Housing policy and spatial concentration of immigrant population in Helsinki in 1992-2005

The aim of the thesis was to study the extent of spatial concentration of immigrant population in Helsinki and to analyse the impact of housing policy on ethnic residential segregation in 1992-2005. For the purpose of the study, immigrant population was defined based on the language spoken at home. The theory of residential segregation by Andersson and Molina formed the main theoretical framework for the study. According to Andersson and Molina ethnic residential segregation results from different dynamic intra-urban migration processes. Institutionally generated migration, i.e. migration patterns generated by various housing and immigrant policies and procedures, is one of the central factors in the development of ethnic segregation. The data of the study consisted of population and housing statistics and housing and immigrant policy documents of Helsinki municipality. Spatial concentration of immigrant population was studied both at district and building levels using GIS-methods and statistical methods. The housing policy of Helsinki municipality was analysed using a method created by Musterd et al. Musterd et al. categorise two types of policy approaches to residential segregation: spatial dispersion policy and compensating policy. The housing policy of Helsinki has a strong focus on social mixing and spatial dispersion of housing stock. Ethnic segregation is regarded as a threat. The importance of ethnic communities and networks is, however, acknowledged and small-scale concentration is therefore not considered harmful. Despite the spatial dispersion policy, the immigrant population is concentrated in the eastern, north-eastern and north-western suburbs of Helsinki. The spatial pattern of concentration was formed already at the beginning of the 1990's when immigration to Finland suddenly peaked. New immigrant groups were housed in the neighbourhoods where public housing was available at the time. Housing policy, namely the location of new residential areas and public housing blocks and the policies of public housing allocation were key factors influencing the residential patterns of immigrant population in the 1990's. The immigration and refugee policies of the state have also had an impact on the development. The concentration of immigrant population has continued in the same areas in the beginning of the 2000's. Dispersion to new areas has mainly taken place within the eastern and north-eastern parts of the city or in the adjacent areas. The migration patterns of native population and the reasonably rapid changes in the housing market have emerged as new factors generating and influencing the ethnic residential segregation in Helsinki in the 2000's. Due to social mixing and spatial dispersion policies, ethnic segregation in Helsinki has so far been fairly small-scale, concentrated in particular housing blocks. The number of residential buildings with a high share of immigrant population is very modest. However, the number of such buildings has doubled between 1996-2002. The concentration of immigrant population concerns mainly the public housing sector. The difference in the level of concentration between the public housing sector and privately owned housing companies is remarkable.Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Helsingin maahanmuuttajataustaisen väestön alueellista keskittymistä vuosina 1992-2005 ja tarkastella erityisesti Helsingin asuntopoliittisten toimenpiteiden vaikutusta kehitykseen. Samalla tarkasteltiin Helsingin kaupungin poliittisista linjauksista välittyvää kuvaa etniseen segregaatioon suhtautumisesta. Maahanmuuttajataustaisuuden määrittelijänä käytettiin tutkimuksessa vieraskielisyyttä. Helsingin asuinalueiden etnistä eriytymistä lähestyttiin Anderssonin ja Molinan kehittämän segregaatioteorian näkökulmasta. Anderssonin ja Molinan mukaan asuinalueiden segregoituminen syntyy ja muotoutuu erilaisten, toisiinsa yhtä aikaa vaikuttavien muuttoliikeprosessien seurauksena. Institutionaalisesti synnytetty muuttoliike, kuten kaupungin asuntopoliittisten ja ulkomaalaispoliittisten toimenpiteiden aiheuttama muuttoliike, on yksi keskeisistä etnisen segregaation muodostumiseen vaikuttavista prosesseista. Tutkimuksen aineisto koostui Helsingin väestön alueellista sijaintia ja asuntokantaa koskevista tilastoista sekä kaupungin asuntopoliittisista ja ulkomaalaispoliittisista ohjelmista. Vieraskielisen väestön alueellista keskittymistä tarkasteltiin osa-alue- ja rakennustasolla GIS-menetelmien ja tilastollisten menetelmien avulla. Kaupungin asuntopolitiikkaa analysoitiin hollantilaisten tutkijoiden Musterdin ym. kehittämän luokittelumenetelmän avulla. Musterd ym. jaottelevat kaupunkien harjoittaman politiikan hajauttaviin ja kompensoiviin ohjelmiin. Helsingin asuntopolitiikka on vahvasti hajauttamiseen pyrkivää. Etninen segregaatio nähdään kaupungin asunto- ja ulkomaalaispoliittisissa ohjelmissa uhkaavana, joskin etnisten vähemmistöjen keskinäisen tuen merkitys tiedostetaan, eikä pieniä keskittymiä pidetä tästä syystä haitallisena. Hajauttamispyrkimyksestä huolimatta vieraskielinen väestö on Helsingissä painottunut voimakkaasti kaupungin itäisiin ja koillisiin osiin sekä Luoteis-Helsinkiin. Alueellisessa keskittymisessä näkyvä malli syntyi heti 1990-luvun alussa maahanmuuton vilkastuttua. Helsinkiin muuttaneet maahanmuuttajat ohjautuivat asumaan alueille, joilla kaupungin vuokra-asuntoja oli helposti saatavilla. Kaupungin asuntopoliittiset toimenpiteet, erityisesti uustuotantoalueiden ja arava-asuntojen sijainti sekä kaupungin asunnonjakokäytännöt vaikuttivat olennaisesti vieraskielisen väestön alueelliseen sijoittumiseen 1990-luvulla. Myös Suomen harjoittama pakolais- ja paluumuuttopolitiikka on vaikuttanut kehityksen taustalla. 2000-luvulla samat maahanmuuttajien asuinalueina 1990-luvun alussa korostuneet alueet ovat edelleen vieraskielisen väestön tyypillisimpiä asuinalueita. Vieraskielisen väestön keskittyminen on jatkunut, vaikka samalla on tapahtunut myös jonkinasteista alueellista tasoittumista. Uusille alueille levittäytyminen on pääasiassa suuntautunut itäisen ja koillisen Helsingin sisällä tai niiden läheisyydessä sijaitseville alueille. Kantaväestön muuttoliike ja asuntomarkkinoiden muutokset näyttäisivät nousseen asuntopolitiikan rinnalle olennaisina Helsingin etniseen eriytymiseen 2000-luvulla vaikuttaneina tekijöinä. Etninen segregaatio näyttäytyy Helsingissä toistaiseksi kaupungin harjoittamasta sosiaaliseen sekoittamiseen pyrkivästä asuntopolitiikasta johtuen kortteli- ja kiinteistökohtaisena. Selkeinä maahanmuuttajataustaisen väestön keskittyminä erottuvien kiinteistöjen määrä on Helsingissä koko asuntokantaan suhteutettuna hyvin pieni. Määrä on kuitenkin kaksinkertaistunut vuosina 1996-2002. Maahanmuuttajataustaisen väestön keskittyminen koskee Helsingissä pääasiassa kaupungin vuokra-asuntosektoria. Ero aravakiinteistöjen ja asunto-osakeyhtiöiden omistamien talojen kesken on huomattava

Oppilaat muuttomatkalla: Koulujen oppilasalueiden segregaatio ja kaupunkilaisperheiden muuttopäätökset

Socio-spatial segregation has been recognised as an important factor affecting school segregation and educational attainment in urban schools. As urban populations grow and socio-spatial segregation has become a pressing issue in many contexts, a more sophisticated understanding of the interconnections between spatial and school segregation is needed, including the role of school catchment areas as a possible mediating factor. In our article, we focus on the two-way relationship between urban residential mobility and catchment area segregation in Helsinki, Finland. Using fine-grain statistical data we analyse how the long-term changes in spatial segregation have changed catchment area populations and how residential mobility of families with children is, in turn, related to catchment area composition. The analysis focuses on the majority population whose residential choices typically have the strongest impact on segregation patterns in cities. Our main finding is that there is a systematic relationship between socio-spatial segregation and catchment area differentiation, where the disadvantaged areas are consistently left behind in the general socio-economic development. Even though the institutional school quality is high throughout the city, the residential choices of families with children feed into the self-perpetuating cycles of segregation, as the most disadvantaged areas are rejected and privileged areas favoured in mobility patterns. The results highlight the need for urban educational policies with a high sensitivity to the persistent socio-spatial inequalities shaping educational opportunities.Peer reviewe

Kolonialismin jäljillä

Kolonialismin jäljet : keskustat, periferiat ja Suomi / Joel Kuortti, Mikko Lehtonen & Olli Löytty (toim.). Helsinki : Gaudeamus, 2007

Muuttoliikkeen vaikutus kaupunginosien etniseen eriytymiseen pääkaupunkiseudulla

Artikkelissa tarkastellaan pääkaupunkiseudun kaupunginosien etnistä eriytymistä ja muuttoliikkeen vaikutuksia eriytymiskehitykseen. Artikkelin aineisto koostuu väestörakennetta, asuntokantaa ja asuinalueiden välisiä muuttovirtoja kuvaavista tilastoista vuosilta 2000–2009. Pääkaupunkiseudun pienalueet on luokiteltu vieraskielisten osuuden perusteella kuuteen aluetyyppiin, joiden välisiä muuttovirtoja tarkastellaan kantaväestön ja maahanmuuttajien muuttoliikkeen kohdentumisen sekä muuttoalttiudessa havaittavien muutosten näkökulmista. Tavoitteena on selvittää, onko pääkaupunkiseudulla nähtävissä kehitystä, joka voimistaa kaupunginosien etnistä eriytymistä muuttovirtojen valikoituvuuden kautta. Muuttaako seudulla asuva kantaväestö maahanmuuttajien asuinalueita välttäen? Miten maahanmuuttajien muutto suuntautuu? Minkälaisia muutoksia muuttovirtojen alueellisessa rakenteessa on havaittavissa? Tulokset osoittavat muuttoliikkeen rakenteiden tuottaneen ja vahvistaneen kaupunginosien etnistä eriytymistä kansainvälisestä kehityksestä tuttuun tapaan. Kantaväestön muuttovirrat ovat suuntautuneet maahanmuuttajien asumiskeskittymiksi muodostuneilta alueilta poispäin. Tämä näkyy selvänä kantaväestön muuttotappiona kyseisillä asuinalueilla. Kantaväestö ei kuitenkaan muuta asumiskeskittymistä maahanmuuttajia useammin, kun muuttaneisuutta tarkastellaan muuttoalttiuden perusteella. Ero näyttääkin olevan erityisesti siinä, miten muuton kohdealue valitaan. Maahanmuuttajien muutto kohdentuu kantaväestöä useammin asumiskeskittymiin

Kiinan suurkaupungit muutoksessa

Kirjallisuusarvostel

Shared city or divided neighbourhoods? : Residential segregation and selective migration of the native and immigrant populations in the Helsinki Metropolitan Area

This thesis critically examines the patterns and processes of ethnic residential segregation in the Helsinki Metropolitan Area (HMA). These phenomena are examined in two main ways: a) between the native and immigrant populations and b) the extent to which different immigrant groups are sharing the same neighbourhoods. The main aim of the study is to test the extent to which the theoretical claims of the selective migration processes can explain the development of ethnic residential segregation in HMA. The data is mixed: it consists of neighbourhood-level statistics related to the migration, demography and housing stock. The selective migration flows are analysed within and between neighbourhood-types, defined on the basis of the percentages of foreign-language-speakers. For contextual purposes, the study also includes fifteen expert interviews who work within the housing sector. Firstly, the results show that, from the early 2000s the patterns of ethnic residential segregation have strengthened while the differences between neighbourhoods have grown. On a more general level the HMA can be divided into two main areas: some eastern and north-eastern neighbourhoods that have experienced the rise of immigrant concentrations and; the northern, north-western and southern parts of the HMA, where the number and percentages of immigrants have remained relatively low. However, within the eastern and north-eastern neighbourhoods there are also discernable internal differences that reflect the income levels of the inhabitants and the type of housing stock. The results also show that, the existing immigrant concentrations are ethnically and culturally mixed and thus qualitatively different from China town and Little-Italy enclaves of single groups of immigrants. Secondly, the results show that there are clear signs of the selective migration processes of the native and immigrant populations which have resulted in the discernable development of ethnic residential segregation. Migration flows of the native population have gravitated towards neighbourhoods, where the percentage of immigrants is below the HMA average. This has resulted in significant migration losses for neighbourhoods with established and developing concentrations of immigrants. Meanwhile, migration of immigrants has been drawn to neighbourhoods where their percentages are above the HMA average. However, the results also point to clear differences in the migration and spatial patterns of different immigrant groups. The spatial selectivity of migration is, thus, more prominent amongst the native population than when compared with immigrants. Overall, the results indicate that the reproduction of the selective migration flows of the native and immigrant populations will largely determine HMA s future development of ethnic residential segregation.Muuttoliike tuottaa asuinalueiden etnistä eriytymistä pääkaupunkiseudulla Pääkaupunkiseutu on eriytynyt 2000-luvulla aikaisempaa selkeämmin kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden asuttamiin kaupunginosiin. Erot kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten muuttoliikkeessä ovat tuottaneet alueellisten erojen kasvua. Tutkimus osoittaa eriytymisen edenneen tavalla, joka on kansainvälisestä kehityksestä tuttu. Kantaväestön muutto pääkaupunkiseudulla kiertää maahanmuuttajataustaisten asumiskeskittymiksi muodostuneita alueita. Muuttoliikkeessä on havaittavissa selvä alueellinen hierarkia, jossa muuttovirrat suuntautuvat kohti alueita, joilla maahanmuuttajataustaisten osuus on lähtöaluetta alhaisempi. Tämä näkyy selkeänä muuttotappiona maahanmuuttajataustaisten asumiskeskittymiksi muodostuneilla alueilla. Maahanmuuttajataustaisten asukkaiden seudun sisäinen muuttoliike näyttäytyy päinvastaisena. Nettomuuttovirrat kohdistuvat tyypillisimmin asuinalueille, joilla maahanmuuttajataustaisten osuus nousee seudun keskitasoa korkeammaksi. Tämä on paikannut kantaväestön muuttoliikkeen aiheuttamaa väestötappiota asumiskeskittymiksi muodostuneilla alueilla. Toisin kuin kantaväestöllä maahanmuuttajataustaisten muuttovirtojen suuntautumisessa on kuitenkin selkeämpää vuosittaista vaihtelua. Pohjoismaisten esimerkkien tavoin myös erot maahanmuuttajataustaisten ryhmien muuttoliikkeessä ovat selkeitä. Erityisesti Länsi-Euroopan kieliä puhuvien muuttoliike poikkeaa muiden ryhmien muuttoliikkeen suuntautumisesta ja alueellisesta sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla. Kaupunkipolitiikan näkökulmasta kiinnostavaa on kuitenkin havainto Pikku-italioiden ja kiinalaiskaupunginosien puuttumisesta pääkaupunkiseudulta. Seudulle muodostuneet maahanmuuttajataustaisten asumiskeskittymät ovat asukasrakenteeltaan kulttuurisesti ja etnisesti sekoittuneita. Tutkimuksen aineisto koostui asuinalueiden väestörakennetta, asuntokantaa ja alueiden välisiä muuttovirtoja kuvaavista tilastoista. Eriytymisen rakennetta ja kehityskulkuja analysoitiin vieraskielisten osuuden perusteella muodostetun asuinaluetypologian kautta. Muuttoliikkeen vaikutuksia tarkasteltiin pääkaupunkiseudulle suuntautuneen ja seudun sisäisen muuttoliikkeen näkökulmasta