Locating forced migrants' resources: residency status and the process of family reunification in Finland

This article investigates how forced migrants residing in Finland utilise different types of resources in their efforts to reunite with their families. The data includes 36 group and individual interviews (2018–2019) with 43 Iraqi, Afghan, Somali, and Ethiopian forced migrants holding residence permits in Finland, who were either seeking to reunite with their families, or had already brought their families to Finland, or had attempted but failed to achieve family reunification. The results show that a variety of resources are needed to navigate the bureaucracies involved in family reunification. Economic resources in one’s country of origin may be used to pay the high administrative and travel costs, as well as other fees required by government officials to obtain visas for family members. Cultural resources, such as education, are useful when one is trying to make sense of the complicated application process, or seeking work or educational opportunities in the new country. Different forms of social resources can be utilised to seek advice. However, the resources at the disposal of migrants are not the determining factor in attempts to successfully reunite with one’s family. Although they are important, the success of the reunification process depends more on one’s residency status and whether it allows family reunification without a high-income requirement

Navigating affective (in)securities : forced migration and transnational family relationships

Peer reviewe

Varhaisen tuen palvelut maahanmuuttajataustaisille perheille: Ammattilaisten ja vanhempien kokemuksia

Varhaisen tuen palvelut maahanmuuttajataustaisille perheille –selvitys kartoittaa neuvolatoiminnan, varhaiskasvatuksen ja koulun työmenetelmien toimivuutta ja niiden kehittämistarpeita monikulttuurisessa ympäristössä. Selvityksessä on haastateltu sekä mainittujen alojen ammattilaisia että maahanmuuttajataustaisia vanhempia. Selvitys lisää tietoa maahanmuuttajataustaisten vanhempien tilanteesta kuitenkaan luomatta stereotyyppistä kuvaa tietynlaisesta ’maahanmuuttajasta’. Perheammattilasten rooli saattaa olla yllättävänkin tärkeä monille vanhemmille, sillä he saattavat joissain tapauksissa olla muualta muuttaneiden vanhempien ainoa kontakti vastaanottavaan yhteiskuntaan. Selvitys tuo monin tavoin esiin sitä sitoutuneisuutta, jolla ammattialiset työskentelevät lasten ja perheiden hyväksi. Selvityksessä kiinnitetään kuitenkin huomiota myös työn rakenteisiin, kuten yhteistyön ja työn koordinointiin, työnohjauksen ja konsultaation tarpeeseen. Selvitykseen on myös koottu hyväksi havaittuja konkreettisia käytäntöjä. Selvityksen tuottamaa tietoa voidaan soveltaa muun muassa ennaltaehkäisevien työmuotojen kehittämiseen ja luottamuksellisen ja toimivan vuorovaikutuksen rakentamiseen. Selvitys rohkaiseekin lukijaa siirtymään ongelmakeskeisistä tulkinnoista luovaan työotteeseen, joka mahdollistaa muutoksen sekä ammattilaisen että maahanmuuttajataustaisen asiakkaan arjessa

Varhaisen tuen palvelut maahanmuuttajataustaisille perheille – Ammattilaisten ja perheiden kokemuksia

Selvityksessä vastataan kysymykseen, miten peruspalvelut pystyvät vastaamaan Suomeen muuttavien perheiden tarpeisiin. Erityisen tarkastelun kohteeksi on otettu neuvolan, varhaiskasvatuksen sekä koulun tarjoamat palvelut. Nämä palvelut tarjoavat perheille kiinnikepinnan, joka parhaimmillaan voi edesauttaa kiinnittymistä osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja sen sosiaalisia verkostoja. Selvityksessä tarkastellaan neuvolan, varhaiskasvatuksen sekä koulun palveluita näiden alojen ammattilaisten sekä palveluita käyttävien vanhempien näkökulmasta

Afganistanilaisten pakkomuuttajien arjen kansalaisuus ja toiminnan mahdollisuudet

Artikkelimme tarkastelee afgaaniyhteisön jäsenten kotoutumisen mahdollisuuksia pienellä paikka- kunnalla Suomessa. Etnografisessa tutkimuksessamme kysymme, millaisia mahdollisuuksia ja esteitä kotouttamistyö asettaa perheissä elävien afganistanilaistaustaisten naisten ja miesten arjen kansalaisuudelle. Sovellamme kansalaisuuden käsitteistöä sellaisten prosessien, käytäntöjen ja tekojen empiiriseen analyysiin, joissa valtiollisia politiikkoja sovelletaan ja sovitetaan yksilöiden elämään. Esitämme analyysissamme tarinat kahdesta perheestä siten, että niiden kautta avautuu laajempi näkymä afgaaniyhteisöön kuuluvien yksilöiden ja perheiden toimijuuteen. Tulostemme mukaan kotouttamistyön ja maahanmuuttopolitiikan yhteen kietoutuminen raamittaa tutkittavien kohtelua tavalla, jolla on sukupuolenmukaisia seurauksia. Perheiden naisia ei välttämättä nähdä yksilöinä, jotka tekevät omia ratkaisujaan. Kun mies on turvapaikanhakija, heidän isyyttään ja hoivavastuutaan ei tunnisteta. Analyysin mukaan arjen kansalaisuus ja kansalaisuus oikeudellisena asemana liittyvät vahvasti toisiinsa

Kolme vuosikymmentä pakolaisten vastaanottoa - Kati Turtiaisen haastattelu

nonPeerReviewe