Suomenhevosten T-jalostussuunnan kantakirja-aines vuosina 1994-2014

Toimeksiantajana työlle oli Suomen Hippos. Työhevosten jalostusohjesään-tö muuttui vuoden 2015 lopulla, joten työn toimeksiannon ajatuksena oli saada työstä jonkinlaisia uusia näkökulmia jalostusohjeäännön kannalta, sekä saada tietää millaista ainesta työhevoskantakirjaan on kirjattu kah-denkymmenen vuoden aikana. Työn tavoitteena oli tutkia vuosina 1994-2014 kantakirjattuja suomentyö-hevosia. Minkälaista materiaalia T-suunnalle on kantakirjattu, mistä suvuis-ta nämä kantakirjatut hevoset ovat sekä miten näitä hevosia on käytetty ja-lostukseen. Tavoitteena oli myös tarkastella vuosikohtaisia eroja niin he-vosten rakennearvostelumittojen kuin menestyksen ja suorituksienkin suh-teen. Aineisto sisälsi 20 vuoden sisällä kantakirjatut hevoset, niiden sukutiedot, jälkeläiset, rungon mitat, rakenne- sekä käyttöpisteet ja palkintoluokat. Suomen T-jalostussuunnan hevosten kanssa työskenteleville sekä harrasta-ville ihmisille lähetettiin haastattelu, jonka kautta saatiin näkemystä siitä, mitä T-suuntaan perehtyneillä ihmisillä oli T-suunnan jalostukseen kom-mentoitavaa. Tulokset kertoivat, että suomenhevosten työsuunnan kantakirjausmäärät ovat laskemaan päin. Työsuuntaisia hevosia risteytetään suhteellisen paljon muihin linjoihin, mikä saattaa olla hyvä asia, mutta työsuuntaa saatetaan käyttää myös kantakirjaussuuntana, johon hevonen kirjataan, ellei sillä ole edellytyksiä päästä muihin kantakirjoihin. Työhevossuunnan kanta on ko-vaa vauhtia pienenemään päin, mikä luultavasti johtaa siihen että työhevo-sia jalostetaan eteenpäin muiden linjojen avulla, jolloin työhevosen suunta alkaa olemaan enemmän juoksijasuuntainen. Työsuuntaisten suomenhevos-ten rakennetta on jalostettu paljon kevyemmäksi kuin se oli joskus, mikä johtaa rakenneongelmiin sekä siihen, ettei suomenhevonen pärjää enää oi-keissa fyysisissä töissä.The commissioner for my work was the Finnish Trotting and Breeding Association (Suomen HIPPOS). The breeding guide for draught horses will change by the end of 2015, and so for the commissioner the aim of this study was to discover new perspectives in regards to the breeding guide, as well as getting to know what kind of material has been recorded into the draught horse breed registry over the past twenty years. The aim of this study was to explore the Finnish draught type hor-ses registered between 1994 and 2014 and to further view the breeding material entered in to the registry, from the families of these horses to how they have been used for breeding. In addition to this differences between years were compared with regard to parameters used in structure evaluation as well as performance. The data obtained through the breed registry contained a list of registered horses in the past 20 years, their family information, offspring, measurements of frame, points given to both structure and performance and lastly award categories. A series of interviews were conducted targeting people working professionally or through a hobby with the draught horse breeding line (the T-breeding line) of Finnish horses. Through these interviews valuable information was obtained about the views of these people regarding the T-breeding line.The results showed that the amount of T- breeding line Finnish horses registered into the breed registry is decreasing. The T-line horses are crossed in relatively large numbers with other Finnish horse types or breeding lines which may be a positive thing however the T-line is often used as the registered breeding line if the horse is not accepted in any other breed registry. The population of the T-breeding line is shrinking which will probably lead to the T-line being bred with other breeding lines and this way the draught horses will increasingly start to resemble the trotting lines. The T-line horses have been bred to be much slender than what they previously were, which can lead to structure problems and ultimately to preferring other, heavier draught breeds for strength demanding work

Euroscepticism vs. Political Pragmatism: The Finns Party tones down its criticism of the EU. EPIN Commentary No. 19, 26 June 2014

While many Eurosceptic parties in Europe achieved historical successes in this year’s EP elections, Finland’s populist Finns Party was unable to fulfil its own high expectations. With the eurozone crisis at least temporarily subsiding and Finland’s own economy struggling, the party has been unable to find a new electoral trump card. Facing a changed political climate and stiffer competition, the party is currently toning down its criticism of the EU, as indicated by its recent decision to join the British Tories in the European Conservatives and Reformists (ECR) group

Difficult-to-measure beta active radionuclides in nuclear decommissioning waste

Tulevina vuosina yhä useampi ydinreaktori sammutetaan ja otetaan käytöstäpoistoon. Tämän takia tarve menetelmille erottaa ja analysoida vaikeasti mitattavia radionuklideja on kasvanut. Tämä työ antaa lyhyen yleiskatsauksen vaikeasti mitattavista radionuklideista, tärkeistä käytöstäpoistojätteistä, erinäisistä tavoista analysoida niitä ja Suomalaisten organisaatioiden käyttämistä analyysimenetelmistä. Kirjallisuuskatsauksen lisäksi gradun yhteydessä tehtyjen laboratoriotöiden tulokset ovat myös mukana. Laboratorio-osuudessa kehitettiin analyysimenetelmä BWR ja VVER reaktorityyppien paineastiateräkselle. Teräsnäytteistä analysoitiin 55Fe ja 63Ni. Ensimmäisessä menetelmässä rauta ja nikkeli erotettiin muista metalleista ja toisistaan hydroksidisaostuksella ja anioninvaihdolla, jonka jälkeen nikkeli vielä puhdistettiin dimetyyliglyoksiimikompleksoinnilla. Koska menetelmä ei erottanut 60Co:a ja saannot olivat huonot, menetelmä korvattiin toisella, joka perustui metallien erottamiseen anioninvaihdolla asetoni-HCl liuoksessa. Toisessa menetelmässä rauta ja nikkeli erotettiin koboltista ja toisistaan anioninvaihdolla, jossa anioninvaihtokolonni oli esikäsitelty 9:1 asetoni:HCl seoksella. Asetoni muodostaa raudan kanssa vahvan kompleksin, joka ei absorboidu anioninvaihtohartsiin, päästäen sen suoraan kolonnin läpi. Tässä konsentraatiossa nikkeli ja koboltti absorboituvat, joten nikkeli pitää eluoida 7:2 asetoni:HCl seoksella. 55Fe ja 63Ni:n radioaktiivisuus määritettiin nestetuikelaskennalla ja kemiallinen saanto atomiemissiospektrometrillä.As more nuclear power plants around the world face shut down and decommissioning in coming years, a need for methods to separate and analyse difficult-to-measure radionuclides is increasing. This work presents a brief overview of difficult-to-measure radionuclides and waste types of interest to Finnish nuclear power plant operators, with various methods developed to analyse them. Also included is information about research and analysis methods used by various Finnish organizations. Aside from literature overview, the results from laboratory work that was conducted are also included. An analytical method to simultaneously determine 55Fe and 63Ni in pressure vessel steel from BWR and VVER type reactors was tested. The method consisted of separation of iron and nickel from other metals and each other by hydroxide precipitation and anionic ion exchange chromatography, followed by purification of nickel with dimethylglyoxime complexation. Poor recoveries and low decontamination factor of 60Co led to abandonment of the method and adoption of different separation procedure based on anion exchange in HCl-acetone medium. In the second method Fe and Ni were separated from cobalt and each other by loading them to anion exchange column that had been preconditioned with a 9:1 mixture of acetone and HCl. Iron forms a complex with acetone that is not absorbed on anion exchange resin, while nickel and cobalt are both absorbed. Nickel was eluted with a 7:2 mixture of acetone and HCl, separating it from cobalt. Radioactivity of 55Fe and 63Ni was determined with liquid scintillation counting, while chemical yield was determined with atomic emission spectroscopy

Patterns of Quality : The distribution of urban services among the residents of the city of Villahermosa

This thesis digs deep into patterns of urban service distribution among the residents of different neighbourhoods in the city of Villahermosa in Southeastern Mexico. Urban research has for a long time debated whether services offered in poor neighbourhoods are of worse quality than those in other areas. Using political ecology as its theoretical framework, this thesis identifies processes that influence the quality of public and private services as well as the residents’ access to them in different areas of Villahermosa. Political ecology addresses power in relation to environmental issues as well as the differential effects of environmental variables on different groups. This study was conducted in one low income, one middle income, and one high income residential area in the city of Villahermosa. The data was collected through semi-structured, thematic resident interviews. The positioning of the residents in terms of infrastructure and basic services, their sphere of life in the city, as well as their social organisation, and their power to influence the quality of services were addressed. It was found that the variance in the quality of and access to services is partly linked to neighbourhood level differences deriving from the different conditions of each area, as well as to resource allocation, service providers’ work, and residents’ material assets. However, a powerful role is played by the general trend of privatisation of services, which makes the residents see the quality of services mostly as a question of economic resources at their disposal. Together with the media, this affects the residents’ perception of their position and power inside the city. This thesis is part of a research project between the University of Helsinki and the Universidad Juárez Autónoma de Tabasco. The focus of the research project is on environmental risks and vulnerabilities, and on the new forms of urban environmental governance in the state of Tabasco, Mexico.Tämä tutkielma pureutuu urbaanien palveluiden jakaantumiseen eri asuinalueilla Villahermosan kaupungissa Kaakkois-Meksikossa. Kaupunkitutkimuksessa on pitkään etsitty vastausta siihen, ovatko palvelut matalatuloisten asuinalueella huonompia kuin muilla asuinalueilla. Tässä tutkielmassa selvitetään mitkä mekanismit vaikuttavat eri asukasryhmien pääsyyn palveluiden pariin ja näiden palveluiden laatuun kaupungin eri asuinalueilla. Tutkielman teoreettinen viitekehys on poliittinen ekologia, jonka avulla tarkastellaan ympäristökysymyksiin kytkeytyvää valtaa sekä ympäristötekijöiden erilaistavia vaikutuksia eri ryhmiin. Tämä tutkimus toteutettiin yhdellä matalatuloisella, yhdellä keskituloisella ja yhdellä varakkaalla asuinalueella Villahermosan kaupungissa. Aineisto kerättiin puolistrukturoitujen, temaattisten asukashaastatteluiden avulla. Haastattelut keskittyivät infrastruktuurin ja peruspalveluiden jakaantumiseen kaupungissa sekä asukkaiden elinpiiriin, sosiaaliseen järjestäytymiseen ja mahdollisuuksiin vaikuttaa palveluiden laatuun. Palveluissa ja niiden saatavuudessa esiintyvien alueellisten erojen havaittiin olevan yhteydessä alueiden erilaisiin olosuhteisiin sekä julkisten resurssien kohdentamiseen, palveluntarjoajien standardeihin ja asukkaiden varallisuuteen kullakin alueella. Lisäksi palveluiden yksityistäminen on vahvistanut asukkaiden vaikutelmaa siitä, että palveluiden laatu riippuu asukkaiden varallisuudesta. Tutkimuksen mukaan yksityistämiskehitys yhdessä tiedotusvälineiden kanssa muokkaa asukkaiden käsityksiä heidän omista vaikutusmahdollisuuksistaan suhteessa ympäröivään kaupunkiin. Tämä pro gradu- tutkielma on osa Helsingin yliopiston ja Universidad Juárez Autónoma de Tabascon yhteistä tutkimusprojektia, joka keskittyy ympäristöriskeihin, haavoittuvuuteen sekä uusiin ympäristöhallinnon muotoihin Tabascon osavaltiossa Meksikossa

Liikunnan, muistisairauskuolleisuuden ja kognition väliset yhteydet suomalaisilla kaksosilla

Physical activity (PA) has been associated with better cognition or decreased dementia incidence in many earlier studies. Since both PA and cognition are, to a large extent, heritable traits, the association found in earlier studies may be confounded by genetic selection. The aim of this thesis study was to ascertain whether midlife PA is associated with late-life dementia mortality and cognition and if objectively measured late-life PA is associated with late-life cognition and whether the possible associations are contributable to genetic factors and childhood shared environment. The thesis study was implemented in the older Finnish Twin Cohort. Vigorous PA and the volume of PA have been reported in questionnaires in 1975 and 1981. Dementia mortality was followed from the time of the questionnaire in 1981 to the end of the year 2011 (n=21,524). All participants over 65 years of age were offered the possibility to participate in a telephone cognition interview. The cognition interview participants born in 1940–1944 were also offered the possibility to participate in accelerometer monitorings. The participation rates for questionnaires in 1975 and 1981, cognition interviews and accelerometer monitorings were high considering the length of the follow-up (89%, 84%, 78% and 54% among twins alive and with an address in Finland). In the accelerometer study, there was a trend toward a slightly selected population regarding better education and healthier lifestyle. Among the 21,524 twins followed for dementia mortality, there were 353 dementia deaths. Long-term vigorous PA was associated with decreased dementia mortality (hazard ratio (HR) in the fully adjusted model 0.60, 95% confidence intervals (CI) 0.39 – 0.93). The volume of PA and long-term quantitative physical inactivity were not significantly associated with dementia mortality. Among 3050 twins aged 65 years and older and who had participated in cognition interviews, 204 had cognitive impairment. Long-term vigorous PA was significantly associated with better cognition (beta estimate 0.91, 95% CI 0.47 – 1.35), belonging to the most inactive quintile in both questionnaire years 1975 and 1981 was inversely associated with cognition, and volume of PA was not significantly associated with cognition. Late-life objectively measured light PA was positively and sedentary behavior inversely associated with late-life cognition, but the effect sizes were small. In analyses comparing twins with their co-twins, the point estimates were quite similar to those found at the individual level but were statistically non-significant. The number of twin pairs discordant for PA and dementia mortality or cognition was very small. The results indicate that midlife vigorous activity is significantly associated with decreased dementia mortality and better late-life cognition, but the associations are likely to be explained in part by genetic factors and childhood shared environment. The association of objectively measured PA and cognition in late-life seems weak and, also, explained in part by genetic factors and childhood shared environment.Liikunta on monissa aiemmissa pitkittäistutkimuksissa yhdistetty sekä parempaan kognitioon eli muistiin ja tiedonkäsittelykykyyn että alentuneeseen muistisairauksien ilmaantuvuuteen. Koska sekä liikunta-aktiivisuus että kognitio ovat merkittävissä määrin geneettisesti säädeltyjä ominaisuuksia, tulisi geneettisten tekijöiden vaikutus pystyä tutkimuksessa kontrolloimaan luotettavasti. Tämän väitöstutkimuksen tavoite oli selvittää keski-iän liikunnan sekä kognition ja muistisairauskuolleisuuden yhteyttä sekä tutkia vanhan iän objektiivisesti mitatun liikunnan yhteyttä kognitioon. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, selittyvätkö mahdolliset yhteydet geneettisillä tekijöillä tai lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöllä. Aineisto perustuu suomalaiseen kaksoskohorttitutkimukseen. Kohorttiin kuuluvat kaikki ennen vuotta 1958 Suomessa syntyneet, samaa sukupuolta olevat kaksosparit, joiden molemmat osapuolet olivat elossa vielä vuonna 1967. Kaksoset vastasivat vuosina 1975 ja 1981 laajoihin terveyskyselyihin, joissa kartoitettiin muun muassa liikunnan määrää ja intensiteettiä (osallistumisasteet: 89% vuonna 1975 ja 84% vuonna 1981). Muistisairauskuolleisuutta seurattiin vuoden 1981 kyselystä vuoden 2011 loppuun (n=21 524). Yli 65-vuotiaille kohortin jäsenille tarjottiin mahdollisuutta osallistua puhelimitse toteutettuun kognitiohaastatteluun (n= 3050, osallistumisaste 78%). Syntymäkohortteihin 1940–1944 kuuluvilla oli lisäksi mahdollisuus osallistua kiihtyvyysmittarilla toteutettuun liikunta-aktiivisuuden mittaukseen (n= 726, osallistumisaste 54%). Tilastollisissa analyyseissa huomioitiin analyysista vaihdellen ikä, sukupuoli, koulutus, painoindeksi, tupakointi, alkoholin liikakäyttö, verenpainetauti, asumismuoto ja kiihtyvyysmittarin käyttöaika. 29 vuoden seurannan aikana 21 524 kaksosen joukosta 353 kuoli muistisairauteen. Keski-iän pitkäaikainen ripeä liikunta oli yhteydessä sekä alentuneeseen muistisairauskuolleisuuteen (vakioitu riskitiheyssuhde 0,60, luottamusväli [LV] 95% merkitsevyystasolla 0,39–0,93) että parempaan kognitioon yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin (vakioitu regressiokerroin 0,91, 95% LV 0,47–1,35). Annos-vaste-suhdetta ei todettu liikunnan määrän ja kognition tai muistisairauskuolleisuuden välillä, mutta kaksosilla, jotka kuuluivat fyysisesti inaktiivisimpaan viidennekseen molempina kyselyvuosina 1975 ja 1981 oli myöhemmin keskimäärin heikompi kognitio kuin kaksosilla, jotka eivät kuuluneet fyysisesti inaktiivisimpaan viidennekseen kumpanakaan kyselyvuonna. Vanhalla iällä objektiivisesti mitattu passiivinen aika oli käänteisesti ja kevyen liikunnan määrä positiivisesti yhteydessä kognitioon, mutta vaikutus ei ollut suuri. Parittaisissa analyyseissa, joissa vertailtiin kaksosparien sisäisiä eroja liikunnassa kaksosparien sisäisiin eroihin kognitiossa tai muistisairauskuolleisuudessa, ei löydetty tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä, vaikka trendit olivat saman tyyppisiä kuin yksilöanalyyseissa. Sekä liikunnan että muistisairauskuolleisuuden tai kognition suhteen diskordantteja eli erilaisia kaksospareja oli erittäin vähän suhteessa mukana olleiden kaksosparien määrään. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että keski-iän ripeä liikunta on yhteydessä parempaan kognitioon ja alentuneeseen muistisairauskuolleisuuteen yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin, mutta yhteys selittyy ainakin osin geneettisillä tekijöillä sekä lapsuus- ja nuoruusiän kasvuympäristöllä. Objektiivisesti mitatun liikunnan ja passiivisen ajan yhteys kognitioon vanhalla iällä on heikko ja selittyy myös osittain geneettisillä tekijöillä sekä kasvuympäristöllä

Älykäs energiapalveluratkaisu arvolupauksen muodostajana - Case Anvia Kotitonttu

Kotitalouksien sähkön seuraaminen ja mittaaminen on muuttunut viime vuosien aikana valtavasti mahdollistaen uudenlaisten palveluratkaisujen kehittämisen kotitalouksiin. Tässä tutkimuksessa tarkasteluun on valittu kotitalouksille suunnatut älykkäät energiapalveluratkaisut erityisesti tutkimuksen toimeksiantoyrityksen Anvian tarjoama Kotitonttu, joka tuottaa monenlaisia hyötyjä kuluttajien arkeen, kuten esimerkiksi energian reaaliaikainen seuraaminen, sekä kulutuksen optimoiminen taloudellisesti hyödyttäväksi. Kyseiset palveluratkaisut ovat osa isompaa kokonaisuutta, jossa yrityksien fokus tuotekeskeisyydestä on siirtymässä palvelukeskeisyyteen, ottaen samalla myös asiakkaan entistä enemmän huomioon toiminnassaan. Tällöin esille nousee kysymys: miten asiakasarvoa syntyy, sekä kuka sitä luo ja millä edellytyksillä? Tutkimuksen aihealueena ja tutkittavana ilmiönä onkin siis asiakasarvon luominen ja arvolupauksen muodostuminen palveluratkaisujen kontekstissa. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä asiakasarvon luomisesta ja arvolupauksen muodostumisesta asiakkaan ja yrityksen välille, jolloin tutkimuksen tavoitteeksi muodostui liikkeenjohdolle konstruoitava konkreettinen malli arvolupauksen rakentamisesta älykkäiden energiapalveluratkaisujen kontekstissa hyödyntämällä asiakasarvonluonnin ja arvolupauksen rakentamisen aikaisempaa tutkimusta ja teorianmuodostusta. Tutkimuksen empiiristä aineistoa varten haastateltiin myös yrityksien avainhenkilöitä, sekä Kotitonttua käyttäviä asiakkaita kattavan kokonaiskuvan saamiseksi. Tutkimuksessa havaittiin, että Kotitontun arvolupaus ei resonoi asiakkaiden kanssa, joka selittää Anvian ongelmia palvelun myynnissä ja markkinoinnissa. Samalla havaitaan, että asiakaskeskeinen liiketoimintalogiikka kuvaa hyvin asiakkaan luomaa asiakasarvoa. Tutkimuksessa huomattiin myös useita kehityskohteita liittyen Kotitontun markkinointiin ja itse palveluun, jonka perusteella pystyttiin konstruoimaan Kotitontusta arvolupausmalli, joka resnonoi asiakkaiden tarpeiden ja halujen mukaan.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Nancy Fraserin ylikansallisen oikeudenmukaisuuden teorian tarkastelua kritiikin näkökulmasta

Tutkielmassa tarkastellaan yhdysvaltalaisen filosofin Nancy Fraserin esittämää ylikansallisen oikeudenmukaisuuden teoriaa siihen kohdistetun kritiikin näkökulmasta. Työssä tarkastellaan Fraserin oikeudenmukaisuusteoriasta käytyä keskustelua ja sitä, selviytyykö Fraserin teoria uskottavasti sitä kohtaan esitetystä kritiikistä. Fraser on useaan otteeseen kehittänyt teoriaansa saamansa kritiikin pohjalta ja on myös kirjoittanut vastineita kriitikoilleen, joten tarkasteltavaa keskustelua tutkielmassa läpikäytäväksi on tarjolla runsaasti. Erityisesti tarkastellaan kahta erityiskysymystä, joiden kohdalla Fraserin teoria on herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä. Ensimmäinen kysymys koskee Fraserin teoriassa esiintyvää demokraattisen deliberaation kehäpäätelmää, toinen demokraattisen deliberaation kehysten asettamista Fraserin teoriaan kuuluvan alaisuusprinsiipin käsitteen avulla. Fraserin teorian demokraattisen deliberaation kehäpäätelmä tarkoittaa sitä, että hänen oikeudenmukaisuusteoriassaan keskeisessä asemassa oleva demokraattinen dialogi vaikuttaa sisältävän lopputuloksensa. Fraserin teoria näyttää ajautuvan siihen, että tasa-arvoa edistävä deliberaatioprosessi vaatii toimiakseen sen, että tasa-arvo keskustelijoiden kesken on jo toteutunut. Tutkielmassa esitetään, että Rainer Forstin käsite ’minimaalinen justifikaatio’ tai Thomas Poggen käsite ’ohut hyvinvointi’ voivat täydentää Fraserin teoriaa tuomalla mukaan ne minimiedellytykset, jotka täytyy täyttää, ennen kuin koko deliberaatio voi alkaa. Tällä täydennyksellä saatava ’riittävän hyvä deliberaatioprosessi’ sisältää edellytykset kehittyä Fraserin kuvaamaksi epäoikeudenmukaisuutta jatkuvasti korjaavaksi deliberaatioksi. Fraserin teorian alaisuusprinsiippi tarkoittaa tapaa rajata se yhteisö tai ihmisjoukko, jonka tulisi osallistua tietyn oikeudenmukaisuusongelman käsittelyyn. Alaisuusprinsiippi rajaa joukon niihin ihmisiin, jotka ovat saman valtarakenteen alaisina. Aikaisempina aikoina tämä valtarakenne oli suhteellisen ongelmattomasti kansallisvaltio, mutta nykyään on Fraserin mukaan syytä tarkastella monenlaisia muitakin valtarakenteita niin ylikansallisella kuin paikallisella tasolla. Ongelmaksi tässä teoriassa uhkaa muodostua relevanttien valtarakenteiden tunnistaminen ja rajaaminen. Mikä on se ihmisjoukko, joka päättää erilaisten valtarakenteiden rajojen määrittelystä? Tutkielmassa esitetään, että Fraserin teoriaa olisi hedelmällistä täydentää David Heldin valtakenttäteorialla ja David Owenin kehittelyllä, jossa alaisuusprinsiippiä täydennetään Fraserin teoriassa aikaisemmin esiintyneellä vaikuttavuusprinsiipillä. Tutkielmassa myös esitetään, että globaalilla tasolla Fraserin teoriaa voidaan ajatella täydennettävän Thomas Poggen moraalisella institutionaalisella kosmopolitanismilla. Tämä tarkoittaa, että globaalin järjestelmän sisällä tulisi taata jokaiselle ihmiselle jonkinlainen minimaalinen hyvinvointi ja perusoikeudet. Tutkielmassa esitetään, että tämä on edellytys sille, että merkityksellistä keskustelua muista alistus/hallintorakenteista ja niiden rajaamisesta voidaan käydä. Tutkielmassa päädytään siihen tulokseen, että täydennettynä muutamilla muotoiluilla Fraserin teoria on relevantti ja filosofisesti koherentti emansipatorinen teoria, joka on käyttökelpoinen nykyaikaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tutkielman tulos on, että Fraserin teoria muutamalla täydennyksellä selviää uskottavasti monenlaisesta sitä kohtaan esitetystä kritiikistä ja on käyttökelpoinen myös keskusteltaessa kokonaan uusista ihmiskuntaa kohtaavista tulevaisuuden haasteista

EU:n ulkoinen terrorismin torjunta: kehitys, rakenteet ja toimet

Terrorismi on yksi merkittävimpiä turvallisuusuhkia Euroopassa. Sillä on rajat ylittävä luonne, ja sen torjunta edellyttää paitsi jäsenmaiden välistä yhteistyötä, myös laaja-alaista ulkoista toimintaa. Näistä viimeinen on tämän raportin tutkimuskohde. Raportissa pureudutaan EU:n ulkoisen terrorismin torjunnan käsitteisiin, muotoihin, kehitysvaiheisiin sekä toimijoihin ja toimiin. EU:n ulkoinen terrorismin torjunta tapahtuu pääosin neljässä eri muodossa: kansainvälisen diplomatian, kriisinhallinnan, ulkoisen avun ohjelmien sekä EU:n erillisvirastojen ulkoisen toiminnan kautta. Jokaisella näistä on omat, toisistaan poikkeavat toimija-, päätöksenteko- ja toimeenpanorakenteensa. Se tekee ulkoisesta terrorismin torjunnasta monimutkaisen ja vaikeasti hahmotettavan kokonaisuuden. Kompleksisuutta lisäävät myös useat meneillään olevat institutionaaliset muutosprosessit. Vaikka toiminnassa on omat haasteensa, on EU osoittanut merkittävää kykyä muokata toimintaansa uhkakuvien muuttuessa. Se on pystynyt tukemaan jäsenmaiden omia toimia erityisesti luomalla ja levittämällä yhteisiä käsitteitä ja käytäntöjä, pitämällä yllä laajaa kokonaiskuvaa sekä kehittämällä yhteistyötä erilaisten kumppanien kanssa. EU:n ulkoinen terrorismin torjunta on kuitenkin pitkälti riippuvainen jäsenmaiden kyvystä määritellä yhteiset poliittiset tavoitteet.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä