Lapsen akuutin hengenahdistuksen lääkehoito : Ohje Nivalan terveyskeskuksen vuodeosastolle

Opinnäyteyömme on tuotekehitysprojekti, jonka tilaajana on Nivalan terveyskeskuksen vuodeosasto. Tavoitteenamme oli laatia lääkehoito-ohjeet lapsen akuutin hengenahdistuksen hoitoon vuodeosaston hoitajille. Vanhemmat käyttävät lapsia yöaikaan vuodeosastolla hoidattamassa lapsen akuutisti alkanutta hengenahdistusta. Rajasimme aihealueen kolmeen yleisimpään pienen lapsen hengenahdistusta aiheuttavaan sairauteen, joita ovat akuutti astmakohtaus, kurkunpään tulehdus sekä keuhkoputkitulehdus. Otimme aihealueeseen lisäksi yliherkkyysreaktion. Kohdensimme käyttöohjeet 0–4 vuotiaille lapsille. Ohjeemme sisältö koostuu viimeisimmästä, näyttöön perustuvasta ja tutkitusta tiedosta. Teoriatieto on koottu terveysalan kotimaisista ja ulkomaisista kirjoista, artikkeleista ja tutkimuksista. Tavoitteenamme oli tehdä selkeä ja helppolukuinen lääkehoito-ohje lapsen akuutin hengenahdistuksen hoitoon. Ohjeen käyttäjiä tulevat olemaan vuodeosaston sairaanhoitajat. Hengenahdistuskohtauksen aikana hoitoa on saatava nopeasti, ja hyvillä lääkkeenanto-ohjeilla mahdollistetaan välitön hoidon aloitus. Saavutettu tulos on tiivis ja selkeä ohje lapsen akuutin hengenahdistuksen lääkehoitoon. Ohjeen sisältöön ja toteutukseen oltiin palautteen perusteella tyytyväisiä. Ohjeen on tarkistanut Nivalan terveyskeskuksen vuodeosaston ylilääkäri Mikko Suni. Ohje on sähköisessä muodossa vuodeosastolla, joten sitä on helppo päivittää myöhemmin muuttuvien hoitosuositusten mukaiseksi.ABSTRACT This thesis is a research and development project for the Health Center of Nivala. The aim of this thesis was to create a guide about child`s acute dyspnea for nurses who work in departments of the Health Center. Parents can bring a child to a department because of their acute dyspnea at night-time. We limited the subject area of the thesis to three most common topics of small children`s dysphnea which are acute asthma attack, laryngitis and bronchitis. We took the theme in addition to a hypersensitivity reaction. The guide is directed to children between 0–4 years of age. This thesis is based on the latest research in Nursing Science. Theory of knowledge is assembled from domestic and foreign health care books, articles and studies. Our goal was to make a clear and easy-to-read guide for the ward nurses. A child has an acute dyspnoea he/she needs help urgently. Good instructions are very important in such a situation. The result of this research and development is a clear and succinct guide. According to given feedback the guide corresponds to the requirements of the customer. The guide is in electronic form at the department so the product can be easily updated in the future according to changing treatment guidelines

Asiakkuudenhallintajärjestelmän hyödyntäminen rakennusyritysten myynnin tukena

Tässä pro gradu tutkielmassa käsitellään asiakkuudenhallintajärjestelmän eli CRM-järjestelmän käyttöä yrityksen myynnin tukena. CRM ja myynti ovatkin itsessään jo laajalti aiemmin tutkittuja aiheita ja niistä tiedetään paljon. Tutkielma rajattiin uudiskohteita ja valmistuneita uusia asuntoja myyviin rakennusliikkeisiin. CRM:n ja myyntiprosessin perusperi-aatteiden lisäksi tässä tutkielmassa keskitytään siihen, miten CRM:n käyttö tukee yrityksen myynnin toteutumista ja sen vaiheita. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on: ”Miten CRM-järjestelmän käyttö tukee yrityksen myyntiä?” Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten CRM-järjestelmää voidaan hyödyntää rakennusalalla toimivien yritysten myynnissä. Tavoite pyrittiin saavuttamaan aiempien tutkimusten pohjalta sekä haastattelemalla rakennusalalla työskenteleviä myynninammattilaisia. Tutkimuksessa toteutettiin viisi puolistrukturoitua teemahaastattelua, joissa haastateltiin CRM:n käyttöön liittyen eri yritysten myyntijohtajia, joilla on kokemusta CRM:n käytöstä myyntityössä. Tutkimuksen perusteella nousi käsitys siitä, että CRM-järjestelmä nähdään yrityksen koko-naisvaltaisena liiketoimintaprosessina, jonka avulla saadaan tuotettua tärkeää tietoa asiakkaista ja hallittua yrityksen asiakassuhteita. Myyntiprosesseja on olemassa useita erilaisia versioita ja tähän tutkielmaan koottiin rakennusliikkeiden kannalta toimiva kokonaisuus. Myyntiprosessin tarkoituksena on johdattaa asiakas eri vaiheiden läpi aina sopimuksen syntymiseen saakka. Sopimuksen syntymisen jälkeen on tärkeää hoitaa vielä asiakassuhdetta ja tehdä lisämyyntiä. Hyvin hoidetut asiakassuhteet tuovat uusia mahdollisuuksia. Oikein käytettynä CRM-järjestelmä mahdollistaa paremman myynnin toteutumisen, yhdistämällä myyntiprosessin vaiheet ja keskittämällä asiakkuudenhallinnan yhteen paikkaan. CRM-järjestelmä nähdään hyvin yhteensopivana osana yrityksen myyntiprosessin kanssa ja järjestelmä tukee myyntiprosessin etenemistä. CRM-järjestelmä luo pohjan asiakaskeskeiselle myyntiprosessille ja sen hallinnalle. Asiakkuuksien ja asiakkaiden tarpeiden parempi ymmärtäminen luo perustan koko yrityksen liiketoiminnan kehittymiselle. Jotta CRM:n hyödyntäminen saataisiin realisoitua yrityksen liiketoiminnan kasvuksi, niin se vaatii kolmen eri osa-alueen tasapainoa. Teknologia, prosessit ja ihmiskeskeisyys ovat nämä osa-alueet, joiden tasapainoa CRM:n oikeanlainen hyödyntäminen vaatii. Haastattelujen pohjalta keskeiseksi menestystekijäksi nousi ihmiskeskeisten tekijöiden merkitys. Ihmiskeskeisyyden kannalta koko yrityksen kuin koko myynninkin johdolta vaaditaan oikeanlaista asennetta järjestelmää kohtaan. Mikäli järjestelmästä halutaan saada kaikki mahdollinen hyöty irti, niin käyttäjät pitää saada sitoutettua käyttämään aktiivisesti järjestelmää. Jos koko henkilökunta ei ole sitoutunut käyttämään järjestelmää, niin järjestelmä on lähes hyödytön. Kokonaisvaltaisen liikkeenjohdon strategian kannalta, CRM:n tulee kattaa kaikki asiakkuudenhallinnasta

Ultraäänihoitajakoulutus Metropolia Ammattikorkeakoulussa : selvitys opintojen toteutumisesta vuosina 2003-2010

Suomalainen terveydenhuolto on elänyt todellista uudistumisvaihetta koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ajan. Erilaisilla hankkeilla on pyritty tehostamaan terveydenhuollon alaista toimintaa ja luomaan edellytykset entistä paremmalle terveyden- ja sairaanhoitokulttuurille. Tästä esimerkkinä on sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2002 käynnistämä kansallinen terveysprojekti, johon liittyvillä toimilla pyrittiin turvaamaan suomalaisen terveydenhuollon tulevaisuus panostamalla laadun valvontaan, lisäämällä erikoisalojen välistä kommunikaatiota ja suorittamalla työnjaon uudelleen organisointia. Myös henkilöstön koulutustarpeiden selvittäminen ja koulutuksen vaatimustasojen entistä tarkempi määrittely olivat yksityiskohtia, joilla terveydenhuollon tuottavuutta ja laadukkuutta pyrittiin parantamaan. Kansalliseen terveysprojektiin liittyen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS käynnisti vuonna 2003 oman projektinsa alueellisen terveydenhuollon tehtäväkentän selkiyttämiseksi. Projektissa keskityttiin lääkäreiltä hoitajille tapahtuvien tehtävänsiirtojen mahdollisuuksien ja edellytysten kartoittamiseen sekä niihin liittyvien koulutusvaatimusten asettamiseen. Yhtenä projektin osa-alueena oli ultraäänitutkimusten osittainen siirtäminen lääkäreiltä hoitohenkilökunnalle. Selvitystyöryhmän vielä työskennellessä, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia (1.8.2008 alkaen Metropolia Ammattikorkeakoulu) käynnisti yhteistyössä HUS:n kanssa ultraäänihoitajille suunnatut Sonografia -erikoistumisopinnot, joihin osallistui 14 hoitoalan pohjakoulutuksen saanutta terveydenhuollon ammattihenkilöä. Sittemmin ultraäänihoitajakoulutusta on järjestetty Helsingissä eri sisältöisinä kokonaisuuksina yhteensä kuudesti ja parhaillaan suunnitellaan seuraavia erikoistumisopintoja aloitettaviksi syksyllä 2011. Tämä opinnäytetyö on raportti, joka kokoaa yhteen tiedon Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian ja myöhemmin Metropolia Ammattikorkeakoulun järjestämistä ultraäänihoitajakoulutuksista vuosina 2003-2010. Työssä avataan koulutuksen lähtökohtia ja käynnistymishaasteita ja esitellään toteutuneiden opintokokonaisuuksien sisältöä ja opetussuunnitelmia. Opinnäytetyö toteutetaan yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa ja sen pyrkimyksenä on luoda katsaus suomalaisittain melko uuden koulutuksen, ultraäänihoitajan erikoistumisopintojen, järjestämiseen ja tulevaisuuden näkymiin.Sonographer’s specialization studies in Metropolia University of Applied Sciences : report of actualized studies 2003-2010. The purpose of this final project was to combine the information and curriculums of sonographer’s postgraduate studies in Metropolia University of Applied Sciences. The project clarifies the necessity and the starting point of these spelialization studies and also provides an overview of future prospects. The first specialization course for sonographers started in 2003 and now the specialization education has been organized six times in Helsinki. There have been courses on obstetric ultrasound studies, abdominal ultrasound and ultrasonography of vascular system. In the past some midwives and radiographers had independently carried out ultrasound examinations in obstetrics since 1980s. They had achieved their knowledge by on-the-job training. The beginning of the 21st century presented itself with a real need for an accurately specified postgraduate education for healthcare professionals in clinical ultrasound. The amount of ultrasonography was increasing and Finnish healthcare districts estimated that they would not able to provide an adequate ultrasound imaging service solely with the help of physicians. In 2003, the Hospital District of Helsinki and Uusimaa founded a work group for defining the principles of the division of responsibilities and the knowledge requirements for personnel performing ultrasound examinations. The objective was to enable delegation of sonographical tasks from physicians to other allied health professionals like radiographers, midwives and nurses. The new kind of division of labour in clinical ultrasound was a part of the National Health Project founded by the Finnish Government in 2002. The aim of the project was to improve the quality and the productiveness and altogether secure the future of Finnish healthcare services. Currently all trained sonographers are well-employed and there is a continuous need for new professionals in the public healthcare sector. Metropolia University of Applied Sciences is planning to start the next sonographer’s specialization studies in fall 2011

Musiikin opiskelu verkossa:verkko-opiskelun hyödyt ja haasteet

Tiivistelmä. Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on selvittää musiikin verkko-opiskelussa esille nousevia hyötyjä ja haasteita. Lisäksi tutkielma pyrkii selvittämään, miten verkkoympäristössä opiskelu tukee oppimista. Covid-19-pandemian myötä aihe on erittäin ajankohtainen, kun ympäri maailmaa eri oppilaitokset ovat joutuneet siirtämään opetustaan verkkoympäristöön. Tutkielma on narratiivinen kirjallisuuskatsaus, joka tutkii aiheesta kirjoitettu kirjallisuutta. Tutkielma lähtee liikkeelle tarkastelemalla oppimista, elinikäistä oppimista sekä itseohjautuvaa oppimista käsitteinä. Tämän jälkeen tutkielma paneutuu käsittelemään verkko-opiskelua yleisesti sekä musiikin verkko-opiskelun erityispiirteitä. Viimeisenä tutkielma käsittelee verkko-opiskeluun liittyviä hyötyjä ja haasteita. Tässä tutkielmassa esille nousi useita eri verkko-opiskeluun liittyviä hyötyjä. Verkko-opiskelun aikaan ja paikkaan sitoutumattomuus sekä joustavuus hyödyttävät erityisesti aikuisopiskelijoita ja tukevat elinikäistä oppimista. Lisäksi joustavuus ja aikaan sitomattomuus sekä vaativat että opettavat itseohjautuvaa oppimista. Verkko-opiskelun joustavuus tukee oppimista myös antamalla oppijalle tämän tarvitsevan ajan tehtävän suorittamiseen. Verkkoympäristössä opiskelu voi tarjota lisäksi laajemman määrän oppia internetissä olevien resurssien ansiosta. Myös tasa-arvo ja saavutettavuus nousivat verkko-opiskelun hyödyiksi. Verkkoympäristön myötä opiskelu mahdollistuu myös henkilöille, joille lähiopetukseen osallistuminen olisi mahdotonta. Musiikin verkko-opiskeluun liittyvät haasteet ovat suurelta osin sidoksissa nykyteknologian riittämättömyyteen. Musiikin käytännön opiskelu kohtaa haasteita erityisesti kuvan- ja äänenlaadun heikkouden kohdalla. Tutkielmassa esille nousi myös, että nykyteknologialla yhteismusisointi ei ole mahdollista verkossa. Verkko-opiskelussa oppija saattaa etääntyä opettajasta sekä kanssaoppijoista, jonka myötä henkinen ja sosiaalinen kasvu kärsivät

Lasten tuen tarpeisiin vastaaminen lisäresurssina toimineiden varhaiskasvatuksen opettajien kuvaamana

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkimukseni tarkastelee eräässä hankkeessa lisäresurssina toimineiden varhaiskasvatuksen opettajien kuvauksia lasten tuen tarpeisiin vastaamisesta ja tuen toteuttamisesta varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten lisäresurssina toimineet varhaiskasvatuksen opettajat kertovat vastanneensa lasten tuen tarpeisiin sekä millaisena tuen toteuttaminen näyttäytyy varhaiskasvatuksen opettajien kuvaamana. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ensimmäinen osa pohjautuu varhaiserityiskasvatukseen ja siihen olennaisesti linkittyvään inklusiivisuuden käsitteeseen. Viitekehyksen toisessa osassa avataan tuen järjestämiseen liittyviä periaatteita ja tuen eri muotoja. Aineisto kerättiin toukokuussa 2022 teemahaastattelun muodossa Teams -sovelluksen kautta. Haastattelu toteutettiin ryhmähaastatteluna, johon osallistui yhtä aikaa neljä lisäresurssina toiminutta varhaiskasvatuksen opettajaa. Aineiston analyysimenetelmänä hyödynnettiin sekä aineistolähtöistä että teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen opettajat vastasivat lasten tuen tarpeisiin useiden eri tuen muotojen kautta, jotka vastauksia analysoidessa jaoteltiin tuen pedagogisiin, hoidollisiin ja rakenteellisiin muotoihin. Kuvaukset tuen toteuttamisesta jakautuivat sekä hyötyihin että haasteisiin. Tulokset osoittivat, että lisäresurssin avulla pystyttiin tukemaan paremmin lasten osallisuutta ja vastaamaan lasten tuen tarpeisiin. Suurin osa opettajista kuvasi ajan lisääntyneen lapsiryhmässä, mikä vähensi riittämättömyyden tunnetta. Työtä kuvattiin mielekkääksi ja lisäresurssina toimiminen oli mahdollistanut paljon eri asioita. Opettajat toivat esille myös haasteita, jotka liittyivät esimerkiksi haastavaan ryhmärakenteeseen, kielteisiin asenteisiin sekä päiväkodin tilaratkaisuihin. Tuen toteuttamiseen tarvittavina tekijöinä pidettiin lapsiryhmän sopivaa mitoitusta, riittäviä resursseja, yhteistyötä ja työhön sitoutumista sekä pedagogista johtamista. Tutkimuksen keskeiseksi johtopäätökseksi nousi kehittämistyön jatkaminen ja siinä yhä vahvemmin varhaiskasvatuksen opettajien äänen kuulemine

Mitä nainen tekee mainoksessa – vai tekeekö mitään? Sukupuolen performatiivit esiin suomalaisessa aikakauslehtimainonnassa kehysanalyysin keinoin.

Tutkimuksessa tarkastellaan mainosvalokuvaa vertaillen sukupuolia ja niiden roolien eroavaisuuksia. Tutkimukseen haetaan lisää syvyyttä historiallisen muutoksen näkökulmasta. Perimmäinen kysymys kuuluu, jos naispuolinen henkilö mainonnan maailman ympäröimänä ottaa, tai saa vaikutteita naisena olemiseensa mainoksista, minkälainen on mainostajan tarjoama tie ja totuus? Sukupuolia tarkastellaan tunnetun feministin Judith Butlerin viitoittamalta näkökannalta, jonka mukaan naiseus on joukko opittuja tapoja, joilla sukupuolen edustaja toiston kautta toteuttaa sukupuoltaan. Tutkimuksen menetelmänä on kehysanalyysi, jonka lähtökohtia ovat kulttuuristen, itsestään selvien merkitysrunkojen löytäminen tekstistä tai kuvasta. Rungot, eli näkymättömiksi jäävät kehykset määrittävät asian tai ilmiön merkitystä, ollen totuttua tapaa puhua asioista ja käsitteistää niitä. Tutkija pyrkii purkamaan tekstistä itsestään selvää ”arkijärkeä”, eli kehyksiä. Aineistona empiriassa käytetään kahden suomalaisen naistenlehden, Me Naisten ja Annan mainosvalokuvia. Kuvat on kerätty sekä vuoden 1989 että vuoden 2009 numeroista. Tutkimuksen mukaan täydellinen ulkonäkö on naiseuden syvin olemus. Naisen aktiivisuus mainosvalokuvassa ei kohdistu oman kehon rajojen ulkopuolelle, vaan toiminnan muotoja ovat huolehtiminen ulkonäöstä ja terveydestä, nautiskelu, sekä shoppailu. Mainoskuva tarjoaa naiselle rooleiksi katseen kohteena olemisen ja esteettisen elämyksen tarjoamisen. Naisen henkinen oleminen on ohutta ja läsnäolo kuvan tilanteissa häilyvää. Naisen kehyksiä olivat täydellisyyden, ujouden, kylmän itsetietoisuuden, reippaan miellyttäjän, sekä nautiskelijan kehykset. Tasa-arvo sukupuolten välisissä auktoriteettisuhteissa on kasvanut sitten vuoden 1989. Tosin miehen toiminta mainoskuvassa on edelleen suuntautunut oman kehon ulkopuolelle, tämä harrastaa ja on työelämässä. Mainosmiehen olemus on persoonallinen ja vakuuttava.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Luottamuksen ilmeneminen alueellisissa yhteistyöverkostoissa

Appearance of trust in regional, co-operative networks In our times, the value of social networks has been widely acknowledged. One can say that it is important for private persons to get networked, whilst it is even a must for companies and organizations in business life. This doctor's thesis examines three co-operative regional networks. Networks are located in Western Uusimaa (Länsi-Uusimaa) region in southernmost Finland, and they had both public organizations and private companies as participants (later called ‘players’). Initially, all of them were co-financed from public funds, and two of them are still operational while writing this. The main target of these networks has been to act as learning networks. The learning network stands for an ensemble of research and development units and workplaces constituting a common forum for learning. The main focus in this study has been on qualitative and structural characteristics of the networks, and how they are relating with intrinsic trust. In addition to the development of trust, it has been studied, at what level organizational learning within the networks takes place, and lastly, what kind of factors facilitate the development of social capital. The theoretical framework for the study is built on analysing trust and social capital. It is a 'mission impossible' to find single definitions for such major concepts. In this study, from the research questions' point of view it has been more relevant to concentrate on the aspects of networking and the relationships between the participating organizations. The total view in this study is very network-centric, and therefore those theories which have similar point of view have been prioritized. Such is the theory about structural holes by Ronald S. Burt (1992). It has been widely applied; especially his views on constraints affecting players in networks. The purpose of this study has not been to create new theories or to analyse and compare thoroughly the existing theoretical trends. Instead, the existing theories have provided the study with conceptual tools, which have been utilized for supporting the empirical results. The aim has been to create an explanatory case study consisting relevant discussion on the relationship between the network characteristics and the appearance of trust. The conceptual categorization for confidence vs. trust created by Niklas Luhmann (1979) is another important theoretical building block. In most cases, co-operation in networks is initiated by people already trusting in each other and willing to work together. However, personal trust is not sufficient in the long run to sustain the co-operation within the network: more abstract systemic trust described by Luhmann must also emerge. In the networks with different structures and at different development phases, these forms of trust appear at different levels. In this study, Luhmann’s systemic trust as a term has been replaced by the concept of 'trust in network as a system'. Structural characteristics of a network (density, centrality, structural holes etc.) have been selected to explain the creation of social capital and trust. The ability to adapt new information is essential for the development of social capital. Qualitative analysis for development phase has been used, and the Learning Network Maturity Test by Leenamaija Otala (2000) and her work have been applied. Thus, the qualitative characteristics and the structural characteristics of the networks are utilized together, when the creation of social capital and appearance of trust are assessed. Social Network Analysis, questionnaires and interviews have been the research methods. Quantitative and qualitative data have been combined. There is a similarity in viewpoints to research data with Extensive Case Study method, in which different cases are searched by exploring various cases and comparing certain common features between them and generic models. Development of trust, social capital and organizational learning has been explained in the study by comparing the networks in hand. Being a case study, it doesn't have targets to provide with general results and findings like conventional surveys. However, in this work phenomena and mechanisms related to them are interpreted from the empirical data. Key finding of this study is that the networks with high structural equality and clear target setting enable building trust to the network as a system. When systemic trust is present, e.g. changes in personnel involved in the co-operation won't hinder the network from remaining operational. On the other hand, if the players are not well motivated to co-operate, if the network is extremely centralized structurally, or if the network has players holding very much more beneficial position compared to the others, systemic trust won't develop: trust tends to remain at the personal level, and is directed to some players only. Such networks won't generate results and benefits to its players, and most probably they won’t live very long. In other words, learning networks cannot solely be based on willingness to learn, but also on willingness to co-operate.Verkostojen merkitys toimintaympäristössämme on nykypäivänä tunnettu ja tunnustettu. Verkostoituminen on tärkeää yksityishenkilöille, mutta yrityksille ja organisaatioille se on elinehto. Tämä väitöskirja tarkastelee kolmea alueellista ja osittain julkisella rahoituksella toimivaa yhteistyöverkostoa, joista kaksi toimii edelleen. Kolmas tut­kimuksen verkostoista lopetti toimintansa heti hankerahoituksen päätyttyä. Verkostojen tavoitteina on ollut toimia oppimisverkostoina, joilla tarkoitetaan tutkimus- ja kehittämisyksiköiden sekä työpaikkojen yhteisiä oppimisen foorumeja. Tutkimus­kohteena ovat kyseisten verkostojen laadulliset ja rakenteelliset ominaisuudet sekä niiden yhteys verkostoissa ilmenevään luottamukseen. Luottamuksen muodostumisen lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, tapahtuuko verkostossa oppimista ja millaiset tekijät edistävät sosiaalisen pääoman muodostumista verkostossa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat sosiaalisen pääoman ja luottamuksen tarkastelut. On mahdotonta löytää sosiaaliselle pääomalle ja luottamukselle yhtä yleispätevää määritelmää. Tutkimuksen näkökulma sosiaaliseen pääomaan ja luottamukseen on hyvin verkostokeskeinen, joten tarkastelussa keskitytään teorioihin, jotka tukevat ensisijaisesti verkostoanalyyttistä näkökulmaa. Muun muassa Ronald S. Burtin (1992) teoriaa rakenteellisista aukoista käsitellään työssä laajasti ja erityisesti hänen näkemyksiään verkoston toimijoihin vaikuttavista rajoitteista. Tutkimuksessa ei pyritä rakentamaan uutta sosiaalisen pääoman tai luottamuksen teoriaa tai systemaattisesti vertailemaan ja analysoimaan sosiaalisen pääoman eri teoreettisia suuntauksia. Sosiaalisen pääoman jo olemassa olevaa teoriaa hyödynnetään tutkimuksessa empiiristen tulosten tulkinnan tukena. Tavoitteena on siis rakentaa selittävää tapaustutkimusta, jossa keskustellaan verkostojen ominaisuuksien ja sosiaalisen pääoman ja luottamuksen välisestä yhteydestä. Työn kannalta keskeisin luottamuksen tarkastelu on Niklas Luhmannin (1979) käsitteellinen jaottelu systeemeihin kohdistuvaan abstraktiin luottavaisuuteen (confidence) ja henkilöihin kohdistuvaan luottamukseen (trust). Yleensä verkostoyhteistyö saa alkunsa toisiinsa henkilötasolla luottavien toimijoiden halusta tehdä yhteistyötä. Henkilötason luottamus ei kuitenkaan yksin riitä pitämään verkostoyhteistyötä yllä pitkällä aikavälillä, vaan tarvitaan abstraktimpaa luottamusta eli Luhmannin kuvaamaa systeemistä luottamusta. Rakenteeltaan ja kehityskaareltaan erilaisissa verkostoissa nämä luottamuksen muodot näyttäisivät ilmenevän eriasteisesti. Käsite systeeminen luottamus on tässä tutkimuksessa korvattu verkostojärjestelmään kohdistuvalla luottamuksella. Verkostojen rakenteelliset ominaisuudet (tiheys, keskittyneisyys, rakenteelliset aukot jne.) on valittu selittämään sosiaalisen pääoman ja luottamuksen muodostumista. Myös verkoston toimijoiden kyky omaksua uutta tietoa on sosiaalisen pääoman kertymisen kannalta merkittävää. Tämän omaksumiskyvyn kartoittamiseen tarvitaan verkostojen kehityskaaren laadullista analyysiä ja muun muassa Leenamaija Otalan (2000) Oppivan organisaation pikatestiä on sovellettu tutkimuksessa. Näin ollen verkostojen laadulliset ominaisuudet nousevat rakenteellisen tarkastelun rinnalle sosiaalisen pääoman muodostumisen ja luottamuksen ilmenemisen selittäjiksi. Tutkimuskysymyksiin haetaan vastausta eri metodeilla: verkostoanalyysilla, haastatteluilla ja kyselyillä. Tutkimuksessa yhdistetään siten määrällisiä ja laadullisia aineistoja. Lähestymistapa aineistoon on sama kuin ekstensiivisessä tapaustutkimuksessa, jossa haetaan eri tapauksia vertailemalla joitain ilmiötä koskevia yhteisiä ominaisuuksia ja yleisiä malleja. Eri verkostoja vertailemalla pyritään siis selittämään luottamuksen, sosiaalisen pääoman ja oppimisen kehittymistä. Koska työ on tapaustutkimus, ei se pyri yleistettävyyteen samalla tavalla kun perinteinen survey-tutkimus. Työssä on kuitenkin pyritty tulkitsemaan ilmiöitä ja niihin liittyviä mekanismeja yksittäisten tapausten, eli kolmen erilaisen verkoston kautta. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että rakenteeltaan tasa-arvoiset ja tavoitteiltaan selkeät verkostot edistävät niissä vallitsevan luottamuksen kohdistumista verkostojärjestelmään. Tällaisen luottamuksen vallitessa eivät esimerkiksi jäsenistössä tapahtuvat muutokset häiritse verkoston toimintaa. Jos taas toisaalta toimijoiden motivaatio verkostoyhteistyölle on heikkoa ja verkosto on rakenteeltaan äärimmäisen keskittynyt, tai jos verkostossa on toimijoita, joilla on selvästi muita edullisempi verkostoasema, ei luottamusta verkostoon itseensä pääse toimijoille syntymään: luottamus kohdistuu tällöin vain tiettyihin yksittäisiin toimijoihin. Tällaisen verkoston toiminta ei ole tuloksellista eikä verkosto yleensä ole kovin pitkäikäinen. Oppimisverkostoja, joiksi tutkimuksen verkostot siis itseään kutsuvat, ei vie eteenpäin pelkästään halu oppia vaan myös halu toimia yhdessä.Siirretty Doriast

"Kaikki on semmosia kun on" : Yleisopetuksen oppilaiden kokemuksia inkluusiosta ja erilaisuudesta

Erilaisuuden tarkastelu, sen arvostaminen sekä erilaisuuteen vastaaminen ovat pidemmän aikaa muodostuneet yhä tärkeämmiksi kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Koulutuksen kentällä erilaisuuteen ja erilaisiin tuen tarpeisiin on pyritty vastaamaan erityisopetuksen kehittämisellä ja inkluusiolla. Inklusiivisella kasvatuksella pyritään järjestämään kaikille oppilaille tasa-arvoista ja osallistavaa koulutusta ja kasvatusta. Kuitenkin lasten kokemuksia inkluusiosta on tutkittu Suomessa verrattain vähän ja tutkimustuloksille lasten näkökulmasta on tarvetta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää haastattelujen avulla kahdeksan kuudesluokkalaisen kokemuksia inkluusiosta ja erilaisuudesta. Kokemuksia inkluusiosta tarkasteltiin selvittämällä oppilaiden kokemuksia eri inkluusion osa-alueista: koulun aikuisista ja tuesta, inklusiivisesta opetuksesta ja tehtävistä, erilaisista oppilaista, työrauhasta, ilmapiiristä sekä inkluusion syvemmästä ulottuvuudesta eli yhteenkuuluvuudesta, osallisuudesta ja hyvinvoinnista. Tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia heillä on inklusiivisessa luokassa opiskelemisesta sekä miten oppilaat kokevat inkluusion näkyvän heidän omassa koulunkäynnissään ja kouluviihtyvyydessään. Myös kokemuksia oppilaiden erilaisuudesta tarkasteltiin keskustelemalla erilaisuudesta ihmisinä ja oppilaina. Tutkimusaineisto kerättiin ensisijaisesti kahdeksalla puolistrukturoidulla teemahaastattelulla sekä toissijaisesti havainnoimalla. Aineisto kerättiin yhdellä kuudennella luokalla tammikuussa 2022. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka tieteenfilosofiset lähtökohdat ovat fenomenologis-hermeneuttiset ja jonka tutkimusstrategiassa on fenomenologian lisäksi etnografian ja tapaustutkimuksen piirteisyyttä. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Tutkimuksen tuloksista oli tulkittavissa, että kaikki haastateltavat suhtautuivat sekä inkluusioon että erilaisuuteen pääasiassa neutraalisti. Neutraaleilla kokemuksilla tarkoitan sitä, etteivät aiheet herättäneet haastateltavissa selkeästi myönteisiä tai kielteisiä tunteita, vaan asiat koettiin hyvin tavanomaisina. Inkluusion kohdalla myönteisimmät kokemukset liittyivät usean aikuisen läsnäoloon ja luokassa viihtymiseen. Kriittisemmät suhtautumiset ja huolenaiheet kokemuksissa liittyivät kaikkien oppilaiden riittävään tuen saantiin sekä työrauhaan. Työrauhan ongelmat eivät kuitenkaan havainnoinnin perusteella olleet täysin perusteltavissa luokan inklusiivisuudella. Oppilaiden erilaisuuden kokemuksissa näyttäytyi myönteisiä kokemuksia esimerkiksi erilaisuuden mielenkiintoisuudesta ja arvostettavuudesta sekä vastaavasti kriittistä suhtautumista ja huolta erilaisuuden hyväksynnästä ja inkluusion syvästä ulottuvuudesta: luokan ilmapiiristä ja koko luokan yhteenkuuluvuudesta. Oppilaiden vastauksissa oli paljon yksilöllistä vaihtelua ja sekä positiivista että kriittistä suhtautumista, mutta tyttöjen vastauksissa oli kokonaisuudessaan nähtävillä enemmän pohtivaa ja kriittistä otetta

Kasvilajirunsauden ajallinen muutos korkeusgradientilla Pohjois-Fennoskandiassa

Tiivistelmä. Ilmaston lämpeneminen on voimakkainta arktisilla alueilla. Myös lämpenemisen vaikutukset tulevat olemaan suurimmat näillä pohjoisilla alueilla. Tunturikasvillisuuden on joko sopeuduttava muutoksiin tai siirryttävä uusille alueille. Arktis-alpiinisissa ympäristöissä tapahtuvia kasvillisuuden muutoksia on tärkeä tutkia, koska ne voivat vaikuttaa laaja-alaisesti lajien monimuotoisuuteen, ravintoverkon toimintaan, maanpeitteeseen ja ravinteiden kiertoon. Eri lajit reagoivat eri tavalla muuttuvaan ympäristöön. Tiedetään, että alpiinisilla habitaateilla lajirunsaus on lisääntynyt suhteessa korkeuteen ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta. Myös putkilokasvilajien optimikorkeuden siirtymisestä ylöspäin on raportoitu. Eliöryhmien välisestä reagoinnista ilmaston lämpenemiseen putkilokasvien, sammalten ja jäkälien osalta ei ole vielä kovin paljon tutkittua tietoa. Tässä tutkielmassa selvitetään eri eliöryhmien osalta, miten tunturikasvilajirunsaus on muuttunut vuosikymmenten aikana suhteessa korkeuteen Pohjois-Fennoskandian tuntureilla. Tutkimusalue on jaoteltu eteläiseen, keskiseen ja Käsivarren alueeseen. Uudelleenkartoitus-menetelmällä saatujen kasvillisuusruutujen avulla on voitu vertailla, miten kasvillisuus on vuosikymmenien aikana muuttunut. Alkuperäiset kasvillisuusalat ovat vuosilta 1964–1986 ja uudelleenkartoitetut alat ovat 2010-luvulta. Excelissä, SPSS:ssä ja R-ohjelmistolla tehtyjen tilastollisten analyysien avulla on tarkastelu kasvillisuusaineistoa. Tutkielmassa selitettävänä muuttujana on lajimäärä ja selittävinä muuttujina ovat aika, korkeus ja ajan ja korkeuden yhteisvaikutus. Tutkielman tulokset osoittavat, että kokonaislajirunsaus on vähentynyt suhteessa korkeuteen koko tutkimusalueella tuntureiden alaosissa ja kasvanut yläosissa. Tämän suuntainen kehitys on odotettavaa myös tulevaisuudessa. Eri eliöryhmien lajimäärien muutoksista koko tutkimusalueella voidaan todeta, että putkilokasvien ja sammalten lajimäärissä ei ollut merkitseviä muutoksia, mutta jäkälien lajimäärät vähenivät huomattavasti tuntureiden alaosissa ja kasvoivat yläosissa. Maantieteellisten osa-alueiden kohdalla kokonaislajimäärä on vähentynyt eteläisellä alueella suhteessa korkeuteen. Keskisellä ja Käsivarren alueella lajimäärissä ei ole tapahtunut muutosta. Yksittäisten lajien muutosta tarkasteltaessa löytyi jokaisesta eliöryhmästä lajeja, jotka ovat sekä lisääntyneet että vähentyneet. Jäkälissä pioneerilajien, sammalissa metsälajien ja putkilokasveissa generalistilajien esiintyvyydet lisääntyivät vuosikymmenten aikana