Kyselyssä korostui pienten uomien kalastollinen ja maisemallinen merkitys osana asuinympäristöä. Vastaajat olivat kiinnostuneita myös luonnon monimuotoisuudesta, mutta toisaalta luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmiä ja tavoitteita ei välttämättä tunneta. Tutkimusta, tietoa ja tiedottamista eri menetelmien toimivuudesta erilaisissa ympäristöolosuhteissa tuleekin lisätä

Yhteisöllisyydestä pedagogista hyvinvointia oppilaitoksiin? Kaksi casea pedagogisen hyvinvoinnin valmennuspiloteista

Monessa oppilaitoksessa on huolestuttu yhteisöllisyyden heikkenemisestä ja sitä halutaan vahvistaa erilaisin toimenpitein. Tällä tavoitellaan myönteisiä vaikutuksia yksilöille, lähiyhteisöille ja organisaatioille. Tässä artikkelissa tarkastelemme yhteisöllisyyttä oppilaitoksissa pedagogisen hyvinvoinnin näkökulmasta kahdessa valmennuspilotissa, joista toinen toteutettiin ammatillisessa koulutuksessa ja toinen korkeakoulukentällä. Pedagoginen hyvinvointi käsitteenä antaa oppilaitosyhteisöille välineen jäsentää työ- ja opiskeluhyvinvoinnin suhdetta. Pedagoginen hyvinvointi yhdessä työhyvinvoinnin ja opiskeluhyvinvoinnin kanssa muodostaa ’hyvinvoinnin kehän’, jossa oppilaitosyhteisön toimijoiden hyvinvointi kietoutuu yhteen. Valmennuspilotit toteutettiin HyPe-hankkeessa. Hanke on yksi TYÖ2030-ohjelman rahoittamista työpaikkojen toimintatapojen kehittämishankkeista. HyPe-hankkeen valmennuspilottien tavoitteet ja valmentava työote olivat yhteiset, mutta lähtökohdissa ja valmennusryhmän kokoamisessa oli eroja. Korkeakoulujen pilotissa lähtökohta oli pedagogisen hyvinvoinnin avaintekijöissä (johtaminen, työorientaatio, rakenteet ja prosessit sekä yhteisöohjautuvuus), ja osallistuvat tiimit ja työryhmät olivat jo toiminnassa olevia ryhmiä. Ammatillisen koulutuksen pilotin lähtökohta painottui yhteisölliseen vuorovaikutukseen verkossa, ja ryhmät muodostuivat henkilöistä oppilaitosten eri yksiköistä. Valmennuspiloteissa tunnistettiin yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia edistäviä tekijöitä, mutta myös haasteita yksilö-, esihenkilö-, yhteisö- ja oppilaitostasolla. Valmennusprosessit vahvistivat pedagogista hyvinvointia luomalla foorumeita tarkastella työtä eri tasoilla ja näkökulmista

Maatalousalueiden perattujen purojen luonnonmukainen kunnostus ja hoito - kohti kestävämpiä maatalouden kuivatuskäytäntöjä

Maatalouden kuivatustoimenpiteet ovat muuttaneet voimakkaasti puroluonnon tilaa maassamme. Suoristetut ja peratut uomat kärsivät heikosta vedenlaadusta, virtaamien äärevöitymisestä ja tulvadynamiikan muutoksista sekä uomamorfologian yksipuolistumisesta ja eliöstön elinolosuhteiden heikkenemisestä. Peratut ja suoristetut purot ovat myös maisemallisesti hyvin yksipuolisia. Uomista joudutaan poistamaan lietettä säännöllisesti uomien kuivatus- ja tulvasuojeluhyötyjen säilyttämiseksi. Uudelleenkaivulisää kustannuksia ja heikentää entisestään peltouomien eliöstön elinolosuhteita ja alapuolisten vesistöjen veden laatua.Suomen ympäristökeskus käynnisti vuonna 2005 tutkimushankkeen "Maatalousalueiden perattujen purojen luonnonmukainen kunnostus ja hoito" yhteistyössä Uudenmaan ympäristökeskuksen, Uudenmaan TE-keskuksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen kanssa. Hankkeessa selvitetään mahdollisuuksia maatalousalueiden pienten, peruskuivatuksessa muutettujen uomien tilan parantamiseen. Hankkeen aikana kunnostetaan yhdeksän maatalousalueiden kuivatustoimista kärsinyttä koekohdetta ympäri maata. Keskeisin testattavista menetelmistä on uomien kaksitasoinen poikkileikkaus, jossa pieni, mutkitteleva alivesiuoma takaa eliöstölle riittävät vedenkorkeudet myös alivirtaamilla.Alivesiuomaa ympäröivät tulvatasanteet, jotka puolestaan varmistavat uoman vedenjohtokyvyn tulvavirtaamien aikana. Muita menetelmiä ovat syöpymistä ehkäisevät pohjakynnykset sekä uoman kunnostus kevyempien toimenpiteiden avulla, pääosin uoman omaa kulumisen ja kasautumisen dynamiikkaa hyödyntämällä. Tutkimuksessa arvioidaan myös kunnostusmenetelmien käytöstä seuraavia taloudellisia, ekologisia ja maisemallisia vaikutuksia.Uomien kunnostuksilla voidaan saavuttaa monia vedenlaadullisia, ekologisia, maisemallisia ja taloudellisia hyötyjä. Merkittävimpiä vaikutuksia ovat uomien ja niiden alapuolisten vesistöjen veden laadun paraneminen sekä uoman rakenteen, virtausolojen ja eliöstön monipuolistuminen. Koti- ja ulkomaisten (esim. tanskalaisten) kokemusten mukaan maatalousalueiden uomilla voi olla tärkeä ekologinen ja taloudellinen merkitys puro- ja meritaimenen sekä rapujen elinympäristönä. Purovesistön kunnostamisesta on konkreettista hyötyä myös viljelijöille, sillä uoman uudenlainen rakenne parantaa uoman itsepuhdistuskykyä ja vähentää liettymisestä aiheutuvaa uomien uudelleenperkaustarvetta.Monimuotoiset uomat ovat tärkeitä myös maisemallisesti ja vesistöjen virkistyskäytön kannalta. Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteet, kuten suojavyöhykkeiden perustaminen, kosteikkojen rakentaminen ja pienimuotoisten tulva-alueiden palauttaminen tukevat uomien kunnostamista ja lisäävät uomien ja niiden lähialueiden ekologista ja maisemallista merkitystä.Ympäristön tilan huomioiminen sisältyy uusiin ojitustoimitusohjeisiin ja sen merkitys tulee entisestään korostumaan maatalouden ympäristötukijärjestelmän- ja peruskuivatuksen ohjeiden uudistamisen yhteydessä. Uudet ohjeet sitovat kaikkia, mutta käytännön hankkeiden yhteydessä toteutettujen esimerkkikohteiden puuttuessa luonnonmukaisten toimenpiteiden käyttö on jäänyt hyvin vähäiseksi. Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on tarkastella luonnonmukaisten menetelmien käytöstä aiheutuvia vaikutuksia käytännössä ja tuloksia hyödyntäen tuottaa ohjeita ja suosituksia maatalousalueiden purojen kestävää käyttöä ja hoitoa varten. Näin varmistetaan uusien, ympäristön kannalta kestävämpien käytäntöjen saaminen osaksi modernin maatalouden kuivatuskäytäntöjä