Haasteet ja motivaatiotekijät 55 opintopisteen vuosittaiseen saavuttamiseen

I have conserned on different challenges and motivational aspects on studies in this research work. The basis was the gaining of 55 ECTS per year which the eligible amount of students do not gain in Aalto University School of Electrical Engineering. The target was to work out the students' point of view of their studies. The research part has been done in Tallinn Technical University where they use different types of teaching methods than in the earlier mentioned Aalto University. Estonian and Finnish school systems were compared but not any larger di_erence were found. Furthermore, both countries have similar university level education system. Success in studies in other technical universities in Finland are also compared to the success in Aalto university. The work was done as qualitative research interviews and both students and teachers were interviewed. The target was to find answers how to change the teaching in Aalto and if the given model in Tallinn is suitable from the student point of view. The students described well working and not well working study habits and offered useful tips how to support their learning and motivation. There was not one clear answer. The study found several teaching and studying styles favoured by the students. The active learning and continuous evaluation emerged clearly. The teachers and students mentioned similar activities for helping students' motivation and learning.Tässä työssä on tutkittu erilaisia opiskelun haasteita ja motivaatiotekijöitä, joita opiskelijat kohtaavat. Lähtökohtana oli 55 opintopisteen vuosittainen saavuttaminen, johon tavoiteltu määrä Aallon Sähkötekniikan korkeakoulun opiskelijoista ei pääse. Tavoitteena oli selvittää opiskelijoiden näkemyksiä ja mielipiteitä omista opinnoistaan. Työn tutkimusosuus on tehty Tallinnan teknillisellä yliopistolla, jossa on käytössä erilaiset opetusmenetelmät kuin kuvatussa kohteessa Aalto-yliopistossa. Viron ja Suomen koulujärjestelmiä on verrattu, mutta suurempia eroja ei löydetty. Lisäksi mainituissa maisssa on hyvin samalaiset yliopistotason koulutusjärjestelmät. Opiskelijoiden opintomenestyksiä muissa Suomen teknillisissä yliopistoissa on myös verrattu Aalto-yliopistoon. Työ toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena haastatteluilla ja sekä opiskelijoita että opettajia haastateltiin. Tavoitteena oli hakea vastauksia, kuinka opetusta Aallossa tulisi muuttaa ja onko Tallinnassa tarjottu malli opiskelijoiden mielestä toimiva. Opiskelijat kuvailivat toimivia ja toimimattomia opiskelukäytäntöjä ja antoivat hyviä ohjeita siitä, millä tavalla heidän oppimistaan ja opiskelimotivaatiotaan voidaan tukea. Yhtä selkeää linjaa ei ollut. Työssä löydettiin useita opiskelijoiden suosimia opetus- ja opiskelutapoja, joista aktiiviset oppimismenetelmät ja jatkuva arviointi nousivat selkeimmin esille. Sekä opettajat että opiskelijat toivat esille samanlaisia toimintoja opiskelijoiden motivaation ja oppimisen edistämiseksi

Dilatoiva kardiomyopatia dobermanneilla : kirjallisuuskatsaus

Laajentava eli dilatoiva kardiomyopatia (DCM, dilated cardiomyopathy) on sydänlihaksen sairaus, jolle on tyypillistä sydämen vasemman kammion laajentuminen, sydämen pumppaustehon heikentyminen ja sydämen vajaatoiminta. Dilatoiva kardiomyopatia on koirien toiseksi yleisin, ei-synnynnäinen sydänsairaus myksomatoottisen läppävian jälkeen. Dilatoivaa kardiomyopatiaa esiintyy lähinnä suurilla ja keskikokoisilla koiraroduilla ja tyypillisimpiä rotuja ovat mm. dobermanni, tanskandoggi, irlanninsusikoira, bokseri ja newfoundlandinkoira. Kyseessä on kuolemaan johtava ja kliinisesti merkittävä sairaus. Dobermanneilla DCM:a esiintyy erityisen paljon verrattuna muihin rotuihin ja sairaus on todettu rodulla perinnölliseksi. Dobermannien DCM:lle on tyypillistä pitkä oireeton vaihe, rytmihäiriöiden aiheuttamat äkkikuolemat, ja nopeasti etenevä sydämen vajaatoiminnan vaihe. Dilatoivan kardiomyopatian diagnosoiminen oireettomassa vaiheessa on haastavaa, mutta hyvin tärkeää rodun jalostustoiminnan ja taudin vastustamisen kannalta. Varhaisesta diagnoosista ja lääkehoidon aloittamisesta voi olla etua myös yksittäisen koiran ennusteen kannalta. Dobermannien DCM:n tärkeimmät diagnostiset menetelmät ovat tällä hetkellä sydämen ultraäänitutkimus sydänmuutosten sekä 24 tunnin sydänfilmi eli Holter-tutkimus kammioperäisten rytmihäiriöiden toteamiseksi. Näihin menetelmiin perustuvaa vuosittaista seulontatutkimusta suositellaan kaikille, tai ainakin jalostuksessa käytettäville koirille. Dilatoivaan kardiomyopatiaan ei ole parantavaa hoitoa, mutta sairauteen liittyviä oireita voidaan lievittää ja potilaiden elinajan ennustetta parantaa lääkityksen avulla. Dobermannien DCM on ollut vuosia kiivaan kansainvälisen tutkimuksen kohteena, mutta tietämyksessä on vielä monia puutteita. Taudin geneettinen tausta on edelleen epäselvä, vaikka joitakin DCM:an liittyviä geenialuetta on jo tunnistettu. Uusista menetelmistä ja jatkuvista tutkimuksista huolimatta ei ole vielä onnistuttu löytämään yksittäistä ja varmaa diagnostista menetelmää oireettomien tapausten tunnistamiseksi. Myös potilaiden lääkehoidossa on kehittämisen varaa, jotta DCM:a sairastavat koirat voisivat elää mahdollisimman pitkään hyväkuntoisina ja oireitta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksen oli kartoittaa tämänhetkinen tietämys liittyen dobermannien DCM:an, ja pohtia miten tietoa voitaisiin soveltaa taudin vastustamisessa Suomessa. Tiedon kartoittaminen on oleellinen osa tutkimustoimintaa, jotta resurssit osataan jatkossa suunnata aihealueisiin, joista tarvitaan lisää tietoa. Suomenkielistä kattavaa tietopakettia dobermannien DCM:sta ei ole aiemmin ollut saatavilla, joten tämä kirjallisuuskatsaus on pyritty kirjoittamaan niin, että sitä voisivat käyttää tiedonlähteenä eläinlääkäreiden lisäksi myös dobermannien omistajat ja kasvattajat. Eläinlääkärien toivotaan voivan hyödyntää tutkielman tietoa myös käytännön praktiikassa, DCM-tapausten diagnostiikassa ja hoidossa. Huomioitavaa on kuitenkin, että uutta tietoa tulee jatkuvasti ja tiedon päivittäminen jää näin ollen dobermannien DCM:n kanssa toimivien oman aktiivisuuden varaan

Lifestyle factors and breast cancer in Finland

Breast cancer is the most common cancer in women in Finland. It is often considered as a disease of affluent, Western societies with many known risk factors such as late age at first birth, small number of children, and sedentary lifestyle, among others. In addition, there are more novel exposures that are popular in modern Western societies and carry suspected carcinogenic potential, including use of hormonal contraceptives and use of cosmetics, such as hair dyes. The aim of the thesis was to evaluate the roles of such lifestyle factors and to assess how they contribute to the spectrum of breast cancer risk factors. The thesis is composed of four sub studies; Study I estimating the association between use of hormonal contraceptives and breast cancer risk and Study II aiming at determining whether use of hair dyes independently increases risk of breast cancer. Study III estimated the proportion of women who had an opportunistic mammography before the age 50 years and assessed the roles of breast cancer family history and educational level in it. Study IV investigated the impact of major life events in breast cancer-specific mortality. Self-reported survey data was used as source of exposure information in all sub studies. Information on the outcomes of interest, namely breast cancer diagnosis and breast cancer-specific deaths were retrieved from the Finnish Cancer Registry. In Studies I and II, analyses by conditional logistic regression were conducted to estimate odds ratios (OR) and 95% confidence intervals (CI). In Study III, percentages of women reporting opportunistic mammography were calculated either directly of by Kaplan-Meier method. In Study IV, different Cox models were used to estimate breast cancer-specific mortality hazard ratios and 95 % CIs. Use of hormonal intrauterine device (HR IUD) increased the risk of breast cancer in post-menopausal women by 52% (OR 1.52, 95% CI: 1.14-2.02). Use of other hormonal contraception was by contrast associated with risk of breast cancer in younger women (OR 1.32, 95% CI: 1.08-1.61). An OR of 1.23 (95% CI: 1.11-1.36) was observed for women using hair dyes, relative to those who had never dyed their hair. Opportunistic mammography was also found to be very common, with more than 60% of responders reporting having had a mammography before screening age. Mammographies were also more common in women who had breast cancer family history and/or higher education. A large number of experienced negative life events was associated with 4% higher risk of breast cancer-specific mortality, some positive events accordingly lowering it. The prevalence of classical breast cancer risk factors, such as obesity and alcohol use have increased markedly over the past decades in Finland. Parity and total fertility are continuing to decline. These factors are more and more commonly complemented by risk effects produced by use of exogenous hormones and cosmetics such as hair dye. Considering increasing usage, further research on the effects of HR IUD use is needed with other populations and a prospective study design. More research is also needed on the long-term effects of hair dye use. With respect to opportunistic mammography, it would be important to start registering the examinations to be able to take them into account in evaluation of the practices and effectiveness of organized screening. Women should also be more extensively informed of the harms of opportunistic mammography, such as accumulating radiation burden and the potential consequences of false positive or negative findings. The observed negative effects of negative life events and positive effects of some positive life events in breast cancer mortality gives grounds for more holistic planning of treatment and patient follow-up.Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä Suomessa. Vaikka siitä selviytyminen on merkittävästi parantunut viime vuosina, on se edelleen myös suomalaisten naisten yleisin syöpäkuoleman syy. Rintasyöpää on usein pidetty rikkaiden, länsimaisten yhteiskuntien sairautena. Sen tärkein riskitekijä on ikä ja tunnettuja elintapoihin liittyviä riskitekijöitä ovat muun muassa myöhäinen ensisynnytysikä, alhainen lasten lukumäärä, vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsas alkoholin käyttö. Monien näiden tekijöiden esiintyvyys Suomessa on viime vuosikymmeninä merkittävästi lisääntynyt. Näiden lisäksi on joukko uudempia rintasyöpäriskiin mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä joiden rooli on vielä epäselvä. Tällaisia ovat esimerkiksi hormonaaliset ehkäisymenetelmät ja kosmetiikan, kuten hiusvärien, käyttö. Tämän tutkielman osatöiden tavoitteena oli muun muassa arvioida tällaisten elintapatekijöiden roolia rintasyövän etiologiassa, ja sitä kuinka ne ovat osaltaan vaikuttamassa suomalaisen naisen rintasyövän riskitekijöiden kirjoon. Tämän tutkielman väestölähtöisissä, kyselyihin ja rekisteriaineistoihin perustuvissa osatöissä selvitettiin epidemiologian keinoin hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden ja hiusvärien käytön mahdollista yhteyttä rintasyövän riskiin. Lisäksi arvioitiin alle 50-vuotiaiden naisten osallistumista mammografia-tutkimuksiin ja sitä missä määrin mahdollinen rintasyövän perhehistoria ja koulutustaso vaikuttivat mammografia-käyntien määrään. Lopuksi selvitettiin merkittävien elämäntapahtumien vaikutusta rintasyöpäkuolleisuuteen. Kaikissa osatöissä käytettiin altisteiden tietolähteenä Naisten terveys ja hormonien käyttö-kyselytutkimusta vuodelta 2009. Kolmannessa osatyössä hyödynnettiin lisäksi Elintavat, elämänlaatu ja terveys-kyselyitä, jotka toteutettiin vuosina 2012 ja 2013. Tiedot syöpätapauksista ja syöpäkuolemista saatiin Syöpärekisteristä. Analyyseissä oli mukana yhteensä yli 8000 rintasyöpään sairastunutta naista ja noin 20 000 verrokkia. Rintasyövän riski oli kohonnut 52 % hormonikierukkaa käyttäneillä post-menopausaalisilla naisilla verrattuna kuparikierukan käyttäjiin. Muun hormonaalisen ehkäisyn käyttö vastaavasti lisäsi rintasyöpäriskiä nuoremmilla, enintään 50-vuotiailla naisilla 32 prosenttia, kun heitä verrattiin naisiin, jotka eivät käyttäneet hormonaalista ehkäisyä. Hiusvärejä käyttäneiden naisten rintasyöpäriskin havaittiin olevan 23 % suurempi kuin naisilla, jotka eivät olleet koskaan värjänneet hiuksiaan. Yli 60 % kyselyihin vastanneista oli käynyt mammografiassa ennen organisoidun seulonnan aloitusikää (50-vuotta). Mammografiat olivat myös yleisempiä naisilla, joilla oli diagnosoitu rintasyöpä perheenjäsenellä ja/tai korkeampi koulutus. Suuren määrän koettuja kielteisiä elämäntapahtumia havaittiin olevan yhteydessä lievästi kohonneeseen rintasyöpäkuoleman riskiin, jotkin myönteisiksi koetut tapahtumat, kuten uusi harrastus, sitä vastoin alensivat rintasyöpäkuolleisuutta. Ottaen huomioon tämän tutkimuksen tulokset sekä hormonikierukan käytön lisääntyminen, sen vaikutuksista tarvitaan lisää tieteellistä näyttöä muilla tutkimusjoukoilla ja etenevällä tutkimusasetelmalla. Myös hiusvärien pitkäaikaisen käytön seurauksista ja mahdollisten karsinogeenien kertymisestä elimistöön tarvitaan lisää tutkimuksia. Opportunististen mammografia-käyntien yleisyys antaa aihetta tämän tiedon systemaattiseen keräämiseen, jotta tietoja voidaan hyödyntää organisoidun rintasyövän seulontaohjelman käytänteiden ja vaikuttavuuden arvioinnissa. Naisia tulisi myös valistaa turhien mammografioiden haitoista, kuten säteilykuorman kasvamisesta ja mahdollisista väärän positiivisen tai negatiivisen löydöksen seurauksista. Havaitut kielteisten elämäntapahtumien kielteiset, ja myönteisten tapahtumien myönteiset vaikutukset rintasyöpäkuolleisuuteen antavat aiheen nykyistä kokonaisvaltaisempaan hoitojen suunnitteluun ja potilaan seurantaan, jossa psykososiaaliset tekijät huomioidaan aikaisempaa paremmin

Suurryhmäopetuksen kehittäminen

"Suurryhmäopetuksen kehittäminen" kuvaa suurryhmäopetukseen perinteisten luentojen rinnalle muita suurryhmän opetukseen soveltuvia opetusmenetelmiä. Suurryhmäopetuksen käyttö on yleistä etenkin yliopistossa, mutta sen käyttö on yleistymässä myös muilla koulutusasteilla. Kehittämishankkeessa kuvataan suurryhmän määritelmä ja suurryhmäopetukseen soveltuvat menetelmät. Kehittämishankkeessa kuvatut menetelmät on löydetty paitsi kirjallisuushakujen perusteella myös haastattelemalla kokeneita opettajia sekä kokeilemalla käytännössä eri menetelmien soveltuvuutta suurryhmäopetukseen Saimaan ammattikorkeakoulussa. Kehittämishankkeessa luodaan katsaus myös suurryhmäopetuksen haasteisiin: milloin ja mitä kannattaa suurryhmissä opettaa, miten opettaa suurryhmää, millaisia pedagogisia valmiuksia suurryhmän opettaminen vaatii opettajalta ja millaisia pedagogisia valmiuksia suurryhmäopetus vaatii opiskelijalta. Kehittämishankkeen tuloksena voidaan todeta, että aikuiskoulutuksen teoriapainotteisessa opetuksessa ei suuren ryhmän opettamisessa loppujen lopuksi ole kovin suurta merkitystä sillä, kuinka paljon oppijoita on yhtä aikaa läsnä. Haasteena ovat ryhmän jäsenten roolit ja tehtävät sekä vuorovaikutuksen laatu. Suuren ryhmän ohjauksessa korostuu opettajan tai ohjaajan rooli sekä hänen käyttämiensä opetusmenetelmien ja välineiden tarkoituksenmukaisuus kussakin opetustilanteessa. Vaikka opettajat mielellään opettavat noin parinkymmenen opiskelijan ryhmiä, niin taitavalla pienryhmäohjauksella suuren ryhmän sisällä, voidaan myös pitää yllä osallistujien mielenkiintoa ja saada aikaan mielekästä oppimista. Myös Internet ja erilaiset oppimisalustat tarjoavat hyviä mahdollisuuksia opiskelijoiden aktivointiin ja opiskelukäytäntöjen kehittämiseen. Verkon hyödyntäminen ja sen mahdollisuuksien tarjonta on hyödyllistä jo nyt mutta se tulee korostumaan tulevaisuudessa osana tavanomaisen lähiopetuksen rinnalla ja sen tukena. Opettajille tai opettajaopiskelijoille kehittämishanke antaa näkemyksen siitä, milloin luento-opetus on paikallaan ja milloin muunlaiset opettamisen keinot ovat mahdollisia suurta ryhmää opetettaessa. Lisäksi kehittämishanke antaa valmiuksia toimia opettajana suurryhmässä ja innostaa kokeilemaan erilaisia menetelmiä suurryhmän opetuksessa

Accuracy of Finnish Cancer Registry colorectal cancer data : a comparison between registry data and clinical records

Background: The population-based Finnish Cancer Registry (FCR) is an important resource for research and healthcare politics in Finland. The aim of this study was to validate the accuracy of the colorectal cancer (CRC) data within the FCR. Material and methods: FCR data are based on independent cancer report forms (CRFs) from both clinicians and pathologists. Data from patients diagnosed with CRC during a randomized, population-based CRC screening program between 2004 and 2012 were extracted from the FCR and compared to data extracted from the original clinical patient records of these individuals by two gastrointestinal surgeons. The study focused on tumour characteristics and primary treatment. Accuracy was measured by calculating Cohen's kappa coefficient (kappa), which considers the possibility of agreement by chance. Results: Altogether, 1475 patients were studied. kappa was 0.74 for stage, 0.87 for tumour location (right/left), 0.78 for a more detailed location, 0.72 for tumour histology, 0.46 for surgical removal of the primary tumour, and 0.43 for chemotherapy. Among those who underwent surgery, the radicality of surgical treatment had a kappa of 0.24. In total, 173 (12%) patients were lacking a CRF from a clinician. Conclusion: The FCR data had good accuracy regarding tumour characteristics, but poor accuracy in treatment information. The main reason for this suboptimal accuracy was missing CRFs from treating clinicians. Awareness of these findings is crucial when research and decision making is based on FCR data. Measures have since been taken to improve the completeness of FCR recording.Peer reviewe

Impact of major life events on breast-cancer-specific mortality : A case fatality study on 8000 breast cancer patients

Background: It has been suggested that long-term activation of the body's stress-response system and subsequent overexposure to stress hormones may be associated with increased morbidity. However, evidence on the impact of major life events on mortality from breast cancer (BC) remains inconclusive. The main aim of this study is to investigate whether major negatively or positively experienced life events before or after diagnosis have an effect on BC-specific mortality in women who have survived with BC for at least 2 years. Methods: We conducted a case fatality study with data on life events from a self-administered survey and data on BC from the Finnish Cancer Registry. Cox models were fitted to estimate BC mortality hazard ratios (MRs) between those who have undergone major life events and those who haven't. Results: None of the pre-diagnostic negative life events had any effect on BC-specific mortality. Regarding post-diagnostic events, the effect was greatest in women with moderate scores of events. As for event-specific scores, increased BC mortality was observed with spouse unemployment, relationship problems, and death of a close friend. By contrast, falling in love and positive developments in hobbies were shown to be associated with lower BC mortality (MRs 0.67, 95% CI: 0.49-0.92 and 0.74, 95% CI: 0.57-0.96, respectively). In an analysis restricted to recently diagnosed cases (2007), also death of a child and of a mother was associated with increased BC mortality. Conclusions: Some major life events regarding close personal relationships may play a role in BC-specific mortality, with certain negative life events increasing BC mortality and positive events decreasing it. The observed favorable associations between positive developments in romantic relationships and hobbies and BC mortality are likely to reflect the importance of social interaction and support. (C) 2017 Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Accuracy of Finnish Cancer Registry colorectal cancer data : a comparison between registry data and clinical records

Background: The population-based Finnish Cancer Registry (FCR) is an important resource for research and healthcare politics in Finland. The aim of this study was to validate the accuracy of the colorectal cancer (CRC) data within the FCR. Material and methods: FCR data are based on independent cancer report forms (CRFs) from both clinicians and pathologists. Data from patients diagnosed with CRC during a randomized, population-based CRC screening program between 2004 and 2012 were extracted from the FCR and compared to data extracted from the original clinical patient records of these individuals by two gastrointestinal surgeons. The study focused on tumour characteristics and primary treatment. Accuracy was measured by calculating Cohen's kappa coefficient (kappa), which considers the possibility of agreement by chance. Results: Altogether, 1475 patients were studied. kappa was 0.74 for stage, 0.87 for tumour location (right/left), 0.78 for a more detailed location, 0.72 for tumour histology, 0.46 for surgical removal of the primary tumour, and 0.43 for chemotherapy. Among those who underwent surgery, the radicality of surgical treatment had a kappa of 0.24. In total, 173 (12%) patients were lacking a CRF from a clinician. Conclusion: The FCR data had good accuracy regarding tumour characteristics, but poor accuracy in treatment information. The main reason for this suboptimal accuracy was missing CRFs from treating clinicians. Awareness of these findings is crucial when research and decision making is based on FCR data. Measures have since been taken to improve the completeness of FCR recording.Peer reviewe

Sound mining in the North : a guide to environmental regulation and best practices supporting social sustainability

Julkaistu versi

Smart Campus - Digitalisaatio ja kehittyvät teknologiat työssä ja oppimisessa

Institutions of vocational education and universities of applied sciences (UASs) aim to strengthen the development of work- and industry-oriented education by renewing equipment and applications for learning environments and adding modern technologies to teaching endeavours. Investments alone are not enough. In fact, an updated understanding of learning and pedagogical methods is required. Educational provisions should inspire and support individual learning opportunities during both studies and careers. Work-integrated pedagogy offers to inform and improve models in which universities and working-life partners create learning environments together to combine theory and practice. In this article, we examine the relevance and connection of working life with higher education from the perspectives of teachers, students, and working-life partners in new high-tech learning environments, which have been scarcely studied. The research data were collected in 2021 and 2022 from three group interviews. Moreover, the research takes place in the multidisciplinary setting of the cyber-physical and hybrid learning environments at Oulu University of Applied Sciences.  Through a theory-based content analysis, we map ways to strengthen the working life relevance of higher education, competence needs driven by digitalisation, and the development of generic skills during studies at UAS. As a result, we describe four key development perspectives: 1) digitalisation and developing technologies in learning; 2) curricula; 3) identified generic competences; and 4) competence development. Our results supplement previous research on continuous learning and digital learning environments and guide the planning of future education offerings.Ammatilliset oppilaitokset ja ammattikorkeakoulut vahvistavat työ- ja elinkeinoelämälähtöistä koulutuksen kehittämistä uusimalla opetuksessa käytettäviä laitteita ja sovelluksia sekä lisäämällä modernia teknologiaa opetukseen. Investoinnit eivät yksin riitä, vaan tarvitaan myös uusiin oppimisympäristöihin soveltuvaa käsitystä oppimisesta ja pedagogisista menetelmistä, jotta opinto- ja työuran aikainen koulutus innostaa osallistumaan ja tukee laadukasta oppimista. Työelämäpedagogiikalla tavoitellaan toimintamalleja, joissa korkeakoulut ja työelämä luovat yhdessä teoriaa ja käytäntöä yhdistäviä oppimisympäristöjä. Tarkastelemme artikkelissa korkeakoulutuksen työelämärelevanssia ja työelämäyhteyttä opettajien, opiskelijoiden ja työelämäkumppanien näkökulmista uusissa korkean teknologian oppimisympäristöissä, joita on tutkittu vasta vähän.  Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2021 ja 2022 kolmessa ryhmähaastattelussa. Tutkimus sijoittuu Oulun ammattikorkeakoulun kyberfyysisten, hybridimallisten oppimisympäristöjen monialaiseen kokonaisuuteen. Teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla kartoitamme digitalisaation esiintuomia osaamistarpeita ja tapoja vahvistaa korkeakoulutuksen työelämärelevanssia ja työelämätaitojen kehittämistä ammattikorkeakoulutuksen aikana.  Tuloksena kuvaamme neljä keskeistä kehitysnäkökulmaa: 1) digitalisaatio ja kehittyvät teknologiat oppimisessa 2) opetussuunnitelmat 3) tunnistetut työelämätaidot ja 4) osaamisen kehittäminen. Tuloksemme täydentävät aiempaa tutkimusta jatkuvasta oppimisesta ja digitaalisista oppimisympäristöistä sekä ohjaavat suunnittelemaan tulevaisuuden koulutustarjontaa

Sex-specific familial aggregation of cancers in Finland

Despite the fact that the effect of sex on the occurrence of cancers has been studied extensively, it remains unclear whether sex modifies familial aggregation of cancers. We explored sex-specific familial aggregation of cancers in a large population-based historical cohort study. We combined cancer and population registry data, inferring familial relationships from birth municipality-surname-sex (MNS) combinations. Our data consisted of 391,529 incident primary cancers in 377,210 individuals with 319,872 different MNS combinations. Cumulative sex-specific numbers of cancers were compared to expected cumulative incidence. Familial cancer risks were similar between the sexes in our population-wide analysis. Families with concordant cancer in both sexes exhibited similar sex-specific cancer risks. However, some families had exceptionally high sex-specific cumulative cancer incidence. We identified six families with exceptionally strong aggregation in males: three families with thyroid cancer (ratio between observed and expected incidence 184.6; 95% credible interval (95% CI) 33.1-1012.7, 173.4 (95% CI 65.4-374.3), and 161.4 (95% CI 29.6-785.7), one with stomach (ratio 14.4 (95% CI 6.9-37.2)), colon (ratio 15.5 (95% CI 5.7-56.3)) cancers and one with chronic lymphocytic leukaemia (ratio 33.5 (95% CI 17.2-207.6)). Our results imply that familial aggregation of cancers shows no sex-specific preference. However, the atypical sex-specific aggregation of stomach cancer, colon cancer, thyroid cancer and chronic lymphocytic leukaemia in certain families is difficult to fully explain with present knowledge of possible causes, and could yield useful knowledge if explored further.Peer reviewe