”Mitä teollisempi, sitä vähemmän luonnollinen” : kuluttajien näkemyksiä luonnollisesta ruuasta

Tavoitteet Sana luonnollinen on hyvin monitulkintainen eikä ole olemassa selkeää määritelmää, mitä oikeastaan on luonnollinen ruoka. Termiä kuitenkin käytetään nykyisin laajalti esimerkiksi elintarvikkeiden pakkauksissa ja markkinoinnissa. Termin luonnollinen käyttöä ei ole millään lailla säädelty ja sitä voi siksi käyttää hyvin monin tavoin, mikä voi aiheuttaa kuluttajien keskuudessa hämmennystä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa kuluttajien näkemyksiä luonnollisesta ruuasta. Tavoitteena on muodostaa ymmärrys kuluttajien luonnolliselle ruualle antamista merkityksistä sekä siitä, miten kuluttajat kategorisoivat ruokia luonnollisiksi ja epäluonnollisiksi. Metodologia Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Aineistona on käytetty kymmentä puolistrukturoitua teemahaastattelua, joissa haastateltiin suomalaisia kaupunkilaisia naisia iältään 23-32 vuotta. Haastateltavat olivat yleisesti ottaen avoimia uusille ruoille eli toisin sanoen vähemmän neofobisia. Osana haastatteluja käytettiin apuna kategorisointitehtävää, jossa osallistujien tehtävänä oli kategorisoida 30 erilaista proteiininlähdettä luonnollisesta epäluonnolliseen. Kategorisointitehtävän tarkoituksena oli auttaa paljastamaan, millä perusteilla kuluttajat kategorisoivat ruokia (tai tarkemmin ottaen proteiininlähteitä) luonnollisiksi ja epäluonnollisiksi. Löydökset Tutkimus paljasti, että kuluttajat kategorisoivat ruokia luonnollisiksi kolmen eri ulottuvuuden kautta: 1) prosessoinnin, 2) lisäaineiden ja 3) pakkauksen. Lisäksi luonnolliseen ruokaan liitetään kolmenlaisia merkityksiä: 1) terveellisyys, 2) tuttuus ja 3) paikallisuus. Tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten näkemyksiä luonnollisuuden määritelmistä ja yhdistää aiempia tutkimuksia uuteen kuluttajaryhmään ja kulttuuriseen kontekstiin. Tutkimus tarjoaa mielenkiintoisia näkemyksiä erityisesti uusien ruokatuotteiden kehittäjille. Se tarjoaa myös kiinnostavia jatkotutkimusehdotuksia; esimerkiksi tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että käsitykset kasvipohjaisten ja eläinperäisten tuotteiden luonnollisuudesta eroavat toisistaan huomattavasti. Lisäksi tutkimus tuo esille, että jatkotutkimuksia tarvittaisiin erityisesti arvokonflikteista, joita esiintyy luonnollisuuden ja muiden ideaalien välillä.Objectives The term natural is highly ambiguous and there is no clear definition, what actually is natural food. Nowadays the term is widely used in the food industry, for example in product packaging and marketing. However, as there is no common understanding for the term or any regulations of its use, it could cause confusion amongst consumers. This research was set out to explore consumers’ perceptions of natural food. The main objective of this study was to form an understanding of the meanings consumers give to natural food and how they categorize foods as natural and unnatural. Methodology This research is qualitative in nature. To assess the research topic, ten thematic, semi-structured interviews were conducted with urban Finnish women aged 23-32 years. They were generally open to new foods, hence less neophobic. As part of the interviews a categorization task was presented, in which the participants were asked to categorize 30 different protein sources from natural to unnatural. The purpose of the categorization task was to assist in revealing how consumers categorize foods, or more precisely protein sources, as natural and unnatural. Key findings The main findings were that consumers categorize foods as natural based on three various aspects: 1) processing, 2) additives and 3) packaging. Furthermore, three different meanings were found to be associated with naturalness of food: 1) healthiness, 2) familiarity and 3) locality. The study offers contributions to research concerning the perceived naturalness of food and the definitions of naturalness. It presents insights of the consumer group of urban Finnish women, who are generally open to trying new foods linking the previous research on the perceived naturalness of food to a new consumer group and cultural context. The study offers some interesting insights especially for developers of novel food products. It also offers possibilities for future research; for example there seems to be noteworthy differences between the perceived naturalness of plant-based and animal-derived protein sources. Additionally, the research reveals there is a need to further study the value conflicts concerning the perceived naturalness of food and other ideals

Rantaviivakartoitus satelliitti- ja ilmakuvista : Esimerkkinä eteläisen Saaristomeren kallioluodot

Rantaviiva, eli meren ja maan välinen raja, on yksi karttojen peruselementeistä, ja sen sijainnin tarkka määrittäminen on tärkeää. Rantaviivan sijaintiin vaikuttavat monet eri tekijät, ja rantaviivaa on pitkään käytetty myös korkeuskäyrien referenssitasona. Rantaviivan tutkiminen on yleistynyt 2010-luvulla. Menetelmiä on paljon erilaisia, ja kaukokartoitusaineston käyttö on ollut tutkimuksissa yleistä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää satelliitti- ja ilmakuvien hyödyntämisen mahdollisuudet Saaristomeren rantaviivakartoituksessa. Tutkielman näkökulma on erityisesti merikartoille sopivien rantaviivojen luominen. Rajattu tutkimusalue sijaitsee eteläisellä Saaristomerellä, ja kartoitettavat kohteet ovat kallioluotoja. Aineistoksi valitsin avoimesti saatavan Sentinel-2–kuvan (spatiaalinen resoluutio 10 m) sekä Maanmittauslaitoksen tuottamat ilmakuvat (spatiaalinen resoluutio 0,5 m) tutkimusalueelta. Rantaviivaa kartoittaessa täytyy ottaa huomioon vedenkorkeus, joten hyödynsin satelliittikuvan valinnassa myös Ilmatieteen laitoksen vedenkorkeustietoja Ahvenanmaalla sijaitsevalta Föglön mittausasemalta. Valitsin lopulta kuvaksi 23.4.2020 kuvatun Sentinel-2B–kuvan, ja kuvausajankohdan aikaan teoreettinen keskivesi on ollut -9 millimetriä. Nelikanavaiselle ilmakuvalle tehtiin ohjattu luokittelu satunnaismetsä eli Random Forest -algoritmilla. Tulos muutettiin rasterista polygoniksi, ja siitä viivaksi. Satelliittikuvasta rantaviiva tehtiin laskemalla normalisoitu vesi-indeksi (NDWI), josta määriteltiin rantaviiva raja-arvolla 0. Molempien luokittelujen pohjalta muodostettu viivatiedosto oli geometrialtaan eheää ja rantaviiva muodostui tutkimusalueen kaikille luodoille. Tuloksia verrattiin manuaalisesti digitoituun referenssirantaviivaan, jolla paikannettiin tulosten virheet. Virhe-etäisyyden keskiarvo oli ilmakuvan tuloksilla 8,25 metriä ja maksimietäisyys 47,56 metriä. Satelliittikuvan tuloksilla vastaavat arvot olivat 20,42 metriä ja 98,09 metriä. Tuloksia vertailtiin myös merikartoissa hyödynnettävään MML:n rantaviivaan. Ilmakuvan luokittelun tulokset olivat sijainniltaan lähempänä MML:n rantaviivaa. Myös MML:n rantaviivaa verrattiin referenssirantaviivaan, ja virhe-etäisyys oli keskimäärin 5,75 metriä, ja maksimivirhe oli 74,03 metriä. MML:n rantaviivan ja referenssirantaviivan välinen virhe-etäisyys on siis pienempi kuin tutkielmassa tuotettujen rantaviivojen, mutta poikkeavien arvojen suuruus viittaa yksittäisiin sijaintivirheisiin. MML:n rantaviivat ovat sijainniltaan tarkempia kuin tutkielmassa tuotetut rantaviivat. Ilmakuvasta tuotettua rantaviivaa voisi hyödyntää esimerkiksi MML:n rantaviivojen virheiden paikantamiseen ja korjaamiseen. Satelliittikuvasta tuotetun luokittelun tuloksia voisi teoriassa käyttää pienimittakaavaisilla merikartoilla, mutta suurimittakaavaisille merikartoille rantaviivan sijaintitarkkuus ei riitä.The definition of a shoreline is the boundary between sea and land area. It provides important information on maps, and therefore defining an accurate shoreline location, is important. Studies of shoreline mapping have increased especially during the 2010’s. There are many different methods, and the use of remote sensing images has been popular in studies. The aim of this thesis is to examine the usage of satellite and aerial imagery for extracting shoreline in the Archipelago Sea. The study area is in the southern Archipelago Sea, and the land areas are rock islets. This thesis focuses on shoreline extraction for the purposes of nautical charts. The used datasets are Sentinel-2 imagery (10 m spatial resolution) and aerial imagery (0,5 m spatial resolution) by the National land survey of Finland (NLS). When mapping the shoreline, sea levels need to be taken into consideration. This affected the selection of Sentinel-2 image used. I chose water level data collected from the Föglö measuring station, located in Åland. I chose the Sentinel-2B image taken on the 23rd of April in 2020, when the mean water was measured at -9 millimeters. The three-band aerial image classification was done with random forest (RF) algorithm. The classification results were converted from raster to polygon, from which the shoreline was extracted. For the satellite data, a normalized water index (NDWI) was calculated, and the shoreline was extracted with the threshold value of 0. To examine general errors in the shoreline position, the results were compared to a manually digitized reference shoreline. Shorelines extracted from both aerial and satellite images were geometrically intact and the shoreline was formed for all the islets across the study area. The average distance to the reference shoreline was 8,25 meters in the aerial image results, with the maximum error of 47,56 meters. The equivalent distances for satellite image results were 20,42 meters and 98,09 meters. Both results were also compared to the shoreline used in the Finnish nautical charts, provided by NLS. The aerial image results were closer to NLS shoreline than the satellite image results. The shoreline provided by NLS was also compared to the reference shoreline, which showed that there are some deviant values in the NLS shoreline. The average error distance between the NLS shoreline and the reference shoreline was 5,75 meters, with deviant values up to 74,03 meters. The distance error was smaller between the NLS shoreline, and the reference shoreline, compared to the shorelines made in this thesis. However, the deviant values indicate that there are some errors in the location of the NLS shoreline. The results showed that the location of shorelines made by NLS is more accurate than the shorelines made in the thesis. However, the results made from aerial images could be used for locating and fixing the errors in the shorelines made by NLS. The results of satellite image classification could theoretically be used in small-scale nautical charts, but the precision of the shoreline is not good enough for large-scale nautical charts. The results of aerial classification could theoretically be used in nautical charts

The c4h, tat, hppr and hppd Genes Prompted Engineering of Rosmarinic Acid Biosynthetic Pathway in Salvia miltiorrhiza Hairy Root Cultures

Rational engineering to produce biologically active plant compounds has been greatly impeded by our poor understanding of the regulatory and metabolic pathways underlying the biosynthesis of these compounds. Here we capitalized on our previously described gene-to-metabolite network in order to engineer rosmarinic acid (RA) biosynthesis pathway for the production of beneficial RA and lithospermic acid B (LAB) in Salvia miltiorrhiza hairy root cultures. Results showed their production was greatly elevated by (1) overexpression of single gene, including cinnamic acid 4-hydroxylase (c4h), tyrosine aminotransferase (tat), and 4-hydroxyphenylpyruvate reductase (hppr), (2) overexpression of both tat and hppr, and (3) suppression of 4-hydroxyphenylpyruvate dioxygenase (hppd). Co-expression of tat/hppr produced the most abundant RA (906 mg/liter) and LAB (992 mg/liter), which were 4.3 and 3.2-fold more than in their wild-type (wt) counterparts respectively. And the value of RA concentration was also higher than that reported before, that produced by means of nutrient medium optimization or elicitor treatment. It is the first report of boosting RA and LAB biosynthesis through genetic manipulation, providing an effective approach for their large-scale commercial production by using hairy root culture systems as bioreactors

The process of becoming an alternative diet consumer – a narrative approach

Objectives The main objective of this study is to form an understanding of the process of becoming an alternative diet consumer and how individuals negotiate their identities through their alternative dietary practices. The aim is to explore how alternative consumption links to identity transformations and how altered consumption possibly changes identity and/or vice versa. Methodology This research is qualitative in nature. Six in-depth interviews were conducted with consumers who voluntarily follow an alternative diet. The interviews were transcribed and the data was analysed using analysis of narratives. Key findings The process of becoming an alternative diet consumer can be described through six different themes – 1) taking control, 2) flexibility of choices, 3) unwillingness to burden others, 4) will to break stereotypes, 5) growing interest to food, wellbeing and consumption choices and 6) conflict between values and comfort. In addition, following the framework of Van Gennep (1960), three phases of rites of passages can be identified in the process – separation, transition and incorporation. It was also evident that identity transformations affect consumption but also consumption affects identity