Opportunities for the development of organic data collection and processing based on Finnish experiences

The Plant Production Inspection Centre is one of the Finnish state authorities in charge of implementation of the inspection system laid down in Council Regulation 2092/91. It keeps the register of all organic farms and co-ordinates the inspection work managed by regional control bodies

Opas kierrätyslannoitevalmisteiden tuottajille

Tässä oppaassa käsitellään kierrätyslannoitevalmisteiden tuotantoa lähtien raaka-aineista ja prosessointitekniikoista aina toimintaa ohjaavaan lainsäädäntöön ja tuotteiden markkinointiin asti. Oppaan tavoitteena on ohjata kierrätyslannoitteiden tuottajat löytämään toiminnassa tarvittava tieto oikeista paikoista. Oppaan teemat pohjautuvat vuonna 2017 kierrätyslannoitevalmisteiden tuottajille suunnattuun kyselyyn ja siitä esille nousseisiin kipupisteisiin. Kyselyyn osallistui 26 jätteitä ja sivuvirtoja käsittelevää laitosta, joista noin puolet käsitteli yli 20 000 tonnia jätettä vuodessa. Laitosten pääprosessit olivat mädätys ja kompostointi esikäsittelyineen. Tuotteita jatkojalostetaan monenlaisilla menetelmillä, jotka kehittyvät jatkuvasti. Oppaassa esitellään kolmen laitoksen toiminta esimerkkeinä erityyppisistä konsepteista. Lanta on ravinteiden kierrätyksen kannalta keskeinen biomassa, joka käsittää noin 80 % kaikista Suomessa muodostuvista ravinnerikkaista biomassoista. Lannan sisältämä fosfori riittäisi koko maan peltojen lannoitukseen, mutta se on jakautunut epätasaisesti maan eri osiin. Sekä lannan että muiden biomassojen prosessointi ja ravinteiden erotus helpottavat ravinteiden käytettävyyttä ja logistiikkaa. Kierrätyslannoitevalmisteet määritellään useimmiten maanparannusaineiksi. Niiden runsaan ravinnesisällön vuoksi levitysmäärät voivat kuitenkin lannoitevalmisteesta riippuen jäädä pieniksi ja maanparannusvaikutus suhteellisen vähäiseksi. Lannoitevalmisteet ovatkin ennen kaikkea fosforilannoitteita. Kierrätyslannoitevalmisteet sopivat myös luomutuotantoon, jos ne täyttävät luomulainsäädännön vaatimukset. Lannoitevalmisteiden tuotantoa ohjataan sekä EU-tasoisella että kansallisella lainsäädännöllä, jotka antavat kierrätyslannoitevalmisteille minimivaatimukset. Ne turvaavat lannoitevalmisteiden ja elintarvikkeiden laadun ja edistävät kierrätysravinteiden käyttöä. Vaatimukset tulee täyttää myös haettaessa laitoshyväksyntää, mahdollista ympäristölupaa ja levitettäessä valmistetta käyttökohteeseen. Valmisteiden sisältämille raskasmetalleille ja taudinaiheuttajille on määritetty lainsäädännössä raja-arvot. Raskasmetallien pitoisuus on esimerkiksi jätevesilietteissä pienentynyt merkittävästi, mutta viime vuosina huomiota on kiinnitetty yhä enemmän sekä biomassojen että lannoitevalmisteiden sisältämiin lääkeaineisiin ja muihin orgaanisiin haitta-aineisiin, kuten mikromuoveihin. EU:n lannoitevalmistelainsäädäntö on uudistumassa vuosina 2018–2020, ja Suomessa lannoitevalmisteille suunnitellaan parhaillaan laatujärjestelmää osana valtakunnallista jätesuunnitelmaa. Kierrätyslannoitevalmisteet jaetaan lannoitevalmistetyyppeihin ja tyyppinimiin, joihin valmisteet luokitellaan koostumuksen ja valmistustavan mukaan. Lannoitevalmisteiden koostumuksesta ja muista lainsäädännön vaatimusten täyttymisestä toimija vastaa itse osana omavalvontaa. Kyselyyn vastanneet toimijat pitivät lainsäädäntöä ja valvontaa enimmäkseen tarpeellisina ja viranomaisyhteistyötä hyvänä. Toisaalta osan mielestä omavalvonta on melko työlästä ja lainsäädäntö vaikeaselkoista. Kyselyyn vastanneet toimijat hankkivat alan tietoa useista eri lähteistä, mutta lisää mahdollisuuksia erityisesti työn ohessa tapahtuvaan koulutukseen toivottiin. Oppaan tekijät kiittävät kaikkia toimijoille suunnattuun kyselyyn osallistuneita sekä tätä raporttia kommentoineita tahoja.201

Sertifioitua luomusiementä tarvitaan lisää

Euroopan yhteisöjen neuvoston asetus (ETY) 2092/91 määrää luonnonmukaisen maataloustuotannon minimivaatimukset Euroopan unionin alueella. Asetus edellyttää luonnonmukaisesti tuotetun lisäysaineiston käyttöä luomutuotannossa aina, kun sitä on saatavilla. Poikkeustapauksissa, vuoden 2003 loppuun kestävällä siirtymäkaudella, on mahdollista käyttää tavanomaista, peittaamatonta lisäysaineistoa niistä lajikkeista, joita ei tuoteta riittävästi luonnonmukaisesti.vo

Deciphering downstream gene targets of PI3K/mTOR/p70S6K pathway in breast cancer

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>The 70 kDa ribosomal protein S6 kinase (<it>RPS6KB1</it>), located at 17q23, is amplified and overexpressed in 10–30% of primary breast cancers and breast cancer cell lines. p70S6K is a serine/threonine kinase regulated by PI3K/mTOR pathway, which plays a crucial role in control of cell cycle, growth and survival. Our aim was to determine p70S6K and PI3K/mTOR/p70S6K pathway dependent gene expression profiles by microarrays using five breast cancer cell lines with predefined gene copy number and gene expression alterations. The p70S6K dependent profiles were determined by siRNA silencing of <it>RPS6KB1 </it>in two breast cancer cell lines overexpressing p70S6K. These profiles were further correlated with gene expression alterations caused by inhibition of PI3K/mTOR pathway with PI3K inhibitor Ly294002 or mTOR inhibitor rapamycin.</p> <p>Results</p> <p>Altogether, the silencing of p70S6K altered the expression of 109 and 173 genes in two breast cancer cell lines and 67 genes were altered in both cell lines in addition to <it>RPS6KB1</it>. Furthermore, 17 genes including <it>VTCN1 </it>and <it>CDKN2B </it>showed overlap with genes differentially expressed after PI3K or mTOR inhibition. The gene expression signatures responsive to both PI3K/mTOR pathway and p70S6K inhibitions revealed previously unidentified genes suggesting novel downstream targets for PI3K/mTOR/p70S6K pathway.</p> <p>Conclusion</p> <p>Since p70S6K overexpression is associated with aggressive disease and poor prognosis of breast cancer patients, the potential downstream targets of p70S6K and the whole PI3K/mTOR/p70S6K pathway identified in our study may have diagnostic value.</p

Behandling av rökolägenheter vid småskalig vedeldning : Anvisning till myndigheter

Behandling av rökolägenheter vid småskalig vedeldning : Anvisning till myndigheterDenna anvisning riktar sig speciellt till hälso- och miljöskyddsmyndigheterna i kommunerna. Syftet med anvisningen är att klarlägga behovet av samarbete mellan myndigheter, arbetsfördelningen och förfaranden i situationer med rökolägenheter. I anvisningen presenteras betydelsen av rökolägenheter orsakade av småskalig eldning och klarläggs begreppet rökolägenhet. I anvisningen presenteras dessutom de vanligaste apparattyperna och särdrag vid användning av dem. Det finns inga tillförlitliga mätmetoder för att mäta rökolägenheter, och upplevelsen av olägenheter är individuell. Därför är det svårt att fastställa graden av olägenhet. I anvisningen presenteras olika aspekter med hjälp av vilka rökolägenheten emellertid kan bedömas utgående från upprepad förekomst, varaktighet och hur kraftig den är. Bedömningen skapar en grund för proportionella myndighetsåtgärder. Fall som gäller rökolägenheter inleds ofta på initiativ av dem som orsakats olägenhet. Myndigheten ska sätta sig in i situationen och även kontakta den part som eventuellt orsakar rök, ge anvisningar och försöka hitta en gemensamt godtagbar lösning i situationen. Om man inte lyckas, ska myndigheten fatta ett överklagbart beslut i ärendet. Det finns få fall som gäller rökolägenhet som gått ända till högsta förvaltningsdomstolen. I denna anvisning har man också granskat förvaltningsdomstolarnas beslut om rökolägenheter och i dem försökt hitta riktlinjer för att behandla fall som gäller rökolägenheter hos myndigheten. I anvisningen presenteras också möjligheten att utnyttja medling vid behandling av fall av rökolägenhet

Puun pienpolton savuhaittatapausten käsittely : Ohje viranomaisille

Puun pienpolton savuhaittatapausten käsittely : Ohje viranomaisilleTämä ohje on suunnattu erityisesti kuntien terveyden- ja ympäristönsuojeluviranomaisille. Ohjeen tarkoitus on selkiyttää viranomaisten yhteistyön tarvetta, työnjakoa ja menettelyitä savuhaittatilanteissa. Ohjeessa tuodaan esiin pienpoltosta aiheutuvien savuhaittojen merkitystä ja selvennetään savuhaitan käsitettä. Lisäksi ohjeessa esitellään yleisimmät polttolaitetyypit ja niiden käytön erityispiirteet. Savuhaittojen mittaamiseen ei ole luotettavia mittausmenetelmiä, ja haittakokemukset ovat yksiöllisiä. Tämän vuoksi haitan asteen määrittely on vaikeaa. Ohjeessa tuodaan esiin näkökohtia, joiden avulla savuhaittaa voidaan kuitenkin arvioida sen toistuvuuden, keston ja voimakkuuden perusteella. Arviointi luo pohjan viranomaisten toimien oikeasuhtaisuudelle. Savuhaittatapaukset tulevat usein vireille haittaa kärsivien aloitteesta. Viranomaisen tulee tutustua tilanteeseen ja olla yhteydessä myös savua mahdollisesti aiheuttavaan tahoon, ohjeistaa ja pyrkiä löytämään tilanteessa yhteisesti hyväksyttävä ratkaisu. Jos tässä ei onnistuta, viranomaisen on tehtävä asiasta valituskelpoinen päätös. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti edenneitä savuhaittatapauksia on niukasti. Tässä ohjeessa onkin tarkasteltu hallinto-oikeuksien savuhaittapäätöksiä ja pyritty löytämään niistä suuntaviivoja savuhaittatapausten käsittelylle viranomaisessa. Ohjeessa tuodaan esiin myös sovittelumahdollisuuksien hyödyntäminen savuhaittatapausten käsittelyssä

Identification of several potential chromatin binding sites of HOXB7 and its downstream target genes in breast cancer

Peer reviewe

Erstellung einer Übersicht über die rechtlichen Regelungen zum ökologischen Landbau wichtiger Import- und Exportländer

Ziel des Projektes ist es, einen Überblick über die in wichtigen Import- und Exportländern geltenden gesetzlichen Regelungen und privatrechtlich Vereinbarungen zum ökologischen Landbau zu erstellen. Es wurde eine Datenbank entwickelt, die über die gesetzlichen Regelungen und die wichtigsten Verbandsrichtlinien für Ökoprodukte in den für Deutschland relevanten Import- und Exportländern informiert. Das Angebot beschreibt in leicht verständlicher Sprache die verschiedenen nationalen gesetzlichen Vorgaben für die Erzeugung, Verarbeitung, Kennzeichnung und Kontrolle von Ökoprodukten sowie deren Unterschiede zur EU-Öko-Verordnung. Darüber hinaus werden Richtlinien von Zertifizierungsorganisationen beschrieben, die eine marktbeherrschende Stellung in den lokalen Märkten einnehmen. Ergänzt wird das Angebot durch Originaltexte der Verordnungen und Richtlinien, soweit verfügbar in deutscher oder englischer Übersetzung sowie zahlreiche Adressen von Kontroll-/Zertifizierungsstellen und Behörden. Zielgruppen sind an Öko-Produkten interessierte Handels- und Verarbeitungsunternehmen sowie Beratungsorganisationen, Kontrollstellen und Behörden. Die Festlegung von Schwerpunktländern erfolgte auf Basis der Auswertung verfügbarer Import-/Export-Statistiken sowie einer schriftlichen Befragung ausgewählter Im- und Exportunternehmen für Öko-Produkte in Deutschland. Die Daten wurden in Form einer über das Internet verfügbaren Datenbank bereitgestellt. Die Datenbank wurde im Mai und Oktober 2003 aktualisiert

Best food - good life

Visio tulevaisuuden ruokajärjestelmästä vastaa niin globaaleihin kuin paikallisiinkin haasteisiin, jotka johtuvat ilmastonmuutoksesta, ekosysteemipalvelujen heikkenemisestä, resurssien niukkenemisesta, ruoan ja energian lisääntyvästä tarpeesta, nopeasta sosiaalisesta eriarvoistumisesta, maahanmuutosta ja kansalaisten etääntymisestä ruoan alkuperästä. Visio ottaa kantaa ruoan huoltovarmuuteen kansallisesti ja ruokaan globaalina ihmisoikeutena. Visiossa hahmotellaan tulevaisuuden ruokajärjestelmä ja keinot sen toteuttamiseksi viiden seuraavan kokonaisuuden avulla. 1. Tavoitteena ruokaturva Kotimainen ruokaturva perustuu kannattavaan ja ympäristöystävälliseen, paikalliseen ja verkottuneeseen tuotantojärjestelmään, joka on tärkeimpien tuotannontekijöitten suhteen kansallisesti omavarainen. Järjestelmän perusominaisuuksiin kuuluu kierrätys ja vähäiset hävikit. Ruokajärjestelmä pystyy takaamaan kansalaisille kaikissa olosuhteissa ravitsemuksellisesti riittävän ruoan, samalla kun se tuottaa muita biotuotannon raaka-aineita ja energiaa. Ruokajärjestelmälle on annettu yhteisöjä vahvistava tehtävä, ja sen sosiaalipoliittinen merkitys on huomattu. 2. Kuluttamisesta osallistumiseen Osallistava ruokajärjestelmä kytkee jokaisen ihmisen ruoantuotantoon ja lisää näin tietoisuutta sekä arvostusta ruoan tuottamisesta ja ympäristöstä. Ruokakansalainen on tietoinen ruoan laadun eri ulottuvuuksista. Osallistuminen mm. lähiruokayhteisöihin luo merkityksellisyyttä ja hyvinvointia. 3. Ihmisten yhteisöjä ja luonnon resursseja vaalien Tehokkain ekologisin menetelmin viljelty maa tuottaa ravitsemuksellisesti korkeita ja varmoja satoja. Viljelymaat sitovat hiiltä maaperään ja hidastavat ilmastonmuutosta. Tasapainoinen tuotantorakenne on mahdollistanut kierrätysmaatalouden: rehu- ja ravinnevirrat ovat paikallisia. Maatalousmaan väheneminen on estetty maankäytön kokonaisvaltaisella suunnittelulla, ja maanvuokrausta on kehitetty pitkäjänteiseksi mahdollistamaan investoinnit maan laatuun. Maatalouden ja elintarvikejalostuksen paikalliset, integroidut järjestelmät ovat tuoneet ruoan huoltovarmuuden kannalta merkityksellistä sitkeyttä ja vakautta, ne mahdollistavat tehokkaan uusiutuvan energian tuotannon sekä ravinteiden kierrätyksen. Maaseudun yhteisöt ovat vahvistuneet ja niiden yhteydet kaupunkialueisiin konkretisoituneet. Maaseutu on jälleen paikka työskennellä, harrastaa, asua ja elää. 4. Ruoantuotanto turvaa ja tuottaa ekosysteemipalveluja Uudet tuotantotavat nojaavat ekosysteemipalveluihin. Ruoka ymmärretään ekosysteemipalveluna, ja viljely-ympäristöjen monimuotoinen eliöstö ymmärretään ekosysteemipalvelujen perustaksi. Ekosysteeminen ajattelu huomioidaan läpäisevästi niin perus- ja ammattiopetuksessa kuin maankäytön suunnittelussakin. Ruoan lisäksi viljelijät luonnon- ja maisemanhoitajina ansaitsevat muiden ekosysteemipalvelujen tuottamisesta sekä monimuotoisuuden vaalimisesta. 5. Maatalouspolitiikasta ruokapolitiikkaan Uusi ruokapolitiikka vähentää maataloustuotannon tukiriippuvuutta ja kannustaa ekologisesti tehokkaaseen korkeatuottoiseen, korkea-arvoisen ruoan tuotantoon. Politiikkatoimin on ohjattu ruokajärjestelmä toteuttamaan paitsi ravitsemuksellisia ja terveydellisiä, myös ympäristöllisiä, sosiaalisia ja taloudellisia tavoitteita. Ruokaturva, oikeus hyvään ravitsemukseen on nostettu ruokapolitiikan perustaksi, ja Suomi edistää tätä näkemystä kansainvälisesti

Toimitilakiinteistön peruskorjauksen työnjohdolliset tehtävät

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata työnjohtajan yleisimpiä tehtäviä korjausrakennustyömaalla. Opinnäytetyön kohteena toimi Vantaan Tikkurilassa sijaitsevan toimitilakiinteistön osittainen peruskorjaus. Opinnäytteessä esitetään, miten toimitilan 2., 3. ja 4. kerros peruskorjattiin. Pääurakoitsijana toimi NCC Rakennus Oy. Kiinteistön peruskorjaus alkoi alkuvuodesta 2014 ja kesti noin 10 kuukautta. Opinnäytetyö käsittelee toimitilakiinteistön peruskorjauksen työnjohdollisia tehtäviä tehtäväsuunnitelmia, aikataulullista suunnittelua ja aliurakkasopimusten laadintaa. Työssä käsitellään myös hankintojen ja logististen asioiden työnjohtajan vastuualueita. Työmaalla pidettävien palaverit ja kokoukset ovat osa opinnäytetyötä. Opinnäytetyön tekeminen auttoi havaitsemaan teoriassa opittuja asioita ja hyödyntämään niitä työmaaolosuhteissa. Opinnäytetyöllä on ollut kasvattavaa vaikutusta rakennusalan työnjohtajana. Työn liiteosiossa esitetään erilaisia peruskorjaukseen liittyviä tekstidokumentteja, joista on poistettu ihmisten ja yritysten nimet. Liitteistä on myös poistettu kaikki kustannuksiin liittyvät tekijät