Digitoimijuus terveydenhuollon ammattilaisen työssä

Digivälineet ovat viimeisen vuosikymmenen aikana integroituneet kiinteäksi osaksi terveydenhuollon ammattilaisen työtä. Uusien teknologioiden hyödyntämisen uskotaan olevan ratkaisu sekä sosiaali- ja terveysalan työvoimapulaan että laadukkaiden hyvinvointipalvelujen turvaamiseen heikentyvästä huoltosuhteesta huolimatta. Vastoin yleisiä odotuksia digiteknologian tuomista eduista tuottavuuskehitys ja ammattilaisten kokemukset digiteknologian käytöstä eivät ole olleet odotetun positiivisia. Tarvitaan lisää ymmärrystä siitä, milloin digiteknologia hyödyttää työn sujuvuutta ja milloin se puolestaan vaikeuttaa työn tavoitteiden saavuttamista. Tässä kolmesta tutkimusartikkelista ja yhteenvetoluvusta koostuvassa väitöskirjatutkimuksessa tarkastelen, miten digiteknologia saadaan hallintaan niin, että keskiössä säilyvät sekä ammattilaisen arvo työnsä osaajana että terveydenhuollon päätavoite eli asiakastarpeisiin vastaava laadukas ja oikea-aikainen terveydenhuollon palvelu. Hyödynnän tutkimuksessani sisällönanalyysia selvittääkseni, millainen digivälineen ja ammattilaisen välinen dynamiikka säätelee terveydenhuollon ammattilaisten kykyä selviytyä ja ohjata digivälineiden käyttöä työssään. Tätä dynamiikkaa kuvaan käsitteellä digitoimijuus. Käytän väitöskirjani tutkimusaineistona kolmea erilaista aineistoa terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksista: 1) kyselyaineiston avovastauksia, 2) fokusryhmähaastatteluja sekä 3) yksilöhaastatteluja. Tämän monipuolisen aineiston avulla tutkin, miten digitoimijuus ilmenee terveydenhuollon ammattilaisen työssä. Aineistoilla saadaan esiin terveydenhuollon toimijoiden omia näkökulmia digiteknologian käyttöön, ja tarkastelukulmana on ammattilaisten toimijuus digivälineiden käyttäjinä työelämän kontekstissa. Yhteisenä nimittäjänä näissä kolmessa artikkelissa on ammattilaisten näkökulma digiteknologian käyttämiseen terveydenhuollon työssä. Analyysini osoittavat ensiksi, että teknologian käytön ja etäpalvelujen hyötynä terveydenhuollon toimijat näkevät erityisesti ammattilaisen työn sujuvuuden lisääntymisen. Haittoina he tuovat esiin asiakkaan ja ammattilaisen kasvotusten kohtaamisen vähenemisen ja ongelmat teknologian käytössä. Teknologian aiheuttama muutos ammattilaisten työhön koetaan ristiriitaisena: yhtäältä teknologia mahdollistaa työn yksilöllisemmän muokkaamisen ja toisaalta se pirstaloi työtä. (osatutkimus 1). Toiseksi analyysini osoittavat, että terveydenhuollon toimijoiden näkökulmasta digiosaaminen on laaja-alainen, viidestä ulottuvuudesta koostuva kokonaisuus. Nämä ulottuvuudet ovat: asiakastyöosaaminen digipalveluissa, sähköisten työvälineiden käyttö- ja metataidot, digitaalisen tiedon hallinta, digityön ammattieettinen osaaminen ja teknologian käytön kehittämisosaaminen omassa organisaatiossa. (osatutkimus 2). Kolmanneksi analyysini osoittavat, että eri toimijatahot (hoitaja, johtaja, teknologian kehittäjä) mieltävät toisistaan eroavilla tavoilla digitaalisen toiminnanohjausjärjestelmän rajoitteet ja hyödyt hoivatyölle ja sen johtamiselle. Havaitut erot toimijatahojen välillä liittyvät käytön kontekstiin, käyttäjän tavoitteisiin sekä asiakaskohtaamisten ja järjestelmän toimintalogiikan väliseen epäjatkuvuuteen. (osatutkimus 3). Väitöskirjani osatutkimusten tulokset havainnollistavat toisiaan täydentävistä näkökulmista ammattilaisten tarpeita muovata digiteknologiaa omaan työhönsä sopivaksi. Tutkimukseni johtopäätöksenä esitän, että terveydenhuollon ammattilaisten digitoimijuuden ymmärtäminen edellyttää sekä digiosaamisen että ammatillisten tavoitteiden ja työn kontekstin huomioimista. Ammattilaiset eivät arvioi käyttämäänsä digiteknologiaa vain osaamisen tai käytettävyyden näkökulmasta, vaan ensisijaisesti suhteessa siihen, miten digiväline tukee tai rajoittaa ammatillisten tavoitteiden saavuttamista työkontekstissa. Terveydenhuollon ammattilaisten digitoimijuuden suunnitelmallinen vahvistaminen on avain digivälineiden hyödyntämiseen. Väitöskirjatutkimukseni täydentää terveydenhuollon ammattilaisten digiosaamista ja ammattilaisten digivälineen käyttöä koskevaa tutkimuskirjallisuutta erityisesti työterveyshuollon ja vanhustyön kontekstissa. Analyysini pohjalta ehdotan, että digitoimijuuden käsitettä tulisi hyödyntää enemmän digivälineiden ja terveydenhuollon ammattilaisten välisen suhteen tutkimuksessa.Over the past decade, digital tools have become an integral part of the work of healthcare professionals. The use of new technologies is seen as a solution to both the shortage of social and healthcare workers and the need to ensure quality welfare services despite a declining dependency ratio. Contrary to the general expectations of the benefits of digital technology, productivity development and professionals' experiences of using digital technology have not been so positive. There is a need to better understand when digital technology is beneficial to the flow of work, and when technological applications make achieving work objectives more difficult. In this dissertation, which consists of three research articles and a summary chapter, I explore how digital technology can be managed in a way that maintains the focus on both the value of the professional as an expert in their field and the main goal of healthcare––high quality and timely services that meet client needs. I use content analysis to examine the dynamics between the digital tool and the professional, which regulate the ability of healthcare professionals to cope with and manage the use of digital tools in their work. I describe this dynamic using the concept of digital agency. The research material of my dissertation study consisted of three different types of data: 1) open-ended questionnaire responses, 2) focus group interviews, and 3) individual interviews. Using this diverse data, I explored how digital agency occurs in the work of healthcare professionals. The data illustrated healthcare professionals' perspectives on the use of digital technology, with a focus on their agency as users of digital tools in a work context. Thus, the common denominator in these three articles is the professionals’ perspective on the use of digital technology in healthcare. First, my analyses showed that the healthcare practitioners perceived benefits in using technology and remote services, especially in terms of increased professional workflow. The disadvantages that they perceived were the reduction of face-to-face encounters between the client and the professional and problems in the use of technology. The changes in the work of the professionals brought about by technology were perceived as a contradiction in terms––on the one hand, technology enables more personalized work, but on the other hand, it fragments work (Article 1). Second, my analyses showed that from the perspective of health care practitioners, digital competence is a broad concept, consisting of five dimensions: digital customer service, technical and meta-skills for using digital tools, digital knowledge management, digital professional ethics, and the development of technology use skills within one’s own organization (Article 2). Third, my analyses showed that different actors (caregivers, managers, technology developers) have different perceptions of the limitations and benefits of having a digital enterprise resource planning (ERP) system for care work and its management. The differences I observed between these actors are related to the context of use, the user's goals, and the discontinuity between client encounters and the system's operational logic. (Article 3). The results of the articles illustrate, from complementary perspectives, the need for professionals to shape digital technology to suit their own work. Based on my analyses of the data, I argue that understanding the digital agency of healthcare professionals requires consideration of digital competence, professional goals and the work context. The professionals evaluated the digital technologies they use not only in terms of only competence or usability, but also, and primarily, in relation to how digital tools support or constrain the achievement of their professional goals in the work context. Systematically strengthening the digital agency of healthcare professionals is key to taking full advantage of digital tools. My doctoral dissertation contributes to the research on healthcare professionals' digital competence and professionals' use of digital tools in the context of occupational health and elderly care. Based on my analysis, I suggest that the concept of digital agency should pay a greater role in research on the relationship between digital tools and healthcare professionals

Incidence of first-ever transient ischemic attack in Eastern Finland

Objectives The incidence of stroke has been declining in Finland, as well as in Europe. However, it is unclear whether the incidence of transient ischemic attack (TIA) is also decreasing. In fact, the TIA incidence in the Finnish population has never been reported. Therefore, here we investigated the incidence of TIA in the Eastern Finnish population in 2017. Materials and Methods All patients with suspected TIA, from a defined catchment area, were referred to a neurological emergency unit at Kuopio University Hospital (KUH) in the Northern Savonia region of Eastern Finland, which had a population of 246,653 in 2017. The original study population comprised TIA patients diagnosed based on the WHO TIA criteria in 2017. Incidence rates were calculated by dividing the number of TIA cases by the number of people in different age groups. Results Among 432 patients with a suspected TIA referred to the neurological emergency unit at Kuopio University Hospital in 2017, 293 were living in Northern Savonia and were ultimately diagnosed with TIA after neurological examinations. The number of first-ever TIAs was 211. The crude incidence of all TIA was 122/100,000 inhabitants, and of first-ever TIA was 86/100,000. The age-standardized incidence (European population 2010) of the first-ever TIA was calculated to be 64/100,000. The mean age of first-ever TIA patients was 70 years: 72 years for women versus 68 years for men. Conclusions We found a high incidence of TIA in Eastern Finland.Peer reviewe

Lihavuus heikentää lisääntymisterveyttä

Lihavuuteen liittyvät hormonaaliset muutokset, erityisesti insuliiniresistenssi, vaikuttavat sekä naisten että miesten lisääntymisterveyteen. Jo 5 %:n painonpudotus voi parantaa merkittävästi hedelmällisyyttä ja pienentää raskaudenaikaisia riskejä. Pysyvät elämäntapamuutokset näyttävät vaikuttavan merkittävästi myös tulevien jälkeläisten terveyteen epigeneettisten mekanismien ja ympäristövaikutusten kautta. Perusterveydenhuolto on keskeisessä asemassa lihavuuden ehkäisyssä ja varhaisessa hoidossa.Tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja toimivia hoitoketjuja.Peer reviewe

Näkymätön tiede : Yhteiskuntatiede suomalaisissa sanomalehdissä

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Pro gradu -työssäni tarkastelen sitä, miten yhteiskuntatiede näkyy suomalaisissa sanomalehdissä. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomien, Turun Sanomien ja Aamulehden yhteiskuntatiedettä käsittelevistä jutuista. Olen ottanut jokaisesta sanomalehdestä yhden kuukauden lehdet aineistooni. Tiedejournalismin tutkimus on keskittynyt luonnontieteiseen ja lääketieteiseen, vaikka yhteiskuntatieteiden on havaittu olevan yksi yleisimmistä tiedeaiheista. Yhteiskuntatieteen näkyvyyttä mediassa ovat tutkineet yhdysvaltalaiset Weiss ja Singer (1988) sekä brittiläiset Fenton, Bryman, Deacon ja Birmingham (1998). Suomessa Erkki Kauhanen toteaa väitöskirjassaan yhteiskuntatieteiden olevan yksi pääkirjoitusten yleisimmistä tiedeaiheista. Nämä kolme tutkimusta ovat tutkimukseni tärkeimpiä lähteitä. Tutkimus jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä, määrällisessä osassa pyrin luomaan yleiskuvaa yhteiskuntatieteestä suomalaisissa sanomalehdissä. Tutkimuskysymyksinä ovat muun muassa se, kuinka paljon yhteiskuntatieteitä käsitteleviä juttuja on sanomalehdissä ja mitkä tieteenalat ovat parhaiten edustettuina. Menetelmänä on määrällinen sisällönanalyysi. Analyysi paljastaa, että yhteiskuntatiedettä käsitteleviä juttuja on sanomalehdissä suhteellisen paljon. Yleisimmät tieteenalat ovat yhteiskuntahistoria sekä politiikan ja hallinnon tutkimus. Yhteiskuntatieteilijät kirjoittavat myös paljon juttuja sanomalehtiin, jolloin he pääsevät itse määrittelemään tieteen roolia sanomalehtien julkisuudessa. Tutkimuksen laadullisessa osassa tarkastelen pienemmän aineiston (27 juttua) pohjalta yhteiskuntatieteen sisältöjä sanomalehdissä. Menetelmänä on teema-analyysi ja diskurssianalyysi. Yhteiskuntatieteet nousevat sanomalehdissä esiin erityisesti kolmen teeman kautta: hyvin- ja pahoinvointi, politiikka ja demokratia sekä työelämä. Sanomalehdet nostavat yhteiskuntatieteen tutkimustulokset uudelleen esille pääkirjoituksissa ja ehdottavat yhteiskuntatieteen esittämiin ongelmiin ratkaisuja. Yhteiskuntatieteellä voidaan historiallisesti nähdä kolme idealistista roolia suhteessa yhteiskuntaan: sosiaaliteknologia, kriittinen yhteiskuntatiede sekä aikalaisanalyysi/ihmisten arkea selittävä yhteiskuntatiede. Selvitin analyysissä, miten eri roolit näkyvät tutkijoiden suorissa ja epäsuorissa lainauksissa. Analyysissä kävi ilmi, että sanomalehtien lainaamien tutkijoiden kommenteissa on eniten piirteitä kriittisestä yhteiskuntatieteestä. Sen sijaan sosiaaliteknologiaa ei sanomalehdissä juurikaan esiinny

Teknologian hyödyntäminen ja etäpalvelut työterveyshuollossa - ammattilaisten näkökulma

Technology and remote services are becoming more common in occupational health services (OHS), as technology becomes more centrally integrated into health care organizations’ use and work processes. To date, research on remote health care has not focused on OHS. The study’s purpose was to examine occupational health physicians’, nurses’, physiotherapists’ and psychologists’ experiences of using technology and remote services in their own work. The survey was conducted in February–March 2018. The data consisted of the responses to the questionnaires’ open-ended questions. The method of analysis was data-based thematic analysis. The results show that the respondents’ attitudes to using technology and remote services are mostly positive. Positive experiences were related to the smoother flow of work, as well as to more effective communication and improved availability of services. The attitudes to the resulting changes in work tasks were ambivalent: on the one hand, work tasks were considered more enriched, but on the other, more fragmented. Less face-to-face meetings and technical problems were perceived as negative, as were both professionals’ and clients’ insufficient readiness and technical skills. We observed two extremes in the professionals’ learning needs. Some use technology in their work very little or not at all, and thus have great learning needs, whereas others only need to update their skills in newer technology and applications. Using technology and remote services presents opportunities to renew OHS practices to meet client workplace needs with better quality and speed. The results can be used in developing current working methods.Teknologian hyödyntäminen ja etäpalvelut yleistyvät työterveyshuollossa, kun teknologia integroituu yhä keskeisemmin terveydenhuollon organisaatioiden käyttöön ja työprosesseihin. Tähän asti etäterveydenhuoltoa koskeva tutkimus on kohdistunut pääasiassa muuhun kuin työterveyshuoltoon. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työterveyslääkäreiden, -työterveyshoitajien, työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien kokemuksia teknologian hyödyntämisestä ja etäpalveluiden käytöstä omassa työssään. Kysely toteutettiin helmi-maaliskuussa 2018. Tutkimusaineisto koostui kyselyn avointen kysymysten vastauksista. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä teemoittelua. Tulokset osoittavat, että asenteet teknologian hyödyntämiseen ja etäpalveluihin ovat kyselyyn vastanneissa ammattiryhmissä valtaosin myönteisiä. Myönteiset kokemukset liittyvät erityisesti työn sujuvuuden paranemiseen. Tiedonvälityksen tehostuminen sekä palvelun saatavuuden parantuminen koetaan myös myönteisenä. Teknologian hyödyntämisen ja etäpalvelun myötä tapahtuvat ammattilaisten työnkuvan muutokset koetaan ristiriitaisena. Toisaalta työnkuvan nähdään rikastuvan ja toisaalta sirpaloituvan. Kasvotusten kohtaamisten vähentyminen sekä teknologian käyttöön liittyvät ongelmat koetaan kielteisinä. Kielteisenä koetaan myös sekä asiakkaiden että ammattilaisten osin riittämättömät valmiudet ja osaaminen teknologian käytössä. Ammattilaisten oppimistarpeiden osalta on tunnistettavissa kaksi ääripäätä. Osa on ottanut työssään teknologiaa käyttöön hyvin rajoitetusti tai ei vielä lainkaan ja heillä on siten runsaasti oppimistarpeita, ja osa vastaajista sen sijaan toivoo lähinnä päivitystä uusimpaan teknologiaan ja sovelluksiin. Teknologian hyödyntäminen ja etäpalvelut avaavat mahdollisuuksia uudistaa työterveyshuollon toimintatapoja siten, että ne voivat vastata asiakastyöpaikan tarpeisiin entistä laadukkaammin ja nopeammin. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää toimintatapojen kehittämiseen

Baseline concentrations of biliary PAH metabolites in perch (Perca fluviatilis) in the open Gulf of Finland and in two coastal areas

Female perch (Perca fluviatilis) were sampled annually in late summer from 2006 to 2009 from the open sea of the eastern Gulf of Finland off Haapasaari island to monitor baseline biliary PAH metabolite concentrations. In addition, two coastal locations were sampled in 2008. PAH metabolite concentrations were compared between the open sea and coastal samples and between the sampling years and examined in relation to the body characteristics of perch. Of the PAH metabolites, only 1-hydroxypyrene (1 -OH pyrene) was detected at quantifiable levels in the bile of nearly all perch individuals. There were some annual differences but no temporal trend in the concentration of biliary 1-OH pyrene in perch from Haapasaari. At the coastal locations, 1-OH pyrene concentrations in the bile of perch were significantly higher than in the open sea Haapasaari area, probably due to greater contamination of the coastal sites and differences in feeding behaviour. No correlations between the body characteristics of perch and 1 -OH pyrene concentrations were detected. It is concluded that PAH metabolites in the bile of fish could be measured in the Gulf of Finland to detect oil spills in the open sea, and the cost-effective total fluorescence method could be used in such monitoring programmes. (C) 2017 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe

Luomukasvistuotannon kannattavuus ja tarjontaketjujen toimivuus Suomessa

Suomen luomukasvistuotannossa viljelypinta-alaltaan eniten tuotetaan ruokaperunaa (256 ha), porkkanaa (60,1 ha) ja sipulia (32,8 ha). Viljelmistä valta osa on pienehköjä alle 0,5 ha:n viljelmiä. Pienten tilojen lukuisa määrä ja isojen tilojen vähäinen määrä onkin kuvaavaa Suomen nykyisessä luomukasvistuotannossa. Mallilaskelmien perusteella luomusipulin ja -perunantuotanto oli kannattavaa. Porkkanalla luomutuotanto oli suurella tilakoolla kannattavaa, mutta ei pienellä. Yleisesti ottaen kannattavuus oli suurella tilakoolla parempi kuin pienellä. Hyvä sato, hävikin hallinta, sopivan koneistus ja työmenekin hallinta ovat tärkeimmät tekijät kannattavaan luomutuotantoon. Tällä hetkellä luomukasvisten korkea hinta ja alhainen jalostusaste ohjaavat tuotteet pääsääntöisesti kuluttajamarkkinoille, jossa on tapahtunut jakaantumista kahteen toimintatapaan; suoramarkkinointiin ja markkinointiin tukkujen kautta. Keräämämme haastatteluaineiston perusteella tuottajien kokoluokalla näyttäisikin olevan vaikutusta tuottajan luomukasvisten markkinointi- ja jakelukanavien valintaan. Pienet toimijat (tuotantopinta-ala alle 1 ha) suosivat suorajakelua ja myyntiä paikallisella tasolla: torimyynti, vähittäiskaupan myyntipisteet, pienet ammattikeittiöt (koulut, päiväkodit, ravintolat), ruokapiirit tai tilamyynti. Tämän tyyppinen toiminta edellyttää, että tuottaja itse hoitaa markkinoinnin, hintaneuvottelut, yhteydenpidon ostajaan sekä tuotteiden kuljetukset. Suorissa toimituksissa tuotteille asetetaan harvoin tiukkoja laatuvaatimuksia. Suuremmille toimijoille tukut tarjoavat hyvän jakelukanavan. Haastatelluista tiloista suuremmat, yli 1 ha:n alalla sipulia ja porkkanaa tuottavat tilat toimittavat tuotteitansa tukkujen kautta. Tyypillistä on, että suuremmat toimijat ovat ulkoistaneet tuotteiden markkinoinnin markkinointiyhtiölle tai pakkaamolle. Kaupan keskusliikkeet ja tukut asettavat hyvinkin tarkkoja laatuvaatimuksia tuotteille. Tukut ja keskusliikkeet haluavat toimia ammattimaisten toimijoiden kanssa, jotka tietävät jo toimintatavat ja -säännöt ja pystyvät toimittamaan riittäviä määriä tuotteita. Suomessa luomukasvisten tuottajahinnat ja tuotantokustannukset ovat selvästi korkeampia verrattuna vastaavaan tavanomaiseen tuotteeseen. Tuottajat kokevatkin, että kotimaisten luomukasviksien hintakilpailukyky verrattuna tavanomaisesti tuotettuihin vastaaviin on säilytettävä. Tämä tarkoittaa sitä, että luomutuotteen hinnan ero vastaavaan tavanomaiseen ei saa olla liian suuri tai pieni. Välittäjäporras toivoi ns. terveen hintatason säilymistä, jotta uudet viljelijät ja jatkajat kiinnostuisivat tulevaisuudessakin luomusta. Toisaalta luomukasvisten kysynnän kasvun kannalta välittäjäportaan ja ammattikeittiön näkemys oli, että hinnan tulisi olla lähempänä tavanomaisen vastaavan tuotteen hintaa. Jalostusta ei yleisesti ottaen pidetty houkuttelevana vaihtoehtona, sillä kotimaisen jalostamattoman luomukasviksen tuottajahinta on yleisesti ottaen hyvällä tasolla. Jalostustoiminta ei ole kiinnostavaa sen työläyden, investointivaatimusten ja toisaalta jalosteista maksettavan alhaisen hinnan takia. Jalostus nähtiin lähinnä merkityksellisenä hävikinhallinnan näkökulmasta. Jos hävikkiin menevä tavara voidaan ohjata järkevästi jalostukseen, sillä voi olla merkitystä tilan tuotannon kannattavuuden parantamisessa. Luomukasvisten alhainen jalostusaste ja korkea hinta vaikeuttavat niiden käyttöä ammattikeittiösektorilla. Koska suurimmilla toimijoilla on tällä hetkellä toimivat kanavat, olisi Suomessa kehitettävä lukumääräisesti suuren pienten tuottajien joukon ketjuja siten, että niiden tuotteet saavuttavat entistä helpommin kuluttajan. Lyhyisiin toimitusketjuihin perustuvaa toimintaa olisi kehitettävä tuottajien ja asiakkaiden yhteistyössä – oli sitten asiakas kuluttaja tai ammattikeittiö. Tarvitaan alueellisia rohkeita kokeiluja, yrittäjien verkostoitumista ja tiedon välittämistä kokeiluista laajemmin. Tavoitteeksi voisi asettaa toimivan ja kannattavan luomukasvisketjun rakentaminen niin tuottajan kuin asiakkaan näkökulmasta. Lyhyissä ketjuissa on panostettava tuotteiden tuoreuteen, laatuun ja makuun

Statstjänstemännens löner i oktober 1978

Suomen virallinen tilasto (SVT