Mistä on nuorten medialukutaito tehty? : Televisiomainosten vastaanotto ja tulkinta

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, kuinka tämän päivän nuoret vastaanottavat ja tulkitsevat tv-mainontaa. Lähtökohtana on tutkia, ovatko nuoret kasvavassa määrin mainontaa ja kulttuurin kaupallistumista vastaan kuten esim. Naomi Kleinin teoksessa No Logo tuodaan esille. Samalla on tarkoitus peilata empiiristä aineistoa vasten näkemyksiä, joiden mukaan nuoret ovat ylivertaisen medialukutaitoisia ja kriittisiä suhteessa mainontaan. Tutkielmani pyrkii selventämään, minkälaisten tulkintakoodien avulla nuoret käytännössä vastaanottavat mainontaa. Teoriaosiossa tuon esille mm.Thomas Ziehen ajatuksia "uuden nuorison" suhteesta aikamme medioituneeseen kulttuuriin sekä nuorten suhdetta kuluttamiseen. Tämän lisäksi pyrin taustoittamaan medialukutaito-käsitteen syntyä ja määritelmiä sekä tuon esille kolme erilaista perspektiiviä siihen. Empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla pienryhmissä 18:aa keravalaista 16-18 -vuotiasta nuorta. Analyysini on luonteeltaan aineiston lähilukuun perustuvaa teemoittelua, jonka pohjana on W.James Potterin mediavastaanoton ulottuvuuksia koskeva nelijako. Tutkielmani perusteella vaikuttaa siltä, että nuoret suhtautuvat mainontaan varsin maltillisesti ja näkevät sen merkityksen erityisesti kaupallisen informaation välittämisessä. Televisiomainosten vastaanotto on suuressa määrin tunnepohjaista, eivätkä nuoret tuo juurikaan esille moraalisia tai yhteiskuntakriittisiä näkemyksiä. Nuorten kriittisyys kohdistuu useimmiten mainoksen sisältämiin epärealistisiin argumentteihin.Tutkielmani perusteella vaikuttaa, etteivät nuoret ole kovinkaan tottuneita lähestymään mainoksia analyyttisesti, ja oletukset nuorten ylivertaisesta medialukutaidosta tuntuvat siten liioitelluilta

Kateuden luonne ja erityispiirteet filosofisessa pohdinnassa

Kateuden tunnetta ei ole tarkasteltu käytännöllisessä filosofiassa huolimatta sen määräävästä asemasta ihmisen normaalissa päivittäisessä elämässä. Kateus liittyy moniin ilmiöihin yksilöllisenä tai jopa kollektiivisena ryhmätunteena, kun siihen yhdistyvät epäoikeudenmukaisuus ja itsepetoksellisuus. Tutkielma pyrki osoittamaan kateuden vääjäämättömän monipuolisuuden kilpailullisena ja eriarvoisuutta lisäävänä vertailevana kompleksisena negatiivisena tunteena. Jo antiikin Kreikassa kateus liitettiin ihmisten ja jumalien väliseen eriarvoisuuteen, nykypäivänä taas kateutta leimaa liberaalisen yhteiskuntapolitiikan keskiössä 'tietämättömyyden verhon' takana egalitaarisuuden ihanne ja oikeudenmukaisuuden ja reiluuden taju. Tunnekokemuksena kateus on impotenttinen toisen paremmuudesta ja inferioi näin kateuden episodisuuden irrationaaliseen tilanteeseensa nähden antagonistiseksi. Tutkielman neljästä pääluvussa ensimmäisessä kateus yhdistetään poliittisen liberaalin yhteiskuntafilosofian yhdysvaltalaiseen kannattajaan John Rawlsiin (1921−2002). Hänen ajattelussaan ja pääteoksessaan A Theory of Justice (1971) ja siinä erityisesti kateutta käsittelevässä luvussa IX kateus on yhteiskunnassa vaikuttavaa erityispsykologista taipumusta tavoitella parempiosaisten asemaa oikeudenmukaisuuden kontraktuaalisessa valintajärjestelmässä. Rawlsille kateus ei ole tabu, vaan kateuden ongelma koskee kaikkia abstraktissa alkuasetelmassa yhteiskuntasopimuksen piiriin liittyviä sopija−agentteja. Rationaalinen agentti ei kärsi kateudesta, kun epäoikeudenmukaisuutta ei ole hänen ja muiden samojen vapaus− ja eroperiaatteiden nojalla toimivien ihmisten välillä sietämättömästi. Rawls tekee kuitenkin jaon pahantahoisessa kateudessa (proper) yleiseen ja erityiseen ja erottaa sekä emulatiivisen (emulative) eli motivoivan esimerkin sysäämän kilvoittelevan kateuden varsinaisesta kateudesta (proper). Myös anteeksiannettava kateus (excusable general envy) on Rawlsin onnellisuutta ja reiluutta tasa–arvoistavassa sopimusteorian ideaalissa varsinaisen kateuden alaluokkana mukana. Kateus ja tasa-arvo tulevat esille paremmin kilpailullisessa kateudessa, mistä myös viime vuosien merkittävin kateustutkija amerikkalainen Kentuckyn yliopiston psykologian professori Richard H. Smith on ollut kiinnostunut. Hänelle kateus on inferiorisen kompleksista ja liittyy oman arvon tunteeseen ja kognitiiviseen psykologiaan. Kateuden tutkimus on monialaistunut ja vilkastunut viime vuosikymmenen aikana. Sosiaali−psykologia, sosiologia, kulttuuriantropologia ja tunnefilosofia ovat kiinnostuneet ymmärtämään tätä kompleksista negatiivista tunnetta paremmin. Kulttuurissamme kateus toimii universaalisesti yhteydessä muihin rinnakkaistunteisiin, kuten moraaliseen paheksuntaan tai sitä lievempään närkästymiseen. Kateus ei ole perustunne, mutta sille on löydettävissä prototyypillisiä piirteitä, joskin kateus ei helposti antaudu propositionaaliseen tai kognitiiviseen arvostelmasisältöön yksin mentaalisen analyysin välityksellä (Solomon 1976). Siitä pitää huolen kateuden affektuaalnen instrumentaalisuus (feeling) ja kognitiivisen komponentiaalisen tulkinnan vaikeus kateellisen väistellessä oman itsetunnon inferiorisuuden tai omaa toimintavalmiutta heikentävien ilkeämielisten motiiviensa alaisuudessa. Kateelliselle ei ns. perisyntinä riitä, että kadehditulta olisi saatu pois haluttu myönteinen ominaisuus, kohde−esine tai asema, vaan lähietäisyydellä toimivasta kadehditusta pitäisi päästä kokonaan eroon (ns. venäläinen kateus). Siksi kateus approksimoi naapureita, ystäviä, kollegoita tai myös toisen ihmisen aviopuolisoa, mutta usein arkiyhteydessä käsitteellisesti väärinymmärrettynä, koska jälkimmäisessä on kyse kolmepaikkaisesta mustasukkaisuuden tunteesta. Kaksipaikkaisena tunteena (kateellinen & kadehdittu) ja sen vastatunteenaan usein mainittu kiittämättömyys saavat aikaan sen, että kateellinen on myös taipuvainen aggressiivisuuteen ja vihaisuuteen, mutta kun asiaa tarkastelee tarkemmin taustalta paljastuu itsepetoksen elementtejä. Kateellinen hyödyntää itsepetoksen paradoksia eli kahden vastakkaisen uskomuksen (Kateellinen, koska P & Kateellinen, koska ~P) samanaikaista voimassaoloa tilanteessa, jossa omat teot ovat suuntautuneet intentionaalisesti muualle kuin kadehditun komparatiiivisesti parempana näyttäytyvien arvostuserojen kuromiseksi tilanteen tasavertaistamiseksi kiinni. Kateellinen voi olla deliberatiivisen ahne ja nopea epäreilussa reaktiossaan kadehdittua kohtaan. Näin uppiniskainen kateustunne voi tulla eriäväksi havaitun arvioivan arvostelman kanssa. Kateustunne olisi näin määritelmällisesti intensiivistä puutetta (toistuvissa) epätasa−arvoisissa ja irrationalisoituneissa ihmiskohtaamisissa. Tutkimus esitteli kateustunteen adekvaattisena käsitteenä ja toi havaintoja kognitiivisen tunneteorian riittämättömyydestä kateustunteen tutkimukselle. Kiinnostavaa oli, että poliittisessa yhteiskuntafilosofiasta löytyi myös Rawlsin psykologisten erityistaipumuksien ja erityisesti kateuden yhteiskuntapoliittista kritiikkiä. Tunneteoreettisesti kateustunne on kognitiivista perustunnetta holistisempi, intensiivisempi ja intentionaalisempi sekä lisäksi affektuaalisesti motivoiva, joka mahdollistaa myös inhimillisen toiminnan kehittymisen, mutta myös kadehtijan tuhoamisen. Itsepetos sen sijaan tekee kateudesta haavoittuvan ja myös narsismia ruokkivan tunnetilan, jossa kateellinen toimii hedonistisesti ei−kognitiivisen irrationaalisen tietämyksen (envious feeling proper) varassa ja kieltää tunteen konsekventionaaliset usein negatiiviset seuraukset itselleen ja lähiympäristölleen

Competition and physician behaviour: Does the competitive environment affect the propensity to issue sickness certificates?

Competition among physicians is widespread, but compelling empirical evidence on its impact on service provision is limited, mainly due to endogeneity issues. In this paper we exploit that many GPs, in addition to own practice, work in local emergency centres, where the matching of patients to GPs is random. The same GP is observed both with competition (own practice) and without (emergency centre). Using high-dimensional fixed-effect models, we find that GPs with a fee-for-service (fixed-salary) contract are 12 (8) percentage points more likely to certify sick leave at own practice than at the emergency centre. Thus, competition has a positive impact on GPs' sicklisting that is strongly reinforced by financial incentives. (C) 2019 Elsevier B.V. All rights reserved.- We thank two anonymous referees, and participants at PEJ 2017 and EARIE 2017, for valuable comments. This research was supported with funding from the Norwegian Research Council project no. 237991 (Brekke, Holmas and Monstad) and Prisreguleringsfondet (Brekke and Straume). Straume also acknowledges funding from COMPETE (ref. no. POCI-01-0145-FEDER-006683), with the FCT/MEC's (Fundacao para a Ciencia e a Tecnologia, I.P.) financial support through national funding and by the ERDF through the Operational Programme on Competitiveness and Internationalization - COMPETE 2020 under the PT2020 Partnership Agreement

Competition and physician behaviour: Does the competitive environment affect the propensity to issue sickness certicates?

JEL Classication: I11; I18; L13Competition among physicians is widespread, but compelling empirical evidence on the impact on service provision is limited, mainly due to lack of exogenous variation in the degree of competition. In this paper we exploit that many GPs, in addition to own practice, work in local emergency centres, where the matching of patients to GPs is random. This allows us to observe the same GP in two di⁄erent competitive environments; with competition (own practice) and without competition (emergency centre). Using rich administrative patientlevel data from Norway for 2006-14, which allow us to estimate high-dimensional xed-e⁄ect models to control for time-invariant patient and GP heterogeneity, we nd that GPs with a fee-for-service (xed salary) contract are 11 (8) percentage points more likely to certify sick leave at own practice than at the emergency centre. Thus, competition has a positive impact on GPssick listing that is reinforced by nancial incentives.OMPETE reference nº POCI-01-0145-FEDER-006683(UID/ECO/03182/2013) , with the FCT/MEC’s (Fundação para a Ciência e a Tecnologia, I.P.) financial support through national funding and by the ERDF through the Operational Programm e on "Competitiveness and Internationalization – COMPETE 2020 under the PT2020 Partnership Agreement»info:eu-repo/semantics/publishedVersio

Monitoring and evaluation of human resources for health: an international perspective

BACKGROUND: Despite the undoubted importance of human resources to the functions of health systems, there is little consistency between countries in how human resource strategies are monitored and evaluated. This paper presents an integrated approach for developing an evidence base on human resources for health (HRH) to support decision-making, drawing on a framework for health systems performance assessment. METHODS: Conceptual and methodological issues for selecting indicators for HRH monitoring and evaluation are discussed, and a range of primary and secondary data sources that might be used to generate indicators are reviewed. Descriptive analyses are conducted drawing primarily on one type of source, namely routinely reported data on the numbers of health personnel and medical schools as covered by national reporting systems and compiled by the World Health Organization. Regression techniques are used to triangulate a given HRH indicator calculated from different data sources across multiple countries. RESULTS: Major variations in the supply of health personnel and training opportunities are found to occur by region. However, certain discrepancies are also observed in measuring the same indicator from different sources, possibly related to the occupational classification or to the sources' representation. CONCLUSION: Evidence-based information is needed to better understand trends in HRH. Although a range of sources exist that can potentially be used for HRH assessment, the information that can be derived from many of these individual sources precludes refined analysis. A variety of data sources and analytical approaches, each with its own strengths and limitations, is required to reflect the complexity of HRH issues. In order to enhance cross-national comparability, data collection efforts should be processed through the use of internationally standardized classifications (in particular, for occupation, industry and education) at the greatest level of detail possible

Reference pricing, competition, and pharmaceutical expenditures : theory and evidence from a natural experiment

We study the impact of regulation on competition between brand-names and generics and pharmaceutical expenditures using a unique policy experiment in Norway, where reference pricing (RP) replaced price cap regulation in 2003 for a sub-sample of off-patent products. First, we construct a vertical differentiation model to analyze the impact of regulation on prices and market shares of brand-names and generics. Then, we exploit a detailed panel data set at product level covering several off-patent molecules before and after the policy reform. Off-patent drugs not subject to RP serve as our control group. We find that RP significantly reduces both brand-name and generic prices, and results in significantly lower brand-name market shares. Finally, we show that RP has a strong negative effect on average molecule prices, suggesting significant cost-savings, and that patients’ copayments decrease despite the extra surcharges under RP.Fundação para a Ciência e a Tecnologia (FCT

Health and Social Factors Associated with a Delayed Discharge Amongst Inpatients on Acute Geriatric Wards: A Retrospective Observational Study

Aim:  In the English National Health Service (NHS) there is an increasing interest in understanding the factors associated with delayed discharges in older hospitalised adults. This study sought to analyse whether clinical frailty was a significant and independent risk factor for having a delayed discharge when the data were controlled for potential health and social confounders. Methods: This was a retrospective observational study in an English NHS teaching hospital. We analysed all first hospitalisation episodes to the Department of Medicine for the Elderly between 1st May 2016 and 31st July 2016. A delayed discharge was operationally defined as a patient being discharged more than 24 hours after his/her last recorded clinically fit date.  Results: 924 cases were analysed. The independent risk factors for having a delayed discharge were: needing a new package of care (Odds Ratio [OR]=4.05, 95% CI: 2.68-6.10), new institutionalisation (OR=2.78, 95% CI: 1.67-4.62), living alone (OR=1.98, 95% CI: 1.40-2.81), delirium (OR=1.79, 95% CI: 1.17-2.74), and frailty (i.e. 5 or more on the Clinical Frailty Scale, OR=1.74, 95% CI: 1.15-2.63). Conclusion: Our results are consistent with previous reports that delayed discharges in older hospitalised patients are mainly related to new formal social care requirements in survivors of acute illness. Frailty was an independent risk factor for delay, but its effect may have been confounded by the unmeasured variable of informal care requirements. Our operational definition of delayed discharge does not mirror the legal definition of delayed transfer of care in England and results are not externally valid

Testing an Intercultural Education Handbook: suggestions and challenges for teacher training

The article reviews and discusses the networked efforts by European secondary school teachers and EFIL national branches in order to draft and to test an intercultural education handbook including a global citizenship dimension and experiential learning activities