Bacterial and Phytoplankton Responses to Nutrient Amendments in a Boreal Lake Differ According to Season and to Taxonomic Resolution

Nutrient limitation and resource competition in bacterial and phytoplankton communities may appear different when considering different levels of taxonomic resolution. Nutrient amendment experiments conducted in a boreal lake on three occasions during one open water season revealed complex responses in overall bacterioplankton and phytoplankton abundance and biovolume. In general, bacteria were dominant in spring, while phytoplankton was clearly the predominant group in autumn. Seasonal differences in the community composition of bacteria and phytoplankton were mainly related to changes in observed taxa, while the differences across nutrient treatments within an experiment were due to changes in relative contributions of certain higher- and lower-level phylogenetic groups. Of the main bacterioplankton phyla, only Actinobacteria had a treatment response that was visible even at the phylum level throughout the season. With increasing resolution (from 75 to 99% sequence similarity) major responses to nutrient amendments appeared using 454 pyrosequencing data of 16S rRNA amplicons. This further revealed that OTUs (defined by 97% sequence similarity) annotated to the same highly resolved freshwater groups appeared to occur during different seasons and were showing treatment-dependent differentiation, indicating that OTUs within these groups were not ecologically coherent. Similarly, phytoplankton species from the same genera responded differently to nutrient amendments even though biovolumes of the majority of taxa increased when both nitrogen and phosphorus were added simultaneously. The bacterioplankton and phytoplankton community compositions showed concurrent trajectories that could be seen in synchronous succession patterns over the season. Overall, our data revealed that the response of both communities to nutrient changes was highly dependent on season and that contradictory results may be obtained when using different taxonomic resolutions

Yhteisopettajuuden vaikutukset luokanopettajien hyvinvointiin

Tiivistelmä. Tämän kandidaatin tutkielman aiheena on yhteisopettajuus ja opettajien hyvinvointi. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia vaikutuksia kahden luokanopettajan välisellä yhteisopettajuudella on luokanopettajien hyvinvointiin. Lisäksi haluamme selvittää yhteisopettajuuteen liittyviä haasteita ja niiden hyvinvointivaikutuksia. Kiinnostus aihetta kohtaan heräsi kysymyksestä, toimisiko yhteisopettajuus yhtenä keinona vastata opettajien lisääntyneeseen työuupumukseen. Tutkimusmenetelmänä käytämme kuvailevaa integroivaa kirjallisuuskatsausta, jolloin tutkimuksemme pohjautuu aiempaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen. Yhteisopettajuutta voidaan toteuttaa hyvin monenlaisin tavoin, minkä vuoksi sille löytyy useita eri määritelmiä. Tässä tutkielmassa tarkoitamme yhteisopettajuudella kahden tai useamman opettajan tasa-arvoista yhteistyötä, jolloin opettajat vastaavat yhdessä ryhmän opetuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Avaamme tässä tutkielmassa myös yleisimpiä yhteisopettajuuden malleja sekä opettajuuteen liittyviä hyvinvointiteorioita, jotta tutkielman tulkitseminen olisi yhdenmukaista ja ymmärrettävää. Tutkielmamme tuloksista voidaan päätellä, että yhteisopettajuus parantaa luokanopettajien hyvinvointia muun muassa saadun vertaistuen, vastuun jakamisen, ammatillisen kehittymisen, stressin vähenemisen sekä yhdessä tekemisen ilon kautta. Yhteisopettajuuteen liittyviksi haasteiksi taas nousivat esimerkiksi sopivan opettajaparin löytyminen, tilojen ja yhteisen suunnitteluajan puute, pelko vapaan toimijuuden heikkenemisestä sekä epäonnistumisen pelko. Nämä haasteet toisinaan heijastuvat negatiivisesti opettajien hyvinvointiin. Tutkimuksen valossa näemme kuitenkin yhteisopettajuuden toimivana ratkaisuna luokanopettajien hyvinvoinnin parantamiseen, sillä suuri osa yhteisopettajuuden hyvinvointivaikutuksista oli positiivisia

Type 1 tyrosinemia in Finland: a nationwide study

Background Introduction of nitisinone and newborn screening (NBS) have transformed the treatment of type 1 tyrosinemia, but the effects of these changes on the long-term outcomes remain obscure. Also, the predictors for later complications, the significance of drug levels and the normalization of laboratory and imaging findings are poorly known. We investigated these issues in a nationwide study. Results Type 1 tyrosinemia was diagnosed in 22 children in 1978-2019 in Finland. Incidence was 1/90,102, with a significant enrichment in South Ostrobothnia (1/9990). Median age at diagnosis was 5 (range 0.5-36) months, 55% were girls and 13 had homozygotic Trp262X mutation. Four patients were detected through screening and 18 clinically, their main findings being liver failure (50% vs. 100%, respectively, p = 0.026), ascites (0% vs. 53%, p = 0.104), renal tubulopathy (0% vs. 65%, p = 0.035), rickets (25% vs. 65%, p = 0.272), growth failure (0% vs. 66%, p = 0.029), thrombocytopenia (25% vs. 88%, p = 0.028) and anaemia (0% vs. 47%, p = 0.131). One patient was treated with diet, seven with transplantation and 14 with nitisinone. Three late-diagnosed (6-33 months) nitisinone treated patients needed transplantation later. Kidney dysfunction (86% vs. 7%, p = 0.001), hypertension (57% vs. 7%, p = 0.025) and osteopenia/osteoporosis (71% vs. 14%, p = 0.017) were more frequent in transplanted than nitisinone-treated patients. Blood/serum alpha-fetoprotein decreased rapidly on nitisinone in all but one patient, who later developed intrahepatic hepatocellular carcinoma. Liver values normalized in 31 months and other laboratory values except thrombocytopenia within 18 months. Imaging findings normalized in 3-56 months excluding five patients with liver or splenic abnormalities. Low mean nitisinone concentration was associated with higher risk of severe complications (r = 0.758, p = 0.003) despite undetectable urine succinylacetone. Conclusions Prognosis of type 1 tyrosinemia has improved in the era of nitisinone, and NBS seems to provide further benefits. Nevertheless, the long-term risk for complications remains, particularly in the case of late diagnosis and/or insufficient nitisinone levels.Peer reviewe