Persistent organic pollutants in Finnish reindeer (Rangifer tarandus tarandus L.) and moose (Alces alces)

Background: The aim of this study was to determine 17 Polychlorinated Dibenzo-p-dioxin and Dibenzofuran (PCDD/F) and 12 Dioxin-like Polychlorinated Biphenyl (DL-PCB) concentrations in the tissues of Finnish terrestrial herbivore species, semi-domesticated reindeer (Rangifer tarandus tarandus L.), and wild moose (Alces alces), investigate transfer and accumulation of PCDD/Fs and DL-PCBs in milk of the lactating reindeer hinds, and explore contaminant concentrations in stillborn reindeer calves exposed via placental transfer to PCDD/Fs and DL-PCBs. Methods: Reindeer and moose tissue sampling was focused in Finnish reindeer herding region. Reindeer milk samples were sampled in summer and autumn from reindeer hinds in experimental reindeer station in northern Finland. PCDD/Fs and DL-PCBs were analyzed using HRGC/HRMS method. The results are reported here as WHOTEQ upper bound concentrations and congener-specific lower bound concentrations. Results: WHO-PCDD/F- and PCB-TEQs in reindeer muscle and liver were generally higher in the calves than in adults. Concentrations in moose calves were lower than in reindeer calves, while in adult reindeer and moose the levels were equal. General PCDD/F congeners in reindeer muscle and liver were 23478-PeCDF, 123678-HxCDD and OCDD. In reindeer milk, the highest PCDD/F detected was OCDD, and it was common also in the moose muscle samples. A strong contribution of non-ortho-PCBs to WHO-TEQ was detected in all studied samples. The most dominating non-ortho-DL-PCB congener was PCB-126 in reindeer muscle, liver and milk. In moose muscle samples PCB-77 was the most abundant congener. Species-, individual- and tissue-specific accumulation of PCDD/Fs and DL-PCBs may be the result from varying extent and quality of exposure, and to some extent from different metabolic potential. Conclusions: PCDD/Fs showed partly similar profiles in reindeer and moose muscle, reindeer liver and milk samples - indicating equal mode of bioaccumulation. A strong contribution of non-ortho-PCBs to WHO-TEQ was detected, although there were some differences in frequency of particular congeners in these species. Due to the harmonized sampling method the study offers the way to determine and compare the levels of PCDD/Fs and DLPCBs in reindeer and moose tissues and examine the transfer and dynamics of dioxins and dioxin-like compounds in northern terrestrial food web

A Novel Approach to Detect Malicious User Node by Cognition in Heterogeneous Wireless Networks

Cognitive Networks are characterized by their intelligence and adaptability. Securing layered heterogeneous network architectures has always posed a major challenge to researchers. In this paper, the Observe, Orient, Decide and Act (OODA) loop is adopted to achieve cognition. Intelligence is incorporated by the use of discrete time dynamic neural networks. The use of dynamic neural networks is considered, to monitor the instantaneous changes that occur in heterogeneous network environments when compared to static neural networks. Malicious user node identification is achieved by monitoring the service request rates generated to the cognitive servers. The results and the experimental study presented in this paper prove the improved efficiency in terms of malicious node detection and malicious transaction classification when compared to the existing systems

Levels of organic tin compounds in Baltic sea and Finnish fresh water fish

Orgaanisten tinayhdisteiden (OT) pitoisuuksia kotimaisessa meri- ja järvikalassa alettiin tutkia kattavasti, kun Helsingin uuden suursataman rakentamisen yhteydessä vuonna 2005 mitattiin kalasta ja sedimentistä suuria OT-pitoisuuksia. Tutkimuksessa keskityttiin niihin sisävesi- ja merikaloihin, joita suomalaiset pääsääntöisesti käyttävät ravinnokseen. Näytteitä kerättiin sekä kuormitetuilta satama- ja teollisuusalueilta että alueilta, joilla ei ole paikallista kuormitusta. Sisävesillä kalojen OT-pitoisuudet jäivät yleensä alle 10 μg/kg tuorepaino (tp), mutta neljällä paikkakunnalla (Varkaus, Lohja, Jyväskylä ja Tampere) pitoisuudet olivat 19–28 μg/kg. Varkauden Huruslahden sedimentistä mitattiin hankkeen yhteydessä 2–6 cm:n syvyydeltä jopa 35000 μg/kg kuivapaino (kp) pitoisuus. Merialueiden kaloissa OT-pitoisuudet olivat noin 10 kertaa suurempia kuin sisävesillä. Merialueilla, joilla ei ole paikallista kuormitusta, OT-pitoisuudet kaloissa olivat alle 20 μg/kg tp. Kuormitetuilla alueilla pitoisuudet ylittivät 40 μg/kg. Pahasti saastuneilta alueilta löydettiin 150–500 μg/kg pitoisuuksia. Suurimmat OT-pitoisuudet todettiin Helsingin Vanhankaupunginlahden ahvenista (28–528 μg/kg), joilla sekä pituus että paino korreloivat OT-pitoisuuden kanssa. Suuria pitoisuuksia todettiin myös Naantalin satamassa, jossa pitoisuudet kuitenkin pienenivät nopeasti avomerelle siirryttäessä. OT-pitoisuudet vaihtelivat samoilta pyyntialueilta kerättyjen kalalajien välillä. Ahvenesta, lahnasta ja kuhasta, jotka viihtyvät saaristossa ja sisälahdissa, mitattiin keskimäärin suurempia pitoisuuksia kuin silakasta, lohesta ja kilohailista, jotka viihtyvät lähinnä avomerellä.Man beslöt undersöka halterna organiska tennföreningar (OT) i inhemsk havs- och insjöfisk på bred front då stora OT-halter i fisk och sediment uppmättes år 2005 i samband med byggandet av den nya storhamnen i Helsingfors. I undersökningen koncentrerade man sig på sådan insjö- och havsfisk, som finländare i regel använder som föda. Prover samlades in såväl i belastade hamn- och industriområden som i områden utan lokal belastning. I insjövatten stannade OT-halterna i fisk i allmänhet under 10 μg/kg färsk vikt (fv), men på fyra orter (Varkaus, Lojo, Jyväskylä och Tammerfors) var halterna 19–28 μg/kg. I sedimentet i Huruslahti i Varkaus uppmättes i samband med projektet på 2–6 cm djup halter på hela 35000 μg/kg (torrvikt). I fisk i havsområden var OT-halterna cirka 10 gånger högre än i insjöfisk. I havsområden utan lokal belastning var OT-halterna i fisk under 20 μg/kg fv. I belastade områden översteg halterna 40 μg/kg. I svårt förorenade områden påträffades halter på 150–500 μg/kg. De högsta OT-halterna påträffades i abborrar i Gammelstadsviken i Helsingfors (28–528 μg/kg), hos vilka såväl längden som vikten korrelerade med OT-halten. Höga halter påträffades också i hamnen i Nådendal, där de ändå snabbt sjönk allt efter som man förflyttade sig längre ut mot öppet hav. OT-halterna varierade mellan fiskar insamlade i samma fångstområden. Hos abborre, braxen och gös som trivs i skärgården och innervikar uppmättes i genomsnitt högre halter än hos strömming, lax och vassbuk som främst trivs i öppet hav.The decision to launch an extensive study on the levels of organic tin compounds (OTC) in Finnish fresh water and sea fish was made when high levels of OTC were found in fish and in the sediment in connection with the construction project of the new harbour in Helsinki in 2005. The study focused on the fresh water and sea fish species that Finns mainly use as food. Samples were collected both in harbour and industrial areas with OTC contamination and in areas with no local contamination. OTC content in fresh water fish usually remained under 10 μg/kg fresh weight (fw), but contents measured in four municipalities (Varkaus, Lohja, Jyväskylä and Tampere) were 19–28 μg/kg. OTC content of as high as 35,000 μg/kg (dry weight) was measured in the sediment in Huruslahti Bay, Varkaus, at the depth of 2–6 cm. Sea fish showed OTC levels about ten times higher than fresh water areas. OTC content in fish was under 20 μg/kg fw in sea areas with no local contamination. Contents in contaminated areas exceeded 40 μg/kg. Contents of 150–500 μg/kg were found in severely contaminated areas. The highest OTC contents (28–528 μg/kg) were found in perch caught in Vanhankaupunginlahti Bay in Helsinki. In this case, both the length and weight of fish correlated with the OTC content. High OTC levels were also found in the Naantali Harbour where the level decreased rapidly when moving towards the open sea. The OTC levels in fish caught in the same area varied between different species. Levels found in perch, bream and pike-perch, the preferred habitats of which are in the archipelago and inland bays, were on average higher than levels found in herring, salmon and sprat, which live in the open sea

Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: PCDD/F-, PCB-, PBDE-, PFCja OT-yhdisteet : EU-kalat ll

EU-KALAT II hankkeessa tuotettiin tietoa Itämeren kalojen ja kotimaisten järvikalojen sekä kasvatettujen kalojen PCDD/F- ja PCB- sekä PBDE-pitoisuuksista eri ikäisissä ja kokoisissa kaloissa sekä lajeittain että alueittain. Hankkeessa tutkittiin myös perfluorattuja yhdisteitä (PFC) ja organotina (OT)-yhdisteitä sekä lihaksesta että maksasta. Tutkimuksesta saatiin uutta tietoa kalojen haitallisten aineiden pitoisuuksista riskinhallintaa varten. Vuoden 2009 tuloksia verrattiin aikaisempiin tuloksiin vuosilta 2002-2003. Itämeren ja muun kotimaisen kalan PCDD/F- ja PCB-pitoisuuksista nousevat esiin samat kalalajit, joiden on aiemminkin todettu keräävän näitä ympäristömyrkkyjä. Silakka, lohi ja meritaimen sekä nahkiainen ja tässä hankkeessa lisäksi kampela Kotkan alueelta ylittävät PCDD/F- ja PCB-yhdisteille asetetut enimmäispitoisuusrajat. Itämeren kaloista, kilohailin, muikun, ahvenen, hauen, kuhan, mateen ja turskan dioksiinien mediaanipitoisuudet eivät yllä edes puoleen sallitusta enimmäispitoisuudesta, joka on 4 pg/g tuorepainoa. Kun verrataan vuoden 2002-2003 pitoisuuksia vuoden 2009 PCDD/F- ja PCB- sekä PBDE-yhdisteiden pitoisuuksiin, ovat lohen ja silakan keskimääräiset pitoisuudet pienentyneet. Avomerialueiden OT-pitoisuudet lihaksessa olivat noin kolmanneksen pienemmät kuin vuonna 2005–2007 pyydetyissä näytteissä. Pahimpia Itämeren ympäristömyrkkyjä ovat edelleen dioksiinit ja dioksiininkaltaiset PCB-yhdisteet. PBDE- ja PFOS- ja OTpitoisuudet ovat pieniä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Useista kalalajeista suurimmat haitta-aineiden pitoisuudet todettiin seuraavilta alueilta: Selkämereltä Porin edusta ja Turun ja Kotkan pyyntialueet sekä kaikkein pahimpana Helsingin Vanhankaupunginlahti, jossa sekä OT- että PFOS-pitoisuudet antavat aihetta suositella kulutuksen rajoittamista, ainakin isojen ahventen osalta

Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: PCDD/F-, PCB-, PBDE-, PFC- ja OT-yhdisteet : EU-kalat II

EU-KALAT II hankkeessa tuotettiin tietoa Itämeren kalojen ja kotimaisten järvikalojen sekä kasvatettujen kalojen PCDD/F- ja PCB- sekä PBDE-pitoisuuksista eri ikäisissä ja kokoisissa kaloissa sekä lajeittain että alueittain. Hankkeessa tutkittiin myös perfluorattuja yhdisteitä (PFC) ja organotina (OT)-yhdisteitä sekä lihaksesta että maksasta. Tutkimuksesta saatiin uutta tietoa kalojen haitallisten aineiden pitoisuuksista riskinhallintaa varten. Vuoden 2009 tuloksia verrattiin aikaisempiin tuloksiin vuosilta 2002-2003. Itämeren ja muun kotimaisen kalan PCDD/F- ja PCB-pitoisuuksista nousevat esiin samat kalalajit, joiden on aiemminkin todettu keräävän näitä ympäristömyrkkyjä. Silakka, lohi ja meritaimen sekä nahkiainen ja tässä hankkeessa lisäksi kampela Kotkan alueelta ylittävät PCDD/F- ja PCB-yhdisteille asetetut enimmäispitoisuusrajat. Itämeren kaloista, kilohailin, muikun, ahvenen, hauen, kuhan, mateen ja turskan dioksiinien mediaanipitoisuudet eivät yllä edes puoleen sallitusta enimmäispitoisuudesta, joka on 4 pg/g tuorepainoa. Kun verrataan vuoden 2002-2003 pitoisuuksia vuoden 2009 PCDD/F- ja PCB- sekä PBDE-yhdisteiden pitoisuuksiin, ovat lohen ja silakan keskimääräiset pitoisuudet pienentyneet. Avomerialueiden OT-pitoisuudet lihaksessa olivat noin kolmanneksen pienemmät kuin vuonna 2005–2007 pyydetyissä näytteissä. Pahimpia Itämeren ympäristömyrkkyjä ovat edelleen dioksiinit ja dioksiininkaltaiset PCB-yhdisteet. PBDE- ja PFOS- ja OTpitoisuudet ovat pieniä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Useista kalalajeista suurimmat haitta-aineiden pitoisuudet todettiin seuraavilta alueilta: Selkämereltä Porin edusta ja Turun ja Kotkan pyyntialueet sekä kaikkein pahimpana Helsingin Vanhankaupunginlahti, jossa sekä OT- että PFOS-pitoisuudet antavat aihetta suositella kulutuksen rajoittamista, ainakin isojen ahventen osalta.As an outcome of the EU FISH II project, information was produced about PCDD/F and PCB as well as PBDE levels in Baltic fish, domestic freshwater fish and farmed fish. Variations in the levels were studied by age and size of the fish as well as by species and areas. Analyses of the presence of perfluorinated compounds (PFC) and organotin compounds (OT) in muscles and liver were also carried out within the scope of the project. New data on the content of hazardous substances in fish were obtained for use in risk management. The 2009 results were compared with the results of the previous project conducted in 2002-2003. Analyses of PCDD/F and PCB levels in fish highlight the same species that have also previously been found to be susceptible to accumulation of these environmental toxins. Baltic herring, salmon and sea trout as well as river lamprey and now in this study also European flounder in Kotka area show levels of PCDD/F and PCB compounds exceeding the maximum stipulated limits. In Baltic fish, the median levels of dioxin equivalents in sprat, vendace, perch, pike, pike-perch, burbot and cod are not even half of the permitted maximum level, which is 4 pg/g of fresh weight. The comparison of the levels measured in 2002-2003 with the 2009 levels of PCDD/F and PCB as well as PBDE compounds shows that the mean levels have decreased in salmon and herring. The OT levels measured in the muscles of open sea fish were about one third lower than in the fish samples caught in 2005–2007. Dioxins and dioxin-like PCB compounds are still the worst contaminants in the Baltic Sea. The levels of PBDE, PFOS and OT were low, with a few exceptions. The Bothnian Sea and the fishing areas of Pori, Turku and Kotka took the lead in the contamination ranking, but the worst area was Vanhankaupunginlahti Bay of Helsinki, where both OT and PFOS levels give cause to recommend consumption restrictions, at least as far as large perch are concerned.I projektet EU-FISK II producerades information om PCDD/F- och PCBjämte PBDE-halterna i östersjöfisk och inhemsk insjöfisk och odlad fisk av olika ålder och storlek såväl artvis som regionvis. I projektet undersöktes också såväl muskler som levern med tanke på perfluorkolväten (PFC) som organiska tennföreningar (OT). Undersökningen gav ny information om halterna skadliga ämnen i fisk med tanke på riskhanteringen. Resultaten från år 2009 jämfördes med de tidigare resultaten från åren 2002-2003. I fråga om PCDD/F- och PCB-halterna i östersjöfisk och annan inhemsk fisk framhävs samma fiskarter som också tidigare kontaterats samla på sig av dessa miljötoxiner. Strömming, lax och havsöring jämte nejonöga och i detta projekt också flundra från Kotkaområdet överskred gränsvärdena som fastställts för PCDD/F- och PCB-föreningar. Av östersjöfisken når medianhalterna dioxinekvivalenter i skarpsill, siklöja, abborre, gädda, gös, lake och torsk inte ens upp till halva det tillåtna gränsvärdet, som är 4 pg/g färskvikt. Då man jämför halterna år 2002-2003 med halterna PCDD/F- och PCB- jämte PBDE-föreningar år 2009, har de genomsnittliga halterna i lax och strömming minskat. OT-halterna i muskler i fisk från öppet havar är cirka en tredjedel mindre än i proverna från fisk som fångats år 2005–2007. Dioxinerna och de dioxinliknande PCB-föreningarna utgör fortsättningsvis de värsta kontaminanterna i Östersjön. PBDE-, PFOS- och OT-halterna var med några få undantag små. Som mest kontaminerade framstod fiskeriområdena Bottenhavet, Björneborg, Åbo och Kotka och som det allra värsta området Gammelstadsviken i Helsingfors, där såväl OT- som PFOS-halterna ger orsak att rekommendera en begränsing av konsumtionen åtminstone för stora abborrars del

Quantitative risk assessment on dietary exposure of children and

Nitraattia esiintyy luonnostaan monissa kasviksissa ja talousvedessä. Osa syödystä nitraatista muuttuu elimistössä nitriitiksi. Nitraattia ja nitriittiä käytetään myös elintarvikelisäaineina, koska ne hillitsevät haitallisten mikrobien kasvua. Toisaalta niiden suuren saannin katsotaan aiheuttavan terveyshaittoja. Esitetty probabilistinen riskinarviointi perustuu vuosina 2004 – 2012 tutkittuihin valvonta- ja tutkimusprojektinäytteisiin sekä kirjallisuustietoihin. Lisäksi käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta saatuja Finravinto 2007- ja DIPP-ravintotutkimuksen tuottamia aikuisten ja lasten ruoankulutustietoja. Nitraattialtistus lisäainelähteistä on vähäistä. Valtaosa nitraattialtistuksesta saadaan luontaisista lähteistä: vihanneksista, hedelmistä ja vedestä. Kasvisten käsittely ja hyvä viljelykäytäntö vähentävät saantia. Paljon nitraattia sisältävien kasvisten suurkuluttajien altistus voi ylittää nitraatin hyväksyttävän päivittäissaannin (ADI). Nitriittialtistus elintarvikkeista ja talousvedestä voi ylittää ADI-arvon noin 14 %:lla 3-vuotiaista ja 11 %:lla 6-vuotiaista suomalaislapsista. Suurin altistuslähde ovat ruokamakkarat. Toisaalta jos nitriittipitoisuuksia alennettaisiin nykytasosta, hygieniavaatimuksia ja kylmäketjuhallintaa olisi tehostettava.Nitrat är en naturlig komponent i många grönsaker och hushållsvatten. En del av nitratet förvandlas av kroppen till nitrit. Nitrater och nitriter används också som tillsatsämnen i livsmedel för att förhindra tillväxt av skadliga mikrober. Å andra sidan kan ett stort intag av de här ämnena orsaka hälsoskador. Den här probabilistiska riskvärderingen baserar sig på nitrat- och nitrithalter i bevakningsprover samt forskningsprover som analyserades mellan 2004 och 2012 och på litteratur. Institutet för Hälsa och Välfärd tillhandahöll matanvändningsdata från Findiet 2007 studien för vuxna och DIPP-studien för barn. Exponeringen för nitrat via tillsattsämnen är låg. Nitratintaget härstammar främst från naturliga källor, dvs. vegetabilier, frukt och vatten. Behandling av grönsaker och goda odlingsrutiner minskar intaget. För dem som äter mycket vegetabilier med höga nitrathalter kan exponeringen överstiga det acceptabla dagliga intaget(ADI) för nitrat. För cirka 14 % av finska 3-åringar och 11 % av 6-åringarna kan exponeringen för nitrit från mat och vatten överstiga ADI. Den största nitritkällan är korv. Å andra sidan skulle minskade nitrithalter kräva skärpta krav på hygien och temperaturkontroll för köttprodukter.Nitrate is a natural component of many plants and tap water. A part of the ingested nitrate is transformed into nitrite in the body. Nitrate and nitrite are also used as food additives to prevent growth of dangerous microbes. On the other hand, high exposure to these compounds can cause health damage. This probabilistic risk assessment is based on monitoring and research project samples analysed during the years 2004 – 2012 as well as on literature. The National Institute for Health and Welfare supplied the Findiet 2007 and DIPP food study consumption data for adults and children. Nitrate exposure from food additives is low. Dietary nitrate exposure mainly comes from natural sources, i.e., vegetables, fruit and water. Processing of vegetables and good agricultural practices decrease the intake. High consumers of vegetables with high nitrate content may exceed the acceptable daily intake (ADI) of nitrate. Nitrite exposure from foods and tap water may exceed the ADI for approximately 14% of Finnish 3-year-olds and for 11% of 6-yearolds. The main source of exposure is sausages. If the nitrite content of processed meat were decreased from current levels, the demands on hygiene and temperature control would need to be tightened

Baltic herring as nutrition – Risk-benefit analysis

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko silakansyönnistä enemmän terveyshyötyä kuin -haittaa Suomessa ja millainen tilanne on eri ikäryhmissä. Aiemmat hyöty-riskiarviot ovat osoittaneet, että kalansyönti on yleensä terveellisempää kuin sen syömättä jättäminen. Tämä johtuu erityisesti kalan terveellisistä omega-3-rasvahapoista. Kuitenkin iso osa hyödyistä tulee aikuisille, joilla on suurentunut sydäntautiriski, ja osa mahdollisista haitoista tulee lapsille hammasvaurioiden ja muiden kehityshäiriöiden riskinä. Eviran toimeksiantona, yhteistyössä THL:n kanssa on vuoden 2014 aikana tehty hyöty-haitta-analyysi, jossa on tarkasteltu nimenomaan eri ikäryhmiä erikseen nykyisen kalankäytön mukaan. Tulokset perustuvat Taloustutkimuksen tekemän kyselyn aineistoon vuodelta 2013, jonka pohjalta on tehty varsinainen terveysvaikutusten tarkastelu. Tulokset ilmaistiin käyttäen haittapainotettuja elinvuosia (Disability Adjusted Life Year DALY) eli yksi DALY vastaa yhtä menetettyä tervettä elinvuotta. Hyödyllisistä ravintoaineista raportissa tarkasteltiin omega-3-rasvahappoja, eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA) sekä D-vitamiinia. Silakassa esiintyvistä terveydelle haitallisista ympäristömyrkyistä tarkasteltiin dioksiineihin luettavia yhdisteitä, joihin kuuluvat polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja polyklooratut furaanit sekä dioksiininkaltaiset polyklooratut bifenyylit (PCB:t). Tulosten mukaan silakansyönti aiheuttaa Suomessa noin 11 (95 % luottamusväli LV 0 – 54) DALY kehityshäiriöistä (hammasvaurio) johtuvaa haittapainotettua elinvuotta (DALY), jotka kaikki kohdistuvat lapsiin äidin välityksellä raskausajan ja imetyksen kautta. Lisäksi silakansyönti aiheuttaa noin 12 (95 % LV 1.7 – 56) DALY dioksiinien aiheuttaman syöpäriskin kautta koko väestössä. Yli 50-vuotiailla naisilla ja varsinkin miehillä silakansyönnin terveyshyödyt ovat selkeästi suuremmat kuin terveyshaitat. Suurimmat terveyshyödyt saadaan sydäntautia ja sydänkuolleisuutta vähentävästä vaikutuksesta, noin -688 (95 % LV -2126 – -41) DALY/vuosi. Tulosten mukaan silakan syönti on vähentynyt väestössä niin paljon, että nykyiset suomalaiset kalan yleiset syöntisuositukset ovat riittävät suojaamaan väestöä dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten yhdisteiden aiheuttamilta terveyshaitoilta. Hyöty-haitta-analyysissä tulisi kuitenkin tulevaisuudessa arvioida myös muiden rasvaisten kalojen keräämien ympäristömyrkkyjen kumulatiivisia terveysvaikutuksia ja yleisten syöntisuositusten riittävyyttä.Syftet med denna undersökning var att utreda om konsumtion av strömming från Östersjön ger mer hälsofördelar än hälsoskador i Finland och hurdant läget i olika ålderskategorier är. Tidigare nytta/riskvärderingar har visat att det i allmänhet är hälsosammare att äta fisk än att låta bli att göra det. Det beror särskilt på de hälsosamma omega-3-fettsyrorna i fisken. En stor del av fördelarna tillkommer ändå vuxna personer med förhöjd risk för hjärtsjukdomar och en stor del av skadorna tillkommer barn i form av risk för skador på tänderna och andra utvecklingsstörningar. På uppdrag från Evira och i samarbete med THL har under året 2014 gjorts en nytta/riskanalys, där man uttryckligen granskat olika ålderskategorier skilt för sig i ljuset av den nuvarande konsumtionen av strömming. Resultaten bygger på ett enkätmaterial som Taloustutkimus inhämtat år 2013. Utgående från detta material har sedan den egentliga granskningen av hälsoeffekterna gjorts. Resultaten angavs i form av funktionsjusterade levnadsår (Disability Adjusted Life Year DALY). För de nyttiga näringsämnenas del granskades i rapporten omega-3-fettsyrorna eikosapentaensyra (EPA) och dokosahexaensyra (DHA) och vitamin D. Av de hälsovådliga miljögifterna som förekommer i strömming granskades dioxiner, polyklorerade dibenzo-p-dioxinerna och plyklorerade dibenzofuranerna jämte dioxinliknande polyklorerade bifenylerna (PCB). Resultaten visar att konsumtion av strömming i Finland orsakar cirka 11 (95 % förtroende intervall , FI 0-54) funktionsjusterade levnadsår (DALY) som beror på utvecklingsstörningar (tandskada) och som alla via modern drabbar barn under graviditeten och amningen. Konsumtion av strömming medför också cirka 12 (95 %, FI 1,7-56) DALY via den cancerrisk som dioxinerna orsakar i hela befolkningen. Hos över 50 åriga kvinnor och framförallt män är fördelarna av att äta strömming klart större än hälsoskadorna. De största hälsofördelarna kommer av att risken för hjärtsjukdomar och dödligheten i hjärtsjukdomar minskar, cirka -688 (95 %, FI -2126 -41) DALY/år. Enligt resultaten konsumtion av strömming I Finland har sjunkit till en så låg nivå , att de nuvarande allmänna rekommenderade intagen av fisk konsumtion är tillräckliga för att skydda befolkningen mot hälsoskador av dioxiner eller dioxinlika föreningar. I risk-nytta-analys i framtiden bör ändå utvärderas totala hälsoeffekter av olika miljögifter i andra feta fiskarter ock kolla lämpligheten av rekommendationer av fisk konsumtion.The objective of this study was to determine whether the benefits of eating Baltic Sea herring exceed the risks in Finland, and what the situation is in different age groups. Previous risk-benefit analyses have shown that eating fish is in general healthier than not eating fish. This is particularly due to the healthy omega 3 fatty acids of fish. However, the benefits are largely enjoyed by adults with an elevated risk of heart disease, while children suffer the majority of the risks in the form of dental problems and other developmental disorders. In the riskbenefit analysis carried out to the order of Evira in collaboration with THL during 2014, different age groups were specifically considered separately in the light of current fish consumption. The results are based on the survey of the consumption of Baltic herring conducted by Taloustutkimus in 2013, which was used as the basis for the actual analysis of health effects. The results were expressed as Disability Adjusted Life Years (DALY). Omega-3 fatty acids eicosapentaenoic acid (EPA) and docosahexaenoic acid (DHA) as well as vitamin D were analysed in the report as beneficial nutrients. As far as environmental toxins harmful to health are concerned, Baltic herring were analysed for compounds classified as dioxins, which include polychlorinated dibenzo-p-dioxins and polychlorinated dibenzofurans, as well dioxin-like biphenyls (PCB). According to the results, in Finland eating herring causes ca. 11 (95% confidence interval, CI 0-54) Disability Adjusted Life Years (DALYs) resulting from developmental disorders (dental damage); these affect children via the mother during pregnancy and breastfeeding. In addition, eating herring causes a ca. 12 (95%, CI 1,7-56) DALY cancer risk due to dioxins in the entire population. The health benefits of eating herring clearly exceed risks to health for women and particularly men after the age of 50 years. The greatest health benefits result from the reduction in heart disease and heart-related fatality, ca. –688 (95%, CI -2126 -41) DALY/year. The results show that the consumption of Baltic herring has decreased in Finland to a low level and that the current common dietary advices on fish consumption are adequate to protect the population against the adverse health effects of dioxins and dioxin-like compounds. However, in risk benefit analysis in future it is important to estimate the total health effects of different environmental pollutants and of other fatty fish, and the sufficiency of dietary advices on fish consumption

Fusarium-toksiinit : saanti viljasta ja viljatuotteista

Yleisiä suomalaisissa viljoissa esiintyviä homeiden tuottamia Fusarium-toksiineja ovat deoksinivalenoli, zearalenoni, nivalenoli sekä T-2- ja HT-2-toksiinit. Fusarium-toksiineja esiintyy erityisesti kaurassa. EU:ssa on asetettu enimmäispitoisuusrajat deoksinivalenolille ja zearalenonille. T-2- ja HT-2- toksiinien lainsäädäntö on EU:ssa työn alla. Pitkäaikainen altistuminen Fusarium-toksiineille voi aiheuttaa terveydellisiä haittavaikutuksia, kuten immuunijärjestelmän heikkenemistä. Kaikkia pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksia ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta. Akuuteissa myrkytystapauksissa oireita ovat esimerkiksi pahoinvointi, oksentelu ja vatsakivut. Suomalaisten altistuminen Fusarium-toksiineille arvioitiin Evirassa yhteistyössä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Kansanterveyslaitoksen kanssa. Saannit ovat alle siedettävän päivittäisen enimmäissaantimäärän lukuun ottamatta T-2- ja HT-2-toksiineja, joita kauran suurkuluttajat voivat teoriassa saada raakaviljasta liikaa. Toksiinipitoisuudet vaihtelevat vuosittain erityisesti satokauden sään perusteella. Lisäksi viljan lajittelulla ja kuorinnalla voidaan vähentää toksiinien määrää merkittävästi. Viljoille asetettuja Fusarium-toksiinien enimmäispitoisuuksia on syytä valvoa jatkuvasti. Valvonnan kohdentamista suositellaan erityisesti kauralle ja kauravalmisteille, joissa esiintyy suurimmat pitoisuudet toksiineja

The chemical contaminants of foodstuffs and household water

Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat kuvataan nyt uusitussa muodossa. Raportissa käsitellään 40 vierasainetta tai –ryhmää, ja saadaan samalla kertaa kuva koko ongelmakentästä. Kaikki raporttiin valitut kemialliset yhdisteet ovat olleet viime vuosina mukana elintarvikkeiden ja/tai talousveden riskinhallintaa käsittelevissä valmisteluissa tai toimenpiteissä sekä kansallisella että EU-tasolla. Kemiallisista vaaroista oli suurimmasta osasta runsaasti tietoa saatavilla: esiintyminen elintarvikkeissa, tutkimukset ja saantilaskelmat, terveydelliset haittavaikutukset ja valvontaan liittyvät tarpeet ja lopuksi kattavat kirjallisuuskatsaukset. Yhteensä 21 suomalaista kutsuttua vierasaineasiantuntijaa on ollut mukana eri sektoritutkimuslaitoksista tämän raportin sisällön kirjoittamis- ja tarkistamistyössä. Lisäksi suuri joukko muita asiantuntijoita on kommentoinut raporttia. Asiantuntijat ovat eri hallinnonaloilta, ja osa aiheistakin ja niihin liittyvistä vierasaineista, kuten talousveden vierasaineet, kuuluvat hallinnollisesti muihin kuin maa- ja metsätalousministeriön alaisiin asiantuntijalaitoksiin. Tämä raportti on tehty mahdollisimman laajalle käyttäjäkunnalle ottaen huomioon viranomaiset sekä kuluttajat ja opetus- ja tutkimuslaitokset. Raportti on tehty helppokäyttöiseksi ja mahdollisimman selkeäksi ja lyhytsanaiseksi monine taulukkoineen ja kuvineen. Tarkoitus on, että siitä löytyy helposti eri vierasaineiden ominaisuuksia, joita voi tarvittaessa vertailla. Siitä voi etsiä uusimmat tutkimustulokset ja kansainväliset riskinarvioinnit sekä löytää vierasaineiden pitoisuustietoja etenkin kotimaisista elintarvikkeista. Arvioituja vierasainesaantimääriä voi verrata vierasaineille asetettuihin siedettäviin enimmäissaantimääriin tai vaikkapa verrata näitä turvallisuutta kuvaavia suureita eri vierasaineiden kesken. Valvontaviranomaiset voivat löytää lisäksi nopeasti tietoa lainsäädännöstä ja suositelluista valvontatoimenpiteistä. Valvontaan ja muuhun riskinhallintaan liittyvät ehdotukset ovat syntyneet yhteistyössä valvonnasta vastaavien Eviran asiantuntijoiden kanssa.De kemiska kontaminanterna förknippade med livsmedel och dricksvatten beskrivs nu i förnyad form. Rapporten behandlar 40 främmande ämnen eller grupper av främmande ämnen och ger samtidigt en bild av hela problemfältet. Alla kemiska föreningar som valts med i rapporten har på senare år tagits med i beredningar och åtgärder som gällt riskhantering i fråga om livsmedel och/eller dricksvatten såväl på nationell nivå som på EU-nivå. Om största delen av de kemiska farorna fanns tillgång till rikliga mängder information: förekomsten i livsmedel, analyser och intagsberäkningar, skadeverkningarna på hälsan och behov som hänför sig till tillsynen och slutligen också täckande litteraturöversikter. Inalles 21 inkallade finska experter på främmande ämnen från forskningsanstalter i olika sektorer har deltagit i arbetet med att skriva och granska innehållet i denna rapport. En stor mängd andra experter har också kommenterat rapporten. Experterna representerar olika förvaltningsområden och också en del av ämnena som behandlats och de främmande ämnena som hänför sig till dem, såsom främmande ämnen i dricksvattnet, hör förvaltningsmässigt till andra expertinstitut än de som är underställda jord- och skogsbruksministeriet. Denna rapport har utarbetats för en så bred skara läsare som möjligt beaktande såväl myndigheterna och konsumenterna som undervisnings- och forskningsanstalter. Rapporten har gjorts lätt att använda och så tydlig och kortfattad som möjligt med mångahanda tabeller och figurer. Meningen är att rapporten skall ge information om olika främmande ämnens egenskaper som vid behov kan jämföras. Rapporten redogör för de senaste forskningsresultaten och internationella riskvärderingar och den ger också information om halterna främmande ämnen särskilt i inhemska livsmedel. De beräknade intagen främmande ämnen kan jämföras med de tolerabla dagliga intagen som fastställts för främmande ämnen eller också kan dessa storheter som beskriver säkerheten jämföras olika främmande ämnen emellan. Tillsynsmyndigheter kan också snabbt finna information om lagstiftningen och rekommenderade tillsynsåtgärder. Förslagen som hänför sig till tillsynen och annan riskhantering har uppkommit i samarbete med de experter på Evira som svarar för tillsynen.The chemical contaminants of foodstuffs and household water are now described in a revised form. The report addresses 40 contaminants or groups of contaminants and, at the same time, provides an overview of the whole problematic. All the chemical compounds selected for the report have in the recent years been included at both national and EU level in deliberations and measures pertaining to the risk management of foodstuffs and/of household water. An abundance of information is available on the majority of chemical hazards; occurrence in foodstuffs, research and intake calculations, health effects and needs related to control and finally a comprehensive literary review. A total of 21 Finnish experts in contaminants from various sector research institutes were invited to take part in the preparation and review of the content of this report. A large number of other experts have also provided comments on the report. The experts represent different administrative sectors and some of the topics and of the associated contaminants, such as the contaminants of household water, are also administratively managed by other expert institutes, which are not organised under the Ministry of Agriculture and Forestry. This report is designed to an as wide audience as possible, taking into account authorities and consumers as well as educational and research institutes. The report has been drawn up in an easy-to-use form to be as clear and concise in words as possible with a multitude of tables and figures. It is designed to provide easy reference to the properties of various contaminants for comparison purposes, if required. It contains the most recent research results and international risk assessments and lists contaminant level data on particularly domestic foodstuffs. The estimated contaminant intakes can be compared with the tolerable intake levels set for contaminants or different contaminants can be compared with each other in terms of these magnitudes that express the safety of the foodstuff. Control authorities can quickly find information about regulations and recommended control action. The suggestions related to control and other risk management efforts have been drawn up in cooperation with Evira’s experts in charge of control