Lapsuusiän ahdistuneisuushäiriön epidemiologia ja seulontamenetelmät

Tämä kirjallinen opinnäytetyö on osa Turun Yliopiston VARSA 2014 –tutkimushankkeessa toteutettua syventävää opintoprojektia. Tavoitteena on kirjallisuuskatsauksen keinoin perehtyä tutkimushankkeen taustoihin, eli lapsuusiän ahdistuneisuushäiriöön ja sen seulonnassa käytettäviin menetelmiin. Toisena tavoitteena on ollut tutkimuksen tekoon tutustuminen käytännön tasolla. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus perustui PubMed-tietokannasta haettuihin artikkeleihin, pääosin review-artikkeleihin ja meta-analyyseihin. Käytössä oli myös painettuja lähteitä. VARSA 2014 –koululaistutkimuksessa lapset ja heidän vanhempansa täyttivät SCARED –kyselylomakkeen sekä vastasivat taustakysymyksiin mm. kiusaamiskokemuksista. Mukana oli lähes tuhat lasta neljästä turkulaisesta koulusta. Osallistuin käytännössä aineiston keräämiseen ja tallentamiseen ja muuhun tutkimusryhmän toimintaan. Kirjallisuuskatsauksen perusteella ahdistuneisuushäiriö on yleisin lapsuusiän mielenterveyden häiriö ja yleisempi tytöillä kuin pojilla. Keskeisiä oireita ahdistuneilla lapsilla ovat fyysiset, stressin aiheuttamat oireet sekä ahdistaviin tilanteisiin liittyvä välttämiskäyttäytyminen. Hoitamaton ahdistuneisuushäiriö altistaa useille aikuisiän ongelmille, mm. masennukselle ja päihderiippuvuudelle. Häiriötä voidaan hoitaa tehokkaasti, mutta ongelmana on, että lapsen hoitoon pääsy viivästyy usein merkittävästi, koska ahdistuneisuutta ei havaita ajoissa. Lupaavaksi työkaluksi ahdistuneisuuden havaitsemisessa on osoittautunut Yhdysvalloissa kehitetty SCARED –kyselylomake. Lomakkeesta on olemassa sekä lapsen että vanhemman täytettävä versio, ja sillä voidaan kartoittaa lapsen ahdistuneisuuden voimakkuutta sekä määrittää, mikä ahdistuneisuushäiriön alatyyppi on kyseessä. Lomakkeen luotettavuus seulontatyökaluna on vahvistettu useissa tutkimuksissa, ja sitä voidaan käyttää ahdistuneiden lasten seulomiseen suuresta joukosta, esimerkiksi koululuokasta. VARSA 2014 –koululaistutkimuksen tulokset eivät ole vielä käytettävissä tämän opintoprojektin valmistuessa.Siirretty Doriast

Todistelu velallisen epärehellisyys -rikoksissa : lainopillinen ja empiirinen tutkimus

Tämän tutkielman päätavoitteena on tutkia, miten velallisen epärehellisyys voidaan todistaa. Päätutkimuskysymykseen vastaamiseksi tutkitaan ensinnä lainopillisella metodilla, mitä kaikkea on näytettävä, jotta rikosoikeudellinen vastuu velallisen epärehellisyydestä muodostuu. Lisäksi päätutkimuskysymykseen vastataan empiiriseen aineistoon tukeutuen ja analysoiden sitä, millaista näyttöä velallisen epärehellisyyttä koskevissa käytännön oikeustapauksissa on käräjäoikeudessa esitetty ja miten käräjäoikeuden tuomioissa on argumentoitu näyttökysymyksiä. Lainopillisen analyysin tuloksena tutkielmassa tunnistetaan näyttöä edellyttäviksi velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistötekijöiksi asema velallisena, kriminalisoitu tekotapa, maksukyvyttömyyden aiheutuminen tai sen oleellinen pahentaminen (=seuraustunnusmerkki) ja tahallisuus. Tutkielman empiirisenä aineistona ovat Pirkanmaan käräjäoikeuden velallisen epärehellisyyttä ja törkeää velallisen epärehellisyyttä koskevat ratkaisut vuosilta 2018–2022. Analyysin keskeisenä tuloksena tutkielmassa havaitaan, että velallisen epärehellisyyden toteennäyttämiseksi käräjäoikeuksissa tukeudutaan erityisesti kirjalliseen näyttöön, joka huomattavan usein on sidoksissa velallisen kirjanpitoon. Analyysin perusteella velallisen epärehellisyyden toteennäyttäminen on kokonaisarviointia, jonka toteuttaminen edellyttää lainkäyttäjiltä monialaista osaamista ja talouden tunnuslukujen hyödyntämistä. Usein kirjanpidon tulkinnan apuna käytetään erityistarkastajien asiantuntemusta. Korkein oikeus on laajalla ratkaisukäytännöllään luonut velallisen epärehellisyys -rikoksissa esitettävän näytön arvioinnin tueksi selkeitä suuntaviivoja, joita seurataan melko systemaattisesti ainakin nyt analysoidun aineiston perusteella. Empiirisen analyysin tuloksena havaitaan lisäksi, että käräjäoikeudessa näytöksi vastuun kohdentumisesta tiettyyn velallisen edustajaan ja hänen toimiensa tahallisuudesta on riittänyt vastaajan juridinen asema oikeushenkilössä. Rikosoikeudellisen vastuun muodostumista on argumentoitu näissä tilanteissa etenkin vastaajan selonottovelvollisuudella. Lisäksi tutkielmassa tunnistetaan joitakin sellaisia todistamisen tapoja, joita analysoiduissa rikosprosesseissa ei ole juurikaan hyödynnetty, mutta joiden aktiivisempi käyttö voisi tukea rikosoikeudellisen vastuun muodostumista velallisen epärehellisyys -rikoksissa. Tällaisiksi alihyödynnetyiksi todistamisen tavoiksi tunnistetaan etenkin pesänhoitajan konkurssimenettelyssä tuottama aineisto sekä velallisyhtiöiden työntekijöiden kuuleminen

Renal and vascular function in women with previous preeclampsia: A comparison of low- and high-degree proteinuria

The degree of proteinuria during preeclampsia has been considered to be a marker of severity of the disease and of endothelial dysfunction. The aim of the study was to assess whether the degree of proteinuria in preeclamptic pregnancy is related to impairment of vascular dilatation and/or kidney function years after the index pregnancy. Thirty women with a history of severe preeclampsia divided into low (n=8, dU-prot <5g/day) and high (n=22, dU-prot ≥5g/day) proteinuric groups and 21 women with previous normotensive pregnancy were studied 5–6 years after index pregnancy. Renal function and blood pressure were assessed together with venous occlusion plethysmography, where changes in brachial artery blood flow, induced by intra-arterial infusions of an endothelium-independent (sodium nitroprusside) and an endothelium-dependent (acetylcholine) vasodilator, were measured. The results showed similar renal function in all groups. There was no difference in vasodilation between preeclamptic groups and controls or correlation between degree of proteinuria during index pregnancy and present vasodilation. We conclude that the degree of proteinuria during preeclampsia does not predict vascular dilatation or renal function 5–6 years after preeclamptic pregnancy

Funktionalismin koulurakennukset uudessa käytössä:Hämeenlinnan keskuskoulun uudelleenkäyttösuunnitelma

Tiivistelmä. Diplomityöni aiheena on tutkia Hämeenlinnan keskuskoulun rakennuskokonaisuuden käyttötavan muutosta. Keskuskoulun rakennuskokonaisuus koostuu vuonna 1937 rakennetusta Keskuskoulun rakennuksesta sekä vuosina 1877–1881 rakennetusta Gaddin talosta. Rakennuskokonaisuuden koulukäyttö päättyi vuonna 2017, ja se on ollut siitä asti pääasiassa tyhjillään. Tällä hetkellä koulurakennuksen kellaria hyödyntävä kuntosalitoimija on rakennuskokonaisuuden ainoa käyttäjä. Gaddin talossa on ollut Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kankaiden konservointitiloja vuoteen 2021 asti, mutta nyt konservointitoimintakin on loppunut. Diplomityöni koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa tutustun funktionalismin arkkitehtuuriin ja erityisesti aikakauden koulurakentamisen ominaispiireteisiin. Perehdyn vuosina 1935–1940 rakennettuihin funktionalismin koulurakennuksiin, joiden käyttötapa on jo muutettu. Perehdyn esimerkkikohteiden kautta aikakauden koulurakentamisen ominaispiirteisiin ja rakennuksiin niiden käyttötavan muutosten yhteydessä tehtyihin muutostoimiin. Pohdin, miten entisten koulurakennusten käyttötavan muutos on onnistunut vastaamaan nykypäivän käyttötarpeisiin ja säilyntämään funktionalismin piirteet sekä viittaukset rakennusten historiaan. Diplomityöni ensimmäisessä osassa tarkasteltavat kolme esimerkkikohdetta ovat: 1. Lappeenrannassa sijaitseva Armilan kansakoulu, nykyään nimeltään Armilanlinna, joka on muutettu toimitiloiksi. 2. Oulun keskuskansakoulu, joka tunnetaan myös nimellä Sammakkotalo. Rakennus toimii nykyään COR Groupin pääkonttorina. Rakennus on toiminut myös Oulun keskustan terveysasemana. 3. Oulun teknillinen oppilaitos, nykyään nimeltään Asunto Oy Oulun TEKU, joka on uuden nimensä mukaisesti muutettu asuinkohteeksi. Diplomityöni toisessa osassa syvennyn Hämeenlinnan keskuskoulun rakennuskokonaisuuden käyttötarkoituksen muutokseen. Keskuskoulun korttelissa on meneillään kaavamuutoshanke, joka sallii korttelin rakennusten käyttötavan muutoksen. Kaavamuutoksessa esitetään myös korttelin täydennysrakentamisen mahdollisuutta. Pohjustan suunnitelmaani tutkimalla Hämeenlinnan keskuskoulun koulurakennuksen ja ympäristön historiaa. Lisäksi tutustun Hämeenlinnan kaupungin strategiaan ja Keskustavisio 2035 -selvitykseen, joiden avulla pyrin määrittämään koulurakennukselle parhaiten sopivan, todellista tarvetta vastaavan, käyttötavan. Esitän keskuskoulun käyttötarkoituksen muutosta koulurakennuksesta senioritaloksi sekä senioritalon toimintoja tukeviksi palveluiksi. Lisäksi esitän Keskuskoulun kortteliin kaavaehdotuksessa esitetyn lisärakennuksen suunnitelman korttelitasolla. Sijoitan lisärakennukseen päiväkodin toimintoja. Suunnitelmassa tavoitteenani on ottaa huomioon historiallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaan kohteen sekä ympäristön arvot rajoitteineen ja mahdollisuuksineen huomioiden samalla Hämeenlinnan kaupungin tulevaisuuden visiot, tavoitteet ja taloudelliset näkökulmat.School buildings of functionalism in reuse : reuse plan of Hämeenlinna Central School. Abstract. This diploma thesis researches the future possibilities of the Hämeenlinna Central School building complex. The building complex consists of the Hämeenlinna Central School, a school building built in 1937, and the Gaddi Building built between 1877–1881. The Hämeenlinna Central School has been closed since 2017 and the building complex has remained nearly empty. The only remaining tenant of the school building complex is a gym in the basement of the main building. The Gaddi Building is now empty, but previously housed the fabric preservation facilities of the Hämeenlinna City Museum. My diploma work is divided in to two sections. The first section is an exploration of functionalism in architecture, focusing primarily on school architecture. As part of this exploration, I offer a case study of three school buildings built between 1935 and 1940 which have been repurposed from their scholastic use to serve other needs of the community. These buildings offer a framework to illustrate and discuss the common features of school buildings from the era of functionalism. Through the case studies, I also investigate how changes in the use of the buildings are reflected in architectural and zoning changes. I aim to evaluate how the reuse of these example school buildings has succeeded both in meeting the demands of today and in preserving the features of functionalism and references to the history of the buildings. The example school buildings presented in the first part of my diploma thesis are: 1. Armila School in Lappeenranta, nowadays known as Armilanlinna. The building is now used as business premises. 2. Oulu Central Elementary School, now used as the headquarters of the COR Group. The building has also been used as a health station of the city of Oulu. 3. Oulu Technical School, now housing Oy Oulu’s TEKU. The building has been transformed into apartments according to its new name. In the second part of my diploma thesis, I dive into the reuse plan of Hämeenlinna Central School building complex. The Hämeenlinna Central School block is currently undergoing zoning changes that will allow multiple new purposes of use in the former school plot. The new city plan proposal concerning Hämeenlinna Central School block also presents the possibility of supplementing the block with new a building built along Lukiokatu. I lay the groundwork for my reuse plan by studying the history of Hämeenlinna Central School building complex and the history of the building site. I also explore the city’s strategy and Keskustavisio 2035 -plan to understand the needs of the city. My proposal is to change of the purpose of Hämeenlinna Central School from school building to a senior housing unit with its complementary supporting services. I will also present a new building for the block; following the guidelines of the plan proposal. I suggest this new building be a kindergarten. The aim in my proposal is to honor the values of the historical building and the site, weigh its limitations, and explore its possibilities. I also consider the city’s future visions and goals as well as financial issues in my proposal

Tromboottinen ja raskausennustetta heikentävä fosfolipidivasta-aineoireyhtymä

English summaryPeer reviewe

HLA-C antibodies in women with recurrent miscarriage suggests that antibody mediated rejection is one of the mechanisms leading to recurrent miscarriage

AbstractHLA-C is the only polymorphic classical HLA I antigen expressed on trophoblast cells. It is known that higher incidence of C4d deposition on trophoblast cells is present in women with recurrent miscarriage. C4d is a footprint of antibody-mediated classical complement activation. Therefore, this study hypothesize that antibodies against HLA-C may play a role in the occurrence of unexplained consecutive recurrent miscarriage.Present case control study compared the incidence of HLA-C specific antibodies in 95 women with at least three consecutive miscarriages and 105 women with uneventful pregnancy. In the first trimester of the next pregnancy, presence and specificity of HLA antibodies were determined and their complement fixing ability. The incidence of HLA antibodies was compared with uni- and multivariate logistic regression models adjusting for possible confounders.Although in general a higher incidence of HLA antibodies was found in women with recurrent miscarriage 31.6% vs. in control subjects 9.5% (adjusted OR 4.3, 95% CI 2.0–9.5), the contribution of antibodies against HLA-C was significantly higher in women with recurrent miscarriage (9.5%) compared to women with uneventful pregnancy (1%) (adjusted OR 11.0, 95% CI 1.3–89.0). In contrast to the control group, HLA-C antibodies in the recurrent miscarriage group were more often able to bind complement.The higher incidence of antibodies specific for HLA-C in women with recurrent miscarriage suggests that HLA-C antibodies may be involved in the aetiology of unexplained consecutive recurrent miscarriage

Poor pregnancy outcome in women with type 1 diabetes is predicted by elevated HbA1c and spikes of high glucose values in the third trimester

OBJECTIVE: To analyse data from a randomised, controlled study of prandial insulin aspart versus human insulin, both with NPH insulin, in pregnant women with type 1 diabetes for potential factors predicting poor pregnancy outcomes. RESEARCH DESIGN/METHOD: Post hoc analysis including 91 subjects randomised prior to pregnancy with known outcome in early pregnancy and 259 subjects randomised prior to pregnancy/during pregnancy of <10 weeks’ gestation with known late-pregnancy outcomes. Poor early-pregnancy outcomes included fetal loss <22 gestational weeks and/or congenital malformation (n = 18). Poor late-pregnancy outcomes included: composite endpoint including pre-eclampsia, preterm delivery and perinatal death (n = 78); preterm delivery (n = 63); and excessive fetal growth (n = 88). RESULTS: 18 patients experienced a malformed/lost fetus in early pregnancy – none preceded by severe hypoglycaemia. Albuminuria in early pregnancy was a significant predictor of poor late-pregnancy outcome (composite endpoint; p = 0.012). In the third trimester, elevated HbA(1c), ≥ 1 plasma glucose (PG) measurement >11 mmol/L (198 mg/dL) and %PG values outside 3.9–7.0 mmol/L (70–126 mg/dL) were significant predictors of poor late-pregnancy outcomes (all p < 0.05). CONCLUSIONS: Elevated HbA(1c), high glucose spikes and out-of-range %PG in the third trimester, and albuminuria in early pregnancy, are associated with poor late-pregnancy outcomes