Emolehmien ruokintakertojen vähentäminen ei tuo suuria säästöjä

Emolehmillä ruokintakertoja vähentämällä pyritään säästämään työkustannuksia ja siten parantamaan tuotannon taloudellista tulosta. Tutkittujen työmenekkien perusteella emolehmien ruokinta joka kolmas päivä pienensi kokonaistyökustannusta noin viidenneksen verrattuna päivittäiseen ruokintaan. Saavutetut säästöt eivät vaikuta kovin paljon emolehmätilan taloudelliseen kokonaistulokseen, mutta harvennetun ruokinnan tarjoamat muut edut voivat olla kustannussäästöjä oleellisempia.vo

Typpilannoituksen ja kasvinsuojeluaineiden käytön vaikutus mallas- ja rehuohran viljelyn taloudelliseen tulokseen

ei saatavill

Nurmisäilörehun D-arvon ja väkirehun valkuaispitoisuuden vaikutus here-ford-sonnien loppukasvatuksessa b)Tuotannon talous

MTT:n emolehmänavetalla tehdyssä kokeessa selvitettiin nurmisäilörehun D-arvon ja väkirehun val-kuaispitoisuuden vaikutuksia hf-sonnien kasvuun, rehun muuntosuhteeseen, ruhojen luokittumiseen, lihan laatuun ja tuotannon taloudellisiin tuloksiin vieroituksen jälkeisessä kasvatuksessa. Tässä tutkimusosiossa tarkastellaan kasvatuksen taloutta.Kokeessa oli mukana 32 hf-sonnivasikkaa. Koetekijöinä olivat säilörehun D-arvo (A 75 %, vs. B 70 %) ja väkirehun valkuaispitoisuus (M 17 % vs. H 21 % ). Eri ruokintavaihtoehtojen taloudellista tulosta selvitettiin katetuottolaskelmilla, joissa kokonaistuotosta vähennettiin vasikka- ja rehukustannus sekä eläin- ja liikepääoman korkokustannus. Saadut ylijäämät ovat siten katetta työ-, pääoma- ja yleiskustannukselle. Laskelmat tehtiin vuoden 2004 hinta- ja tukitasoilla.Kate eläintä kohden koko kokeen ajalta oli suurin B-säilörehulla ja M-väkirehulla ruokituilla sonneilla. Samalla säilörehulla mutta H-väkirehulla ruokittujen sonnien kate oli toiseksi paras. A-säilörehulla ruokittujen ryhmien taloudelliset tulokset olivat lähes samat kummallakin väkirehun valkuaispitoisuudella. A- ja B-säilörehuryhmien väliset erot olivat suuntaa antavia (p<0,10). Väkirehun valkuaispitoisuudella ei ollut tuloksiin merkitsevää vaikutusta.Koepäivää kohden laskettuna BM-ruokinta säilytti asemansa edullisimpana vaihtoehtona, mutta kaikki kolme muuta vaihtoehtoa antoivat tulokseksi lähes saman katteen. Eläin- ja päiväkohtaisten tulosten ero johtuu säilörehun D-arvon merkitsevästä vaikutuksesta kasvunopeuteen. Taloudellisessa päätöksenteossa keskeisten päiväkohtaisten katteiden erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.Säilörehun D-arvon nostolle 70 prosentista 75 prosenttiin ei tutkimuksen tulosten mukaan ole taloudellisia perusteita. Paremmalla säilörehulla ruokittujen eläinten paremmat kasvutulokset eivät riit-täneet kompensoimaan kalliimmasta säilörehusta aiheutunutta kustannusta. Parempi kasvu mahdollistaa nopeamman eläinkierron loppukasvatuksessa ja parantaa siten aikayksikköä kohti saatavaa taloudellista tulosta. Aikatekijän vaikutus näkyi tässä kokeessa siinä, että päiväkohtaisten katteiden erot olivat selvästi pienemmät kuin eläinkohtaisten katteiden erot. Kasvunopeus ei kuitenkaan käytetyillä hintasuhteilla riittänyt kääntämään tulosta paremman säilörehun eduksi. Väkirehun valkuaispitoisuuden nostamisella 17 prosentista 21 prosenttiin ei saavuteta taloudellista hyötyä silloin, kun käytössä on koerehujen kaltaista hyvää säilörehua

Väkirehun koostumus ja intensiteetti hereford-sonnien loppukasvatuksessa e) Tuotannon talous

ei saatavill

Rehuherneen taloudellinen asema on haastava

Rehuherneen viljely on Suomessa ollut varsin vähäistä. Alhainen hinta, korkeat viljelykustannukset ja viljelyyn liittyvät riskit ovat olleet esteinä herneenviljelyn yleistymiselle. Lisäksi muiden valkuaislähteiden, kuten soijan ja rypsin, suhteellisen helppo ja varma saatavuus ovat vähentäneet korvaavien valkuaislähteiden tarvetta.vo

Väkirehuruokinnan intensiteetti ja valkuaisrehulisäys ayrshire-sonnien kasvatuksessa – vaikutukset tuotantoon ja tuotannon talouteen

ei saatavill

Machine Learning Meets Communication Networks: Current Trends and Future Challenges

The growing network density and unprecedented increase in network traffic, caused by the massively expanding number of connected devices and online services, require intelligent network operations. Machine Learning (ML) has been applied in this regard in different types of networks and networking technologies to meet the requirements of future communicating devices and services. In this article, we provide a detailed account of current research on the application of ML in communication networks and shed light on future research challenges. Research on the application of ML in communication networks is described in: i) the three layers, i.e., physical, access, and network layers; and ii) novel computing and networking concepts such as Multi-access Edge Computing (MEC), Software Defined Networking (SDN), Network Functions Virtualization (NFV), and a brief overview of ML-based network security. Important future research challenges are identified and presented to help stir further research in key areas in this direction

Typpilannoituksen ja kasvinsuojeluaineiden käytön vaikutus mallas- ja rehuohran viljelyn taloudelliseen tulokseen

Pro gradu -työ : Helsingin yliopisto, 2003vo

Typpilannoituksen ja kasvinsuojeluaineiden käytön vaikutus mallas- ja rehuohranviljelyn taloudelliseen tulokseen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää typpilannoituksen ja kasvinsuojeluaineiden käytön vaikutusta ohrasadon määrään ja laatuun sekä viljelyn taloudelliseen tulokseen. Tutkimusaineistona käytettiin koesarjaa, jonka Kemira Agro ja Nylands Svenska Lantbrukssällskap toteuttivat yhteistyössä vuosina 1996-2000. Koepaikat olivat Kotkaniemen koetila Vihdissä, Västankvarnin koulutila Inkoossa sekä Suur-Sarvilahden kartano Pernajassa. Kokeissa oli viisi typpilannoitustasoa: 0, 60, 90, 120 ja 160 kg typpeä/ha. Lisäksi jokaista lannoitustasoa kohden oli viisi kasvinsuojelukäsittelyä: käsittelemätön, rikkojen torjunta, rikkojen ja tautien torjunta, rikkojen ja laon torjunta sekä rikkojen, laon ja tautientorjunta. Aineistosta estimoitiin tuotantofunktiot koepaikoittain ja kasvinsuojelukäsittelyittäin. Lisäksi satunnaiskertoimisella regressiomallilla tutkittiin eroja, joita oli eri kasvinsuojelukäsittelyjä saaneita ja käsittelemättömiä koejäseniä kuvanneissa malleissa. Laatuominaisuuksista tarkastelun kohteena oli viljan valkuaispitoisuus. Sen riippuvuutta typpilannoituksesta tutkittiin regressioanalyysillä. Kasvinsuojeluaineiden vaikutusta jyväkokoon tutkittiin vertaamalla koejäsenten keskiarvoja tavoitearvoon. Ohrasadot vaihtelivat koejaksolla jokaisella kasvinsuojelukäsittelyllä suuresti. Myös typpilannoituksen sekä biologiset että taloudelliset optimipisteet vaihtelivat vuosittain ja koepaikoittain paljon. Kasvinsuojelun avulla voitiin yleisesti nostaa satotasoa ja parantaa viljan laatua. Vaikka kasvinsuojelulla voitiinkin nostaa sadon määrää, ei nousu riittänyt aina kattamaan kasvinsuojeluun tehdystä lisäpanostuksesta aiheutuneita kustannuksia. Tämä päti erityisesti pelkän rikkakasvien tai yhdistetyn rikkakasvien ja laon torjunnan saaneissa koejäsenissä. Näissä koejäsenissä ohran viljelyn taloudellinen ylijäämä jäi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pienemmäksi kuin käsittelemättömissä koejäsenissä. Kasvitautien torjunnan lisääminen edellisiin käsittelyihin paransi ohran viljelyn taloudellista lopputulosta. Näissä koejäsenissä satotason nousu riitti kattamaan kasvinsuojelutoimenpiteiden kustannukset melko usein, mutta ei aina. Eri kasvinsuojelukäsittelyillä saadut taloudelliset ylijäämät eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi käsittelemättömien koejäsenten taloudellisista ylijäämistä. Taloudellisesti parasta tuotantoteknologiaa ei tässä tutkimuksessa voitu yksiselitteisesti määrittää, sillä parhaan tuloksen antanut tuotantoteknologia vaihteli sään ja maan kasvukunnon mukaan. Ohran biologisesti ja taloudellisesti optimaalisen typpilannoituksen suhde ympäristötuen ehtoihin oli vaihteleva. Biologiset typpioptimit olivat korkeita, mutta ympäristötuen ehdot rajoittivat huippusatojen tavoittelua vain muutamassa koepaikassa. Näissä paikoissa biologinen typpioptimi nousi yli 250 kilon hehtaaria kohti. Typpilannoituksen taloudelliset optimit vaihtelivat nollasta noin 130 kiloon hehtaarilla. Ympäristötuen ehdot eivät siten rajoittaneet taloudellisten optimisatojen tavoittelua.The purpose was to investigate the effects of nitrogen fertilisation and pesticides on the quantity and quality of barley yields and on the economic result of barley cultivation, using data from field trials carried out in three localities in Southern Finland in 1996-2000 by Kemira Agro and Nyland Svenska lantbrukssallskap. The trials involved five levels of nitrogen fertilisation: 0, 60, 90, 120 and 160 kg nitrogen/ha, with five pesticide treatments per fertilisation level: no treatment, weed control, weed and disease control, weed and lodging control and weed, disease and lodging control. Production functions were estimated for each treatment, site and year, and the differences between the models for the pesticide treatments and that for the untreated case were assessed by a random coefficient method. Crop quality was evaluated by means of a regression analysis of the dependence of protein concentration on nitrogen fertilisation. The effect of pesticides on grain size was studied by comparing the averages for the test treatments with the target value. The yield varied greatly during the trial period in every pesticide treatment, and both the biologically and economically optimum level of nitrogen fertilisation varied each year and quite markedly from one site to another. In general, it was possible to raise the crop level and improve its quality by means of plant protection, although the increase in yield was not always enough to cover the additional costs. This held true especially for the treatments involving weed control alone or combined with lodging control, where, with only a few exceptions, the economic surplus from the cultivation of the barley remained smaller than in the untreated cases. The addition of plant disease control to these treatments improved the final economic result, however, so that the increase in yield was enough to cover the additional costs fairly often, although not always. The economic surpluses obtained with the various treatments did not differ statistically significantly from those obtained without treatment, and it was not possible to determine unambiguously which production technology had given the best result economically, because this varied according to weather conditions and site. The relation of the biologically and economically optimal nitrogen fertilisation levels to the conditions attached to the environment subsidy also varied. Although the biological nitrogen optima were high, the conditions placed on the environment subsidy restricted pursuit of the maximum yield only at a few sites where the nitrogen optimum exceeded 250 kg/ha. The economic optima for nitrogen fertilisation varied from zero to about 130 kilos per hectare, so that the environment subsidy conditions did not restrict pursuit of the economically optimum yield.vokMTT Taloustutkimus (MTTL)Effect of nitrogen fertilisation and pesticides on the economic result of malt barley and feed barley cultivatio

Typpilannoituksen ja kasvinsuojeluaineiden käytön vaikutus mallas- ja rehuohran viljelyn taloudelliseen tulokseen

Sisältö: Kuuluu sessioon Maa- ja puutarhatilojen talous.vo