Modulaarinen latausjärjestelmä UbiPill-laitteelle

Työn toimeksiantajana toimi Oulun seudun ammattikorkeakoulun Raahen tekniikan ja talouden yksikössä toimiva UbiHome- kehityslaboratorio. Työn tavoitteena oli kehittää UbiHome-laboratoriossa jo aikaisemmin kehitettyyn UbiPill-laitteeseen sähkömagneettisella induktiolla toimiva latausjärjestelmä. Työssä oli tarkoitus tutkia ja tutustua sähkömagneettisen induktion suomiin mahdollisuuksiin latausjärjestelmissä ja näiden tulosten perusteella valmistaa latauslaitteesta prototyyppi, jota voitaisiin myöhemmin jatkokehittää ja mahdollisesti hyödyntää muissakin laitteissa. Järjestelmän oli tarkoitus olla mahdollisimman sähköturvallinen sekä helppokäyttöinen, koska se kehitettiin laitteelle, jonka pääsääntöinen käyttäjäkunta tulisi olemaan iäkkäämpää. Erilaisten ratkaisutapojen tutkimisen jälkeen päätettiin, että laturi tulee olemaan kahdella eri piirilevyllä siten, että kelat yhdistävät ne. Ensiöpuolella oleva kela laitetaan värähtelemään tietyllä taajuudella, jonka seurauksena syntyy magneettikenttä. Viemällä toisiopuolen kela tähän magneettikenttään indusoituu siihen jännitettä, joka voidaan johtaa kuormalle. Työn tuloksena oli laite, joka täyttää sille asetetut tavoitteet ja toimii pohjana jatkokehitystä ajatellen.This Bachelor’s thesis was commissioned by the UbiHome project laboratory at Raahe School of business and engineering. The objective of this thesis was to create a charger for a previously made UbiHome device called UbiPill, which uses on electromagnetic induction as the charging method. The aim was to study the possibilities of the electromagnetic induction as a charging method, and then to build a prototype of a charging device which could then be further developed and even used for other devices. The system should be electrically safe and also easy to use, because it will be used with a device the users of which are mainly going to be older people. After some studying, it was decided that the charger will be in two separate circuit boards and that two coils will connect them. The primary coil is made to resonate at a certain frequency, which creates an oscillating magnetic field. When the secondary coil is brought into it, the voltage is induced to the conductors of the secondary coil and the voltage can be brought into the load. The result of this thesis is a device that meets its requirements and that can be used for further development

Bone marrow and kidney fat as indicators of condition in reindeer

Back-fat depth, kidney-fat index (KFI), fat and triglyceride contents in femur and metatarsal marrows were measured from 92 semi-domesticated reindeer (Rangifer tarandus tarandus L.) in northern Finland during 1980-84. The age of the reindeer varied from 5 months to 10 years and marrow fat content was estimated by five different methods: standard ether extraction, oven-drying (Neiland, 1970), reagent-dry assay (Verme and Holland, 1973), compression method (Greer, 1968) and visual estimation (Cheatum, 1949). The kidney-fat index (Riney, 1955) was significantly related (r=0.892) to the percent marrow fat in femur and metatarsus. The oven-drying method gave high correlations with results obtained by ether extraction and reagent-dry methods. Oven-drying produced a lower mean dry-weight value than reagent-drying (1.31 ±0.36%). The amount of compression had a concave relationship with the ether-extractable fat content of femur and metatarsal marrows. The subjectiveness of the visual estimation technique limited its use. Femur marrow fat contents (dry-weight %) in reindeer which died from starvation varied between 2 - 8%. Metatarsal fat contents were slightly higher. Adult males had a mean triglyceride content of 46.8 |Jmol/g in August in the femur. Adult females had slightly lower values. The amount of triglycerides was significantly related to the ether-extractable fat content of the femur (r=0.914) and metatarsal (r=0.911)

EU-aikakauden ympäristötaisto : Ympäristöjärjestöjen toiminnan eurooppalainen ulottuvuus kiistassa Vuosaaren sataman rakentamisesta

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä kiista Vuosaaren sataman rakentamisesta 1990- ja 2000-luvuilla kertoo eurooppalaisesta kollektiivisesta toiminnasta. Mikä on EU:n suhde ylirajaiseen kollektiiviseen toimintaan, joka syntyy unionin vaikutuksesta? Ympäristöjärjestöt Suomen Luonnonsuojeluliiton johdolla kantelivat satamahankkeesta Euroopan komissiolle ja tekivät vetoomuksen Euroopan parlamentille, koska suunnitellun sataman vieressä sijaitsi alue, joka kuului Natura 2000 –luonnonsuojeluverkostoon. Myös eurooppalaiset kattojärjestöt osallistuivat toimintaan. Aineistona on ympäristöjärjestötoimijoiden ja heidän kanssaan tekemisissä olleiden tahojen haastatteluja, asiakirjoja, sähköpostiviestejä sekä tiedotus- ja lehtimateriaalia. Satamakiistaa tutkitaan yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuksen perinteestä käsin. Kirjallisuudesta keskitytään erityisesti koalitionmuodostukseen, johon osallistuivat ympäristöjärjestöjen lisäksi myös Euroopan parlamentin vihreät, sekä ylirajaisen kollektiivisen toiminnan luonteen käsitteellisempään hahmottamiseen. Tapauksessa sinällään kotimainen konflikti ulkoistettiin viemällä se EU-tasolle. Bumerangi-ilmiössä valtioon yritettiin vaikuttaa EU-instituutioiden kautta. Tämän ulkoistamisen myötä syntyi ylirajainen kampanjakoalitio, joka perustui osin jäsenjärjestö-kattojärjestö-suhteeseen. Koalitiota voidaan vetoomusvaiheessa kuvailla parlamentin vihreiden mukanaolon myötä sisä- ja ulkopiiriläisten koalitioksi (insider-outsider coalition). Toiminnalla oli joitain samoja piirteitä edistämisverkostojen (transnational advocacy networks) kanssa. Syy sekä kansallisten ympäristöjärjestöjen että kattojärjestöjen aktiivisuudelle oli tapauksen oikeudellinen ennakkotapausmerkitys, joten protestikeinojen hyöty olisi ollut vähäinen. Natura pitkälti loi ympäristöjärjestöille merkityksellisen kiistan. Koska haluttiin vaikuttaa lainkäyttöön, itse tapaus oli keino, ja kantelut olivat keinon ominaisuus. Ylipäätään valittamisen mahdollistavan EU-mahdollisuusrakenteen vuoksi järjestöt pystyivät tietyllä tapaa uudelleenpolitisoimaan kansallisesti jo oikeusistuinvaiheeseen siirtyneen kiistan viemällä asian vähemmän oikeudellisille areenoille. Tapauksessa politiikka juridisoitui ja juridiikka myös politisoitui. Kantelujen voidaan kuvata olevan osa eurooppalaista yhteiskuntaa, mutta prosessin edetessä ja vetoomuksen myötä ylirajainen kollektiivinen toiminta vähitellen monipuolistui ja syveni siten, että tapauksesta voidaan hahmottaa myös eurooppalainen kansalaisyhteiskunta

Yhteistyöpeli ryhmätyön kehittämisessä

Käytännön kokemusten mukaan huonosti toimivien työryhmien tuottavuus on alhainen, kun taas keskenään toimeentulevien ihmisten ryhmissä saavutukset ovat hyviä. Yksi keino parantaa ryhmän jäsenten välistä vuorovaikutusta ja tätä kautta ryhmätyöskentelyn sujuvuutta ja tuottavuutta, on koulutus. Tätä varten on kehitelty erilaisia simulaatiopelejä, kuten tässä esiteltävä yhteistyöpeli

Sivistystä vapaasti kaikille? Tutkimus kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteettömyydestä

Vapaan sivistystyön esteettömyys -tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esteettömyyden toteutumista kansalaisopistoissa ja kansanopistoissa. Tutkimus rajattiin niin, että opistojen esteettömyyttä tarkasteltiin erityisesti vammaisten ja erilaisten oppijoiden kannalta. Tutkimuksen kokonaisuus muodostui opistoille tehdystä esteettömyystutkimuksesta, kahdesta opiskelijoiden kokemuksia kartoittaneesta tutkimuksesta sekä kuuden opiston esteettömyyskartoituksesta. Tässä raportissa esitetään sekä kokooma projektin toteutuksesta ja tuloksista että yksityiskohtainen raportti opistoille tehdyn esteettömyystutkimuksen tuloksista. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 2006 hyväksymä vammaisten ihmisoikeussopimus, johon Suomikin on sitoutunut. Se velvoittaa viranomaisia ja koulutuksen järjestäjiä huolehtimaan siitä, että vammaisille tarjotaan samat mahdollisuudet koulutukseen osallistumiseen kuin muille kansalaisille. Esteettömyys on tutkimuksessa ymmärretty suhdekäsitteenä, jonka jäseninä ovat opistossa toimivat ihmiset, sen tarjoama opiskeluympäristö ja toiminnassa noudatetut käytänteet. Esteettömyys toteutuu, kun opiston toimintaa kehitetään hyödyntämään myös vammaisten ja oppimisvaikeuksisten opiskelijoiden ja opettajien kannalta parhaita toimintatapoja, välineitä ja palveluja. Siitä hyötyvät myös muut opistoyhteisön jäsenet. Opistotutkimuksessa oli kuusi tutkimusongelmaa. Ne koskivat (1.) kansalaisopistojen ja kansanopistojen esteettömyyden yleisyyttä ja sisältöä, (2.) esteettömyyden kuvausrakennetta, (3.) mahdollisuutta muodostaa opistojen esteettömyystypologia, (4.) esteettömyyden selittymistä opistoa ja (5.) sen kotikuntaa kuvaavilla tekijöillä sekä (6.) Suomen suuralueiden (Etelä-Suomi, Länsi-Suomi, Itä-Suomi, Pohjois-Suomi) opistojen välisiä esteettömyyseroja. Tiedot opistoista kerättiin kyselylomakkeella, jonka kysymykset koskivat opistojen rakennettua ympäristöä, opiskelua ja hallintoa. Lisäksi kysyttiin muutamia opistoa ja lomakkeen vastaajaa koskevia taustatietoja. Lomake lähetettiin kaikille Suomen kansalaisopistoille ja kansanopistoille (198+83=281), joista 231 (82,2 %) palautti lomakkeen viimeistään kolmannen kyselykerran jälkeen, joten kato oli 17,8 %. Tutkimus osoitti, että useimmissa opistoissa oli selviä puutteita erityisesti vammaisten opiskelijoiden näkökulmasta, reilusti yli puolessa tarkastelluista esteettömyystekijöistä puutteita oli yli sadassa opistossa. Rakennetussa ympäristössä oli vakavia esteitä sekä tilojen liikkumisesteettömyydessä että näkemis- ja kuulemisympäristöjen esteettömyydessä. Joka toisessa opistossa vain noin puolet sisätiloista soveltui apuvälineen kuten esimerkiksi pyörätuolin tai rollaattorin käyttäjille. Induktiosilmukan käyttömahdollisuus oli alle kolmasosassa opistoista. Erilaisten oppijoiden kannalta tulkinta ei ollut yhtä selkeä. Opistokyselyn vastaajat arvioivat opetuksen esteettömyyttä hyvin myönteisessä hengessä ja opistojen vastaukset viittasivat muutenkin siihen, että henkilökunnan halukkuus ottaa vammaisuudesta ja oppimisvaikeuksista aiheutuvia tarpeita huomioon oli hyvä. Esteettömyyden huomioonottaminen näkyi kuitenkin suhteellisen heikosti opistojen hallinnossa, erityisesti opetushenkilöstön koulutuksessa, ohjeistuksessa ja tiedotuksessa. Kaikkien opistojen opettajat eivät saaneet kylliksi tukea esteettömän opetuksen toteuttamiseen. Esteettömyyttä tarkasteltiin sekä yleisen esteettömyyden kannalta että monimuuttuja-analyyseilla muodostettua kolmitekijäistä kuvausrakennetta käyttäen. Rakenne koostui Hallinnon esteettömyydestä, Opetuksen esteettömyydestä ja Rakennetun ympäristön esteettömyydestä. Tutkitut opistot jakautuivat neljään esteettömyystyyppiin, jotka olivat Hallinnon esteettömyyden kärkityyppi, Opetuksen esteettömyyden kärkityyppi, Rakennetun ympäristön kärkityyppi ja Esteettömyyden keskityyppi. Kärkityyppiin kuuluminen kertoi opiston keskimääräistä paremmasta sijoittumisesta jollakin esteettömyyden alueella. Muutamat keskityyppiin sijoittuneet opistot olivat hyvin esteellisiä, mutta suuressa osassa esteettömyys oli tyydyttävällä tasolla. Yhtään täysin esteetöntä opistoa ei silti kärkityypeistäkään löytynyt. Opistotyyppien tarkastelu osoitti, että opetuksen esteettömyyden parannukset sekä rakennusten ja pihojen korjaukset eivät ilman hallinnon määrätietoista johtamista, aikatauluttamista ja motivointia sekä henkilöstön kouluttamista tuota vammaisten ja erilaisten oppijoiden kannalta esteetöntä opistoa. Parhaat opiston esteettömyyden opistokohtaiset selittäjät olivat opiston tyyppi (kansalaisopisto / kansanopisto) ja opiston päätoimisen henkilöstön määrä. Tämä päti myös esteettömyystyyppeihin. Kansanopistot olivat esteettömämpiä kuin kansalaisopistot ja ne olivat myös yliedustettuina hallinnon esteettömyyden ja opetuksen esteettömyyden kärkityypeissä; rakennetun ympäristön kärkityypissä opistotyypeillä ei ollut eroa, mutta keskityypissä kansalaisopistoilla oli selvä yliedustus. Opiston kotikuntaa kuvaavat tekijät eivät selittäneet johdonmukaisesti yleisen esteettömyyden tai sen osatekijöiden vaihtelua. Alueellinen tasa-arvo toteutui vapaan sivistystyön opistojen esteettömyyden osalta: suuralueiden välillä ei ollut havaittavissa selkeitä eroja opistojen esteettömyydessä. Raportin lopussa esitetään suositukset vapaan sivistystyön esteettömyyden kehittämiseksi

Environmental enrichment may alter the number of rats needed to achieve statistical significance

Currently, environmental enrichment studies have focused on detection of differences in group means resulting from varied enrichments. The effects of enrichment procedures on variation and hence on study results have received far less attention. Within group variation in studies is directly related to adequate sample size and thus determines ethically correct number of animals to be used. The aim of this study was to evaluate the effects of enrichment items on clinical chemistryand physiological parameters of Wistar rats with the emphasis on the extent of variation. Fortyeight weaned female and male outbred Wistar rats from eight different litters were housed for five weeks in groups of four rats per cage with anaspen tube (20x12x12 em), an aspen block (6x6x6 cm) or without enrichment items (control animals). At the end of the study, adrenals and brown adipose tissues were weighed, growth calculated from initial and final body weights and thefollowing assays were performed from serum samples: AFOS, ALAT, ASAT, LDH, GGT, Pi, Ca, cholesterol, triglycerides, ereatinine, total bilirubin, protein and corticosterone. Based on the variation detected, SOLO Power Analysis was used to calculate the smallest number of animals required (n) to detect an arbitrarily chosen 20 % difference in all means, when significance was set at p=0.05 and statistical power at 0.90. Based on the n-values, additional N-ratio (nenrichment / ncontrol) was calculated to indicate, how many times more or less animals were needed in the enrichment group in comparison to the control group. The enrichment items did not have effects on group means. However. they seemed to influence the variation and hence on the number of animals needed, with enzyme parameters being the most sensitive in this respect. This relationship between enrichment, variation and number of animals needed should be kept in mind while designing experiments with ethically correct sample size

Surgical and patient-reported outcomes after total knee arthroplasty requiring soft tissue flap reconstruction – A 12-year experience from high-volume arthroplasty hospital

Publisher Copyright: © 2022 Elsevier LtdBackground: This study investigates the outcomes of complex knee joint reconstructions performed by an orthoplastic surgery team at a tertiary referral hospital. Methods: Retrospective review of all the total knee arthroplasty (TKA)/revision TKA (rTKA) procedures with soft tissue flap reconstruction performed between 2008 and 2019 was conducted. Patients were stratified into two groups according to the urgency of surgery: scheduled non-complicated (SNC) and emergent complicated (EC). The whole study cohort was also categorized into non-infected and infected groups. Results: Of 20,184 TKAs operated, 58 patients required flap reconstruction (SNC group n = 27; EC group n = 31). The most common reconstruction was medial gastrocnemius flap (74%). Mean follow-up time was 31.9 months. Functional knee joint salvage was achieved in 96.3% the SNC group and in 80.6% the EC group patients (p = 0.07). Transfemoral amputation rates were 3.7% in the SNC group vs. 6.5% in the EC group (p = 0.36). Oxford Knee Score was 34.5 vs. 25.5 (p = 0.21), and range of motion was 100⁰ vs. 93⁰ (p = 0.37) in the SNC and EC groups, respectively. Superior functional knee joint salvage rates were achieved in the non-infected group compared to the infected group (97.1% vs. 75.0%, p = 0.004). However, the transfemoral amputation rate was nearly three-fold in the infected group (8.3% vs. 2.9%, p = 0.36). Estimated five-year survival with functional knee joint was higher in the non-infected group (p = 0.03). Conclusions: Both the SNC and EC groups had similar acceptable limb salvage rates, and functional and PROM outcomes. Infection reduces the probability of a functional knee joint after TKA and flap reconstruction.Peer reviewe

Dependence of Error Level on the Number of Probes in Over-the-Air Multiprobe Test Systems

Development of MIMO over-the-air (OTA) test methodology is ongoing. Several test methods have been proposed. Anechoic chamber-based multiple-probe technique is one promising candidate for MIMO-OTA testing. The required number of probes for synthesizing the desired fields inside the multiprobe system is an important issue as it has a large impact on the cost of the test system. In this paper, we review the existing investigations on this important topic and end up presenting rules for the required number of probes as a function of the test zone size in wavelengths for certain chosen uncertainty levels of the field synthesis