Työympäristömuutos, monitilatoimiston toimivuus ja henkilöstön hyvinvointi

Työympäristömuutos monitilatoimistoihin voidaan nähdä organisaation strategisena prosessina, jonka johtamisella pyritään varmistamaan henkilöstölle terveellinen ja turvallinen työympäristö sekä samalla tehostamaan tilankäyttöä. Asiantuntijaorganisaatio (N=191) muutti avokonttorista monitilatoimistoon. Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselyä (vastaajia 57 %), teemahaastatteluja ja dokumenttianalyysia. Tulosten mukaan työympäristömuutosta edistivät johdon sitoutuminen, selkeät tavoitteet, aktiivinen viestintä ja henkilöstön osallistuminen. Henkilöstö oli tyytyväinen työhönsä ja työympäristöönsä kokonaisuutena. Monitilatoimisto arvioitiin turvalliseksi ja sopivaksi työtehtävien hoitamiseksi ja siellä pystyttiin työskentelemään tehokkaasti. Tietojärjestelmät tukivat monipaikkaista työskentelyä. Työtilat tukivat yksilötehtäviä ja ryhmässä työskentelyä. Runsas kolmannes kuitenkin koki paikan rauhattomaksi ja työrauhan heikentyneen. Tiloissa ei aina löytynyt helposti sopivaa paikkaa, jossa voi keskustella rauhassa. Tilatehokkuuden ja kustannussäästöjen lisäksi työympäristömuutoksen arvioitiin parantaneen yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta sekä viihtyisyyttä. Henkilöstön tyy-tyväisyys työympäristöön, tilojen sopivuus työtehtävien hoitamiseksi ja kokemus tehokkaasta työskentelystä olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä hyvinvointia kuvaavaan myönteiseen työn imuun ja vähäisempään stressiin. Tutkimus osoitti työympäristömuutoksen johtamisen haastavuuden ja toimintatapojen edelleen kehittämisen tarpeen sekä työtilojen psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden merkityksen henkilöstön hyvinvoinnille

Serodiagnosis of Primary Infections with Human Parvovirus 4, Finland

To determine the prevalence of parvovirus 4 infection and its clinical and sociodemographic correlations in Finland, we used virus-like particle–based serodiagnostic procedures (immunoglobulin [Ig] G, IgM, and IgG avidity) and PCR. We found 2 persons with parvovirus 4 primary infection who had mild or asymptomatic clinical features among hepatitis C virus–infected injection drug users

Monitilatoimistojen sisäympäristö, käytettävyys ja tilan käyttäjien hyvinvointi (MOSI) : Tutkimushankkeen loppuraportti

Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston yhteistyössä tehdyssä tutkimushankkeessa (2014-2016) tutkittiin monitilaratkaisujen vaikutusta sisäilmastoon ja arvioitiin toteutettuja monitilaratkaisuja käytettävyyden, työn sisällön sekä terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmista. Hankkeessa testattiin myös uusia hyvinvoinnin ja työympäristön arviointimenetelmiä. Monitilatoimistoratkaisuilla tavoiteltiin kustannussäätöjä, tilojen muuntojoustavuutta ja viihtyisyyttä sekä yhteisöllisyyttä, yhteistyötä eri yksiköiden ja yksilöiden välillä. Monitilatoimistoon siirtymisen koettiin parantaneen yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta sekä lisänneen viihtyisyyttä ja tilatehokkuutta. Työrauhan arvioitiin heikentyneen. Toteutetut tilaratkaisut tukivat parhaiten hallinto-, asiantuntija- ja asiakaspalvelutyötä. Monitilatoimistoissa sisäilmasto oli pääosin hyvällä laatutasolla. Tiloissa, joissa oli tekstiilimatto ja useampia työpisteitä, mitatut sisäympäristön epäpuhtaustasot olivat pääsääntöisesti vähän korkeampia verrattuna perinteisiin huonetoimistoihin ja tiloihin, joissa oli linoleum-matto

HeMoHes - Parantavat ja modulaariset terveydenhuollon tilat

Terveyspalveluiden tarjonta muuttuu ammattilais- ja tuottajalähtöisestä kohti yksilöä tukevan ja parantavan ympäristön luomista lähelle asiakasta. Samalla monimutkaisia hoitoja keskitetään entistä suurempiin sairaalakeskuksiin. Hoitoympäristöjen ja tilojen suunnittelussa ja rakentamisessa ei ole riittävästi huomioitu henkilöstön näkemyksiä eikä joustoa näiden palveluita keskittävien ja hajauttavien tekijöiden välillä. Keskeinen ongelma ovat vanhanaikaiset ja joustamattomat tilaratkaisut. Investoinnit ovat monimutkaisia, kalliita, aikaa vieviä ja paikallisilla voimilla suunniteltuja ja rakennettuja vaikka terveydenhuolto pohjimmiltaan on samanlaista globaalisti. Projektin lähtökohtana oli selvittää moduuliratkaisujen mahdollisuuksia terveydenhuollon palveluiden paikkariippumattomampaan ja joustavampaan tuottamiseen. Modulaarisuuden avulla tilainvestoinnit voidaan osittaa kokonaisuuksiin, joiden suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa niihin erikoistuneet kansainväliset toimijat ja toimijaverkostot. Hankkeessa tunnistettiin useita eri malleja modulaarisuuden hyödyntämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon tilainvestoinneissa. Keskeistä on ensin tunnistaa ja määrittää hankkeen ja tilojen keskeiset tavoitteet, joihin innovatiivisilla suunnittelu- ja toteutusratkaisuilla pyritään. Tämän jälkeen voidaan päättää valittua tavoitetta edistävä modulaarisuutta hyödyntävä ratkaisutyyppi ja sitä tukevat menetelmät ja prosessit. Tutkimuksen mukaan modulaarisuudella voidaan tähdätä moniin eri tavoitteisiin, kuten tilojen muuntojoustavuuteen ja päivitettävyyteen, nopeaan aikatauluun, hyvään käytettävyyteen tai korkeaan rakentamisen laatuun. Näistä tavoitteista mm. sairaalahankkeissa keskeinen muuntojoustavuus ja nopea aikataulu jakautuvat edelleen tarkempiin tavoitteisiin, joihin tulee soveltaa erityyppisiä modulaarisia ratkaisuja

Viiden ja kymmenen minuutin sentrifugoinnin vaikutus plasman trombosyyttipitoisuuteen

Sentrifugointi on kliinisen kemian laboratorioissa oleellinen preanalyyttinen vaihe. Sentrifugoinnilla verinäytteistä erotellaan veren eri osat toisistaan ja tavoitteena on saada aikaan mahdollisimman vähäsoluinen seerumi tai plasma. Suuri osa kliinisen kemian määrityksistä tehdään seerumista tai plasmasta ja mitä puhtaampia ne ovat, sitä luotettavampia analyysituloksia saadaan. Tutkimuksen aihe saatiin Seinäjoen keskussairaalan kliinisen kemian toimintayksiköltä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, onko mahdollista lyhentää toimintayksikössä käytössä oleva 10 minuutin sentrifugointiaika 5 minuuttiin natriumsitraattiputkia ja litiumhepariinigeeliputkia käytettäessä ja siten nopeuttaa näytteiden läpimenoaikoja. Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata 5 ja 10 minuutin ajan sentrifugoitujen verinäytteiden plasmasta eroteltujen pinta-, keski- ja pohjafraktioiden puhtautta mittaamalla niiden trombosyyttipitoisuudet. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena- eli määrällisenä tutkimuksena. Kokeellisen osuuden tutkimusmateriaali koostui 160 verinäytteestä, joista 80 oli otettu natriumsitraattiputkeen ja 80 litiumhepariinigeeliputkeen. Molempien putkityyppien näytteistä 40 näytettä sentrifugoitiin 5 minuuttia ja 40 näytettä 10 minuuttia, Thermo Scientific SL 40R-sentrifugilla 2500 g:n suhteellisella sentrifugaalivoimalla. Jokaisen sentrifugoidun näytteen plasma pipetoitiin manuaalisesti kolmeen fraktioon, joista mitattiin trombosyyttipitoisuus Sysmex XE-5000-verenkuva-analysaattorilla. Tulokset käsiteltiin IBM SPSS Statistics-analysointiohjelmalla ja Microsoft Excel taulukkolaskentaohjelmalla. Tuloksista selvisi, että plasman trombosyyttipitoisuudet olivat pääsääntöisesti pienimmät pintafraktioissa ja määrät nousivat pohjafraktiota kohden riippumatta sentrifugointiajasta ja putkityypistä. Molempiin putkityyppeihin jäi trombosyyttejä selvästi enemmän 5 minuutin kuin 10 minuutin sentrifugoinnilla. Pintafraktioiden trombosyyttipitoisuuksia tarkasteltaessa, 5 ja 10 minuutin sentrifugoinnin erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä molemmissa putkityypeissä. Tuloksista voitiin vetää se johtopäätös, että verinäytteiden nykyisin käytössä olevaa 10 minuutin sentrifugointiaikaa ei voi lyhentää 5 minuuttiin käytettäessä natriumsitraattiputkia ja litiumhepariinigeeliputkia eikä läpimenoaikoja saada näin nopeutettua.Centrifugation is an essential pre-analytical step in clinical chemistry laboratories. By centrifugation, blood samples are separated into different blood components. The goal is to achieve as low-cellular serum or plasma as possible. Most of the clinical chemistry assays are made of serum or plasma, and it depends on their purity, how reliable the analytical results will be. The topic of the study was received from the Clinical Chemistry Unit at Seinäjoki Central Hospital. The aim of the thesis was to research whether it is possible to shorten the 10 minutes centrifugation time in the Clinical Chemistry Unit for 5 minutes using sodium citrate tubes and lithium heparin gel tubes and thereby accelerate sample turnaround times. The purpose of the study was to compare the purity of the surface, middle and bottom fractions separated from the plasma of centrifuged blood samples for 5 and 10 minutes by measuring their platelet count. The study was carried out as a quantitative study. The experimental part of the study material consisted of 160 blood samples, 80 of which were taken on a sodium citrate tubes and 80 lithium heparin gel tubes. From the samples of both type of tubes, 40 samples were centrifuged for 5 minutes and 40 samples for 10 minutes using a Thermo Scientific SL 40R centrifuge at 2500 g of relative centrifugal force. The plasma of each centrifuged sample was manually pipetted into three fractions of which the platelet count was measured with the Sysmex XE-5000 Blood Analyzer. The results were processed using the IBM SPSS statistical analysis software and the Microsoft Excel spreadsheet program. The results showed that the plasma platelet count mainly was at its lowest in surface fractions and the amounts ascended towards the bottom fractions, regardless of the centrifugation time and the tube type. It remained significantly more platelets after 5 minutes centrifugation compared with 10 minutes centrifugation in both tube types. The differences between 5 and 10 minutes centrifugation time were statistically very significant in both tube types when focusing on the platelet count in the surface fractions. The findings indicate that it is not valid to shorten the 10 minutes centrifugation time to 5 minutes using sodium citrate tubes and lithium heparin gel tubes. Thereby, the turnaround time cannot be accelerated

Etätyöskentely pandemian aikana ja sen vaikutukset projektien etenemiseen

Tämä opinnäytetyö käynnistyi, kun maaliskuussa 2020 covid-19-pandemia siirsi toimeksiantajayrityksen asiantuntijahenkilöstön lähes täydelliseen etätyöhön. Teoriaosuudessa selvennetään etätyön ja projektityöskentelyn piirteitä sekä mitä mahdollisuuksia tai haasteita etä- ja projektityön tekemiseen liittyy. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia asiantuntijoiden käsityksiä ja kokemuksia laajamittaisen etätyön tekemisestä pandemian aikana sekä tarkastella laajamittaisen etätyöskentelyn vaikutuksia projektien etenemiseen. Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena ja sen kohdejoukko oli toimeksiantajayrityksen asiantuntijahenkilöstö. Vastauksia vertailtiin projekteissa mukana olleiden ja projektittomien välillä. Sähköisellä kyselylomakkeella suoritetun tiedonkeruun kautta selvisi, että monet jo etätyötä usein tehneet kokivat siirtymän helpoksi. Tulevaisuudessa laajemman etätyön mahdollisuutta ei koettu uhaksi vaan se ennemminkin lisäisi työtyytyväisyyttä ja osoittaisi työnantajan luottamusta työntekijää kohtaan. Ohjeistukset ja työvälineet olivat helppokäyttöisiä alun kankeuden jälkeen, mutta päätöksentekoprosessit sekä palaverien määrät kaipasivat monen mielestä uudistamista varsinkin etätoimistossa toimittaessa. Monet vastaajista olivat olleet projekteissa mukana kyselyä edeltävien kolmen kuukauden aikana, jolloin heille esitettiin erityisesti projekteihin liittyviä kysymyksiä. Vastaajista suurin osa koki, että etätyön tekeminen ei hidasta projektien etenemistä, työt oli organisoitu sujuvasti ja yhteydenpito kollegoiden ja sidosryhmien välillä oli helppoa sekä riittävää. Etätyön tekeminen ei haittaa projekteissa, sillä niiden projektitiimit saattavat sisältää yrityksen omien työntekijöiden lisäksi konsultteja tai yhteistyökumppanien henkilöstöä myös ulkomailta, jolloin tapaamiset sekä projektin ohjaus tapahtuvat sähköisesti muutenkin. Kehitysehdotuksina nousi esiin yleisesti projektimenetelmien käyttö erilaisissa toiminnoissa, ei vain pääsääntöisesti ICT-puolen kehitysprojekteissa, erilaisia työvälineitä ja työergonomiaa parantavia välineitä kaivattiin kodin työpisteille sekä ajoittaisia tapaamisia kollegoiden kanssa, niin vapaa-ajan kuin virallisten asioiden merkeissä. Palaverikäytännöt ja palaverien määrä koettiin myös liian suureksi ja tarkempien agendojen määrittämisellä kutsutut voisivat helpommin määrittää oman tarpeellisuutensa tilaisuudessa