Nanomuovien tunnistus merivedestä

Muovien kasvaneen tuotannon ja käytön seurauksena myös muovijäte on lisääntynyt ja levinnyt lähes kaikkialle. Roskaamisen ja puutteellisen jätteenkäsittelyn seurauksena muovijätettä päätyy meriimme yhä enemmän ja enemmän. Pienimmät muoviroskat voidaan jakaa mikro- (1 µm – 5 mm) ja nanomuoveihin (< 1 µm). Muovi voi hajota mikro- ja nanomuoveiksi muun muassa mekaanisen hankauksen tai auringon UV-säteilyn vaikutuksesta. Toistaiseksi nanomuovien haitoista on vähäisesti tietoa, mutta niistä aiheutuvat mahdolliset ympäristö- ja terveysvaikutukset ovat herättäneet huolta. Nanomuovien tunnistus ympäristönäytteistä on vielä hyvin haastavaa ja uusia menetelmiä tarvitaan niiden tunnistamiseksi. Nanomuoveja on aiemmin tunnistettu merivedestä massaspektrometrisillä menetelmillä. Näillä menetelmillä ei kuitenkaan saada selville nanomuovien kokojakaumaa tai muotoa. Raman- ja pyyhkäisyelektronimikroskopiaa (SEM) käyttämällä voidaan nanomuoveja tunnistaa niin, että myös niiden muoto ja kokojakauma saadaan selville. Raman-mikroskopian käyttöä rajoittaa kuitenkin pienistä partikkeleista saatava heikko Raman-signaali ja niiden haastava visuaalinen havaitseminen. Tässä työssä ohuella kulta- tai platinakerroksella päällystettyä suodatinta käytetään tehokkaampaan nanomuovien tunnistamiseen Raman-mikroskopialla. Ohut metallipäällystys tuottaa SERS-ilmiön (engl. surface-enhanced Raman spectroscopy/scattering), jonka seurauksena nanomuoveista saatavat Raman-signaalit voimistuvat. Taustana toimiva metallipäällystys auttaa myös nanomuovien havaitsemisessa suodattimelta kontrastieron ansiosta. Tässä työssä kehitettyjä metallipäällysteisiä suodattimia käytetään myös osana menetelmää, jolla voitaisiin erotella, tunnistaa ja kuvata nanomuoveja merivedestä. Käsitelty merivesi voidaan aluksi suodattaa metallipäällysteiselle suodattimelle. Raman-mikroskopialla voidaan tunnistaa yksittäinen partikkeli suodattimelta nanomuoviksi, jonka jälkeen partikkeli voidaan kuvata SEM:lla. Työssä esitettyjen tulosten on tarkoitus auttaa ymmärtämään muovijätteen leviämistä, hajoamista sekä niistä aiheutuvia haittavaikutuksia paremmin ja täten ehkäisemään muovijätteestä aiheutuvia ongelmia

Doing Fashion : bricolage, mess, and multiplicity

What do fashion designers do when they do fashion? How are enchanting clothing objects stitched and pieced together behind closed doors? What happens when a designer is not performing on dazzling front stages according to certain culturally determined expectations, norms or embodied scripts? We are easily seduced by the exciting surface, fantasy and magic of fashion (e.g. Evans, 2001; Moeran, 2015; Soley-Beltran, 2012; Thrift, 2008). In fact, popular readings about fashion tend to emphasize its references to consumer dreams, seduction, spectatorship and glamour (Moeran, 2015; Stacey, 1994). Meanwhile, we know less about the mundane work practices and emerging activities of (high) fashion. This thesis explores what happens in and during fashion organizing, in the broadest sense. Written at the intersection of fashion studies and organization studies, this thesis focuses on the demystification, deepening and appreciation of ordinary fashion practice and its ‘nitty-gritty-details’ (Chia, 2004, 29). Previous work on fashion has rarely paid detailed attention to the micro-level activities through which fashion’s daily organizing emerges and happens. As such, this thesis is in contrast to much of the existing theorizations of fashion that have, to a great extent, focused on ‘still’ surface, pleasure and consumption, to the degree that messy socio-material organization, embodied action and manual labour have been overshadowed. In this thesis, I open up an intriguing empirical site for the detailed study of bricolage and organizing, phenomena that are always processual, moving, embodied-material and intertwined. Founded on a worldview that emphasizes action, multiplicity and movement (Chia, 1997), this thesis openly asks ‘what goes on in here?’ in order to capture a fashion designer’s multiple ‘here-andnow’ forms of organization. By so doing, this ethnographic study considers the varied actions, ad hoc doings and organizing practices in the affect-intensive day-to-day life of a fashion designer working in the city of Helsinki, a specific cultural context. This piece of writing builds upon previous literature on critical organizational theory (e.g. Dale, 2001; Harding, 2011; Höpfl, 2003; Phillips et al., 2014) that challenges conventional representations of organizing as abstract, disembodied and purposive actions. In my attempt to not fall back on the dualism of materiality–discourse, appearance–reality or the Goffman-esque ‘dichotomy between front-stage and back-stage spaces’ (Shortt, 2015, 655; Satama and Huopalainen, 2016), I highlight the emerging, ‘messy’ and contextual qualities of organizing that have traditionally been overlooked within the field of organization studies in favour of more linear, rational and abstract accounts. In this thesis, I also move physically across a range of fashion’s workspaces as a researcher in order to illustrate glimpses of everyday action and fashion organizing, as these complex activities unfold over time. By closely following a designer inventing and integrating all sorts of resources – often inexpensive and improvisational ones – in order to organize himself and his work across time and space, this thesis offers deep and situated knowledge of the uncertain process of working towards the ideals of polished ‘high’ fashion. This study illustrates a designer and his team navigating complexity by regularly performing the art of bricolage in order to create affection, perfection and value in a context of great expectations, low budgets, surface manipulations, patchworks, exhaustion, and speed. The ongoing organizing in this empirical context includes never-ending capabilities to affect and to be affected, bricolage styles and practices, hard work and intense effort (Thrift, 2010), as well as improvisations, editing tricks and endless changes along the way. Rich in empirical data, this thesis shows how the stitching, sewing or piecing together of ideas, resources and materials – or the inventive manipulation and transformation of various surfaces, bodies and things – matter hugely in fashion. Fashion is essentially in the uncertain process of ‘becoming’. This thesis creates deeper knowledge on the dynamics of organizing (in) a particular hybrid economy that builds upon endless trials-and-errors, surface manipulations and uncertain technologies of enchantment. By shedding light on everyday, exceptional and celebratory actions, this thesis captures the fusion of ‘magical’ and ‘mechanical’ aspects of the fashion organization, and develops fashion as an empirical organizational phenomenon. The close-up empirical engagement with fashion organization can be viewed as one of the key contributions of this thesis. Also, this thesis contributes valuable knowledge about organizing as emerging doings, piecing fragments and performing bricolage, a surprising embodied-material process with no predetermined start or end. Finally, this thesis challenges orthodox understandings of bricolage in the field of organization studies, and develops our understanding of fashion as a multidimensional and unfinished organizational phenomenon. Organizing ‘for’ fashion is essentially unfinished; an ongoing bricolage process of endless becoming where bodies, surfaces and materials intensely intertwine. In this context, substance and surface, image and reality, matter and mind or culture and commerce are never mutually exclusive, but always part of life and, as such, already intensely entangled and intertwined

A Lacanian perspective on bias in language: How women can(not) ever make it in academia

In this paper, we contribute to the study of gender bias in organizations by showing how adopting a Lacanian psychoanalytic perspective helps us study bias in language while not separating language from the speaker. We use career narratives from female professors to exemplify our argument. We argue that coming into being as a performing subject means satisfying the desire of an organizational, academic other, and argue that this other’s desire rests upon a masculine ideal. To support our arguments, we present and analyze narrative excerpts and show how making it for women in academia is constrained by the continued experience of bias—manifested in language—leading to an unresolvable split between striving to be a successful  woman in academia and meeting the masculine-centered standards for the ideal worker. The Lacanian approach thus allows us to show how gender bias is simultaneously contested and reproduced in the career narratives of women with successful careers in neoliberal academia. We conclude the paper by addressing the broader implications and limits of a Lacanian perspective for studying and tackling (gender) bias in organizations.In this paper, we contribute to the study of gender bias in organizations by showing how adopting a Lacanian psychoanalytic perspective helps us study bias in language while not separating language from the speaker. We use career narratives from female professors to exemplify our argument. We argue that coming into being as a performing subject means satisfying the desire of an organizational, academic other, and argue that this other’s desire rests upon a masculine ideal. To support our arguments, we present and analyze narrative excerpts and show how making it for women in academia is constrained by the continued experience of bias—manifested in language—leading to an unresolvable split between striving to be a successful  woman in academia and meeting the masculine-centered standards for the ideal worker. The Lacanian approach thus allows us to show how gender bias is simultaneously contested and reproduced in the career narratives of women with successful careers in neoliberal academia. We conclude the paper by addressing the broader implications and limits of a Lacanian perspective for studying and tackling (gender) bias in organizations

Studying the clothing of children as a site of 'silent embodiments' – an opening to the field of organization studies

In this paper, we turn to the clothing of children and argue for a fuller appreciation of this interdisciplinary and underdeveloped research area in the field of organization studies (OS). Here, we approach the clothing of children as a contested, embodied-material site in a broader context of power dynamics, parental-, media-, market- and other influences, where different idea(l)s about childhood, innocence, vulnerability, sexuality, status, class and gender are continuously negotiated. In particular, we show how the clothing of children constitutes a dynamic locus for the entwinement of ideas about aesthetics, embodiment and materiality, and thus offers us an intriguing empirical site where ‘silent embodiments’ underneath material surfaces are teased out. The empirical material of this paper consists of personal diary notes and memories from our own childhood, as well as our everyday experiences of children’s wear as mothers of toddlers. By using the method of ‘memory work’, we aim at giving detailed descriptions of the ways in which we are surrounded by ‘silent embodiments’, how these matter to us, and how children’s clothes are inherently present in our everyday lives. We argue that the clothing of children serves as a meaningful theoretical and empirical context that could offer valuable insights to OS, and contribute to the literatures on children, materiality and silenced embodiments in our scholarly field. Finally, we offer suggestions and insights into the future empirical study of the clothing of children as a sensory domain in OS. A deeper analysis of the clothing of children has the potential to develop more critical discussions of the (silent) embodied experiences and materiality both in the field of OS, and in contemporary material and consumer culture more broadly.</div

Familjevåldet i tonåriga flickors liv : känslor, relationer och synen på de professionella

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Syftet med min studie är att nå kunskap om hur det är för ungdomar att växa upp med våld i sin vardag. Studien genomförs genom kvalitativa forskningsmetoder och med temaintervjuer. Mitt perspektiv tar avstamp i barnets perspektiv och jag är intresserad av att granska hur ungdomar ser och beskriver sitt livsutrymme i familjevåldsmiljöer. Mina frågeställningar är: -Hur beskriver flickorna sina upplevelser av våldet i hemmet? -Hurudana relationer har flickorna till föräldrar, syskon, släkt, vänner, myndigheter och andra trygga vuxna i sin vardagsmiljö? -Hur ser de på de professionellas roll? Vem har de förtroende för? Forskning om barn som bevittnat våld i sina hemmiljöer är ett relativt nytt område. I min studie har flickorna själva fått berätta om sina liv. Jag intervjuade tre flickor (15-18 år)som har levt i familjevåld. När informanterna är ungdomar är det en utmaning för undersökningens etiska reflektion. Den viktigaste källan har varit Katarina Weinehalls (1997) doktors avhandling. Det empiriska materialet redovisas enligt fyra huvudteman, som jag upplevt mest framträdande i flickornas intervjuer: familjevåldet i flickornas liv, flickornas beskrivningar av sina relationer, flickornas känslor och flickornas strategier för att klara av vardagen och synen på framtiden. Undersökningen av materialet har analyserats med hjälp av innehållsanalysen. Fastän flickorna upplevt mycket sorg och smärta tycker de om sig själva.De är starka och de har klarat av mycket under sina liv. Flickorna har överlevt, sin barndom som vittne och som offer för våldet, med hjälp av en stor mängd olika lösningar på ett stort antal svåra situationer. Flickornas berättelser var mycket mer hoppgivande än majoriteten av tidigare forskning inom området. Flickorna i min studie tar upp betydelsen av en trygg person i deras liv och syskonens betydelse. Flickorna har försök förändra sina livsvillkor, men de har insett att de inte kan förändra våldet och missbruket, så de har fått lov att stå ut med det. De har varit tvungna att anpassa sig till våldet och missbruket. Fastän dessa flickor inte fått det stöd de borde ha fått, har de lärt sig att överleva svåra situationer, återhämta sina krafter och de har kvar hoppet och tron på en bra framtid

Tekstiilien uudelleenkäytön ja tekstiilijätteen kierrätyksen tehostaminen Suomessa

Maailman tekstiilikuitujen tuotantomäärät kasvavat jatkuvasti. Samoin kasvavat tekstiilijätteen määrä ja osuus yhdyskuntien sekajätteessä. Tekstiilijäte päätyy enenevässä määrin polttoon, missä saadaan energia talteen, mutta hukataan arvokas materiaali. Suomen tekstiilivirtoja, tekstiilijätteen käsittelyn ympäristövaikutuksia sekä keinoja kierrätyksen edistämiseksi selvitettiin Ympäristöministeriön rahoittamassa, Suomen ympäristökeskuksen, Kuluttajatutkimuskeskuksen, Hämeen ammattikorkeakoulun sekä UFF:n yhteistyönä toteutetussa TEXJÄTE-tutkimushankkeessa. Tulosten mukaan Suomessa poistuu vuosittain käytöstä 71,2 miljoonaa kiloa tekstiilejä. Erilliskeräykseen saadaan näistä viidennes. Tekstiilijätteen hyödyntäminen materiaalina on vähäistä. Valtaosa käytetyistä tekstiileistä päätyy nykyisin jätevoimaloihin hyödynnettäväksi energiana ja osa kaatopaikalle. Hankkeessa vertailtiin tehostetun uudelleenkäytön ja tehostetun kierrätyksen ympäristövaikutuksia ja päädyttiin siihen, että suurimmat ympäristöhyödyt saataisiin tehostamalla uudelleenkäyttöä. Kierrätyksen (erityisesti kemiallisen) lisääminen tuottaisi lähes yhtä paljon ympäristöhyötyä. Sekä uudelleenkäyttö että kierrätys ovat ympäristön kannalta parempia vaihtoehtoja kuin tekstiilin hyödyntäminen energiana, mikäli niillä voidaan vähentää neitseellistä tekstiilien tuotantoa. Energiahyödyntäminen on kuitenkin tarpeellinen vaihtoehto tekstiilijätteelle, joka ei sovellu kierrätykseen esim. likaisuutensa tai haitallisten aineiden takia. Tekstiilijätteen kierrätyksen edistämiseksi tarvitaan erilliskeräyksen ulottamista myös tekstiilijätteeseen, lajittelun tehostamista, kerätyn tekstiilijätteen hyödyntäviä kierrätyslaitoksia, sekä kysyntää kierrätysmateriaalista valmistetulle tekstiilille. Kysynnän kasvua voitaisiin tukea esimerkiksi julkisten hankintojen avulla. Kuluttajille järjestelmän tulisi olla helppo ja selkeä ja kuluttajilla tulisi olla mahdollisuus tietää, miten tekstiilit ja tekstiilijätteet hyödynnetään ja miten tulot käytetään. Tekstiilijätteen vähentämiseksi on kuluttajien syytä hankkia tekstiilejä harkiten, vain tarpeeseen, ja suosien käytettyjä ja kierrätysmateriaaleja. Tekstiilien tehostettu erilliskeräys, uudelleenkäyttö ja kierrätys edellyttävät kaikkien alalla toimivien tahojen yhteistyön lisäämistä. Kotitalouksien tekstiilijäte on lähtökohtaisesti yhdyskuntajätettä ja kunnan vastuulla, jolloin kuntien tulisi toimia yhteistyössä tekstiilejä keräävien järjestöjen kanssa

Asiakastyytyväisyyden tutkiminen : Case: Kahvila X

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Helsinki-Vantaan lentoasemalla sijaitsevan Kahvila X:n asiakastyytyväisyyttä, palvelun laatua sekä tuotetarjontaa asiakastyytyväisyyskyselyn avulla. Asiakkailta pyrittiin myös saamaan parannusehdotuksia, kuinka kahvilan toimintaa ja palveluja voitaisiin kehittää entistä paremmiksi. Tutkimusmenetelmänä päätettiin käyttää kvantitatiivista eli määrällisen tutkimuksen mallia, sillä se on toimintaa kehittävä tutkimustapa ja tässä tapauksessa ainoa sopiva vaihtoehto saada vastauksia kiireisessä lentoaseman toimintaympäristössä. Tutkimusaineisto kerättiin niin suomen- kuin englanninkielisilläkin kyselylomakkeilla Kahvila X:n toimitiloissa 2.-4.10.2014. Kyselyn otoskooksi muodostui lopulta 76 henkilöä (n=76). Tutkimustulokset osoittivat asiakkaiden olevan pääosin todella tyytyväisiä Kahvila X:n toimintaan, sillä 97 %:a kyselyyn vastanneista kertoi palvelukokemuksen vastanneen ennakko-odotuksia. Tärkeimmäksi syyksi tähän nousi asiakaspalvelu sekä sen laatu, jotka koettiin lähestulkoon erinomaiseksi. Hieman asiakastyytyväisyyttä heikentäväksi tekijäksi vastaajat kokivat tuotevalikoiman, mikä johtui erityisesti tyytymättömyydestä tuotteiden hintalaatusuhteeseen. Se pisteytettiin arvioitavista mittareista selkeästi keskiarvollisesti mitattuna heikoimmaksi. Näiden tulosten lisäksi avoimella kysymyksellä saatiin muutakin rakentavaa palautetta, josta ilmenee selkeitä kehityskohteita muun muassa Kahvila X:n asiakastiloihin sekä tuotevalikoimaan. Kokonaisuudessaan saatua asiakaspalautetta voidaan kuitenkin pitää kehitysehdotuksista huolimatta erittäin hyvänä, sillä kyselyn mukaan 92 %:a vastaajista suosittelisi kahvilaa sekä sen palveluja myös ystävilleen.The goal of this thesis was to understand the current state of customer satisfaction, quality of service and product range with a customer satisfaction survey in a Café X located in Helsinki-Vantaa airport. In addition, customers were asked to give proposals about how to improve what was being offered for sale as well as the service in order to reach a better level of satisfaction. The research method was a quantitative research model, as it is an activity developing method and with a strong data rationale. In this case, it was the only option as well, since survey was executed in a busy airport environment. The data was collected with both Finnish and English questionnaires in Café X’s premises between 2nd and 4th of October 2014. Survey sample-size reached the level of 76 persons (n=76). Results of the survey showed that customers were mainly really satisfied to Café X’s customer service. 97 % of the survey respondents told that the total service experience met their expectations. The main reason for this appeared to be the customer service and it’s quality, which were experienced at an almost excellent level. The factor that respondents felt to weaken the overall satisfaction was the pricequality ratio in selection of products. Among all the variables, it was scored as the weakest factor. In addition to these results, the open questions gave constructive feedback, which showed clear areas for development, such as Café X’s customer premises and products. In total, the feedback was mainly really good, since 92 % of the respondents would recommend the café also for their friends