KELATEN KEIKALLE : Kulttuurikohteiden esteettömyyskartoituksia Jyväskylässä

Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä tietoa kahden jyväskyläläisen kulttuurikohteen fyysisestä esteettömyydestä. Aiheeseen keskityttiin käyttäjälähtöisesti. Keskeisenä kysymyksenä oli selvittää, kuinka valitut kohteet Jyväskylässä soveltuvat liikuntarajoitteiselle käyttäjälle. Työ pohjautuu yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa ohjaavaan lakiperustaan sekä julistuksiin vammais-ten ihmisten oikeuksista. Näiden pääajatusten perusteella opinnäytetyössä syvennyttiin fyysiseen esteettömyyteen saavutettavuuden ja osallisuuden näkökulmasta. Olennainen osa-alue oli myös kulttuurinen saavutettavuus kartoitettavien kohteiden ollessa kulttuurikohteita. Ilokivi ja Aalto-sali valittiin kartoituskohteiksi yhteistyössä Jyväskylän vammaisneuvoston kanssa. Työ toimitetaan kartoitettuihin kohteisiin sekä Jyväskylän kaupungin Vammaisneuvostolle. Kartoitukset toteutettiin talvikauden 2010–2011 aikana. Menetelmänä käytettiin Invalidiliitto ry:n ESKEH-esteettömyyskartoitusmenetelmää. Alvar Aallon suunnittelemat kulttuurikohteet mahdollis-tavat liikuntavammaisen ihmisen osallistumisen. Muutostarpeita todettiin vain vähän. Tarkemmat tulokset ja johtopäätökset esitellään opinnäytetyön kirjallisessa osiossa.The target of the study was to collect information about the physical accessibility of two cultural venues in Jyväskylä. The theme was approached from the practical point of view. The focus was on finding out how the selected venues in Jyväskylä would suit to a physically disabled consumer. The study was based on the legislation directing equality and on the declarations on the rights of the disabled people. Based on these main themes, physical accessibility from the point of view of participation and attainability was examined. An essential area was also cultural accessibility as the venues surveyed were also cultural venues by nature. Ilokivi and Aalto Hall were chosen as survey objects in cooperation with the Jyväskylä Council for the Disabled People. The study will be delivered to the venues in question and the Jyväskylä Council for the Disabled People. The surveys were carried out during the winter term 2010-2011. The method used was the ESKEH accessibility survey method issued by the Finnish Association of People with Physical Disabilities. The cultural venues designed by Alvar Aalto enabled participation of a disabled person. There were only minor needs for change found. More detailed results and conclusions are presented in the written part of the study

Alien Registration- Laitinen, Anna Sophie S. (Rockland, Knox County)

https://digitalmaine.com/alien_docs/16223/thumbnail.jp

The Difficulty of Indicating Transformation: The Challenge for Library Statistics and Surveys

Academic libraries have long refined the tools and skills in order to show their positive impact to research, to science and to the overall society. The aim is to provide essential information for library managers and decision makers. However, the qualitative and quantitative analyses showing libraries’ impact should also provide indications about change, i.e. the transformation of such social practices that challenge the essence of libraries. This paper presents two sources of information for analysing libraries’ impact on the national level. The first is the Finnish Research Library Statistics Database and the second is the National Library End-User Survey of Finnish Libraries. The Database includes the annual statistics of all Finnish higher education institution libraries and also several special libraries. The End-User Survey is an online questionnaire aimed at the customers of all library sectors. These sources of information have been collected for several years and they can therefore reveal changes in time. They have been adjusted to the changing information needs and the transforming functions of libraries. Still, the society seems to transfer faster than these mechanisms can capture. This paper discusses reasons why the transformation of social practices may be out of the reach of traditional information sources for analysing libraries’ impact. There are methodological issues to be considered. Furthermore, the paper examines the newly-published ISO 16439 standard on impact evaluation. The aim is to discuss how the standard comports with the recent practices of national-level data collection. The paper ends with discussion on complementary information sources which can be useful in tracing societal transformation

EVL 6b §:n soveltamisedellytykset - näkökulmana yhtiöiden välinen yhteys

Tutkielman aiheena on yhtiöiden välisen yhteyden muodostuminen tilanteissa, joissa käyttöomaisuusosakkeita voidaan luovuttaa verovapaasti. Tutkielmassa perehdytään yhtiöiden elinkeinotulolähdesidonnaisuuteen ja osakkeiden käyttöomaisuusluonteeseen. Tutkielmassa on hyödynnetty oikeuskirjallisuutta, lainvalmisteluaineistoa sekä oikeuskäytäntöä sen määrittämisessä, milloin osakkeet on katsottu kuuluvaksi yhtiön elinkeinotoimintaan ja käyttöomaisuuteen. Tutkielmassa on käytetty pääasiallisesti oikeusdogmaattista metodia. Tutkielman tärkein säännös on elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6b §, jossa säädetään käyttöomaisuusosakkeiden verovapaudesta. Muita tutkielman kannalta olennaisia säännöksiä ovat EVL 1 § ja 2 §, joissa säädetään elinkeinotoiminnan määritelmästä ja elinkeinotoiminnan tulolähteen määritelmästä. Nämä ovat olennaisia säännöksiä siksi, että tutkielmassa arvioidaan sitä, milloin toiminnan katsotaan olevan elinkeinotoimintaa ja verotettavan elinkeinotoiminnan tulolähteessä. Lisäksi EVL 12 §, jossa säädetään käyttöomaisuuden verotuksellisesta määritelmästä, on tutkielman kannalta merkittävä säännös. EVL 12 §:ää tutkitaan sitä kautta, milloin osake on oikeuskäytännössä katsottu kuuluvan käyttöomaisuusosakkeeksi ja milloin puolestaan tuloverolain (TVL) mukaan verotettavaksi pitkäaikaissijoitukseksi. Tutkielmassa selvitetään viimeaikaisen oikeuskäytännön avulla sitä, milloin yhtiöiden välillä katsotaan vallitsevan riittävä yhteys siihen, että osakkeita voidaan pitää yhtiön käyttöomaisuusosakkeina ja kuuluvan yhtiön elinkeinotulolähteeseen. Oikeustilaa on tarkasteltu lähinnä korkeimman hallinto-oikeuden viimeaikaisten merkittävimpien ratkaisujen kautta, ja oikeustilan mahdollista kehityssuuntaa on pyritty arvioimaan näiden ratkaisujen perusteella. Sen lisäksi tutkielmassa on arvioitu sitä, miten Suomen luovutusvoittoverojärjestelmä eroaa eräistä EU-maiden järjestelmistä, ja voisiko jokin muu järjestelmä olla Suomelle toimivampi ratkaisu. Oikeusvertailussa on pyritty selvittämään, voisiko jokin muu järjestelmä olla sellainen, ettei tämänhetkisiä oikeustilan ongelmatilanteita ilmenisi. Osakkeiden käyttöomaisuusluonteen ja yhtiöiden elinkeinotoiminnan statuksen saavuttamiseen vaikuttavat useat eri seikat. Tutkielmassa havaittiin, että näitä seikkoja ovat esimerkiksi yhtiöiden välinen hallinnollinen ja toiminnallinen yhteys, yhtiöiden toiminnan luonne, yhtiöiden omistusrakenne sekä yhtiöiden välillä tapahtuneet olosuhteiden muutokset. Oikeustilaa arvioidessa havaittiin, että ratkaisu osakkeiden verotuksellisesta kohtelusta perustuu kokonaisarviointiin. Ratkaisukäytäntö on ollut ajoittain ristiriitaista. Tutkielman oikeusvertailevassa osiossa arvioitiin Suomen luovutusvoittovero-tuksen yhteensopivuutta kansainvälisten järjestelmien kanssa, ja arvioitiin mahdollisia kehityssuuntia. Tutkielmassa havaittiin, että Suomen lainsäädäntö on osakkeiden verotuskohtelun kannalta melko tiukka, ja että tulevaisuudessa se saattaa lähentyä muiden EU-maiden verovapausjärjestelmien kanssa

Käsityötä, kotiteollisuutta ja sosiaalihuoltoa : työtupa Aunuksessa 1941–1944

When Finland occupied East Karelian territories in Soviet Union during The Continuation War (1941 1944) Finnish people had also to take care of the inhabitants of the occupied East Karelia. For example there was a lack of clothes and shoes during the wartime. In order to facilitate clothing situation and to provide more opportunities to work for women, Finnish people founded some workshops in East Karelia. Workshops also helped to collect East Karelian craft products. One of the workshops was founded in the city of Olonets in October 1941 and it was in operation until June 1944. This workshop is the subject of this thesis. The aim of this thesis is to find out with the microhistorical approach what kind of functions the workshop of Olonets had during The Continuation War and who worked in the workshop. In this thesis I also examine women's crafts in the Olonets workshop and their meaning during the wartime. I collected the material of this thesis from different places. In February 2010 I interviewed Talvikki Lausala, the leader of the Olonets workshop, who worked in the Olonets from May 1942 to June 1944. From the Virkki Käsityömuseo I looked for objects which have been made in the workshop of Olonets. Tyyne-Kerttu Virkki collected crafts from the East Karelia when she was working in the area and in the workshop from 1941 to 1944. Archive material I found from the Finnish National archive and from the archive of the Tyyne-Kerttu Virkki -Foundation. East Karelian women and girls who were not able to do anything else came to work in the Olonets workshop. If women could not go to work outside of home, they had an option to do the same crafts at home. There were three Finnish women, Tyyne-Kerttu Virkki, Talvikki Lausala and Sofi Nyrkkö, who worked and led in the workshop of Olonets. In addition to the workshop, there was a dress maker's atelier in which clothes were made to order and soldiers uniforms were repaired, a small museum and a shop to sell products of the workshop. Craft products were also exported to Finland. Courses were organized in which Finnish women taught East Karelian crafts.Jatkosodan seurauksena Suomi miehitti Itä-Karjalan syksyllä 1941. Miehitettyyn Itä-Karjalaan perustettiin sotilashallinto, jonka tehtävänä oli huolehtia myös paikallisen väestön sosiaalihuollosta. Väestön vaatetus- ja jalkinepulaa helpottamaan perustettiin Itä-Karjalaan työtupia. Lisäksi katsottiin tarpeelliseksi kerätä itäkarjalaista käsityötä, joita löytyi miehitetyistä kylistä. Aunuksen työtuvan toiminta alkoi lokakuussa 1941 ja se toimi Aunuksessa kesäkuun 1944 evakuoimiskäskyyn saakka. Tämän mikrohistoriallisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Aunuksen työtuvan toimintaa jatkosodan aikana. Millaista toimintaa siellä oli, kenelle työtupa oli tarkoitettu. Lisäksi tutkin työtuvalla valmistettuja käsitöitä ja selvitän käsityön merkityksiä miehityksen aikana. Mikrohistoriallisella tutkimusotteella pystyn tarkastelemaan Aunuksen työtupaa tarkemmin, ja näin tutkia erityisesti käsityön merkityksiä jatkosodan aikana. Tutkielman aineisto koostuu haastattelusta, esineaineistosta sekä arkisto- ja muista kirjallisista lähteistä. Tutkielmaa varten haastattelin keväällä 2010 työtuvassa vuosina 1942 1944 johtajana toiminutta Talvikki Lausalaa. Esineaineiston keräsin Virkki Käsityömuseon Aunuksen kokoelmasta, jonka Tyyne-Kerttu Virkki on kerännyt työskennellessään työtupa- ja kotiteollisuustarkastajana Aunuksessa vuosina 1941 1944. Tältä ajalta on myös Tyyne-Kerttu Virkki Säätiön arkistossa kirjallista aineistoa. Lisäksi keräsin arkistomateriaalia Kansallisarkistosta, jossa säilytetään sotavuosien 1939 1945 asiakirjoja. Työtuvalle tuli työskentelemään itäkarjalaisia naisia ja nuoria tyttöjä, jotka eivät pystyneet tekemään muuta työtä. Lisäksi työtupa jakoi kotityötä niille, jotka eivät päässeet työskentelemään kodin ulkopuolelle. Työtuvan toimintaa piti pääasiassa yllä kolme suomalaista naista, Tyyne-Kerttu Virkki, Talvikki Lausala ja Sofi Nyrkkö. Työtuvalla toimi ompelimo ja varuskorjaamo, jossa valmistettiin tilaustyönä uusia vaatteita ja korjattiin sotilaiden vaatteita. Lisäksi työtuvalla järjestettiin kursseja, joilla valmistettiin esimerkiksi tallukoita ja revinnäisiä. Työtuvan yhteyteen perustettiin myös käsityömuseo, joka koostui Tyyne-Kerttu Virkin keräämistä itäkarjalaisista käsitöistä. Työtuvalla valmistettiin käsitöitä myös myyntiin omaan myymälään. Lisäksi käsitöitä vietiin myyntiin myös Suomeen

Nuorten aikuisten keinoja lievittää masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta

Mielenterveyden häiriöt muodostavat kaikkialla maailmassa suuren osan tautitaakasta nuorilla aikuisilla, millä on myös suuri kansanterveydellinen merkitys. Myös koettu masennus- ja ahdistuneisuusoireilu ovat merkittäviä riskitekijöitä. Itsehoitoa ja nuorten selviytymiskeinoja on tutkittu vain vähän, ja laadullisia tutkimuksia aiheesta on olemassa niukasti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa nuorten aikuisten käyttämiä itsehoidon keinoja ja selviytymiskeinoja heidän kokiessaan ahdistuneisuutta tai masentuneisuutta, sekä vertailla naisten ja miesten käyttämiä keinoja. Lisäksi vastauksia tarkasteltiin masennuksen ja avun hakemisen suhteen. Analyysin kohteena oli seuraava avokysymys: "Jos joskus tunnet itsesi masentuneeksi tai ahdistuneeksi, mitä tavallisimmin teet helpottaaksesi oloasi?". Tutkimusaineistona oli Nuorten mielenterveys -hankkeeseen kuuluva prospektiivinen seurantatutkimus, jonka tarkoituksena on tutkia mielenterveyden ongelmien yleisyyttä sekä riskitekijöitä ja suojaavia tekijöitä nuoruusikäisessä väestössä. Tässä tutkimuksessa käytettiin tutkimuksen toista seurantakierrosta, joka toteutettiin vuosina 2009 2010 posti- ja verkkokyselynä tutkittavien ollessa 22-23-vuotiaita. Tässä tutkimuksessa analysoitiin vain verkossa vastanneiden (n=584) vastauksia. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, minkä jälkeen vastauksia analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Tulosten mukaan yleisimpiä nuorten aikuisten käyttämiä keinoja olivat mielihyvän tavoittelu sekä positiivinen ajattelu ja toiminta, fyysiset harrastukset ja muut toiminnalliset aktiviteetit sekä puhuminen muiden ihmisten kanssa. Muita keinoja olivat ahdistuneisuuden tai masentuneisuuden torjumiseen tähtäävä toiminta ja ajattelu, sosiaaliset suhteet, nukkuminen, lepo ja rentoutuminen sekä ikävän tunnetilan aktiivinen tai passiivinen purku. Naiset käyttivät miehiä huomattavasti useammin keinonaan puhumista. Masentuneet ja apua hakemattomat käyttivät paljon muita yleisemmin keinonaan ikävän tunnetilan aktiivista tai passiivista purkua. Tulokset auttavat ymmärtämään nuorten aikuisten käyttämiä keinoja ja niiden monipuolisuutta. Sukupuolten välillä olisi hyvä välttää liiallista kategorisointia, mutta miehiä voisi kannustaa puhumaan enemmän ongelmistaan tai kehitellä heille sopivampia keinoja käsitellä pahaa oloaan. Masentuneiden ja mielenterveyden ongelman vuoksi apua hakeneiden kohdalla keskeistä olisi kiinnittää huomio ratkaisukeskeisempien ja hyödyllisempien itsehoidon keinojen käyttöön. Koska itsehoito on hyvin yleistä, käytettyjen keinojen olisi hyvä olla tehokkaita ja hyödyllisiä. ABSTRACT Mental disorders of young adults generate a large part of the burden of the disease all over the world, which is also of great importance for public health. Also experienced depression and anxiety symptoms are significant risk factors. Self-help strategies and coping mechanisms of young people have been studied only a little, and qualitative research of the subject is scarce. The purpose of this study was to study the methods which young adults use when they feel depression or anxiety and to compare the methods used by women and men. In addition, the responses were considered in terms of depression and help-seeking. The target of the analysis was the following open question: "If you sometimes feel depression or anxiety what do you usually do to feel better?". The research material was a prospective follow-up study on prevalence and determinants of mental health problems and risk behavior among Finnish adolescents. The study is a part of The adolescent mental health cohort study. The target of the analysis in this study was the second round of the study which was carried out in 2009 2010 when the examinees were 22-23 yours old. In his study were analyzed only for online respondents (n=584) answers. The analysis method of the study was used an inductive content analysis after which the answers were analyzed by statistical methods. According to the results the most common methods used by the young adults were the pursuit of the pleasure and positive thinking and operation, physical hobbies and other functional activities and talking with other people. Some of the other methods were the operation and thinking which aims to exclude the anxiety or depression, social relationships, sleeping, rest and relaxation and the active or passive dismantling of the unpleasant feeling state. The women used talking considerably more often than the men as their means. The depressed and the people who haven`t sought help used the active or passive dismantling of the unpleasant feeling state much more often than other people. The results will help to understand the diversity of the means used by young adults. It would be good to avoid excessive categorization between the sexes but the men could be encouraged to speak more about their problems or to develop them more suitable means to deal with the bad feel. As for the depressed and help seekers it would be important to draw attention to the more rational and useful ways of coping with their problems. Because the self-care is very general, it would be good for the used methods to be efficient and useful