Nuoret ja sähköinen viestintä : radio, televisio ja Internet nuorten elämässä

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkin Pro gradu -tutkielmassani nuorten käsityksiä sähköisestä viestinnästä. Selvitän nuorten mielipiteitä, ajatuksia ja käsityksiä television, radion ja internetin roolista nuorten ajankäytössä, elämässä ja arvomaailmassa. Lisäksi olen kiinnostunut etsimään ja analysoimaan mahdollisia muita aihepiiristä löytyviä teemoja, kuten nuorten ajatuksia mediademokratiasta, heidän omasta roolistaan sähköisen viestinnän kentässä ja sähköisistä tulevaisuuden visioista. Menetelmänä on argumenttianalyysi ja sitä tukevana menetelmänä diskurssianalyysi. Aineistonani on nuorten kirjoittamat kouluaineet. Nuoret ovat kotoisin Vaasasta ja Helsingistä ja ovat sekä yläasteen että lukion oppilaita. Oppilaiden ikäjakauma on 14-18 vuotta. Aineita palautettiin 192 kappaletta ja aineiden kirjoituksen lisäksi oppilaat täyttivät lyhyen kvantitatiivisen kyselylomakkeen. Sähköinen viestintä merkitsee nuorille yhä viihtymistä. Radion merkitys nuorille on vähentynyt, vaikka sen fanaattisia puolustajiakin löytyy nuorista. Erityisesti pääkaupunkiseudulla yläasteen tytöt ovat radion kannattajia. Televisiolla on edelleen vankka asema nuorten viihdyttäjänä, ja sen parissa nuoret käyttävät eniten kolmesta viestimestä aikaansa. Internet on noussut nuorilla tiedonhankintavälineenä radion ja television ohi, ja se on jo osalla (tosin vielä selvällä vähemmistöllä) nuorista korvannut sanomalehden. Internet on nuorten mielestä demokraattisin ja interaktiivisin väline nuorten kannalta. Televisiossa ja radiossa nuorten oma ääni ei heidän mielestään juurikaan kuulu. Nuoret myös pitävät sähköistä viestintää ja mediaa usein hyvin kaukaisena ja tavoittamattomissa olevana asiana, johon he eivät juuri pysty vaikuttamaan. Internet tarjoaa nuorille mahdollisuuden kokeilla erilaisia identiteettejä ja persoonallisuuksia erilaisilla keskustelufoorumeilla. Nuorten identiteetti on edelleen sidoksissa omaan sosiaaliseen rooliin, mutta identiteetin vertailukohta on useampia, mikä johtuu nimenomaan laajenneesta mediaympäristöstä (etenkin internetistä). Sähköinen viestintä on myös lisännyt nuorten tietoisuutta ympäristöstään etenkin globaalisella tasolla. Internet mahdollistaa kommunikaation muiden nuorten kanssa kaikkialla maailmassa, mutta toisaalta internet voi myös eristää käyttäjänsä kodin piiriin. Aineiden argumenteista esiin nousevia diskursseja tarkastelemalla huomataan se, että hegemonisen aseman saavuttaneet diskurssit ovat useimmiten negatiivissävytteisiä ja pessimistisiä, mutta toisaalta osa diskurssien välisissä valtataistelussa esiin nousevasta diskursseista korostaa sähköisen viestinnän hyviä puolia ja näkee tulevaisuudenkin kehityksen positiivisena. Toisaalta diskurssit kertovat myös, että nuoret eivät ole aivottomia ja tahdottomia yleisön edustajia, vaan kykenevät myös kriittisen media-analyysiin, kun heitä vain siihen rohkaistaan. Tarkasteltaessa aineita kokonaisuuksina, voidaan nuorissa havaita kolme erilaista ryhmää heidän suhteessaan sähköiseen viestintään: 1. optimistit 2. neutraalit ja 3. pessimistit

Sosiaalisen median hyödyntäminen matkailualan asiakastyytyväisyyden mittaamisessa

Tiivistelmä. Tutkielman tarkoituksena on tutkia ja kasvattaa tietämystä sosiaalisen median hyödyntämisestä laskentatoimen saralla. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää asiakastyytyväisyyden mittaamisessa yrityksissä sekä kuinka tätä informaatiota voidaan hyödyntää toiminnassa. Tutkimuskirjallisuuden pohjalta havaitaan, että sosiaalisen median mittarit voivat toimia osana yritysten suorituskykymittaristoja. Eritoten sosiaalisen median mittareita voidaan tehokkaasti hyödyntää palvelualoilla, kuten matkailualalla. Mittareiden rakentaminen perustuu eri tavoin ja eri muodossa olevan datan keräämiseen sosiaalisesta mediasta. Datan analysointiin voidaan hyödyntää erilaisia menetelmiä, joista keskeisimpiä ovat tunnetila- ja sisältöanalyysimenetelmät. Sosiaalisen median hyödyntäminen matkailualalla on suuressa asemassa. Matkailualan tutkimuksissa on havaittu sosiaalisen median arvosteluilla ja palautteella olevan merkittävä vaikutus asiakkaiden päätöksentekoon. Tästä syystä matkailualalla on tutkittu paljon sosiaalimediasivustojen, kuten TripAdvisorin kaltaisten sisältö- ja yhteisöperustaisten sosiaalimediasivustojen, hyödyntämistä asiakastyytyväisyyden mittaamisessa sekä palautteen hyödyntämistä yritysten toiminnassa. Tutkielmassa on haastateltu kolmea matkailualan yritystä. Heiltä on kysytty sosiaalisen median hyödyntämisestä heidän toiminnassaan. Kysymykset keskittyvät asiakastyytyväisyyteen ja sosiaalisesta mediasta kerättyyn asiakaspalautteeseen. Yrityksissä sosiaalista mediaa käytetään lähteenä asiakastyytyväisyyden selvittämiseen ja mittaamiseen. Tämän tutkimuksen yrityksissä sosiaalisen median hyödyntäminen laskentatoimen ja asiakastyytyväisyyden kannalta on vähäistä. Asiakaspalautteen hyödyntäminen perustuu pääasiassa sosiaalisen median manuaaliseen läpikäymiseen. Asiakastyytyväisyyteen ja -palveluun liittyvässä palautteen analysoinnissa hyödynnetään tunnetila- ja sisältöanalyysimenetelmiä. Saavutetun informaation hyödyntämisessä on selviä samankaltaisuuksia aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa

Yksityisiä ja julkisia rajanvetoja perheestä

Kirja-arvostelu: Eija Sevón ja Marianne Notko (toim.): Perhesuhteet puntarissa. Palmenia 2008

Low-dose rapamycin does not impair vascular integrity and tubular regeneration after kidney transplantation in rats

mTOR inhibitors offer advantages after kidney transplantation including antiviral and antitumor activity besides facilitating low calcineurin inhibitor exposure to reduce nephrotoxicity. Concerns about adverse effects due to antiproliferative and antiangiogenic properties have limited their clinical use particularly early after transplantation. Interference with vascular endothelial growth factor (VEGF)-A, important for physiologic functioning of renal endothelial cells and tubular epithelium, has been implicated in detrimental renal effects of mTOR inhibitors. Low doses of Rapamycin (loading dose 3 mg/kg bodyweight, daily doses 1.5 mg/kg bodyweight) were administered in an allogenic rat kidney transplantation model resulting in a mean through concentration of 4.30 ng/mL. Glomerular and peritubular capillaries, tubular cell proliferation, or functional recovery from preservation/reperfusion injury were not compromised in comparison to vehicle treated animals. VEGF-A, VEGF receptor 2, and the co-receptor Neuropilin-1 were upregulated by Rapamycin within 7 days. Rat proximal tubular cells (RPTC) responded in vitro to hypoxia with increased VEGF-A and VEGF-R1 expression that was not suppressed by Rapamycin at therapeutic concentrations. Rapamycin did not impair proliferation of RPTC under hypoxic conditions. Low-dose Rapamycin early posttransplant does not negatively influence the VEGF network crucial for recovery from preservation/reperfusion injury. Enhancement of VEGF signaling peritransplant holds potential to further improve outcomes

Microglia as target for anti-inflammatory approaches to prevent secondary brain injury after subarachnoid hemorrhage (SAH)

Background: Microglia-driven cerebral spreading inflammation is a key contributor to secondary brain injury after SAH. Genetic depletion or deactivation of microglia has been shown to ameliorate neuronal cell death. Therefore, clinically feasible anti-inflammatory approaches counteracting microglia accumulation or activation are interesting targets for SAH treatment. Here, we tested two different methods of interference with microglia-driven cerebral inflammation in a murine SAH model: (i) inflammatory preconditioning and (ii) pharmacological deactivation. Methods: 7T-MRI-controlled SAH was induced by endovascular perforation in four groups of C57Bl/6 mice: (i) Sham-operation, (ii) SAH naive, (iii) SAH followed by inflammatory preconditioning (LPS intraperitoneally), and (iv) SAH followed by pharmacological microglia deactivation (colony-stimulating factor-1 receptor-antagonist PLX3397 intraperitoneally). Microglia accumulation and neuronal cell death (immuno-fluorescence), as well as activation status (RT-PCR for inflammation-associated molecules from isolated microglia) were recorded at day 4 and 14. Toll-like receptor4 (TLR4) status was analyzed using FACS. Results: Following SAH, significant cerebral spreading inflammation occurred. Microglia accumulation and pro-inflammatory gene expression were accompanied by neuronal cell death with a maximum on day 14 after SAH. Inflammatory preconditioning as well as PLX3397-treatment resulted in significantly reduced microglia accumulation and activation as well as neuronal cell death. TLR4 surface expression in preconditioned animals was diminished as a sign for receptor activation and internalization. Conclusions: Microglia-driven cerebral spreading inflammation following SAH contributes to secondary brain injury. Two microglia-focused treatment strategies, (i) inflammatory preconditioning with LPS and (ii) pharmacological deactivation with PLX3397, led to significant reduction of neuronal cell death. Increased internalization of inflammation-driving TLR4 after preconditioning leaves less receptor molecules on the cell surface, providing a probable explanation for significantly reduced microglia activation. Our findings support microglia-focused treatment strategies to overcome secondary brain injury after SAH. Delayed inflammation onset provides a valuable clinical window of opportunity

The mTOR inhibitor Rapamycin protects from premature cellular senescence early after experimental kidney transplantation

Interstitial fibrosis and tubular atrophy, a major cause of kidney allograft dysfunction, has been linked to premature cellular senescence. The mTOR inhibitor Rapamycin protects from senescence in experimental models, but its antiproliferative properties have raised concern early after transplantation particularly at higher doses. Its effect on senescence has not been studied in kidney transplantation, yet. Rapamycin was applied to a rat kidney transplantation model (3 mg/kg bodyweight loading dose, 1.5 mg/kg bodyweight daily dose) for 7 days. Low Rapamycin trough levels (2.1-6.8 ng/mL) prevented the accumulation of p16(INK4a) positive cells in tubules, interstitium, and glomerula. Expression of the cytokines MCP-1, IL-1 beta, and TNF-alpha, defining the proinflammatory senescence-associated secretory phenotype, was abrogated. Infiltration with monocytes/macrophages and CD8(+) T-lymphocytes was reduced and tubular function was preserved by Rapamycin. Inhibition of mTOR was not associated with impaired structural recovery, higher glucose levels, or weight loss. mTOR inhibition with low-dose Rapamycin in the immediate posttransplant period protected from premature cellular senescence without negative effects on structural and functional recovery from preservation/reperfusion damage, glucose homeostasis, and growth in a rat kidney transplantation model. Reduced senescence might maintain the renal regenerative capacity rendering resilience to future injuries resulting in protection from interstitial fibrosis and tubular atrophy

Tumor-Associated Microglia/Macrophages as a Predictor for Survival in Glioblastoma and Temozolomide-Induced Changes in CXCR2 Signaling with New Resistance Overcoming Strategy by Combination Therapy

Tumor recurrence is the main challenge in glioblastoma (GBM) treatment. Gold standard therapy temozolomide (TMZ) is known to induce upregulation of IL8/CXCL2/CXCR2 signaling that promotes tumor progression and angiogenesis. Our aim was to verify the alterations on this signaling pathway in human GBM recurrence and to investigate the impact of TMZ in particular. Furthermore, a combi-therapy of TMZ and CXCR2 antagonization was established to assess the efficacy and tolerability. First, we analyzed 76 matched primary and recurrent GBM samples with regard to various histological aspects with a focus on the role of TMZ treatment and the assessment of predictors of overall survival (OS). Second, the combi-therapy with TMZ and CXCR2-antagonization was evaluated in a syngeneic mouse tumor model with in-depth immunohistological investigations and subsequent gene expression analyses. We observed a significantly decreased infiltration of tumor-associated microglia/macrophages (TAM) in recurrent tumors, while a high TAM infiltration in primary tumors was associated with a reduced OS. Additionally, more patients expressed IL8 in recurrent tumors and TMZ therapy maintained CXCL2 expression. In mice, enhanced anti-tumoral effects were observed after combi-therapy. In conclusion, high TAM infiltration predicts a survival disadvantage, supporting findings of the tumor-promoting phenotype of TAMs. Furthermore, the combination therapy seemed to be promising to overcome CXCR2-mediated resistance

Three-Dimensional Iron Oxide Nanoparticle-Based Contrast-Enhanced Magnetic Resonance Imaging for Characterization of Cerebral Arteriogenesis in the Mouse Neocortex

Purpose: Subsurface blood vessels in the cerebral cortex have been identified as a bottleneck in cerebral perfusion with the potential for collateral remodeling. However, valid techniques for non-invasive, longitudinal characterization of neocortical microvessels are still lacking. In this study, we validated contrast-enhanced magnetic resonance imaging (CE-MRI) for in vivo characterization of vascular changes in a model of spontaneous collateral outgrowth following chronic cerebral hypoperfusion. Methods: C57BL/6J mice were randomly assigned to unilateral internal carotid artery occlusion or sham surgery and after 21 days, CE-MRI based on T2*-weighted imaging was performed using ultra-small superparamagnetic iron oxide nanoparticles to obtain subtraction angiographies and steady-state cerebral blood volume (ss-CBV) maps. First pass dynamic susceptibility contrast MRI (DSC-MRI) was performed for internal validation of ss-CBV. Further validation at the histological level was provided by ex vivo serial two-photon tomography (STP). Results: Qualitatively, an increase in vessel density was observed on CE-MRI subtraction angiographies following occlusion; however, a quantitative vessel tracing analysis was prone to errors in our model. Measurements of ss-CBV reliably identified an increase in cortical vasculature, validated by DSC-MRI and STP. Conclusion: Iron oxide nanoparticle-based ss-CBV serves as a robust, non-invasive imaging surrogate marker for neocortical vessels, with the potential to reduce and refine preclinical models targeting the development and outgrowth of cerebral collateralization

Lean-ajattelun näkyminen sairaalan vuodeosastolla

Opinnäytetyössä selvitettiin, miten lean-ajattelu näkyy suomalaisen sairaalan kolmen vuodeosaston osastonhoitajien ja sairaanhoitajien työssä. Työn toimeksiantajana oli eräs suomalainen sairaala. Opinnäytetyössä haettiin vastauksia kysymyksiin miten sairaanhoitajat ja osastonhoitajat ovat ymmärtäneet lean-ajattelun, miten lean-ajattelun työkalut näkyvät hoitotyössä ja miten sairaanhoitajat kokevat lean-ajattelun mahdollistavan työssä kehittymistä ja työn kehittymistä. Työn tavoitteena oli saada hoitohenkilökunta pohtimaan lean-ajattelua hoitotyössä ja siten edistää jatkuvan parantamisen ideologiaa. Työelämäyhteyden kannalta tavoitteena oli lisätä tietoutta lean-ajattelun käyttöönotosta ja sen toteuttamisesta vuodeosastojen hoitohenkilökunnan keskuudessa. Opinnäytetyö toteutettiin laadullista menetelmää käyttäen ja aineistonkeruumenetelminä olivat osastonhoitajien ja sairaanhoitajien teemahaastattelut sekä osastoilla tapahtuvat havainnoinnit. Aineisto analysoitiin abduktiivisella sisällönanalyysillä. Opinnäytetyöstä ilmeni, että osastonhoitajat kokivat leanin taloudellisena toimintatapana, joka lisää tehokkuutta hukkaa vähentämällä. Osastonhoitajien mielestä osaston toiminta ei ole juurikaan muuttunut leanin myötä. Sairaanhoitajien vastauksista ilmeni, että he kokivat leanin olevan jatkuvaa parantamista, joka perustuu tutkittuun tietoon. Sairaanhoitajat puolestaan kokivat leanin tuoneen enemmän aikaa hoitotyölle omahoitajuuteen siirtymisen ja raporteista luopumisen myötä. Haastattelujen pohjalta nousi esiin, että osastoilla oli käytössä lean-taulu selkiyttämässä päivittäisen työn johtamista ja helpottamassa moniammatillista yhteistyötä sekä kehitysideointia varten. Havainnointitulokset osoittivat, että osastoilla oli käytössä muitakin lean-työkaluja, kuten 5S-menetelmä ja visuaalista ohjausta. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että haastateltu hoitohenkilökunta toteuttaa tietämättään leanin periaatteita, sillä osastoilla käytössä olevia lean-työkaluja ei osattu mainita. Lean-ajattelu on otettu vuodeosastoilla käyttöön, mutta tietoutta siitä tulisi lisätä henkilökunnan keskuudessa esimerkiksi käsittelemällä asiaa enemmän osastotunneilla ja kannustamalla hoitajia osallistumaan aktiivisemmin lean-koulutuksiin, mikä osaltaan edistäisi sairaanhoitajien henkilökohtaista työssä kehittymistä. Kehitystyön organisointia helpottamaan osastoille voisi nimittää lean-vastaavat sairaanhoitajat, joiden tehtäviin kuuluisi tietouden lisääminen lean-ajattelusta ja täten jatkuvan parantamisen ideologian edistäminen.The purpose of this study was to collect information on how Lean -thinking shows in the work of nurses and head nurses in three hospital wards in a Finnish hospital. The thesis was commissioned by a certain Finnish hospital. The aim was to make the nursing staff consciously aware of Lean in nursing, as well as to promote the ideology of continuous improvement. The study employed the qualitative research method and the data were collected through nurses’ and head nurses’ theme interviews and observations in the wards. The data were analysed by means of the abductive content analysis. These results suggest that the head nurses regard Lean as an economic way of working which increases efficiency by reducing waste. They also think that the ward operations have not changed much through Lean. The majority of the nurses believed that Lean had yielded more time for nursing due to adopting primary nursing and abandoning the verbal hand-over reports. The findings indicate that the nursing staff unknowingly employs the principles of Lean, but they were unable to name the specific Lean tools in use. Lean has been introduced in the wards, but the knowledge of it should be increased