Kalatalouden ympäristöohjelma : loppuraportti

Kalatalouden ympäristöohjelmassa pureuduttiin hankevuosina 2017–2023 hyvin laajasti keskeisiin kalavesien hoidon teemoihin: vesistökunnostuksiin rannikkoalueilla ja virtavesissä, aluesuunnittelun kehittämiseen, velvoitetarkkailuiden tehostamiseen, uusien tulosperusteisten rahoitusmallien soveltamiseen sekä luonnossa menestyvien istukkaiden tuottamiseen. Ohjelma mahdollisti omissa aihepiireissään kalavesien hoidon kehittämisen pidemmällä aikavälillä kuin yksittäisten hankkeiden puitteissa on mahdollista tehdä. Tutkimusperusteinen kehittäminen ja päätöksenteko luonnonvarojen käytössä tuovat mahdollisuuksia myös yhteiskunnalliseen kasvuun. Kokonaiskestävyyden huomioiminen lähteekin pienistä teoista, joten myös Kalatalouden ympäristöohjelmassa koottiin useita suosituksia huomioitavaksi kalavesien hoitotyössä: • Kalavesiä tulisi hoitaa ekosysteemiperustaisesti kokonaisuuksina ja istutukset korvata kalojen luontaisen lisääntymisen tukemisella aina, kun sille on edellytyksiä. • Tietoisuutta rannikkoalueiden merkityksestä kalojen lisääntymisalueina ja niiden kunnostusmahdollisuutta tulisi lisätä. Kunnostuksen vaikuttavuuden seurantaan soveltuvia menetelmiä tulisi vielä kehittää ja vaikuttavuutta seurata tulevissakin hankkeissa. • Kunnostusmenetelmiä tulisi kehittää huomioimaan paremmin sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Kalastolla tulisi jatkossakin olla suojapaikkoja kuivuuden tai tulvien ja liian korkeaksi kohoavien veden lämpötilojen varalta. • Virtavesien kunnostusmenetelmiä tulisi kehittää huomioimaan paremmin valuma-alueilta tuleva kuormitus sekä kalaston talviaikaiset elinympäristövaatimukset. Kunnostuksia tulisi myös kohdistaa laajemmille alueille ja huomioida muutos koko ekosysteemissä, jolloin toimenpiteiden vaikuttavuus olisi todennäköisesti suurempi. • Kunnostuksien vaikuttavuutta tulisi seurata muissakin kuin vain erillisissä tutkimushankkeissa. Tällä tavalla toimenpiteitä voitaisiin luotettavasti kohdentaa juuri niihin todellisiin kalastoa ja muuta lajistoa rajoittaviin tekijöihin. Tämä tietenkin edellyttää, että myös seurantaan olisi oltava resursseja käytettävissä. • Erityisesti valuma-alueiden maankäytöstä vesistöihin huuhtoutuvaa kiintoainekuormitusta tulee rajoittaa tehokkaammin kuormituksen syntypaikoilla. Puroissa jo olevan hiekan ja muun kiintoaineen poistamiseksi tulisi kehittää tehokkaampia menetelmiä. • Taimenien vaellus syönnös- ja lisääntymisalueiden välillä tulisi mahdollistaa molempiin suuntiin. Tämä voi tarkoittaa alueesta riippuen sekä vaellusesteiden poistamista tai kunnostamista että kalastuksen rajoittamista. • Täpläravun, kuten muidenkin vieraslajien, leviämistä uusiin vesistöihin tulee estää ja poistaa kohteista, missä se aiheuttaa haittaa esimerkiksi jokiravun suojelulle. • Täpläravun poistopyyntikokeiluja tulisi jatkaa usean vuoden ajan ja leviämisesteen tehokkuutta kokeilla erilaisissa kohteissa. • Tietoisuutta kunnostusmenetelmistä, toteutuksesta ja vaikuttavuudesta tulisi jatkaa. Kunnostuskurssin materiaaleja voitaisiin hyödyntää myös uusilla kursseilla ja muussakin opetuksessa. Osaamisen jakamiselle ja myös pidempimuotoisen koulutuksen varmistamiselle on olemassa selkeä tarve. • Kalatalousalueiden toimintaa tulee tukea tuottamalla laadukasta tutkimus- ja seurantatietoa alueiden kalastosta, kalastuksesta ja vesienhoidosta. Toimintaa tulee tukea myös kouluttamalla eri tahoja kalastuksen ohjaukseen ja kalakantoja sekä vesienhoitoa koskevan tutkimustiedon hyödyntämiseen. • Kalavesien tuottokykyä tulisi arvioida ja kalastusta mitoittaa nykyistä tietoperustaisemmin. Alamittasäätelyä tulisi toteuttaa perustuen vesistökohtaisesti kerättäviin aineistoihin. • Vesistökohtaisia rauhoitusalueita suojaamaan kalakantojen lisääntymistä sekä geneettistä monimuotoisuutta tulisi kartoittaa ja toteuttaa. • Virikekasvatus voitaisiin ottaa käyttöön laajemminkin ja emokalastoja villiyttää luonnossa menestyvien uhanalaisten lohikalakantojen elvytys- ja palautusistutuksia varten. • Vieraiden kalakantojen käyttö istutuksissa tulisi lopettaa, mikäli saatavilla on vesistöön sopeutunutta kalakantaa. • Hoitokantojen ja säilytyksessä olevien uhanalaisten kalakantojen emokalastojen perustamisessa, säilytyksessä ja käytössä tulisi ottaa käyttöön uusin tutkimustieto, välttää haitallista geneettistä laitostumista sekä pyrkiä villiyttämään näitä kalakantoja palautusistutusten onnistumismahdollisuuksien lisäämiseksi. • Nykyinen resursseja tuhlaileva kalataloustarkkailujärjestelmä tulee uudistaa. • Rahoituksia voitaisiin sitoa tulosperusteisuuteen, jolloin toimenpiteiden vaikuttavuus voisi kasvaa. Samalla luotaisiin myös mahdollisuuksia vaikuttavuussijoittamiseen, yksityisen pääoman hyödyntämiseen ja tehokkaampaan verkostoitumiseen. Valtaosa ohjelman tuloksista on jo julkaistu aiemmin tieteellisinä artikkeleina tai erillisinä raportteina, joten tämän raportin tavoitteena on vetää yhteen ohjelmassa toteutettuja erillisiä kokeita ja selvityksiä keskittyen erityisesti tuloksiin ja vaikuttavuuteen. Yksityiskohtaisempia tietoja kaipaavia lukijoita suosittelemme tutustumaan raportin lopussa olevaan viiteluetteloon sekä liitteiden sisältöön. Ohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus, mutta valtaosa toimenpiteistä toteutettiin partnereiden tuella: Suomen ympäristökeskus, Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto, Helsingin yliopiston Tvärminnen biologinen asema, Itä-Suomen yliopisto, Valonia ja Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö Oy (LUVY). Lisäksi kiinteää yhteistyötä tehtiin Voimalohi Oy:n ja Montan Lohi Oy:n kanssa. Varsinaisen EMKR-rahoituksen lisäksi ohjelma mahdollisti myös useiden muiden kansallisten ja kansainvälisten rahoituksien saamisen, millä edistettiin osittain samoja teemoja ympäristöohjelman lisäksi. Kalatalouden ympäristöohjelma oli yksi viidestä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamista innovaatio-ohjelmista rahoituskaudella 2014–2020. Rahoituksen ympäristöohjelmalle myönsi Lapin Ely-keskus. Kalatalouden ympäristöohjelma toteutettiin muiden innovaatio-ohjelmien tapaan kaksivaiheisena: vaihe I toteutettiin vuosina 2017–2020 ja vaihe II vuosina 2021–2023. Isot kiitokset partnereillemme onnistuneesta ohjelman toteutuksesta ja tämän loppuraportin toteutuksesta! Hankeorganisaatioita ovat edustaneet Anssi Karvonen, Pekka Kilpeläinen, Hannu Marttila, Jukka Syrjänen, Craig Primmer, Janne Tolonen, Jarno Turunen, Anssi Vainikka ja Juha-Pekka Vähä

Killer whale (Orcinus orca) population dynamics in response to a period of rapid ecosystem change in the eastern North Atlantic

Fieldwork and study conducted by SK received financial support by the University of St Andrews studentship, SMRU Ltd., the Russell Trust Award and from the Finnish-Norwegian Cultural Foundation.This study investigates survival and abundance of killer whales (Orcinus orca) in Norway in 1988-2019 using capture-recapture models of photo-identification data. We merged two datasets collected in a restricted fjord system in 1988-2008 (Period 1) with a third, collected after their preferred herring prey shifted its wintering grounds to more exposed coastal waters in 2012-2019 (Period 2), and investigated any differences between these two periods. The resulting dataset, spanning 32 years, comprised 3284 captures of 1236 whales, including 148 individuals seen in both periods. The best-supported models of survival included the effects of sex and time period, and the presence of transients (whales seen only once). Period 2 had a much larger percentage of transients compared to Period 1 (mean = 30% vs. 5%) and the identification of two groups of whales with different residency patterns revealed heterogeneity in recapture probabilities. This caused estimates of survival rates to be biased downward (females: 0.955 ± 0.027 SE, males: 0.864 ± 0.038 SE) compared to Period 1 (females: 0.998 ± 0.002 SE, males: 0.985 ± 0.009 SE). Accounting for this heterogeneity resulted in estimates of apparent survival close to unity for regularly seen whales in Period 2. A robust design model for Period 2 further supported random temporary emigration at an estimated annual probability of 0.148 (± 0.095 SE). This same model estimated a peak in annual abundance in 2015 at 1061 individuals (95% CI 999-1127), compared to a maximum of 731 (95% CI 505-1059) previously estimated in Period 1, and dropped to 513 (95% CI 488-540) in 2018. Our results indicate variations in the proportion of killer whales present of an undefined population (or populations) in a larger geographical region. Killer whales have adjusted their distribution to shifts in key prey resources, indicating potential to adapt to rapidly changing marine ecosystems.Publisher PDFPeer reviewe

Population size, survival and reproductive rates of northern Norwegian killer whales (Orcinus orca) in 1986-2003

A long-term photo-identification study of killer whales (Orcinus orca) in northern Norway was initiated in 1986, when their prey the Norwegian spring-spawning herring (Clupea harengus) started to winter in a complex fjord system. The aim of this work was to estimate population size and apparent survival rates in this killer whale population using photo-identification and mark–recapture techniques with data collected during October–December 1986–2003. Total population size was estimated to be highest in 2003: 731 individuals (SE = 139, 95% CI = 505–1059) using a model taking heterogeneity of capture probabilities into account. Apparent survival of adult males and adult females was estimated using the Cormack–Jolly–Seber model as 0.971 (SE = 0.008) and 0.977 (SE = 0.009), respectively. Calving intervals ranged from 3 to 14 years (mean = 5.06, SE = 0.722). These are the first estimates of northern Norwegian killer whale population parameters, allowing their dynamics to be investigated and comparisons to be made with killer whale populations globally

Data from: Killer whale (Orcinus orca) population dynamics in response to a period of rapid ecosystem change in the eastern North Atlantic

This dataset contains the data files from the research article entitled "Killer whale (Orcinus orca) population dynamics in response to a period of rapid ecosystem change in the eastern North Atlantic". The files contain the capture histories of the individual killer whales photo-identified at herring wintering grounds in 1988-2019, and used for fitting capture-recapture models to estimate survival rates and abundance. All files can be imported directly into RMark and converted to .inp files to then fit models. The READ-ME.txt file provides a description for each data file

Climate change in the Baltic Sea:2021 fact sheet

Abstract Climate change effects on the Baltic Sea environment are manifold. It is for example expected that water temperature and sea level will rise, and sea ice cover will decrease. This will affect ecosystems and biota; for example, range shifts are expected for a number of marine species, benthic productivity will decrease, and breeding success of ringed seals will be reduced. The impacts will hence affect the overall ecosystem function and also extend to human uses of the sea; trawling will follow the fish towards southern areas, aquaculture will likely face a shift towards species diversification, and the value of most ecosystem services is expected to change — to name a few. This Climate Change Fact Sheet provides the latest scientific knowledge on how climate change is currently affecting the Baltic Sea and how it is expected to develop in the foreseeable future. It is aimed at guiding policy makers to take climate change into account, but also to the general public. Updated Baltic Sea Climate Change Fact Sheets are expected to be published approximately every seven years