Työhyvinvoinnin edistämistä yhteistyöllä

Työelämän jatkuvissa muutoksissa työntekijöiden työhyvinvointi ja sen kehittäminen on yksi keskeinen painopiste. Hyvinvoivat ihmiset tekevät hyvän tuloksen ja he ovat työpaikan tärkein voimavara. Master-koulutukseen kuuluvassa opinnäytetyössä kuvattiin erään päiväkodin työhyvinvoinnin tila henkilöstön kokemana. Lisäksi kuvattiin henkilöstön kokemuksia niistä vahvuuksistaan, joiden avulla työhyvinvointia voidaan kehittää aiempaa paremmaksi sekä työhyvinvointiin liittyviä epäkohtia. Opinnäytetyön tuloksena laadittiin työhyvinvoinnin edistämisen suunnitelma työhyvinvoinnin portaat -mallia soveltaen. Tutkimus- ja kehittämisprosessi päättyi työhyvinvointiportaiden mukaiseen kehittämiskohteiden täsmentämiseen. Näin työhyvinvoinnin edistämisen suunnitelma mahdollisti tutkimustulosten viemisen konkreettisen toiminnan tasolle. Työyhteisö jatkoi valittujen kehittämiskohteiden mukaista toimintaa ja arvioi säännöllisesti työhyvinvoinnin edistymistä. Opinnäytetyön prosessin liittyvä yhteinen tutkimus- ja kehittämisprosessi tuotti myös käyttökelpoisia arvioinnin työvälineitä työyhteisön käyttöön työhyvinvoinnin edistymisen arvioimiseksi. Opinnäytetyö on yksi esimerkki master-koulutuksessa valmistuneesta työelämän kehittämistyöstä, joka toteutettiin opiskelijan, työelämän edustajien ja opettajien yhteistyössä

Työyhteisön kokemukset jännitteiden säätelyn ja konfliktien ratkaisun lähtökohtana

Artikkelissa kuvataan työyhteisön jännitteiden ja konfliktien tunnuspiirteitä sekä niiden säätelyssä ja ratkaisussa hyödynnettäviä toimintatapoja, jotka perustuvat ihmisen yksilölliselle tavalle kokea tapahtumat. Jännitteet syntyvät ihmisten erilaisuudesta, koska ihmiset havaitsevat ja tulkitsevat todellisuutta eri tavoin. Konfliktin ytimeksi muodostuu usein erilainen ymmärrys yhteisestä asiasta. Johtamisella on jännitteiden säätelijänä työyhteisöissä suuri merkitys. Lisäksi merkittävää on esimiehen kyky ennalta ehkäistä jännitteitä ja konflikteja sekä ymmärtää ihmisten kokonaisvaltaisuutta. Jännitteiden säätelyssä ja konfliktien ratkaisussa tarvitaan keskustelufoorumeita, joissa vapaa mielipiteiden vaihto ja toisten kuuleminen on mahdollista. Konfliktitilanteiden ratkaisussa ulkopuolinen ammattilainen on usein tarpeen, koska hänellä ei ole valta-asemaa suhteessa konfliktin osapuoliin. Kokemusten tiedostaminen edesauttaa konfliktiin liittyvien asioiden ymmärtämistä ja konfliktien ehkäisyä ja käsittelyä. Merkityksiä jakamalla ihminen alkaa tiedostaa omia käsityksiään todellisuudesta ja nähdä myös uudenlaisia vaihtoehtoja kokemuksilleen omasta elämäntilanteestaan tai työyhteisön jäsenenä toimimisestaan sekä siellä tapahtuvista konflikteista

Radium-223-dikloridi kastraatioresistentin eturauhassyövän hoidossa : Arviointikooste

Kastraatioresistentillä eturauhassyövällä tarkoitetaan tilannetta, jolloin tauti leviää, vaikka seerumin testosteronipitoisuus on kastraatiotasolla. Levinneessä eturauhassyövässä luusto on tavallisin etäpesäkkeen ilmenemispaikka. Luustoetäpesäkkeet ja niihin liittyvät komplikaatiot heikentävät potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua sekä huonontavat merkittävästi potilaan ennustetta. Radium-223 on alfahiukkasia säteilevä radioaktiivinen lääkevalmiste. Se on tarkoitettu kastraatioresistentin eturauhassyövän hoitoon aikuisille, joilla on oireilevia luustoetäpesäkkeitä mutta ei tiedossa olevia sisäelimiin liittyviä etäpesäkkeitä. Radium-223:n tehoa ja turvallisuutta on tutkittu yhdessä satunnaistetussa faasin III hoitokokeessa, jossa lääkehoitoa verrattiin tukihoitoon. Keskeisimmät tulokset ovat: − Kokonaiselossaoloajan mediaani oli radium-223-ryhmässä 14,9 kuukautta ja tukihoitoryhmässä 11,3 kuukautta (riskisuhde (HR) 0,70; 95 %:n luottamusväli (LV) 0,58–0,83). − Oireisen luustotapahtuman ilmaantumisajan mediaani oli radium-223-ryhmässä 15,6 kuukautta ja tukihoitoryhmässä 9,8 kuukautta (HR 0,66; 95 %:n LV 0,52–0,83). − AFOS-arvon suurenemiseen kuluvan ajan mediaani oli radium-223-ryhmässä 7,4 kuukautta ja tukihoitoryhmässä 3,8 kuukautta (HR 0,17; 95 %:n LV 0,13–0,22). − PSA-arvon suurenemiseen kuluvan ajan mediaani oli radium-223-ryhmässä 3,6 kuukautta ja tukihoitoryhmässä 3,4 kuukautta (HR 0,64; 95 %:n LV 0,54–0,77). − Tyypillisimpiä radium-223:n haittavaikutuksia ovat ripuli, trombosytopenia ja neutropenia, joita esiintyi radium-223-ryhmässä useammin kuin tukihoitoryhmässä. − Radium-223:n vaikutus elämänlaatuun on vähäinen. Radium-223-hoidon vaikutusta kokonaiselossaoloaikaan voidaan pitää kliinisesti merkittävänä. Lisäksi hoidon haittaprofiilin voidaan katsoa olevan maltillinen. Tutkimusnäyttö perustuu kuitenkin vain yhteen faasin III tutkimukseen, eikä radium-223:a ole verrattu satunnaistetussa tutkimuksessa muihin lääkehoitoihin, mikä voidaan katsoa selkeäksi rajoitteeksi. Kuuden annoksen radium-223-hoidon lääkekustannukset ovat noin 28 000 euroa potilasta kohden. Osalla potilaista hoito keskeytyy. Mikäli annoksia annetaan keskimäärin 5,1 ja potilaita hoidetaan vuosittain noin sata, odotettavissa olevat hoidon lääkekustannukset ovat noin 2,4 miljoonaa euroa. Hoitoon liittyy myös muita kustannuksia. Kokonaisuudessaan hoitoon liittyvät lääkekustannukset ovat korkeat ja muun muassa tästä syystä esimerkiksi NICE on suositellut hoidon käyttöä vain tietyin edellytyksin.Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniksi

Trastutsumabiemtansiini HER2-positiivisen rintasyövän hoidossa

Trastutsumabiemtansiini (T-DM1) on tarkoitettu HER2-positiivisen, leikkaushoitoon soveltumattoman levinneen rintasyövän hoitoon aikuisille, jotka ovat aiemmin saaneet trastutsumabia tai jotakin taksaania erikseen tai yhdistelmänä. T-DM1:n tehoa ja turvallisuutta on tutkittu kahdessa satunnaistetussa faasin III tutkimuksessa: EMILIA-tutkimuksessa vertailuhoitona oli lapatinibin ja kapesitabiinin yhdistelmä ja TH3RESA-tutkimuksessa lääkärin valitsema hoito. EMILIA-tutkimuksessa T-DM1-hoito pidensi kokonaiselossaoloajan mediaania 5,8 kuukaudella lapatinibi-kapesitabiinihoitoon verrattuna (30,9 kk vs. 25,1 kk; hasardisuhde 0,68; 95 %:n luottamusväli 0,55–0,85). Lisäksi se pidensi elossaoloaikaa ennen taudin etenemistä (progression-free survival, PFS) 3,2 kuukautta enemmän kuin lapatinibin ja kapesitabiinin yhdistelmähoito (mediaani 9,6 kk vs.6,4 kk; hasardisuhde 0,65; 95 %:n luottamusväli 0,55–0,77). T-DM1-hoidon tavallisimpia haittavaikutuksia ovat verenvuodot, trombosytopenia, uupumus ja suurentuneet transaminaasipitoisuudet. Haitoista huolimatta hoitoa voidaan useimmiten jatkaa T-DM1-annosta pienentämällä. T-DM1-hoidon kustannukset ovat potilasta kohden noin 71 700 euroa ja lapatinibikapesitabiinihoidon kustannukset 20 300 euroa. T-DM1-hoidon kustannukset potilasta kohden ovat siis noin 51 000 euroa suuremmat kuin lapatinibin ja kapesitabiinin yhdistelmähoidossa. Fimean arvion mukaan T-DM1-hoitoon soveltuvia potilaita on Suomessa vuosittain todennäköisesti 50–100. Tällä potilasmäärällä vuotuinen budjettivaikutus (lisäkustannus) on noin 2,6–5,1 miljoonaa euroa, mikäli T-DM1-hoitoa käytetään aina lapatinibin ja kapesitabiinin yhdistelmähoidon sijaan. Trastutsumabiemtansiinin tukkumyynti Suomessa vuonna 2014 oli noin 2,4 miljoonaa euroa. Erityisvastuualueiden välillä on suuria eroja hoidon käytössä. Tutkimusnäyttö perustuu lähinnä hyväkuntoisiin (ECOG 0–1) ja alle 75-vuotiaisiin potilaisiin. Ennalta määriteltyjen alaryhmäanalyysien perusteella hoidon vaikutus on mahdollisesti parempi potilailla, joilla on sisäelimiin liittyviä (viskeraalisia) etäpesäkkeitä. Näiden tekijöiden merkitystä voidaan harkita hoidon optimaalisessa kohdentamisessa.Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniksi

Ramusirumabi edenneen mahasyövän ja ruokatorvi-mahalaukkurajan adenokarsinooman hoidossa

Ramusirumabi on tarkoitettu monoterapiana tai yhdessä paklitakselin kanssa pitkälle edenneen mahasyövän ja ruokatorvi-mahalaukkurajan adenokarsinooman hoitoon aikuisille potilaille, joiden tauti on edennyt aiemman platina- ja fluoropyrimidiinipohjaisen solunsalpaajahoidon jälkeen. Tutkimusnäyttö ramusirumabin ja paklitakselin yhdistelmähoidon tehosta ja turvallisuudesta perustuu vain yhteen satunnaistettuun faasin III tutkimukseen. Tässä RAINBOW-tutkimuksessa ramusirumabin ja paklitakselin yhdistelmähoitoa verrattiin paklitakseli-monoterapiaan. Ramusirumabin ja paklitakselin yhdistelmähoitoa saaneilla potilailla kokonaiselossaoloajan mediaani oli 2,2 kuukautta pidempi kuin paklitakseliryhmän potilailla (9,6 kk vs. 7,4 kk; hasardisuhde 0,81; 95 %:n luottamusväli 0,68–0,96). Elossaoloajan mediaani ennen taudin etenemistä (progression-free survival, PFS) oli ramusirumabin ja paklitakselin yhdistelmähoitoa saaneilla potilailla 1,5 kuukautta pidempi kuin paklitakseliryhmän potilailla (4,4 kk vs. 2,9 kk; hasardisuhde 0,64; 95 %:n luottamusväli 0,54–0,75). Joidenkin arvioiden mukaan tämänsuuruisia vaikutuksia kokonaiselossaoloaikaan ei voida pitää kliinisesti merkittävinä. Lisäksi alaryhmäanalyysin tulokset viittaavat siihen, että hoidon vaikutus voi olla vaatimattomampi mahasyövässä kuin ruokatorvi-mahalaukkurajan adenokarsinoomassa. Käytettävissä olevat alaryhmäanalyysien tulokset eivät kuitenkaan mahdollista asian tarkempaa selvittämistä. Vakavia (vähintään gradus 3) haittatapahtumia esiintyi useammin ramusirumabin ja paklitakselin yhdistelmähoitoa saaneilla potilailla (82 %) kuin paklitakseliryhmän potilailla (63 %). Hoidon keskeyttäminen haittojen vuoksi oli kuitenkin yhtä yleistä molemmissa ryhmissä. Yleisimpiä ramusirumabin ja paklitakselin yhdistelmähoitoon liittyviä vakavia haittoja olivat neutropenia (41 %), leukopenia (17 %), hypertensio (14 %) ja uupumus (12 %). Ramusirumabin ja paklitakselin yhdistelmähoito potilasta kohden maksaa noin 35 000 euroa enemmän kuin pelkkä paklitakselihoito. Kustannusten erotus muodostuu lähes kokonaan ramusirumabin lääkekustannuksista. Suomessa on vuosittain arviolta 25–85 potilasta, jotka saavat toisen linjan hoitoa edenneeseen mahasyöpään tai ruokatorvi-mahalaukkurajan adenokarsinoomaan. Mikäli kaikille näille potilaille annetaan ramusirumabin ja paklitakselin yhdistelmähoitoa paklitakselihoidon sijaan, vuosittaiset lääkekustannukset lisääntyvät noin 0,9–3,0 miljoonaa euroa. Ramusirumabin ja paklitakselin yhdistelmähoidon kustannukset ovat huomattavan korkeat suhteessa sen hoidollisiin vaikutuksiin. Lisäksi hoitoon liittyy vakavia haittavaikutuksia. On mahdollista, että suurin hoidollinen hyöty on saavutettavissa ruokatorvi-mahalaukkurajan adenokarsinoomaa sairastavilla potilailla, ja hyöty mahasyövässä jää vähäiseksi. Tämän johtopäätöksen vahvistamiseksi tarvittaisiin yksityiskohtaista lisätietoa alaryhmäanalyysin tuloksista. Tällaista tietoa ei saatu arviointiin.Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniks

Asetyylikoliiniesteraasin estäjät ja memantiini Alzheimerin taudin hoidossa

Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniksiTiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniks