Katsaus lentoturvallisuuteen Finnairilla ja Helsingin lentoasemalla matkustajan näkökulmasta

Tämä työ syntyi tekijöiden kiinnostuksesta ilmailualaa ja lentoturvallisuutta kohtaan, ja työn-tävänä voimana opinnäytetyölle toimi Haaga-Helian järjestämät aiheeseen liittyvät opintojak-sot. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa suomalaisten tuntemuksia lentoturvallisuudesta ylipäänsä, sekä viimeaikaisten lento-onnettomuuksien valossa. Opinnäytetyö pyrkii valot-tamaan, mikä on lentoturvallisuuden nykytila, mitkä tekijät vaikuttavat siihen ja miten sitä pyri-tään edistämään. Lentoturvallisuutta pohditaan mm. tilastojen ja onnettomuuksien kautta. Opinnäytetyö keskittyy matkustajan näkökulmaan, ja siihen mitkä osat lentoturvallisuudesta koskettavat tavallista siviilimatkustajaa. Taustoissa kerrotaan, mitkä ovat ilmailualan ja lentoturvallisuuden keskeiset toimijat, sekä avataan Finnairin ja Helsingin lentoaseman taustoja. Teoreettisessa viitekehyksessä keskity-tään lentoturvallisuuteen yleisellä tasolla sekä Finnairilla ja Helsingin lentoasemalla. Viimeai-kaisia onnettomuuksia apuna käyttäen käydään läpi, mitä riskejä lentoturvallisuuteen liittyy, ja miten niitä pyritään ennaltaehkäisemään. Lisäksi käydään läpi, mikä on turvatarkastuksien rooli lentoturvallisuudessa. Opinnäytetyötä varten toteutettiin määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimus, jonka avulla pyrittiin ymmärtämään, miten suomalaiset kokevat lentoturvallisuuden, tai ovatko viimeaikaiset lento-onnettomuudet vaikuttaneet esimerkiksi heidän lentoyhtiövalintaansa. Saatujen tulosten perusteella voitiin todeta, että lentoturvallisuuden tila vaikuttaa suomalaisten silmin olevan varsin vakaa, vaikkakin ennakkoluuloja esimerkiksi tietynmaalaisia lentoyhtiöitä kohtaan oli havaittavissa. Opinnäytetyö on yleiskattava katsaus lentoturvallisuuteen, sen toimijoihin ja siihen vaikuttaviin tekijöihin asiakkaan näkökulmasta. Tämän työn pohjalta on hyvä lähteä syventämään aihetta, ja tekemään lisätutkimuksia

0-10-vuotiaiden seksuaalisuuden tukeminen : opas vanhempien tueksi

Tämä opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä ja työn tuotos tehtiin Kuopion kaupungin seksuaaliterveyden edistämisen työryhmän toiveesta. Tuotoksena oli opas lasten seksuaalikasvatuksesta vanhemmille. Tuotos on kaikkien löydettävissä verkosta. Työn tavoitteena oli antaa tukea vanhemmille lasten seksuaaliakasvatusta varten ja kertoa heille, mikä on normaalia lapsen kehitystä. Seksuaalikasvatus tarkoittaa lapsen kokonaisvaltaista seksuaalisuuden tukemista. Tällöin lapselle annetaan hänen kehitystasoonsa nähden tietoa seksuaalisuudesta. Koti on lapsen ensisijaisin seksuaalikasvatuksen antaja. Kodin ja vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsen itsetuntoa ja arvomaailmaa sekä turvata lapsen kehitystä ikäluokkaansa nähden. Lisäksi sosiaalinen media on nykyään osa lasten elämää, joten osa lapsen seksuaalisuuden kehitystä on hyvä vanhempien nostaa esille turvataito-ohjeet. Näin lapsi myös kasvaa turvallisesti suojaten omaa seksuaalisuuttaan. Opinnäytetyössä kerrottiin yleisesti seksuaalisuudesta, jonka jälkeen keskitytään seksuaalikasvatukseen ja seksuaalisuuden tukemiseen. Seksuaalikasvatusta tulkittiin seksuaalikasvatuksen standardien sekä ”seksuaalisuuden portaiden” avulla. Niiden avulla on löydetty eri ikäryhmien kehitys seksuaalisuuden parissa. Tästä lähdettiin tekemään tuotosta, missä kerrotttiin ikäryhmittäin seksuaalisuuden piirteitä sekä millaisia tilanteita ja kysymyksiä vanhempi voi kohdata lapsen kanssa. Oppaan avulla tuetaan vanhempia sekä rohkaisemaan heitä ottamaan seksuaalisuus puheeksi lapsen kanssa ja näin luomaan turvallista ja luottamuksellista kasvuympäristöä lapselle.This thesis was carried out as a development work and the output was made in collaboration with sexual health promotion work group of city of Kuopio. The output was a guide about children’s sexual education and it was aimed at parents. The output is accessible to everyone on the internet. The aim of the development work was to give support to parents for children’s sexual education and tell them, what normal child development is like. Sexual education means a child’s comprehensive support of sexuality. In that case, giving to a child knowledge about sexuality compared to his/her level of development. The home is a child’s primary giver in sexual education. The responsibility of home and parents is raise the child’s self-esteem and values, and also to secure child development compared to his/her age group. Furthermore social media is nowadays a bigger part in children’s life, so a part of sexual education is important so that the parents highlight safety skills instructions. Like this, the child grows in safe environment and protects his/her own sexuality. The thesis is telling generally about sexuality, after which there is a focus on sexual education and supporting sexuality. Sexual education was started interpreting standards of sexual education and also with the help of ”stairs of sexuality”. With the help of these it has been found different development between an age group and sexuality. The output contains features of sexuality in every age group and what kind of situations and questions the parent can face with his/her child. With the help of the guide, parents are supported and encouraged to bring up sexuality with the kids. This can create safe and trustful growth environment to the child

Risk factors for all-cause death after diagnosis of unruptured intracranial aneurysms

Peer reviewe

Hyviä käytäntöjä tuorekasviksia pilkkoville yrityksille

201

Aneurysms of the vertebral and posterior inferior cerebellar arteries

Objective: Aneurysms of the vertebral artery (VA) and its branch posterior inferior cerebellar artery (PICA) are rare, comprising only about 1 to 3% of all intracranial aneurysms. The series published thus far on these lesions are small. We aim to describe the special anatomical and morphological features of these aneurysms compared to aneurysms in other locations, and to describe the variety of symptoms they cause. We describe their treatment and analyze the outcome. Additionally, we describe their anatomy imaged with computed tomography angiography. Patients and methods: We reviewed retrospectively 9 709 consecutive patients with intracranial aneurysms treated in the Department of Neurosurgery at Helsinki University Central Hospital, Finland, between 1934 and 2011. The study population included 268 patients with 284 VA or PICA aneurysms or both. Follow-up data came from the Population Registry Centre (dates of death), Statistics Finland (causes of death), from written questionnaires to patients still alive, medical records of the Department of Neurosurgery, and for those deceased, medical records from all public health services. Results: Among all the aneurysm patients, 5.1% had an aneurysm in the VA or PICA. Most aneurysms, 51%, were located at the VA PICA junction. The proportion of fusiform aneurysms was 28%. Compared to patients with ruptured aneurysms at other locations, patients with a ruptured VA or PICA aneurysm were older and had a higher Fisher grade. Ruptured distal PICA aneurysms also re-bled more regularly. Compared to other ruptured aneurysms, ruptured VA and PICA aneurysms were smaller and more often fusiform. At least one VA or PICA aneurysm was treated in 209 (78%) patients. The most common technique for aneurysm occlusion was clipping, used in 107 aneurysms. Total occlusion of the aneurysm was achieved among saccular aneurysms in 90%, and among fusiform aneurysms in 61%. Within one year of aneurysm diagnosis, 26% of the patients were dead. Among those who survived a minimum one year and in whom the VA or PICA aneurysm received active treatment; those returning to an independent or their previous stage of life amounted to 92%. Conclusion: In treatment of VA and PICA aneurysms, their special anatomical and morphological features are challenge. Despite this, and often severe hemorrhage, most patients surviving the initial stage make a good recovery.Aivovaltimopullistuma eli aneurysma on pieni, useimmiten millimetrien kokoinen säkkimäinen pullistuma, joka kehittyy aivovaltimoiden haarautumiskohtaan. Harvinaisempia ovat aivovaltimoiden fusiformiset eli sukkulamaiset aneurysmat. Aivovaltimoaneurysman puhkeaminen aiheuttaa lukinkalvonalaisen verenvuodon (SAV, subaraknoidaalivuoto). Vajaa puolet sairastuneista menehtyy vuotoon hoidosta huolimatta. Suuri osa sairastuneista on työikäisiä. Aivovaltimopullistuman sijainti vaikuttaa sen aiheuttamiin oireisiin sekä hoitoon. Nikamavaltimo (VA, vertebralis) ja sen haara, takimmainen alimmainen pikkuaivovaltimo (PICA), sijaitsevat kallon takakuopassa lähellä pikkuaivoja, aivorunkoa ja aivohermoja. Tässä väitöskirjassa tarkasteltiin HYKS Neurokirurgian klinikassa vuosina 1934 - 2009 hoidettuja 268 potilasta, joilla oli todettu joko vertebraliksen tai PICA:n tai näiden molempien aneurysma. Vertebraliksen ja PICA:n aneurysmat ovat harvinaisia: vain 4 % kaikista aneurysmista sijaitsevat näissä suonissa. Vertebraliksen ja PICA:n aneurysmat ovat myös tavallista useammin muodoltaan sukkulamaisia; nyt tehdyssä tutkimuksessa tällaisia oli 28 %. Vuotaneet vertebralis ja PICA aneurysmat ovat pienempiä kuin muut puhjenneet aneurysmat, ja ne aiheuttivat muita aneurysmia useammin vuodon aivokammioihin. Potilaat, joilla oli vuotanut vertebralis tai PICA aneurysma, olivat iäkkäämpiä kuin muut SAV-potilaat. Vertebraliksen ja PICA:n aneurysmien hoitaminen on usein haastavaa niiden sijainnin, muodon ja tapahtuneen runsaan vuodon vuoksi. Tutkituilla potilailla käytettiin 24 erilaista tapaa pullistuman sulkemiseen. Potilaista, joilla vertebralis-aneurysma suljettiin, 41 %:lla todettiin viimeistään leikkauksen jälkeen nielemisvaikeuksia tai äänen käheyttä. Nielun toiminnan häiriö kuitenkin korjautui täysin puolella sekä tämän lisäksi parani selkeästi kolmasosalla. Haastavasta aneurysmasta ja usein vaikeasta vuodosta huolimatta hankalasta alkuvaiheesta selvinneistä 92 % kuntoutui vähintään itsenäiseen elämään

Tuorevihannesten tuotantotilojen pintahygienian selvittäminen

201

"Yhtäkkiä katsoja on toisessa todellisuudessa" : Nykytaiteen teoskuvaukset tekstilajina

Tutkielmassa tarkastellaan Kiasman näyttelyjulkaisuissa esiintyviä tekstejä, joissa kuvaillaan nykytaiteilijoita ja näiden taideteoksia. Tekstejä nimitetään lyhyemmin teoskuvauksiksi. Tutkielmassa pohditaan, muodostavatko aineiston tekstit tekstilajiksi tunnistettavan kokonaisuuden. Lisäksi vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia teoskuvaukset kielellisesti ovat? Millaisista välttämättömistä tai valinnaisista jaksoista teoskuvaukset rakentuvat? Millainen on jaksojen suhde toisiinsa? Entä millaisia toistuvia kielellisiä keinoja eri jaksoista voi tunnistaa? Tutkimuksessa selvitetään myös, sopivatko alkujaan rajattujen ja yksinkertaistettujen tekstilajien tutkimiseen kehitetyt metodit vapaamuotoisemman aineiston tutkimiseen. Tutkielman aineisto koostuu viidestätoista suomen kielellä kirjoitetusta nykytaiteen teoskuvauksesta, jotka on koottu vuosina 2001–2019 ilmestyneistä Kiasman näyttelyjulkaisuista ja Kiasma-lehdestä. Työ sijoittuu tekstilajitutkimuksen kentälle ja sen taustateoriana toimii systeemis-funktionaalinen kieliteoria. Aineistoa tarkastellaan erityisesti Hasanin kehittämän yleisen rakennepotentiaalin mallin ja tähän liittyvän jaksoanalyysin keinoin. Aineiston tekstit ryhmitellään jaksoihin erilaisten funktioiden ja topiikkien perusteella ja jaksoista tarkastellaan erilaisia leksikaalis-kieliopillisia piirteitä. Kielen lisäksi myös tekstien typografiset piirteet otetaan analyysissä huomioon. Tutkielmassa nostetaan esiin neljä erilaista teoskuvauksissa esiintyvää jaksoa, jotka ovat teosjakso, aihejakso, taiteilijajakso sekä taustoitusjakso. Kyseiset jaksot ovat aineistossa selkeästi toistuvia, luokiteltavissa ja tekstien funktion kannalta tärkeitä. Tutkielma osoittaa, että nykytaiteen teoskuvauksille luonteenomaisia ja leimallisia piirteitä ovat muun muassa konkreettisen ja abstraktin tason vaihtelu teosta kuvailevissa teosjaksoissa sekä erilaisten laajempien puheenaiheiden tuominen tekstiin aihejaksoissa. Esiin nousee myös teosjakson ja aihejakson vaikutus katsojan tekemän tulkinnan ohjaamisessa. Työn tulosten perusteella teoskuvausten voi nähdä muodostavan suhteellisen vakiintuneen tekstilajiksi tunnistettavan kokonaisuuden. Tekstityypiltään teoskuvaukset näyttäytyvät kertovina ja kuvailevina. Ainoana teoskuvauksen välttämättömänä jaksona voi pitää teosjaksoa, joka voisi potentiaalisesti muodostaa teoskuvauksen yksinäänkin. Prototyyppisessä teoskuvauksessa esiintyy kuitenkin teosjakson lisäksi ainakin yksi valinnainen jakso. Aineistosta löytyvät toistuvat jaksot ja muut työn löydökset osoittavat, että myös tämänkaltaisia varioivia tekstilajeja voi jäsentää jaksoanalyysin keinoin

Natural History of Unruptured Intracranial Aneurysms A Long-term Follow-up Study

Peer reviewe