Rauha ilman valtiota : Malesian alkuperäiskansan, semaiden, suhde konflikteihin ja valtarakenteisiin

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tämä pro-gradu -työ esittelee Malesian alkuperäiskansan, semaiden, konflikteja ja rauhaa koskevia käsityksiä. Semait tunnetaan yhtenä väkivallattomimmista yhteisöistä maailmassa, ja keskeisiksi tutkimuskysymyksiksi nouseekin, miksi konfliktien vältteleminen on niin keskeistä tässä yhteisössä ja mistä konflikteissa on oikeastaan kysymys. Työ perustuu kolmen kuukauden pituiseen antropologiseen kenttätyöhön yhdessä semaikylässä Perakin osavaltiossa keväällä 2004, ja aihetta koskevaan antropologiseen kirjallisuuteen. Kenttätyöaineisto koostuu kenttäpäiväkirjoista, nauhoitetuista haastatteluista ja keskusteluista sekä sanomalehtileikkeistä. Tutkimuksen strategiana on keskittyä kontekstiin, jossa konflikteista puhutaan. Semaiden suhtautuminen konflikteihin on sidoksissa heidän kulttuurisiin oletuksiinsa, keskeisiin arvoihinsa ja siihen tapaan, jolla he ovat rakentaneet sosiaaliset suhteensa. On olennaista ymmärtää heidän maailmankuvaansa ja erityisesti monimutkaista suhtautumistaan laajempiin valtarakenteisiin ja Malesian valtioon. Semait haluavat pitää valtion mahdollisimman loitolla omasta yhteisöstään, koska ovat lähes jatkuvasti olleet valtion sortotoimenpiteiden kohteina. Toisaalta analyysini pohjalta havaitsin, että he olivat tietoisia valtion läsnäolosta, ja että tämä tietoisuus vaikutti myös heidän käsitykseensä oman yhteisönsä sosiaalisuutta koskevista arvoista Tässä työssä olen kuvaillut ja analysoinut semaiden parannusrituaalin ja tulkinnut sen olevan heidän tapansa käsitellä ja ratkaista konflikteja. Parannusrituaalissa semaiden suhde valtioon ja valtarakenteisiin sekä rauhan ylläpitämisen keskeisyys näyttäytyvät jonain, mitä voidaan pitää semaiden sosiaalisuuden perustana. Parannusrituaali tekee semaiden sosiaalisuudesta olennaista. Vaikka semait ovat pyrkineet elämään eristyksissä ympäröivästä yhteiskunnasta, on valtion läsnäolo historiallinen tosiasia. Toisaalta semaiden esimerkin avulla on myös selvää, että sosiaalisuuden rakentumisessa on kyse muustakin kuin vallasta. Semaiden mielestä konfliktit ovat yhteisöllisiä ja ne tulee hoitaa yhteisön ja perheen kesken. Analyysini perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että konfliktien ratkaiseminen ja rauhan ylläpitäminen perustuvatkin yhteisöelämän ulkopuolisten auttajien toimintaan. Myös tärkeimmän moraalisen arvon, väkivallattomuuden, ylläpitämisen auktoriteetti näyttäisi olevan semaiden yhteisöelämän ulkopuolella. Konfliktien ratkaisemisen ja muun vallankäytön projisoiminen yhteisön ulkopuolelle on tämän työn yksi ratkaisevimmista semaiden yhteiskunnan kontrastia ja rakennetta kuvaavista havainnoista

Osallistumista vai näennäisvaikuttamista? : Tapaustutkimus julkishallinnon organisaation strategisen viestinnän dialogisuudesta fuusioprosessissa

Teknologinen kehitys, lisääntynyt kilpailu ja taloudellinen tilanne haastavat organisaatioiden perinteiset toimintamallit ja pakottavat muutokseen. Proaktiivinen toiminta ja relevantit uudistukset edellyttävät koko työyhteisön potentiaalin hyödyntämistä. Tieto ja valta eivät ole enää yksien tai harvojen käsissä, eivätkä perinteiset ylhäältä alas –mallit johtamisessa ja viestinnässä enää riitä. Muutoksen onnistunut toteutuminen edellyttää, että muutosta arjessa toteuttavat ihmiset ymmärtävät sen merkityksen. Tämä ymmärrys luodaan viestinnän avulla, ja se saavutetaan parhaiten, kun työyhteisön jäsenillä on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Tämä tutkimus tarkastelee strategista viestintää muutosprosessissa 2000-luvun dialogisen käänteen myötä syntyneen johtamis- ja viestintätieteiden tutkimuksen valossa. Tutkimus edustaa tapaustutkimusta, jonka tehtävänä oli selvittää, minkälaisia kokemuksia työyhteisön jäsenillä on strategisen viestinnän dialogisuudesta tilanteessa, jossa organisaatio tietoisesti pyrki osallistavaan muutosprosessiin. Tutkimuskohteena on julkishallinnon organisaation fuusioprosessi, jonka tuloksena neljä erillistä organisaatiota sulautettiin yhdeksi,1600 henkilön organisaatioksi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia kokemuksia organisaation eri tason edustajilla on strategisen viestinnän dialogisuudesta, sekä minkälainen yhteys dialogisuudella tai sen puuttumisella oli haastateltavien käsityksiin muutoksen toteutumisesta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Henkilöstön kokemuksia fuusioprosessin aikaisesta strategisesta viestinnästä kartoitettiin neljällä ryhmähaastattelulla, jonka lisäksi haastateltiin neljää esimiestason edustajaa sekä kahta johtoryhmän jäsentä. Haastattelujen lisäksi tutkimuksessa käytettiin taustoittavana materiaalina kohdeorganisaation fuusiostrategiaa, muutosviestintäsuunnitelmaa ja fuusioprosessin loppuraporttia. Dialogisesta pyrkimyksestä huolimatta tutkimustuloksista kävi ilmi, että organisaation viestintä oli pääosin hierarkkista ja yksisuuntaista, jolloin pyrkimys tyytyväisyyden lisäämiseen osallistamisen avulla kääntyi organisaatiota vastaan. Ymmärryksen luomista haittasi johdon vaikeaselkoinen kieli ja yhteisten vuorovaikutteisten keskustelujen puuttuminen. Tietoa oli paljon, mutta konkretiaa vähän. Vuorovaikutteisiksi keskusteluiksi tarkoitetut tilaisuudet näyttäytyivät tiedotustilaisuuksina, joiden kapulakieli ja korulauseet eivät auenneet vastaanottajille. Osallistumismahdollisuuksia tarjottiin, mutta niillä ei nähty olevan yhteyttä päätöksentekoon. Lisäksi kulttuurien yhteentörmäys sekä ajalliset ja logistiset haasteet haittasivat dialogisen muutosprosessin toteutumista. Sanojen ja tekojen ristiriitaisuus aikaansaivat työyhteisössä kyynisyyttä ja epäuskoa johtoon. Silti tulevaisuuden suhteen uskallettiin olla vielä toiveikkaita. Tutkimustulokset osoittivat, että dialogisen muutosprosessin edellyttämää avointa organisaatiokulttuuria ei luoda hetkessä. Dialogisuus edellyttää uudenlaisia työyhteisötaitoja, jossa viestintä on jokaisen vastuu ja velvollisuus

Range expansion and reproduction of the ectoparasitic deer ked (Lipoptena cervi) in its novel host, the Arctic reindeer (Rangifer tarandus tarandus), in Finland

The deer ked (Lipoptena cervi) is a harmful ectoparasite that emerged in the reindeer herding area of Finland in 2006. To understand the current range and the intensity of infestations on its novel reindeer host, we studied deer ked pupae collected from reindeer and moose bedding sites and conducted a questionnaire survey among the managers of 18 reindeer herding cooperatives in the southern part of the reindeer herding area. Our study confirmed that the deer ked can survive and successfully reproduce on reindeer through winter and that flying deer keds had been observed in reindeer wintering areas during several autumns in twelve cooperatives. The pupae originating from reindeer were smaller and showed lower hatching rates than the pupae from moose. The present results indicate that the range of the deer ked infestations on reindeer in Finland expanded during the recent 5 years, now reaching 14 cooperatives and bordering an area south of approximately 66 degrees N 25 degrees E in the west and 65 degrees N 29 degrees E east.Peer reviewe

Sukupuolittunut ikä. Yli 65-vuotiaat Turun Sanomien ja Helsingin Sanomien kirjoituksissa

Suomi ikääntyy kovaa vauhtia. Yli 65-vuotiaiden määrän on sanottu miltei kaksinkertaistuvan työikäisten määrään nähden seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Medialla on suuri merkitys sosiaalisen todellisuutemme rakentajana. Se, millä tavoin mediassa kerrotaan ikäihmisistä, vaikuttaa käsityksiimme ikääntyneistä ja heidän sukupuolestaan. Tutkin pro gradu -työssäni sitä, miten Turun Sanomat ja Helsingin Sanomat kirjoittavat yli 65-vuotiaista. Puhutaanko ikäihmisistä sukupuolen kautta, ja eroavatko sanomalehtitekstit toisistaan silloin, kun puhutaan ikääntyneistä naisista ja miehistä? Tutkimusaineistona on Turun Sanomissa ja Helsingin Sanomissa 11. 17.2.2013 julkaistut 213 kirjoitusta, jotka käsittelevät yli 65-vuotiaita. Tutkielma on aineistolähtöinen sisällönerittely, jossa aineistoa on analysoitu sekä määrällisesti että laadullisesti. Tutkielman kannalta tärkeitä käsitteitä ovat ikä, sukupuoli ja sukupuolten tasa-arvo, ja teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Yli 65-vuotiaita käsittelevät kirjoitukset jakautuivat selkeästi sukupuolen mukaan, ja sukupuolten välinen epätasa-arvo näkyi lehtikirjoituksissa. Ikämiehet pääsivät tutkimusviikon aikana sanomalehdissä esille yli kolme kertaa niin usein kuin naiset, ja sukupuolista kirjoitettiin stereotyyppisesti. Siinä missä yli 65-vuotiaat naiset tuotiin esille perheensä tai puolisonsa kautta, kerrottiin ikämiehistä politiikassa paistattelevina julkisuuden henkilöinä tai työelämässä menestyneinä uranuurtajina. Miesten ja naisten välinen epätasa-arvo ei ollut niin suuri silloin, kun sama kirjoitus käsitteli sekä yli 65-vuotiasta miestä että naista. Silloin kun ikääntyneistä puhuttiin yhteiskunnallisena ongelmana, vanhuksia esitettiin sukupuolettomana massana. Mikäli tällaisen kirjoituksen esimerkkihenkilöksi haluttiin nostaa yksilö, käytettiin esimerkkinä useammin naista kuin miestä. Tiettyä ikäryhmää tai sukupuolta ei pitäisi lokeroida mediassa tietynlaiseen muottiin. Sanomalehdissä pitäisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, miten yli 65-vuotiaista kirjoitetaan ja varmistaa, että yli 65-vuotiaat naiset ja miehet vedetään tasa-arvoisesti mukaan julkiseen keskusteluun

Platformed Interactions : How Social Media Platforms Relate to Candidate-Constituent Interaction During Finnish 2015 Election Campaigning

Interaction between candidates and constituents via social media is a well-studied domain. The article takes this research further through a synthesis with platform studies, emerging scholarship that applies a critical perspective to the role of digital platforms in society. Examination of candidate-constituent interaction via Twitter and Facebook during the 2015 Finnish parliamentary elections revealed that the types of interaction differ between the two platforms: Facebook was used for formal campaigning and for praising and expressing support, while Twitter was utilized for information and for seeking and sharing opinions. An additional finding is that interaction approaches may be platform-specific, with socio-emotional functions being employed more often by candidates than constituents on Facebook while no such difference existed for Twitter. On the basis of the implication that platforms have a critical role in the nature of candidate-constituent social media interaction, we discuss the implications of platformed interaction for the democratic process, suggesting that campaign strategy may exploit it in ways that may even necessitate regulation. Furthermore, scholars of social media interaction might need to consider the broader ramifications of the findings, and contributions to theory that acknowledge platforms' part in interaction may be needed.Peer reviewe

Comparing the taste-modifying properties of nanocellulose and carboxymethyl cellulose

The taste-modifying properties of nanofibrillar cellulose (NFC) and carboxymethyl cellulose (CMC) are compared for the first time. The samples were prepared in the form of gels, with and without added sweet and bitter taste components. As viscosity itself is known to affect taste perception, the viscosities of NFC and CMC samples were set to the same level as shear rates commonly found in the oral cavity. A trained panel of 10 assessors evaluated the bitterness and sweetness of the samples. Further, the assessors were given an opportunity to describe the samples in free words. The taste-modifying capacities of the thickening agents were at the same level when sweet compounds were added. However, CMC was better able to reduce the bitterness of quinine hydrochloride than NFC, which did not show any bitterness-reduction ability with the compound. This was unexpected, as our previous studies of NFC showed fairly high binding capacity with quinine. The open-ended responses revealed that the NFC-containing samples had an astringent sensation, while certain assessors observed a sensation of saltiness in the CMC samples. This may explain the inability of NFC to mask the bitterness of quinine hydrochloride, as astringency may act as a bitterness enhancer, while saltiness may suppress it. Both thickening agents were perceived as slightly bitter. Our study reveals the need for further assessment of the orosensory properties of NFC, particularly the magnitude and origin of its astringency, before it can be fully utilized in food industry applications.Peer reviewe

Sosiaalipalvelujen luokituksen sanasto ja Sosiaalihuollon asiakasasiakirjasanasto

Sosiaalialan tietoteknologiahanke Tikesos (2004-2011

DIGIDIA-project: Experiences of video-enabled receptions for prevention of type 2 diabetes

The time of the COVID-19 epidemic emphasized the need for the development and implementation of remote receptions and digital services, as preventive work was reduced, and people decreased their in-person visits in health care due to fear of infections. In 2020, the diagnoses of type 2 diabetes (T2D) decreased, despite the fact that diabetes is known to be increasing. DIGIDIA (Promoting Digital Skills in the Low Labour Market-Driven Diabetes Patients) project aimed to respond to this need. The project focused on developing digital health competence, health literacy, and practices that enable preparation for future unforeseen events. The project recruited adults from Tampere who were at risk of T2D, had prediabetes, or recently received a diagnosis of type 2 diabetes (n=60). Participants were provided with a digital learning environment, workshops, and video-enabled receptions. This article presents the use of video reception and user experiences (n=52) in the project. The participants appreciated all organized activities. All but one participant felt that video-enabled reception suited them well. The majority of participants (87%) expressed a desire for using video reception again in health care settings. However, it was pointed out that this form of telemedicine might not be suitable for everyone, and concerns about data security were also raised. As a conclusion, citizens were ready to use video-enabled services in healthcare settings.  The use of video receptions should be increased in the management of type 2 diabetes (T2D)

Association of short poor work ability measure with increased mortality risk : a prospective multicohort study

Publisher Copyright: © Author(s) (or their employer(s)) 2022. Re-use permitted under CC BY. Published by BMJ.OBJECTIVES: To examine whether a single-item measure of self-rated work ability predicts all-cause mortality in three large population-based samples collected in 1978-1980, 2000 and 2017. SETTING: A representative sample of the population of Finland. PARTICIPANTS: The study population comprised 17 178 participants aged 18 to 65 from the population-based Mini-Finland, Health 2000 and FinHealth 2017 cohort studies, pooled together. In all cohorts, self-rated work ability was assessed at baseline (1978-80, 2000-2001 and 2017) using three response alternatives: completely fit (good work ability), partially disabled (limited work ability) and completely disabled (poor work ability) for work. PRIMARY AND SECONDARY OUTCOME MEASURES: All-cause mortality from national registers. Cox proportional hazards models were adjusted for socioeconomic characteristics, lifestyle factors, self-rated health and mental health problems. RESULTS: Of the participants, 2219 (13%) were classified as having limited and 991 (5.8%) poor work ability and 246 individuals died during the 4 year follow-up. The age- and sex-adjusted HR for mortality risk was 7.20 (95% CI 5.15 to 10.08) for participants with poor vs good work ability and 3.22 (95% CI 2.30 to 4.43) for participants with limited vs good work ability. The excess risk associated with poor work ability was seen in both genders, all age groups, across different educational levels, self-rated health levels and in those with and without mental health problems. The associations were robust to further adjustment for education, health behaviours, self-rated health and mental health problems. In the multivariable analyses, the HR for mortality among those with poor vs good work ability was 5.75 (95% CI 3.59 to 9.20). CONCLUSIONS: One-item poor self-rated work ability -measure is a strong predictor of increased risk of all-cause mortality and may be a useful survey-measure in predicting severe health outcomes in community-based surveys.Peer reviewe