Oppimista vai määrämuotoista raportointia? : kokemuksia ESR-hankkeista

Kehittämishankkeessa selvitettiin miten Euroopan sosiaalirahaston hankkeiden loppuraportointia voidaan kehittää tehokkaammin palvelemaan hankkeiden toteuttajia, rahoittajia ja hankkeisiin osallistujia. Kysymystä tarkasteltiin erilaisten julkaisujen, hankearviointien ja Etelä-Pohjanmaalla toteutettujen ESR -hankkeiden loppuraporttien analyysin avulla. Kehittämishankkeessa luotiin kuva oppimisesta osana hankkeiden toteuttamista. Kehittämishankkeessa koottiin perustieto hanketoiminnan määrämuotoisesta raportoinnista. Kirjallisuuteen tutustumalla hahmotettiin kokemuksellisen oppimisen ja projektioppimisen merkitys hankkeen toteuttamisessa ja hanketoiminnan itsearvioinnin osana. Kehittämishankkeessa käytiin läpi 54 Etelä – Pohjanmaalla toteutetun ESR -hankkeen loppuraportit. Hankkeiden loppuraporteissa ilmoitettuja asioita verrattiin hankkeiden ulkoisen arvioinnin tuottamiin tietoihin. Loppuraporteista puuttuu tieto hankkeiden laadullisesta toteutumisesta ja niistä oppimiskokemuksista joita hankkeiden toteuttamisen aikana saadaan. Kehittämishankkeen aikana selvisi että hankkeiden loppuraportoinnin kehittämiseen tarvitaan reflektoivaa keskustelua hankkeiden toteuttajien ja hankkeita ”tilaavien” rahoittajien välillä. Määrämuotoinen kirjallinen raportointi ei anna todellista kuvaa hankkeiden moninaisista vaikutuksista ja tuloksista. Loppukeskustelussa käydään yhdessä läpi hankkeen toteutuminen hankesuunnitelman mukaan ja keskustellaan hankkeen toteuttamista hidastaneista ja viivyttäneistä asioista sekä hankkeen toteuttamista edistäneistä asioista. Kehittämistyön tuloksia hyödynnetään Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa. Kehittämishankkeen tuloksista työstetään hankkeiden loppukeskustelun asialista, jota kokeillaan ja muokataan siinä vaiheessa, kun kuluvan ohjelmakauden hankkeita päättyy.In this development project it was studied, how the final reports of the projects financed by the European Social Fund (ESF) could be improved so that the reports could contribute more efficient the needs of those accomplishing, financing or participating the projects. The question was studied by analysing different publications, project evaluations and the final reports of ESF-projects accomplished in South Ostrobothnia. This development project made a view how learning is realized as a part of the accomplishing of the projects. A basic knowledge how the projects are quided to report in a structured form was gathered. The litterature study gave a view what is the relevance of experiential learning and project learning in ESF-projects and as a part of self-evaluation. 54 final reports of ESF-projects accomplished in South Ostrobothnia were read through. The facts written in the final reports were compared to the information gathered during the external evaluation of the projects. The final reports do not include any argumentation either about the qualitative results or learning experiences the project have had. This development project shows that to improve the final reports, a reflecting discussion is needed between those accomplishing the projects and those “buyers” which finance the projects. The structured form of the final report does not give the whole picture of the diversiformed influences and results of the projects. The final discussion is a place where the co-operators can compare the results to the plan as well as to discuss about the possible restrainers or advances occurred during the project. The results of this develpment project are utilized in the Centre for Economic Development, Transport and the Environment in South Ostrobothnia to make a list of issues which should be discussed in the final discussions with the projects. The list and the discussions will be experimented as a new method

Förskolebarns uppfattningar om språkinlärning. En komparativ undersökning i tre olika språkmiljöer

Tutkimukseni tavoitteena on selvittää ja vertailla esikouluikäisten lasten näkemyksiä kielten oppimisesta. Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto koostuu yhteensä 51 strukturoiduista haastattelusta sekä piirustuksesta. Haastattelut on litteroitu. Tutkimusaineistoa on kerätty kolmessa eri päiväkodissa eri puolella suomea. Yksi päiväkodeista on ruotsinkielinen, toinen suomenkielinen ja kolmannessa päiväkodissa lapset käyvät kielikylpyä. Näin ollen nämä kolme päiväkotia eroavat myös kielellisesti toisistaan. Tutkimukseni osoittaa, että lasten määritelmät kielten osaamisesta vaihtelevat. Kielitaitoa kysyttäessä lasten osaaminen painottui pääasiallisesti suomen, ruotsin ja englannin kieliin. Kaikissa päiväkodeissa esiintyi myös sekä positiivisia että kriittisempiä käsityksiä kielten oppimisesta. Jokaisesta päiväkodista löytyi myös lapsia, jotka yhdistivät kielten oppimisen johonkin tiettyyn tunteeseen, kuten jännittävyyteen. Kielikylpypäiväkodin lapset käyttivät eniten adjektiiveja kuvaillessaan kielten oppimista. Suomen- ja ruotsinkielisten päiväkotilasten käsitykset kielten oppimisesta olivat selkeämmin joko kriittisiä tai positiivisia. Suomenkielisen päiväkodin lapset halusivat oppia eniten eri kieliä. Tutkimuksestani selviää myös, että sekä kielikylpypäiväkotilasten että ruotsinkielisten päiväkotilasten joukosta löytyi lapsia, jotka halusivat oppia maailman jokaisen kielen. Kielikylpypäiväkotilasten joukosta löytyi vähiten sellaisia lapsia, jotka eivät halunneet oppia enempää kieliä. Lopuksi tutkimuksestani käy ilmi, että lasten piirtämistä kuvista aiheesta minä oppimassa kieliä esiintyy erilaisia tiloja, ajankohtia sekä henkilöitä kielten oppimistilanteissa. Nämä tilat voivat olla joko ulko- tai sisätiloja. Tutkimukseni päiväkodeissa lähtökohdat kielten oppimiselle löytyivät arkisista tilanteista kuten koulussa oppimisesta. Kielten oppimista tapahtui myös ulkomaanmatkoilla, ajankohdatkin vaihtelivat nykyisyydestä tulevaisuuteen, mutta kielten oppimista saatettiin myös kuvata tapahtuvaksi tässä ja nyt. Lasten kieltenoppimistilanteissa esiintyi myös eri henkilöitä, joilla oli oma roolinsa näissä kieltenoppimistilanteissa.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Toimittajien toimintatavat kokevat muutoksen : Alueellisten tv-uutisten uudistuksen käyttöönotto Pohjois-Suomen uutisissa

Opinnäytetyössäni tutkin helmikuun 2011 alussa käyttöönotetun ATVU-uudistuksen (Alueellisten tv-uutisten uudistus) tuomia muutoksia työharjoittelupaikkaani Yle Ouluun ja sen tuottamiin Pohjois-Suomen uutisiin. Samalla tutkin myös, miten uu-distus on otettu käyttöön Yle Oulun toimituksessa. Toiminnallisen opinnäytetyöni tutkimustulokset rakentuvat neliosaiselle tietoperus-talle: lähdekirjallisuudelle, etnografiselle osallistuvalle havainnoinnille, omien uutis-juttujen tekemällä tutkimiselle ja puolittain strukturoiduille teemahaastatteluille. Työharjoittelussa ollessani näin, miten toimittajat työskentelivät ja pystyn vertaamaan heidän toimintatapojaan ATVUn tavoitteisiin. Haastattelemieni Pohjois-Suomen uutisten toimittajien kommenttien avulla taas saan tietoa heidän omista mielipiteistään ja kokemuksistaan ATVUn toteutumisesta Yle Oulussa. Lähdekirjallisuudella syvennän ja taustoitan aihetta sekä sen termistöä. Pohdin ATVUa myös työ-harjoittelussa tekemieni työnäytteiden ja niiden toteutustapojen pohjalta. ATVU 2011-uudistuksen konsepti ei ainoastaan uudista uutisstudion ilmettä, vaan se pureutuu syvemmälle ja tarttuu toimittajien toimintatapoihin. Uusia ohjeita on annettu muun muassa kuvaukseen, äänten käyttöön uutisjutuissa, sähkeiden rakenteeseen, haastatteluihin ja juontajien esiintymiseen. Ylen pääkonttorilla Pasilassa seurataan, toteuttaako Yle Oulun toimitus uudistuksen elementtejä tarpeeksi Pohjois-Suomen uutislähetyksissä. Opinnäytetyössäni selviää, ettei ATVU-uudistusta ole otettu käyttöön Yle Oulussa täydellä teholla. Monet uudistuksen elementeistä koetaan turhiksi tai uutisten ym-märrettävyyttä vaikeuttaviksi. Osaa uusista elementeistä on kokeiltu, mutta ne ovat jääneet taka-alalle alkuinnostuksen jälkeen. Monia uusia vaatimuksia ei enää edes muisteta, osalle haastateltavista ne tulivat jopa aivan uusina. Täysin epäonnistuneeksi ATVU – uudistusta ei kuitenkaan Pohjois-Suomen uutisissa voi sanoa. Useita ele-menttejä on kokeiltu ja niiden parhaat puolet on otettu talteen. ATVU-uudistuksen myönnetään pyrkivän parempaan uutisilmaisuun ja yritystä sen toteuttamiseen on. Mielestäni suurimmat vaikeudet ATVUn toteuttamiseen ovat jatkuva kiire ja vanho-jen työtapojen muuttamisen vaikeus.In this Bachelor’s Thesis I research what changes the areal news (ATVU for short in Finnish) reformation in early February 2011 brought about in Yle Oulu and Northern Finland news. Yle Oulu produces the news and I conducted my practical training in Yle Oulu. At the same time I also study how the reformation has been implemented in Yle Oulu editing office. The knowledge base for this Thesis consists of four parts: semi-structured theme in-terviews, literature, studying by doing and ethnographic participating observation. When I was doing my practical training, I saw how reporters worked and because of that I can compare their ways of working with ATVU aims. By the comments that Northern Finland news reporters gave me when I interviewed them, I received in-formation of their own opinions and experiences about how ATVU has been imple-mented in Yle Oulu. By drawing on literature, I discuss the subject matter and its terms. I also explore ATVU by the work that I did for Northern Finland news during my practical training. The concept of the ATVU 2011 reformation does not only streamline the look of the news studio but it goes deeper and shapes reporters ways of working. ATVU has given new instructions for example for filming, how to use voices in news stories, structure of telegrams, interviews and to the show up of the news anchor. Yle head office in Pasila, Helsinki monitors if Yle Oulu editing office implements appropriate-ly the elements of the reformation in Northern Finland news. I found out in my Thesis that the ATVU 2011 reformation has not been fully imple-mented by Yle Oulu. Many of the elements of the reformation are experienced point-less or they are believed to make news more difficult to understand. Some of the new elements have been tested but left to background after the first enthusiasm. Many of the new demands have been forgotten and some of my interviewees heard of them for first time from me. However, the ATVU 2011 reformation has not failed totally in Northern Finland news. Reporters have tested many of the new elements and the best parts of them have become part of their working practices. Yle Oulu reporters admit that the ATVU reformation aims to better news expression and therefore try to meet its requirements. In my opinion the main difficulties in fulfilling ATVU are the continuous haste and challenges of changing the old working habits

Terapeuttisen harjoittelun vaikutus purentaelimistön ja yläniskan koettuun kipuun ja elämänlaatuun

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa tutkimushenkilöiden purentaelimistön ja yläniskan koettua kipua sekä elämänlaatua ennen kahdeksan viikon terapeuttista harjoittelua ja sen jälkeen. Tavoitteena oli tuottaa toimeksiantajalle uutta tietoa purentaelimistön toimintahäiriön hoitoon ja lisätä fysioterapeuttien sekä hammaslääkäreiden moniammatillista yhteistyötä purentaelimistön toimintahäiriöiden hoidossa. Lisäksi tavoitteena oli tuoda tutkittua tietoa alalle, syventää omaa tietämystä purentaelimistön toimintahäiriöstä sekä terapeuttisesta harjoittelusta sen hoitokeinona. Tutkimusongelmina oli selvittää, millaista on tutkimushenkilöiden purentaelimistön ja yläniskan koettu kipu sekä elämänlaatu ennen terapeuttista harjoittelua ja sen jälkeen. Tutkimuksen teoriatiedon rakentamisessa hyödynnettiin ICF-mallia. Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Tutkimusjoukko koostui neljästä naisesta, joilla oli purentaelimistön sekä yläniskan kipua. Tutkimushenkilöt suorittivat kahdeksan viikon harjoittelujakson kotiharjoitteluna, joka sisälsi purentaelimistöön sekä yläniskaan kohdistuvia harjoitteita. Aineisto kerättiin tutkimuksen alussa sekä lopussa VAS-mittarin, 15D-elämänlaatumittarin, kipupiirroksen sekä harjoituspäiväkirjan avulla. Saatu aineisto käsiteltiin Microsoft Excel-taulukkolaskentaohjelmalla. Aineisto analysoitiin hyödyntämällä indeksiarvoja ja keskiarvolukuja. Tutkimustulosten perusteella terapeuttinen harjoittelu vähensi tutkimushenkilöiden purentaelimistön ja yläniskan koettua kipua. Koetun kivun väheneminen näkyi tutkimushenkilöiden elämänlaadun ja toimintakyvyn kohenemisena. Tutkimusaineiston pienuudesta johtuen tutkimustulosta ei voi yleistää, mutta tämän tutkimuksen mukaan kotona toteutettu terapeuttinen harjoittelu soveltuu purentaelimistön toimintahäiriöiden oireiden hoitoon.The purpose of this thesis was to study perceived pain in masticatory system and upper neck of the research subjects, and the quality of life before and after eight weeks of therapeutic exercises. The aim was to produce new information for the commissioner for the treatment of TMD and to develop multi-professional cooperation of physiotherapists and dentists in the treatment of temporomandibular disorders. Further, the aim was to contribute to the research in the field, and deepen our knowledge in temporomandibular disorders and therapeutic exercise. The aim of the research was also to determine how the masticatory system and upper neck pain as well as quality of life were perceived by the research subjects before and after therapeutic exercises. The research questions were set out to clarify the level of pain experienced as well as quality of life of the subjects' masticatory system and upper neck both before and after therapeutic exercise. ICF-model was utilized in the building of the theoretical frame-work of the thesis. The research method of the thesis is quantitative and the research group consisted of four women who had pain in their masticatory system and upper neck area. The research subjects conducted eight weeks of home exercises, which included exercises for the problem areas. The research data were collected at the beginning and end of the research through VAS-analog, 15D-life quality meter, pain drawing and exercise diary. Microsoft Excel was used to tabulate the results at the start and in the end of the study. The change in the results was analyzed by utilizing index values and average numbers. The results show that therapeutic exercise decreased the perceived pain in masticatory system and upper neck of the research subjects. The decreasing of pain resulted in better quality of life and better functionality. The results of the study cannot be generalized due to the small size of the data. According to this study therapeutic exercises at home are suitable as a treatment of temporomandibular disorders

Myastenia graviksen diagnostiikka ja hoito OYS:n neurologian poliklinikalla

Tiivistelmä. Myastenia gravis on harvinainen hermo-lihasliitosta vaurioittava autoimmuunisairaus. Sen tunnistettavin piirre on eri lihaksissa ilmenevä aaltoileva lihasheikkous. Myastenian diagnoosi perustuu oirekuvaan ja vasta-aine- sekä neurofysiologisiin tutkimuksiin. Parantavaa hoitoa ei ole, mutta oireita voidaan hallita oireenmukaisella ja immunosuppressiivisella lääkityksellä sekä valikoiduissa tapauksissa tymektomialla. Taudin harvinaisuus, heterogeeninen luonne ja vaihtelevat hoitolinjaukset tuovat kuitenkin haasteensa sen diagnostiikkaan ja hoitoon. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella myasteniapotilaiden diagnostiikan ja hoidon toteutumista Oulun yliopistollisessa sairaalassa (OYS) sekä tutkia myasteniapotilaiden kliinisten piirteiden kirjoa. Tutkimus on retrospektiivinen rekisteritutkimus, johon potilaat kerättiin OYS:n sairauskertomusjärjestelmästä aikaväliltä 1.1.2005–31.12.2014. Aineistoon tuli 76 potilasta, joiden diagnoosi oli varmentunut ja joiden diagnostiikka sekä hoito oli tapahtunut pääosin OYS:ssa. Potilaista kerättiin demografisten tietojen lisäksi tiedot diagnostisten tutkimusten käytöstä ja toteutuneista hoidoista. Myastenian prevalenssi Pohjois-Pohjanmaan väestössä 31.12.2014 oli 16.6/100,000. Keskimääräinen vuosittaisten uusien diagnoosien insidenssi oli 0.17/100,000 vuosina 1985–1994 ja 1.15/100,000 vuosina 2005–2014. Viive oireiden alusta diagnoosiin oli 5.1 kk (vaihteluväli 0.2–127 kk). Pitkäkestoista immunosuppressiivista hoitoa oli saanut 42.1% potilaista. Tymektomia oli tehty 56.6.%:lle potilaista. Kortisonin päivittäinen annos pieneni tymektomian jälkeen, yhden vuoden kohdalla tymektomiasta 6.25 mg ja kahden vuoden kohdalla 7.5 mg. OYS:n neurologian poliklinikalla myastenian diagnostiikka ja hoito olivat pääosin hoitosuositusten mukaisia. Myasteniapotilaiden kliiniset piirteet olivat kirjallisuudessa kuvatun kaltaisia, mutta tymooma oli harvinainen (2.6%)

Ryvässipulia viljelyyn

Ryvässipuli (Allium cepa Aggregatum-ryhmä) on perinteinen Suomessa viljelty kepasipulin muoto, joka jakautuu kasvunsa aikana useaksi sipuliksi. Ryvässipuli oli 1950-luvulle asti tärkein sipulimme kotitarve- ja ammattiviljelyssä, ja sillä on merkittävä arvo Suomen vihanneskasvien historiassa. Nykyisin kasvia viljellään lähinnä kotipuutarhoissa. Eri kantojen monimuotoisuutta on onnistuttu säilyttämään melko hyvin sekä harrasteviljelyn että virallisen geenivarasäilytyksen avulla. Geneettisen tutkimuksen mukaan suomalaiset ryvässipulit ovat ainutlaatuisia ja monimuotoisia. Eri sipulikannat eroavat toisistaan mm. sipuleiden muodon, kuoren ja mallon värin sekä lehdistön kasvutavan suhteen. Osa kannoista voi muodostaa kukkavarsia, toiset eivät lainkaan. Myös kantojen satoisuus vaihtelee. Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiön rahoittamassa Sipulit jakoon – ryvässipulin viljely nousuun (SIPULI)-hankkeessa tutkittiin vuosina 2020–2022 ryvässipulikantojen kemiallisia ominaisuuksia sekä virustauteja. Lisäksi koostettiin uutta ja vanhaa tietoa ryvässipuleiden viljelystä, käytöstä ja markkinoista. Tätä tietoa on koottu kattavasti tähän raporttiin viljelijöiden ja muiden ryvässipulista kiinnostuneiden hyödynnettäväksi. Ryvässipulikannat eroavat toisistaan fenolisten yhdisteiden ja sokereiden pitoisuuksien suhteen. Vertailtaessa Etelä- ja Pohjois-Suomessa viljeltyjen, samaa kantaa edustavien näytteiden pitoisuuksia todettiin, että etelässä viljellyt sipulit sisälsivät enemmän flavonoideja, mutta vähemmän sokereita kuin pohjoisessa viljellyt erät. Tulokseen saattaa vaikuttaa osaltaan sipuleiden erilainen koko ja erilaiset kasvuolosuhteet. Virustutkimus osoitti, että sipulin keltakääpiökasvuvirusta (OYDV) ja salotin piilovirusta (SLV) esiintyy yleisesti ryvässipuleissa, mutta myös testattujen virusten suhteen terveitä näytteitä löytyi viljelijöiltä. Kasvintuhoojien seuranta ja hallinta on tärkeää jatkossakin, jotta ryvässipulia voi menestyksekkäästi viljellä. Neljästä sipulikannasta tuotettiin virustestattua lisäysmateriaalia, joista on kasvatettu terveitä sipuleita kasvihuoneoloissa. Nämä sipulit toimitetaan jatkokasvatukseen kiinnostuneille viljelijöille keväällä 2023, tavoitteena parantaa kotimaisen ryvässipulin saatavuutta erityisesti kotitarveviljelijöille

Avioliittoon pakottamisen rangaistavuuden selkeyttäminen : Työryhmän mietintö

Työryhmän mietinnön sisältämän hallituksen esityksen valmistelun taustalla on pääministeri Petteri Orpon hallituksen Vahva ja välittävä Suomi -hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaisesti hallitus ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin avioliittoon pakottamisen rangaistavuuden selkiyttämiseksi rikoslaissa. Oikeusministeriö asetti 28.9.2023 työryhmän valmistelemaan ehdotuksen avioliittoon pakottamisen rangaistavuuden selkiyttämiseksi rikoslaissa. Työryhmän toimikauden päätösajankohdaksi asetettiin 28.2.2024. Työryhmän mietinnön mukaisessa esityksessä ehdotetaan, että ihmiskauppaa koskevaan rikoslain 25 luvun 3 §:ään lisättäisiin teon tarkoitukseksi pakkoavioliittoon saattaminen. Esityksen perusteluissa täsmennettäisiin sitä, mitä pakkoavioliitolla tarkoitetaan. Esityksen mukaisesti pakkoavioliittoon saattamista koskeva sääntely kattaisi juridisesti pätevän avioliiton ohella sellaiseen rinnastettavan liiton. Lakiehdotuksen tavoitteena on selkeyttää avioliittoon pakottamisen rangaistavuutta rikoslaissa. Rangaistussääntelyn selkeyttämisellä pyritään osaltaan vahvistamaan henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden sekä yksityiselämän suojaa

Kymmenen tapaa pysäyttää katsoja kadulla : kokemuksia katsojan huomion kiinnittämisestä Mikropatia! - festivaalilla Turussa 2011

Opinnäytetyön tavoitteena on löytää ja esitellä keinoja, joilla katuteatteritaiteilija voi kiinnittää ohikulkijoiden huomion katuteatteriesitykseen. Tutkimusaineistona käytetään turkulaisen Sixfingers Teatterin vuonna 2011 järjestämän Mikropatia! –mikroteatterifestivaalin esityksiä. Esityksissä käytettyjä katsojan pysäyttämisen keinoja tarkastellaan festivaaliin osallistuneen taiteilijan muistitiedon ja tapahtuman järjestäjien pitämän esityspäiväkirjan avulla. Aineistossa esiintyneet keinot esitellään kymmenen havainnollisen ohjeen sarjana, jossa jokaista ohjetta kuvaillaan ja verrataan katuteatterikirjoissa esiteltyihin huomion herättämisen taktiikoihin. Tutkimuksessa todetaan katuteatterin jakautuvan eri alalajeihin – esim. paikallaan pysyviin ja liikkuviin esityksiin – ja että erilaiset esitykset käyttävät katsojan pysäyttämiseen erilaisia keinoja. Bim Masonin hahmottelemat katuteatterin keskeisimmät huomionherätysstrategiat – äänekkyydellä, värikkyydellä ja suuruudella erottautuminen ja hienovaraiseen henkilökohtaiseen kontaktiin hakeutuminen – esiintyvät myös tässä tutkimusaineistossa. Erottautumista tavoitellaan mm. erikoisella pukeutumisella ja tarpeistolla, kadun rytmistä ja käyttäytymisnormeista poikkeavalla käytöksellä ja huomiota herättäviä tilanteita teeskentelemällä. Henkilökohtaisia kontakteja katsojiin muodostetaan suorilla kehotuksilla ja kysymyksillä sekä katsekontaktilla. Kymmenen keinon luettelossa esiintyvien keinojen lisäksi tutkimuksessa löydetään yleisempiä, esiintyjän asenteeseen ja esityspaikan valintaan ja huolelliseen hyödyntämiseen liittyviä keinoja. Katuteatteriesityksiin ei yleensä myydä lippuja, ja katsojat tekevät esitystilanteessa päätöksen joko jäädä katsomaan tai lähteä. Näin ollen katsojan pysäyttäminen on eräs katuteatteritaiteilijan tärkeimmistä haasteista. Samalla katuteatteriesitysten tekeminen tarjoaa taiteilijalle tilanteen, jossa voi opetella lukemaan katsojan ja esityksen välistä kohtaamista.The aim of this thesis is to find and present practical ways for a street theatre artist to attract audience´s attention to a street theatre piece. The performances shown at Micropatia! – micro theatre festival in Turku in 2011, arranged by Sixfingers Theatre, serve here as the research material. The strategies for drawing attention, presented in these performances, are researched through the memories of one festival organizer and a performance diary, held by the festival artists. The strategies found in research material are presented in this thesis as a list of ten tips of strategies. Every strategy is described via examples and compared to the attention-drawing techniques presented in street theatre books. The research points out, that street theatre is divided into subtypes – for instance static or mobile shows. Each subtype has its own strategies for drawing attention. The two major attention-drawing techniques, described by Bim Mason – being either “large, loud and colorful” or relating on one-to-one basis - are clearly shown in this material. The colorful contrast to the environment is created by strange costumes and props, by behaving abnormally and moving against the rhythm of the street and by imitating those every-day situations that would draw attention. One-to-one interaction is established by verbal questions or suggestions and vibrant eye contact. In addition to the ten tips presented as a list, larger and more general ways of getting attention are found in the material. These are dealing with the performer´s own attitude and the choice and profound use of the performing place. Street theatre audience doesn´t usually buy tickets in advance. The spectator´s decision either to stay or leave is made quickly, while encountering the performance. So, the ability to make the people stop to watch the show is one of the most crucial skills of a street theatre artist. Doing street theatre offers the artist an opportunity to learn about the encounter between the spectator and the performance

POLKUJA PITKIN KONIN KYYDISSÄ : Hevosmatkailutuotepaketti aloitteleville hevosharrastajille

Polkuja pitkin konin kyydissä on toiminnallinen opinnäytetyö, joka toteutettiin Rautalammin Ratsupalvelut Oy:n toimeksiannosta. Rautalammin Ratsupalvelut Oy toimii Rautalammin Ratsastuskeskuksen tiloissa omana yrityksenään. Hevosmatkailu on nuori, mutta kehittyvä matkailun ala Suomessa. Alan harrastajia on paljon, mutta uudet harrastajat ja turistit hevostalleille ovat tervetulleita toiminnan kehittymisen takaamiseksi. Yritykset, aikuisiällä harrastuksen aloittavat tai polttariseurueet ovat po-tentiaalisia asiakasryhmiä. Toiminnallisessa osuudessa kehitettiin hevosmatkailutuotepaketin ryhmille, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta hevosista. Opinnäytetyössä hevosmatkailua tarkasteltiin yleisesti sekä Suomessa että muissa maissa. Työn tukena käytettiin valmiita hevosmatkailun tutkimuksia. Näiden tutkimusten perusteella avattiin lukijalle yleiskuva Suomen hevosmatkailun tämän hetkisestä tilanteesta. Tietoperustan jälkeen suunniteltiin hevosmatkailutuotepaketti. Suunnittelussa huomioitiin turvallisuusasiat, riskit, erityisryhmät ja ohjaus. Hevosmatkailutuotepaketti sisälsi hevosen käsittelyä, poniajoa, ratsastusta ja leikkimielisen poni-agilitykisan. Valmiiksi suunniteltu tuotepaketti testattiin hevosmatkailun opiskelijoilla, joilta pyydettiin kirjallinen palaute toiminnan jälkeen. Turvallisuussyistä tuotetta ei testattu henkilöillä, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta hevosista. Tuote katsottiin soveltuvaksi ryhmille, joilla ei ole aikaisempaa hevosharrastuskokemusta.Riding along the trails with a moke is a practise-based thesis mandated by Rautalammi’s Mounted Service Ltd. Rautalammi’s Mounted Service Ltd operates in Rautalammi’s Riding Centre’s premises as a separate firm. Equine tourism is a young but evolving tourism industry in Finland. There are lots of enthusiasts, but new lovers and tourists are welcome to ensure the business development. Companies or groups of bachelor parties are potential customers. In the functional part a package product for groups with no previous experience with horses was developed. In the thesis, equine tourism was looked at in general in Finland and in other countries. A ready-made equine tourism studies was used to support this thesis. In light of these studies, an overview of the current situation in the Finnish equine tourism was opened to the readers. After theory part was planned a package product for equine tourism. Safety, risks, special needs groups and guiding while planning the product was taken into account. The equine tourism package product included a horse handling, a pony driving, a horseback riding and a playful pony-agility contest. The product was tested by equine tourism students who were asked to give written feedback after the activity. For security reasons, it wasn’t possible to test the product on people with no previous experience of horses. The product was considered suitable for groups with no previous experience of horses

Obligations, loyalties, conflicts. Highly educated women and family life in Nairobi, Kenya

Millaisia ristiriitoja korkeasti koulutetut naiset kokevat perhe-elämässään tämän päivän Keniassa? Kuinka aviosuhteista ja perhevelvollisuuksista neuvotellaan kulttuurisessa kontekstissa, joka perustuu pitkälti ajatukseen yksilöstä kiinteänä osana sukua? Millaisia muutoksia perhe- ja sukupuolten välisissä suhteissa on meneillään urbaanissa Keniassa? Miten monivaimoisuus vaikuttaa aviopuolisoiden väleihin? Millaista on afrikkalainen feministinen ajattelu? Tutkimus käsittelee Kenian pääkaupungissa Nairobissa asuvien korkeasti koulutettujen naisten perhe- ja sukulaisuussuhteita. Tarkastelun keskiöön nousevat sukulaisten väliset velvollisuudet ja niistä neuvottelu. Tutkimus perustuu antropologisen kenttätyön kautta saatuun haastatteluaineistoon. Korkeasti koulutettuihin ihmisiin kohdistuu Keniassa huomattava paine sukulaisten taholta: heidän odotetaan osallistuvan vähempiosaisten sukulaisten auttamiseen monin tavoin. Yhtäältä nämä odotukset nousevat sukulaisuuden merkityksestä keskeisenä instituutiona, johon yksilö tiiviisti kuuluu, ja jonka kautta hänen identiteettinsä monin tavoin rakentuu. Toisaalta odotuksilla on konkreettinen perusta: kenialainen yhteiskunta ei pysty takaamaan ihmisille riittävää perustoimeentuloa esimerkiksi sosiaaliavustusten muodossa ja näin ollen monien ainoa keino selviytyä on turvautua sukulaisiin. Sukuvelvollisuuksia tarkastellaan naisten näkökulmasta, joskin naisten elämää, avioliittoa ja perhettä tarkastellaankin laajemmassa kontekstissa, valottaen suvun eri jäsenien tilanteita monimutkaisissa verkostoissa. Tutkimuksen pääteemat liittyvät yhtäältä aviopuolisoiden väliseen suhteeseen ja toisaalta avioparin ja muiden sukulaisten välisiin suhteisiin. Tutkimuksen kautta hahmottuu kuva hyvästä avioliitosta nimenomaan sellaisena sopimuksena, jossa molempien osapuolten mielipiteet yhtenevät suhteessa sukulaisiin; kuinka tiivis kontakti sukulaisiin on, kuinka paljon heitä autetaan ja millä tavoin. Vaikkakin ihanneavioliitto nähdään romanttisena suhteena, käytännössä toimiva avioliitto rakentuu erilaisten hyvinvointivelvollisuuksien sopimuksiin, joihin molemmat ovat tyytyväisiä. Tätä kautta myös kuva monivaimoisuudesta asettuu uudenlaiseen valoon. Tutkimukseen osallistuneet naiset kritisoivat monivaimoisuutta periaatteessa, kuitenkin käytännössä juuri avioliiton näkeminen sopimuksena saa monet naiset suhtautumaan monivaimoisuuteen sallivasti. Joillekin korkeasti koulutetuille naisille toiseksi vaimoksi ryhtyminen on mahdollisuus elää sosiaalisesti ja taloudellisesti turvattua, mutta samalla itsenäisempää elämää. Perhettä ja sukua valotetaan tässä tutkimuksessa afrikkalaisen feministisen ajattelun kautta. Toisaalta perhe- ja sukuverkostoja tarkastellaan eräänlaisina suvun jäsenten välisinä käsikirjoituksina, jotka osaltaan vaikuttavat yksilöiden käyttäytymiseen. Tutkittavien elämän monimuotoisuus ja osin ristiriitaisuuskin pyritään tuomaan esiin myös metodologisin keinoin: tutkimuksessa tavoitellaan yhtenäisen kokonaisuuden sijaan pienten kokonaisuuksien, näkökulmien ja tilanteiden kuvaukseen, joista analyyttisen kehikon avulla rakennetaan mahdollisia tulkintoja tutkittavien elämästä ja kenialaisesta yhteiskunnasta. Tutkimus pyrkii valottamaan korkeasti koulutetun kaupunkiväestön elämää tämän päivän Keniassa. Vaikkakin keskiössä on perhe ja sukulaisuus, niiden kautta hahmottuu käsitys laajemmin niistä ristiriidoista ja kysymyksistä, joita kenialaiset kohtaavat elämässään. Erityisesti sukupuoliroolit ja sukulaisuus ovat murroksessa, jossa "perinteet" ja uudemmat ajattelutavat limittäytyvät ja törmäävät. Tutkimuksen mukaan tämä murros on vahvasti sukupuolittunut.This study examines family and kin relations of highly educated people in Nairobi, the capital of Kenya. The themes covered are marital relations and relations between the spouses and their extended family members, the main focus being on the obligations, loyalties and expectations in kin networks. The study is based on anthropological data, mainly in-depth interviews and participant observation. The aim of the research is to discuss various aspects of kin relations in the urban middle class context in contemporary Kenya, and to seek understanding to these by reflecting them to the changes in the Kenyan society, particularly as it comes to changes in gender relations. Analytically, the ideas of African feminist thinking, which emphasises communality, networking and negotiation, have been a fruitful point of departure to interpret family relations. Consequently, Kenyan families are looked as networks, where different obligations, responsibilities and loyalties are negotiated between the family members. To analyse these negotiated relationships further, concepts of 'kinscripts' and 'gender contracts' have been used. The postmodern and feminist understandings of fragmented, situational knowledges have been guiding the research analytically and methodologically; the aim has been to present some possible interpretations based on the data. The contradictories are present, both in the participants' lives and in the researcher's interpretations. To show this, lots of interview quotations are included in the text, and the encounters between the researcher and the participants are analysed. Some of the conclusions drawn from the data are the following: Family life seems to be based on different negotiations and contracts. Highly educated women try to negotiate ways to focus more on their nuclear or conjugal families, and to restrict their contacts and responsibilities with kin. Kin responsibilities are burdensome in financial terms, but even more, for the participants, in terms of restricting their privacy at home and in their marital relationships. These negotiations often lead to clashes with husbands and with other extended family members. Another issue to cause conflicts between the spouses is the fact that polygyny is a socially and legally accepted form of marriage in Kenya. Once a carefully defined institution between two family groupings sealed with customary procedures, mainly the bridewealth, has become an informal - and often a secret - arrangement between two individuals, lacking a defined structure. For women, this often means that their positions are more vulnerable. However, for some highly educated women, a position as a second wife may provide considerable amount of freedom and still a socially and financially secure status. For a highly educated first wife, the fact that the husband has another wife may be embarrassing, but otherwise, as long as the husband takes care of his responsibilities towards the children and the first wife, she is often able and willing to continue the marriage. In this research, it is pointed out that in the jungle of many overlapping and competing interests, loyalties and expectations, one has to make choices. Highly educated women are often placing their own interests, i.e. the interests of their own nuclear families ahead of those of the extended families, and this is causing transformations in contemporary Kenya, particularly as it comes to gender and family relations