Pharmacology of ketoprofen administered orally to pigs : an experimental and clinical study

Ketoprofen is a non-steroidal anti-inflammatory drug belonging to the 2-arylpropionic acid group. It has been widely used in domestic animals because of its anti-inflammatory, antipyretic and analgesic actions. Ketoprofen is a chiral compound existing in two enantiomeric forms, S (+) and R (-) ketoprofen. Each enantiomer has different pharmacodynamic and pharmacokinetic properties. The commercial products in veterinary medicine are 50:50 racemic mixtures of both enantiomers. Ketoprofen undergoes unidirectional chiral inversion from the R- to the S-enantiomer, the extent of inversion being about 70% in pigs. The aims of this thesis research were to investigate the oral bioavailability, enantiospecific plasma concentrations and efficacy of racemic ketoprofen after oral administration in pigs. Total plasma concentrations of ketoprofen were investigated in a randomized crossover design. Racemic ketoprofen was administered at 3 mg/kg and 6 mg/kg po, and 3 mg/kg im and iv. The bioavailability of oral ketoprofen was almost complete. Bioequivalence could not be detected between oral and intramuscular administration routes. Plasma concentrations of S- and R-ketoprofen after oral (4 mg/kg) and intramuscular (3 mg/kg) routes of administration of racemic ketoprofen in pigs were determined in crossover design. S-ketoprofen was the predominant enantiomer in pig plasma after administration of the racemic mixture via both routes. The maximum plasma concentration of S-ketoprofen was more than twice as high as that of R-ketoprofen, and the terminal half-life was approximately three times greater for S-ketoprofen than R-ketoprofen with both administration routes. The mean (± SD) relative bioavailability (po compared to im) was 83 ± 20% and 63 ± 23% for S-ketoprofen and R-ketoprofen, respectively. Although some differences were detected in the plasma concentrations of ketoprofen enantiomers after different routes of administration, they are probably not relevant in clinical use. Thus, the pharmacological effects of racemic ketoprofen are considered to be comparable after intramuscular and oral routes of administration in growing pigs. The efficacy of orally administered racemic ketoprofen in endotoxemia in pigs was assessed in an E. coli endotoxin challenge trial. The growing pigs were challenged intravenously with E. coli endotoxin and one hour after the challenge were treated with ketoprofen at dose rates of 0.5 mg/kg, 1 mg/kg, 2 mg/kg and 4 mg/kg or with tap water. The body temperature was measured and a total clinical score was calculated after assessing the general behaviour, respiratory rate and locomotion of the pigs. Thromboxane B2 and ketoprofen concentrations were analysed from blood samples. Ketoprofen treatment significantly reduced the rectal temperature and total clinical scores, and lowered the blood thromboxane B2 concentrations when compared to the control group. Ketoprofen plasma concentrations were lower than previously reported in healthy pigs after similar doses. Two mg/kg can be considered a sufficient oral dose of ketoprofen for treating endotoxemia in pigs, as increasing the dose above this did not further increase the effect. Lameness is a common problem among sows and gilts. It often leads to poor animal welfare and economic losses because of unplanned culling. Locomotor disorders cause severe pain, and lame animals need to be treated accordingly. A field trial was conducted to examine the efficacy and compare two doses of oral administration of racemic ketoprofen in the treatment of clinical lameness caused by non-infectious musculoskeletal disorders in sows and gilts. Dose rates of 2 mg/kg and 4 mg/kg of oral ketoprofen were compared to placebo treatment over five consecutive days in a double-blinded study. Lameness was assessed with a five-grade scoring system prior to and on the last day of the treatment. This study demonstrated that oral ketoprofen was efficient in alleviating the signs of non-infectious lameness in sows and gilts. The rate of treatment success was 54.3% for the ketoprofen 4 mg/kg group, 53.2% for the ketoprofen 2 mg/kg group and 20.8% for the pigs in the placebo group. There was no difference in efficacy between the two ketoprofen doses. Oral ketoprofen appeared to be a practical way to alleviate pain and improve the welfare of lame sows. The findings support the use of ketoprofen at a dose rate of 2 mg/kg in treating locomotor disorders in pigs.Ketoprofeeni on fenyylipropionihappojohdosten ryhmään kuuluva steroideihin kuulumaton tulehduskipulääke. Sitä käytetään laajalti kotieläimillä sen tulehdusoireita ja kipua poistavan sekä kuumetta alentavan vaikutuksen takia. Ketoprofeenilla on kiraalinen molekyylirakenne ja siitä johtuen se esiintyy kahtena, R(-) ja S(+), enantiomeerina. Enantiomeerit eroavat toisistaan merkittävästi sekä farmakokineettisiltä että dynaamisilta ominaisuuksiltaan. Eläinlääkinnässä kaupallisesti saatavilla olevat valmisteet ovat raseemisia seoksia, joissa on yhtä paljon molempia enantiomeerejä. Ketoprofeenilla tapahtuu inversiota R-ketoprofeenista S-ketoprofeeniksi. Inversioaste on sialla noin 70 %. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää suun kautta annetun raseemisen ketoprofeenin hyötyosuus, enantiomeerien plasmapitoisuudet sekä lääkityksen teho sialla. Plasman ketoprofeenipitoisuudet selvitettiin tutkimuksessa, jossa ketoprofeenia annettiin suun kautta sekä lihaksen- ja suonensisäisesti. Suun kautta annetun ketoprofeenin hyötyosuus oli korkea. Enatiomeerien plasmapitoisuudet määritettiinmolemmilla antatavoilla. S-ketoprofeeni oli hallitseva enantiomeeri riippumatta antotavasta. Plasman maksimipitoisuus oli S-ketoprofeenilla yli kaksi kertaa korkeampi ja puoliintumisaika noin kolme kertaa pidempi kuin R-ketoprofeenilla. Relatiivinen hyötyosuus suun kautta annettaessa verrattuna lihaksen sisäiseen antotapaan oli 83 ± 20 % S-ketoprofeenilla ja 63 ± 23 % R-ketoprofeenilla. Antotapa vaikutti enantiomeerien plasmapitoisuuksiin jonkin verran, mutta sillä ei kuitenkaan todennäköisesti ole käytännön vaikutusta. Suun kautta annetun ketoprofeenin tehoa endotoksemian hoidossa tutkittiin altistamalla porsaat E. coli endotoksiinille. Tunnin kuluttua altistuksesta porsaat lääkittiin joko vedellä (kontrolliryhmä) tai ketoprofeenilla, jota käytettiin neljällä eri annostasolla. Tehoa arvioitiin kliinisten oireiden sekä plasman tromboksaani B2- pitoisuuksien perusteella. Ketoprofeeni hoito lievensi kliinisiä oireita sekä alensi kuumetta ja tromboksaani B2-pitoisuuksia verrattuna kontrolliryhmään. Ketoprofeenin plasmapitoisuudet olivat matalampia kuin aiemmin raportoidut arvot terveillä porsailla. 2 mg/kg annos on riittävä endotoksemian hoidossa sialla, sillä annoksen nostaminen ei lisännyt kliinistä tehoa. Emakon ontuminen on yleinen vaiva, joka heikentää eläimen hyvinvointia ja helposti johtaa eläimen ennenaikaiseen poistoon. Ketoprofeenin tehoa sian ontuman hoidossa tutkittiin kahdella eri annostasolla kenttäkokeessa. Verrokkina oli lumelääke. Ontuma arvioitiin viisiportaisella asteikolla ennen lääkitystä ja lääkityksen jälkeen. Ketoprofeeni hoito lievensi merkitsevästi ontuman oireita verrattuna lumelääkkeeseen. Ketoprofeenin annostasot eivät eronneet toisistaan tehon suhteen. Suun kautta annettu raseeminen ketoprofeeni annoksella 2 mg/kg viiden päivän ajan osoittautui käytännössä hyväksi tavaksi lievittää kipuoireita ja parantaa hyvinvointia

Tutkittavana ylivilkas lapsi : Neuropsykiatrinen diagnoosi tieteellisenä ja medikaalisena ilmiönä

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Pro gradu -työn aiheena on neuropsykiatrinen diagnoosi ADHD eli tarkkaavaisuuden ja yliaktiivisuuden häiriö lapsuusiän oireyhtymänä. Ilmiötä lähestytään tutkimuksessa tieteen- ja teknologian tutkimuksen näkökulmasta. Neuropsykiatrinen diagnoosi on siten tarkastelussa yhtäältä kansainvälisenä tieteellisenä ja tiedollisena ilmiönä ja toisaalta paikallisia lastenlääketieteellisiä käytäntöjä organisoivana ammattilaiskäsitteenä. Aineistona on käytetty lääketieteellisiä, psykiatrisia sekä neurotieteellisiä julkaisuja. Tutkimus jakaantuu neljään osaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan ylivilkkaita lapsia koskevan lääketieteellisen ajattelun kehittymistä 1900-luvun kuluessa. Tämä ajattelu muodostaa tarkkaavaisuushäiriön tieteellisen historian. Toinen osa puolestaan esittää tarkkaavaisuushäiriödiagnoosin synnyn ja vakiintumisen tiedepoliittisena päätöksenä, joka kytkeytyi amerikkalaisen psykiatrian laajempiin muutoksiin 1970-luvulla. Kaksi merkittävintä muutosta oli yhtäältä siirtyminen luokittelevaan psykiatriankäytäntöön ja toisaalta psyykenlääketeollisuuden kasvu. Kolmanneksi tarkastellaan tarkkaavaisuushäiriötä koskevaa tieteellistä tutkimusta ja erityisesti sitä koskevaa neurologista havaintoa. Kysytään, missä mielessä tarkkaavaisuushäiriön voidaan ajatella olevan olemassa tutkijan interventioista riippumatta. Ian Hackingin tieteenfilosofian pohjalta esitetään lopputulos, jonka mukaan neurologinen säännönmukaisuus ennemminkin luodaan kuin löydetään neuropsykologisissa laboratorioissa. Kolmen ensimmäisen osan tavoitteena on esittää perinteisen tieteellisen näkemyksen kyseenalaistava selitys tarkkaavaisuushäiriön kaltaisen lääketieteellisen ilmiön kehittymisestä ja vakiintumisesta. Tutkimuksen neljännessä osassa siirrytään tutkimaan tarkkaavaisuushäiriötä suomalaisen lastenterveyskeskustelun uutena paradigmaattisena käsitteenä. Tarkkaavaisuushäiriötä ja sen käsittelyä lääketieteen aikakauslehdissä verrataan aikaisemmin Pohjoismaissa keskustelun kohteena olleeseen MBD-oireyhtymään ja siihen liittyneeseen kirjoitteluun. Kahden eri diagnostisen käsitteen tarkastelu paljastaa, että kyse on laajemmasta lastenterveyskeskustelun muutoksesta kuin vain yhden nimikkeen korvaamisesta toisella. Samalla kuitenkin pro gradussa osoitetaan, että kehitys 1990–2000 -luvuilla ei selity yksinomaan tieteellisen tiedon lisääntymisellä tai tieteellisen selityksen täsmentymisellä. Tarkkaavaisuushäiriön ja MBD:n esitetään tutkimuksessa olevan kahden erilaisen lastenterveyskeskustelun kuvia tai paradigmaattisia käsitteitä: MBD-diagnoosi liittyy hyvinvointivaltion institutionaaliseen organisoimiseen ja eräänlaisen lastenhoivaverkoston kehittämiseen, tarkkaavaisuushäiriö puolestaan yksilön lääketieteellisen tilan määrittämiseen ja luokitteluun. Tutkimuksessa arvioidaan, että tiede tai tekniset keksinnöt yksin eivät riitä selittämään muutoksia lääketieteellisessä keskustelussa, vaan muutosten ymmärtämiseksi on käännyttävä katsomaan kattavammin yhteiskunnallisia prosesseja

Oululaisten lastentarhanopettajien kokemuksia katsomuskasvatukseen liittyvistä muutoksista

Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää ja kuvata lastentarhanopettajien kokemuksia varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksesta ja siihen liittyvistä muutoksista. Tutkielmassa avataan sitä, millainen muutos on ollut oululaisten lastentarhanopettajien kuvaamina. Uudet Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2016) tulivat velvoittavaksi elokuussa 2017. Siinä yhteydessä varhaiskasvatuksen uskonnollisesta kasvatuksesta alettiin käyttää termiä katsomuskasvatus, aiemman uskonnollis-katsomuksellisen orientaation sijaan. Katsomuskasvatuksessa tavoitteena on tutustua lapsiryhmässä läsnäoleviin katsomuksiin ja niiden perinteisiin (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 43). Laadullisen tutkielman aineiston muodostaa lastentarhanopettajien vastaukset (N=21), jotka kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella marraskuussa 2017. Aineisto koostuu avointen kysymysten vastauksista, joissa vastaajat kuvasivat kokemuksiaan tutkittavasta aiheesta. Tutkielma perustuu fenomenologis-hermeneuttiseen tieteenfilosofiaan. Siinä tavoitteena on ymmärtää vastaajien kokemuksia ja syventää tutkimusilmiöön liittyvää ymmärrystä. Analyysissä hyödynsin laadullisen analyysin spiraalia (Peltomäki 2014), joka kuvastaa ymmärryksen spiraalimaista syvenemistä. Tutkielman tuloksista oli havaittavissa, että katsomuskasvatuksen toteutusmuodot hakivat vielä muotoaan aineistonkeruuhetkellä. Tulosten perusteella ei voi sanoa, että katsomuskasvatus olisi ollut Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2016) tavoitteiden mukaista. Suurimmat muutokset koskivat seurakuntayhteistyötä. Vastaajat pohtivat aihetta useista eri näkökulmista. Pohdinnoissa korostui erityisesti uskonnon ja kulttuurin välinen suhde. Lisäksi he pohtivat aihetta lasten taustojen näkökulmasta. Lapsiryhmän katsomukselliset taustat vaikuttivat siihen, miten he kuvasivat uskonnollisen kasvatuksen käytäntöjä. Tärkeänä näkökulmana nousi myös esiin heidän omat valmiutensa katsomuskasvatuksen toteuttamiseen. Useimmat kokivat, että heillä ei ole siihen riittävästi tietotaitoa. Tutkielman perusteella voidaan päätellä, että katsomuskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi oli vielä paljon tehtävää. Yhtenäisistä ohjeista huolimatta käytänteet vaihtelivat. Äärimmilleen vietynä toiminnasta oli karsittu kaikki uskontoihin ja katsomuksiin liittyvät elementit

Behavior changes associated with lameness in sows

Lameness is a common health and welfare problem in sows. Little has been published about behavioral changes in lame sows. Ketoprofen is an effective non-steroidal anti-inflammatory drug used to treat non-infectious locomotor disorders in pigs. The aim of this study was to determine the effect of lameness and lameness-related pain on the behavior of sows. To evaluate this effect, we studied whether pain alleviation with ketoprofen and clinical relief of lameness were associated with changes in behavior. We allocated randomly 13 lame, early pregnancy sows in three treatment groups receiving either ketoprofen 4 mg/kg, ketoprofen 2 mg/kg (these two groups were pooled for statistical analyses) or placebo. The animals were treated orally for 5 days and lameness scored before and on the last day of the treatment. Lameness was assessed with a 5-grade scoring system and behavior by scan sampling method. A clinically healthy, non-lame control sow was paired with each lame sow and they were examined the same way as lame sows but received no treatment. Lame sows were more passive, they lay more and stood and explored pen fixtures less than the control sows before treatment. After 5-days treatment, placebo-treated sows were in contact with the wall and lying more often when compared to control sows. Ketoprofen-treated sows were more seldom in contact with the wall and exploring bedding more often than placebo-treated sows. Placebo sows tended also to move and explore bedding less than control sows. Lameness had been relieved in altogether 7 out of 13 sows on day 5: six out of nine ketoprofen-medicated sows and one out of four placebo-treated sows. The behaviour of sows with relieved lameness did not differ from that of control sows on day 5. Sows with non-relieved lameness were in contact with the wall and lying more and moving and standing less than control sows. When compared to control sows, sows with non-relieved lameness tended to be more passive. When compared to sows with relieved lameness, sows with non-relieved lameness showed a tendency to be in contact with the wall more often. Our study showed that lameness reduces the activity of sows and affects their position in the pen. Passive behavior seemed at least partly be due to pain and lameness relief was associated with normalization of the behavior.Peer reviewe

Orgaanisten lannoitteiden hiilisyöte ja lannoitusvaikutus nurmen perustamis- ja satovuosina

Orgaanista voimaa peltoon ja parteen (OrVo) -hanke toteutti Luke Kuopio Maaningan toimipaikassa 2020–2021 ruutukokeen, jossa tutkittiin Gasum Oy:n orgaanisten lannoitteiden hiilisyötettä ja lannoitusvaikutusta verrattuna Luke Maaningan biokaasulaitoksen (ainoa syöte naudan liete) käsittelyjäännökseen sekä mineraalityppeen. Vuonna 2020 koekasvina oli puitu ohra, ja vuonna 2021 ohran alle perustettu timotei-nurminataseos, joka korjattiin kaksi kertaa kesän aikana. Keväällä 2020 ohran lannoitteina käytettiin Vehmaan konsentraattia (4.8 t ha-1; liukoinen typpi 103 kg ha-1) sekä Turun konsentraattia, johon levityksen helpottamiseksi sekoitettiin 15 % vettä (10.2 t ha-1; liuk. N noin 59 kg ha-1). Luken käsittelyjäännöstä levitettiin 36.4 t ha-1 (liuk. N 69 kg ha-1). Mineraalityppeä ei lisätty. Keväällä 2021 nurmen ensimmäiselle sadolle käytettiin uudelleen Vehmaan konsentraattia (3.7 t ha-1; liuk. N 81 kg ha-1) sekä Luken käsittelyjäännöstä (36.8 t ha-1; liuk. N 81 kg ha-1), mutta Turun konsentraatti korvattiin Honkajoen käsittelyjäännöksellä (15.9 t ha-1; liuk. N 73 kg ha-1). Orgaanisten lannoitteiden typpi täydennettiin mineraalitypellä (30 kg N ha-1) ja toinen sato lannoitettiin mineraalilannoitteilla (80 kg N ha-1). Vuonna 2020 käsittelyjä verrattiin 80 kg N ha-1 mineraalityppilannoitukseen ja vuonna 2021 mineraalityppilannoitukseen, joka sai 100 kg N kummallekin sadolle. Viljasato (15 % kosteus) oli orgaanisilla lannoitteilla 3420–4470 kg ha-1 ja mineraalitypellä 4040 kg ha-1. Vehmaan konsentraatti sisälsi enemmän liukoista typpeä ja tuotti korkeamman sadon kuin muut orgaaniset lannoitteet. Ensimmäinen nurmisato oli orgaanisilla lannoitteilla 4780–4930 kg ka ha-1 ja toinen 2910–2980 kg ka ha-1. Mineraalityppilannoitus tuotti 1. sadossa 4470 kg ka ha-1 ja 2. sadossa 3100 kg ka ha-1. Orgaanisten lannoitteiden lannoitusvaikutus on mineraalilannoitusta pitkäkestoisempi maassa mineralisoituvan kokonaistypen vuoksi. Satomäärissä tämän suuntainen ilmiö oli nähtävissä, mutta sadot eivät nurmivuonna poikenneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Luken käsittelyjäännöksen hiilisyöte oli molempina vuosina yli 600 kg ha-1. Turun konsentraatti sisälsi paljon hiiltä, ja sen hiilisyöte oli matalasta levitysmäärästä huolimatta 444 kg ha-1. Vehmaan konsentraatin hiilisyöte jäi alle sadan kilon, ja Honkajoen käsittelyjäännöksen hiilisyöte oli noin 130 kiloa. Kaikki käytetyt orgaaniset lannoitteet toimivat lannoitteina hyvin. Hiilisyötteen määrä vaihteli. Näin lyhyessä kokeessa hiilen kertymistä maahan on epätodennäköistä todentaa maanäytteistä. Konsentraattien kuljettaminen pitempiä matkoja on lietteen kuljetusta kustannustehokkaampaa. Käytännössä niitä ei ole useinkaan tarkoituksenmukaista levittää yksinään matalan levitysmäärän ja mahdollisten juoksevuusongelmien vuoksi, vaan ne kannattaa sekoittaa lietteeseen tai toiseen orgaaniseen valmisteeseen

Combined epithelial marker analysis of tumour budding in stage II colorectal cancer

Tumour budding predicts survival of stage II colorectal cancer (CRC) and has been suggested to be associated with epithelial-to-mesenchymal transition (EMT). However, the underlying molecular changes of tumour budding remain poorly understood. Here, we performed multiplex immunohistochemistry (mIHC) to phenotypically profile tumours using known EMT-associated markers: E-cadherin (adherence junctions), integrin beta 4 (ITGB4; basement membrane), ZO-1 (tight junctions), and pan-cytokeratin. A subpopulation of patients showed high ITGB4 expression in tumour buds, and this coincided with a switch of ITGB4 localisation from the basal membrane of intact epithelium to the cytoplasm of budding cells. Digital image analysis demonstrated that tumour budding with high ITGB4 expression in tissue microarray (TMA) cores correlated with tumour budding assessed from haematoxylin and eosin (H&E) whole sections and independently predicted poor disease-specific survival in two independent stage II CRC cohorts (hazard ratio [HR] = 4.50 (95% confidence interval [CI] = 1.50-13.5), n = 232; HR = 3.52 (95% CI = 1.30-9.53), n = 72). Furthermore, digitally obtained ITGB4-high bud count in random TMA cores was better associated with survival outcome than visual tumour bud count in corresponding H&E-stained samples. In summary, the mIHC-based phenotypic profiling of human tumour tissue shows strong potential for the molecular characterisation of tumour biology and for the discovery of novel prognostic biomarkers.Peer reviewe

Siun soten tiimimalli paransi hoitoon pääsyä

Vertaisarvioitu.Lähtökohdat Siun soten terveysasemilla asiakas odotti vastaanottoa aiemmin jopa kuusi viikkoa. Terveysasemia päätettiin vuonna 2019 kehittää Siun soten tiimimallilla perusteina terveyshyötymalli ja lean ja tavoitteina parempi asiakas- ja henkilöstökokemus, vaikuttavuus ja tuottavuus. Tutkimus valottaa tiimimallin vaikutuksia suomalaisessa terveysasemaympäristössä. Menetelmät Arvioimme asiakaskokemusta, hoidon saatavuutta, saavutettavuutta, jatkuvuutta, turvallisuutta ja henkilöstökokemusta Kiteen, Liperin ja Niinivaaran terveysasemilla keväällä 2021. Tulokset Helmikuussa 2021 Kiteen, Liperin ja Niinivaaran asiakkaista 89–92 % pääsi hoitoon alle viikossa (aiemmin 25–31 %, p < 0,05), ja aika kolmanteen vapaaseen aikaan oli 0 päivää. Kuukaudessa hoidettiin 334–1 050 asiakasta enemmän kuin ennen mallin aloitusta. Niiden osuus, jotka eivät saaneet yhteyttä terveysasemaan, on pienentynyt 10–20 prosentista kahdeksaan prosenttiin. Kiteen hoitajien sairaspoissaolot lisääntyivät. Päätelmät Hoitoon pääsy on parantunut. Asiakastyytyväisyys on hyvällä ja henkilöstön työtyytyväisyys tyydyttävällä tasolla. Pandemian kuormitus vaikeuttaa tulkintaa. Tiimimalli vaikuttaa lupaavalta tavalta vastata perusterveydenhuollon haasteisiin. Jatkotutkimuksia tarvitaan pitkäaikaistulosten, vaikuttavuuden ja tuottavuuden arvioimiseksi.Peer reviewe

Combined epithelial marker analysis of tumour budding in stage II colorectal cancer

Tumour budding predicts survival of stage II colorectal cancer (CRC) and has been suggested to be associated with epithelial‐to‐mesenchymal transition (EMT). However, the underlying molecular changes of tumour budding remain poorly understood. Here, we performed multiplex immunohistochemistry (mIHC) to phenotypically profile tumours using known EMT‐associated markers: E‐cadherin (adherence junctions), integrin β4 (ITGB4; basement membrane), ZO‐1 (tight junctions), and pan‐cytokeratin. A subpopulation of patients showed high ITGB4 expression in tumour buds, and this coincided with a switch of ITGB4 localisation from basal membrane of intact epithelium to the cytoplasm of budding cells. Digital image analysis revealed that tumour budding with high ITGB4 expression in tissue microarray (TMA) cores correlated with tumour budding assessed from H&E whole‐sections and independently predicted poor disease‐specific survival in two independent stage II CRC cohorts (hazard ratio (HR) =4 .50 (95% CI=1.50–13.5), n=232; HR=3.52 (95% CI=1.30‐9.53), n=72). Furthermore, digitally obtained ITGB4‐high bud count in random TMA cores associated better with survival outcome than visual tumour bud count in corresponding H&E stained samples. In summary, the mIHC‐based phenotypic profiling of human tumour tissue shows strong potential for the molecular characterisation of tumour biology and for the discovery of novel prognostic biomarkers.</p

Hiki, ähky ja loikka - Osallistujien pedagogisia mietteitä ja ideoita hankkeen varrelta

DIGIJOUJOU-hankkeessa työskennelleet opettajat ovat hankkeen toimintavuosien 2017-2019 aikana pohtineet opetuksen ja oppimisen digitaalisuutta ja joustavuutta eri näkökulmista: mitä digitaalisuus ja joustavuus suomen ja ruotsin opiskelussa tarkoittaa, miten soveltaa, lisätä ja kehittää digitaalisuutta ja joustavuutta omassa opetuksessa ja opiskelijoiden oppimisessa. Hankelaisten blogikirjoituksissa näemme askeleita opettajien omasta ja yhdessä muiden kanssa oppimisesta hankkeen edetessä; epävarmuus muuttuu varmuudeksi, ajoittainen digiähky oman asiantuntijuuden kasvuksi ja joustavuus osaksi opettajan arkipedagogiikkaa. Antoisia ja inspiroivia lukuhetkiä! Lisätietoa: https://digijoujou.aalto.fi/Lärarna i DIGIJOUJOU-projektet har under projektets verksamhetsår 2017-2019 reflekterat över digitalisering och exibilitet från olika perspektiv; vad betyder digitalisering och exibilitet i lärandet av finska och svenska, hur ska man implementera, öka och utveckla dessa i den egna undervisningen och i hur studerande lär sig finska och svenska. I projektdeltagarnas bloginlägg får vi inblick i hur allas lärandeprocess i projektet framskrider; osäkerhet utvecklas till säkerhet, digikaoset får ordning och exibilitet blir en del av den egna sakkunnigheten och pedagogiken. Med önskan om givande och inspirerande läsning! Mer information: https://digijoujou.aalto.fi