Development of regulation of the great reservoirs of Lokka and Porttipahta ; Summary and recommendations for actions

Lokan ja Porttipahdan tekojärvien säännöstelyn kehittämistyö sai alkunsa Sodankylän kunnan aloitteesta vuonna 2006. Aloitteen myötä silloinen Lapin ympäristökeskus käynnisti vesilain 8 luvun10 b §:ään perustuvan selvitystyön säännöstelystä aiheutuvien haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. Varsinainen selvitystyö tehtiin Lapin ELY-keskuksessa vuosien 2008–2013 aikana. Selvitystyössä keskityttiin käytännön toimenpiteisiin säännöstelyhaittojen lieventämiseksi. Selvitystyössä ei lähdetty hakemaan muutoksia voimassa oleviin lupaehtoihin, vaan pyrittiin vähentämään säännöstelyn haitallisia vaikutuksia yhteistyössä säännöstelijän, vaikutusalueen kuntien, asianomaisten viranomaisten sekä alueen asukkaiden kanssa. Tässä raportissa esitetään säännöstelystä aiheutuvien haittojen lieventämiseksi laaditut toimenpidesuunnitelmat, jotka ovat tiivistetysti: kalatalouden kehittäminen, säännöstelykäytäntöjen kehittäminen, monikäyttörakenteiden kehittäminen, Luirojoki, tiedotus ja viestintä. Esitettyjen toimenpidesuositusten toteuttamisella saadaan parannettua tekojärvien säännöstelyä siten, että se taloudellisilta, ekologisilta ja sosiaalisilta vaikutuksiltaan vastaa paremmin yhteiskunnan nykyisiä tarpeita ja odotuksia

Plan för hantering av översvämningsriskerna i Torne älvs-Muonio älvs vattenområde för åren 2016–2021

Suomessa Tornion kaupunki ja Ruotsissa Haaparannan kaupunki nimettiin merkittäviksi tulvariskialueiksi tulvariskien alustavassa arvioinnissa vuonna 2011. Samassa yhteydessä maa- ja metsätalousministeriö asetti Tornionjoen tulvaryhmän käsittelemään tulvariskien hallintasuunnitelmaa varten laadittavia selvityksiä, asettamaan tulvariskien hallinnan tavoitteet Tornionjoen Suomen puoleiselle vesistöalueelle sekä hyväksymään ehdotuksen Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelmaksi. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelman vuosille 2016–2021 joulukuussa 2015. Tornionjoen tulvaryhmä on asettanut Tornion merkittävän tulvariskialueen asuinrakennusten suojaamisen tavoitteeksi kerran 100 vuodessa toistuvan tulvan tason ja terveyskeskuksen, päiväkotien ja muiden erityskohteiden suojaamiseksi kerran 250 vuodessa toistuvan tulvan tason. Muualla vesistöalueella tavoitteeksi on asetettu asuinrakennusten suojaaminen kerran 50 vuodessa toistuvalta tulvalta. Lisäksi on asetettu tavoitteita mm. sähkön ja lämmön jakelulle, liikenneyhteyksien toiminnalle sekä ympäristölle ja kulttuuriperinnölle. Tulvariskien hallinnan tavoitteiden saavuttamiseksi on esitetty laaja- ja monipuolinen valikoima tulvariskien hallinnan toimenpiteitä. Ensisijaisina toimenpiteinä on esitetty Tornion Kaupunginlahden tulvapenkereen korottamista, uusien tulvapenkereiden tarpeen kartoitusta, jäänsahausta, omatoimista varautumista ja tilapäisten tulvasuojelurakenteiden käyttöä. Lisäksi hallintasuunnitelmassa esitetään useita ei-rakenteellisia toimenpiteitä tulviin varautumisen parantamiseksi. Hallintasuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet eivät velvoita mitään tahoa toteuttamaan kyseessä olevia toimenpiteitä. Valtion ja kuntien viranomaisten sekä aluekehitysviranomaisen on kuitenkin otettava suunnitelma ja toimenpiteet toiminnassaan huomioon. Hallintasuunnitelman toimeenpanon edistämisestä ja seurannasta on päävastuussa Lapin ELY-keskus. Tulvariskien hallintasuunnitelmien uudelleenarvioinnissa vuonna 2021 on tarvittaessa kuvattava mitkä tässä suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet ovat jääneet toteuttamatta ja miksi niin on käynyt. Ruotsissa Haaparannan tulvariskien hallintasuunnitelman laatimisesta on vastannut Norrbottenin lääninhallitus, jonka kanssa Lapin ELYkeskus on tehnyt tiivistä yhteistyötä hallintasuunnitelmien yhteensovittamiseksi

Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet : Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992-2018

Huumeet ovat tulleet aikaisempaa tutummaksi ilmiöksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Henkilökohtainen kosketuspinta on laajentunut joko omakohtaisten huumekokeilujen tai käyttäjän tuntemisen kautta. Tämä on vähentänyt huumeita kohtaan tunnettuja pelkoja ja johtanut asenteiden lieventymiseen. Asenteet ja mielipiteet ovat muuttuneet erityisesti kannabiksen kohdalla. Muihin huumeisiin tai niitä käyttäviin henkilöihin suhtaudutaan selvästi kriittisemmin. Reilussa kahdessa vuosikymmenessä suomalaisten huumeiden käyttö on yleistynyt voimakkaasti ja käyttöön on tullut joukko uusia aineita. Eniten on yleistynyt kannabiksen käyttö, josta on tullut suosittua erityisesti 25 34-vuotiaiden nuorten aikuisten miesten keskuudessa. Myös muiden aineiden (esimerkiksi stimulantit amfetamiini, ekstaasi ja kokaiini sekä psykedeelit LSD ja huumaavat sienet) kokeilukäyttö on lisääntynyt erityisesti 2010-luvulla, mutta niiden käyttö jää kannabista huomattavasti matalammalle tasolle. Käytössä on merkittäviä ikä- ja sukupuoliryhmittäisiä eroja. Suomalaisten huumeiden käyttöä ja huumeasenteita on selvitetty säännöllisesti toistettujen väestötutkimusten avulla 1990-luvun alusta lähtien. Raportissa esitetään vuosina 1992, 1996, 1998, 2002, 2006, 2010, 2014 ja 2018 toteutettujen kyselyjen tuloksia

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten toimiviksi koetut käytänteet lapsen kiinnipitotilanteiden ennakointiin, kiinnipitotilanteisiin ja jälkiselvittelyyn varhaiskasvatuksessa

Tiivistelmä. Lasten aggressiivisuuden lisääntymisen myötä kiinnipitotilanteiden tarpeen voidaan tulkita kasvaneen kasvatuksen ja koulutuksen kentällä. Varhaiskasvatuslaissa (540/2018) ei ole mainintaa lasten kiinnipitotilanteista, minkä vuoksi varhaiskasvatuksen ammattilaisilla ei ole valtakunnallisia ohjeistuksia kiinnipitotilanteisiin. Aiheesta on vähän saatavilla olevaa tutkimustietoa varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkielman tavoitteena oli tuottaa tietoa varhaiskasvatuksen ammattilaisten toimiviksi koetuista käytänteistä kiinnipitotilanteiden ennakointiin, kiinnipitotilanteisiin ja jälkiselvittelyyn liittyen. Tarkoituksena oli selvittää myös paikallisten ohjeistusten saatavuutta ja kouluttautuneisuutta sekä ohjeistuksiin ja koulutuksiin liittyviä kehittämistarpeita. Lisäksi tavoitteenamme oli selvittää kiinnipitotilanteiden esiintyvyyttä varhaiskasvatuksessa. Fenomenologinen lähestymistapa sopii hyvin tarkastelemaan varhaiskasvatusammattilaisten kokemuksia ja kuvamaan koettua arkea. Sähköinen kyselyaineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkielman tulosten mukaan kiinnipitotilanteiden ennakoinnissa toimivaksi koettiin lapsen tunteiden hallinnan tukeminen, toimintakulttuurin kehittäminen, arjen rakenteellinen toimivuus sekä lasta tukevan aikuisen toiminta. Kiinnipitotilanteen toimivat käytänteet muodostuivat toimintatavoista, aikuisen toiminnasta sekä turvallisuudesta. Jälkiselvittelyyn liittyviin toimiviin käytänteisiin sisällytettiin kiinnipitotilanteen läpikäynti lapsen kanssa sensitiivisellä tavalla, läpikäynti ja jatkosuunnitelman laatiminen sekä raportointi- ja ilmoitusmenettelyt. Kaikki esille nousseet toimiviksi koetut käytänteet kohdistuivat ympäristön ja aikuisen toiminnan muokkaamiseen, mitä voidaan pitää lapsen tuen järjestämisen lähtökohtana. Tulosten perusteella kiinnipitotilanteita tapahtuu varhaiskasvatuksessa, minkä vuoksi varhaiskasvatuksen ammattilaiset kaipaavat heidän työtään tukevia ja kaikkien saatavilla olevia ohjeistuksia sekä koulutusta kiinnipitotilanteisiin. Tilanne ohjeistusten ja kouluttautumisen suhteen vaihtelee varhaiskasvatuksen kentällä. Jotta taattaisiin yhteneväiset ohjeistukset ja koulutus kiinnipitotilanteisiin, tulisi kiinnipidosta olla saatavilla velvoittavat ja valtakunnalliset asiakirjat varhaiskasvatukseen

Anticholinergic drug use and its association with self-reported symptoms among older persons with and without diabetes

What is known and objective Anticholinergic drug use has been associated with a risk of central and peripheral adverse effects. There is a lack of information on anticholinergic drug use in persons with diabetes. The aim of this study is to investigate anticholinergic drug use and the association between anticholinergic drug use and self-reported symptoms in older community-dwelling persons with and without diabetes. Methods The basic population was comprised of Finnish community-dwelling primary care patients aged 65 and older. Persons with diabetes were identified according to the ICD-10 diagnostic codes from electronic patient records. Two controls adjusted by age and gender were selected for each person with diabetes. This cross-sectional study was based on electronic primary care patient records and a structured health questionnaire. The health questionnaire was returned by 430 (81.6%) persons with diabetes and 654 (73.5%) persons without diabetes. Data on prescribed drugs were obtained from the electronic patient records. Anticholinergic drug use was measured according to the Anticholinergic Risk Scale. The presence and strength of anticholinergic symptoms were asked in the health questionnaire. Results and discussion The prevalence of anticholinergic drug use was 8.9% in the total study cohort. There were no significant differences in anticholinergic drug use between persons with and without diabetes. There was no consistent association between anticholinergic drug use and self-reported symptoms. What is new and conclusion There is no difference in anticholinergic drug use in older community-dwelling persons with and without diabetes. Anticholinergic drug use should be considered individually and monitored carefully.Peer reviewe

Virkavastuu julkishallinnon muuttuvassa toimintaympäristössä

Virkavastuu jaetaan tyypillisesti rikosoikeudelliseen, vahingonkorvausoikeudelliseen ja hallinnollisessa menettelyssä toteutettavaan vastuuseen. Se on tärkeä julkisen vallan käyttöön sekä hallinnon lainalaisuuteen liittyvä kontrollikeino, ja sen perimmäisenä tarkoituksena on vahvistaa kansalaisten luottamusta julkishallintoon. Modernissa julkishallinnossa virkavastuun haasteet kiinnittyvät erityisesti yksityistämiseen ja ulkoistamiseen, automaatioon sekä kansainvälistymiseen. Keskeisimpänä huomiona kokoavasti voidaan esittää, että moderni julkishallinto näyttäisi edellyttävän täsmällisemmin säädettyjä toimintavelvoitteita. Esimerkiksi modernin hallinnon verkostoituessa ja monitoimijaisissa rakenteissa on erityisen tärkeää, että toimintavelvoitteet on riittävän yksityiskohtaisesti säädetty. Tämä mahdollistaa myös vastuun kohdentamisen automaatiossa. Vahingonkorvausoikeudellista lähestymistä ulkoistamisen tilanteissa puolestaan selkeyttäisi viranomaisvelvoitteiden ja järjestämisvastuun täsmällisempi määrittely valtionkin toiminnoissa. Lisäksi organisaatiovastuuta tulee kehittää esimerkiksi johdolle asetettavien täsmällisten velvoitteiden kautta tai kehittämällä organisaatiolle kohdennettavia seuraamuksia (yhteisösakko, seuraamusmaksu). Lisäksi on tärkeää huomioida, että virkamiehen toimintaympäristö vaikuttaa myös virheiden ja laiminlyöntien esiintyvyyteen.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.(tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Bevasitsumabi ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa

Edenneen tai levinneen ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoito nykyisillä solunsalpaajilla parhaimmillaan vain hidastaa taudin etenemistä, eikä parantavaa hoitoa tunneta. Uusien antiangiogeneettisten lääkkeiden, kuten bevasitsumabin, on odotettu muuttavan taudin hoitoa ja ennustetta. Bevasitsumabista on tehty kaksi satunnaistettua tutkimusta, joissa sen todettiin tehostavan hoitoa yhdistettynä platinasolunsalpaajayhdistelmään valikoidussa potilasryhmässä. Mielestämme nykyinen tutkimusnäyttö ei kuitenkaan puolla bevasitsumabin käyttöä keuhkosyövän standardihoitona. Haittavaikutukset on opittu hallitsemaan hyvin, mutta vielä tulisi pystyä määrittämään se ryhmä hoitoon soveltuvista potilaista, joka hyötyisi merkittävästi. Tämän ryhmän löytämiseksi tarvitaan kliinisten ennustetekijöiden ja mahdollisten biologisten merkkiaineiden tutkimusta. English summary: Bevasizumab in the treatment of non-small cell lung cancer Treatment of advanced or metastatic non-small cell lung cancer with current cytotoxic agents is at its best able to only slow down the progression of the disease, while no curative treatment is known. Novel antiangiogenetic agents such as Bevacizumab have been expected to bring about a change in the treatment and prognosis of this disease. Two randomized studies have been conducted with Bevacizumab, whereby it was observed to make the therapeutic results more effective when combined with a cytotoxic platinum agent in a selected patient group. In our opinion the current scientific evidence does not yet support the use of Bevacizumab as the standard therapy for lung cancer