Tiivistelmä. Ilmaston lämpeneminen on voimakkainta arktisilla alueilla. Myös lämpenemisen vaikutukset tulevat olemaan suurimmat näillä pohjoisilla alueilla. Tunturikasvillisuuden on joko sopeuduttava muutoksiin tai siirryttävä uusille alueille. Arktis-alpiinisissa ympäristöissä tapahtuvia kasvillisuuden muutoksia on tärkeä tutkia, koska ne voivat vaikuttaa laaja-alaisesti lajien monimuotoisuuteen, ravintoverkon toimintaan, maanpeitteeseen ja ravinteiden kiertoon. Eri lajit reagoivat eri tavalla muuttuvaan ympäristöön. Tiedetään, että alpiinisilla habitaateilla lajirunsaus on lisääntynyt suhteessa korkeuteen ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta. Myös putkilokasvilajien optimikorkeuden siirtymisestä ylöspäin on raportoitu. Eliöryhmien välisestä reagoinnista ilmaston lämpenemiseen putkilokasvien, sammalten ja jäkälien osalta ei ole vielä kovin paljon tutkittua tietoa.
Tässä tutkielmassa selvitetään eri eliöryhmien osalta, miten tunturikasvilajirunsaus on muuttunut vuosikymmenten aikana suhteessa korkeuteen Pohjois-Fennoskandian tuntureilla. Tutkimusalue on jaoteltu eteläiseen, keskiseen ja Käsivarren alueeseen. Uudelleenkartoitus-menetelmällä saatujen kasvillisuusruutujen avulla on voitu vertailla, miten kasvillisuus on vuosikymmenien aikana muuttunut. Alkuperäiset kasvillisuusalat ovat vuosilta 1964–1986 ja uudelleenkartoitetut alat ovat 2010-luvulta. Excelissä, SPSS:ssä ja R-ohjelmistolla tehtyjen tilastollisten analyysien avulla on tarkastelu kasvillisuusaineistoa. Tutkielmassa selitettävänä muuttujana on lajimäärä ja selittävinä muuttujina ovat aika, korkeus ja ajan ja korkeuden yhteisvaikutus.
Tutkielman tulokset osoittavat, että kokonaislajirunsaus on vähentynyt suhteessa korkeuteen koko tutkimusalueella tuntureiden alaosissa ja kasvanut yläosissa. Tämän suuntainen kehitys on odotettavaa myös tulevaisuudessa. Eri eliöryhmien lajimäärien muutoksista koko tutkimusalueella voidaan todeta, että putkilokasvien ja sammalten lajimäärissä ei ollut merkitseviä muutoksia, mutta jäkälien lajimäärät vähenivät huomattavasti tuntureiden alaosissa ja kasvoivat yläosissa. Maantieteellisten osa-alueiden kohdalla kokonaislajimäärä on vähentynyt eteläisellä alueella suhteessa korkeuteen. Keskisellä ja Käsivarren alueella lajimäärissä ei ole tapahtunut muutosta. Yksittäisten lajien muutosta tarkasteltaessa löytyi jokaisesta eliöryhmästä lajeja, jotka ovat sekä lisääntyneet että vähentyneet. Jäkälissä pioneerilajien, sammalissa metsälajien ja putkilokasveissa generalistilajien esiintyvyydet lisääntyivät vuosikymmenten aikana
